Levätty on

On ollut aivan mahtavaa olla lomalla. Olen nauttinut joka hetkestä. Tietokonetta olen avannut erittäin harvakseltaan näinä päivinä. Äsken katsoin, että syksyn saldo arvosanojen osalta on yksi A management kurssista. Toista arvosanaa ei ole tullut vielä koska opettaja on lomalla yli uuden vuoden. Mutta kun palautin loppuraportin hänelle sieltä tuli vastaus, että se on A+:n paperi. Joten eiköhän se loppuarvosana ole jotain sen suuntaista. Että kyllä tässä saa olla suhteellisen tyytyväinen. Valmistuin siis 3.7 keskiarvolla, tasan neljän ollessa paras mahdollinen. Hyvä mää. 

Hieman tätä juhlatunnelmaa latistaa se, että olen sängyn pohjalla kolmatta....tai neljättä...päivää. Saldona tällä hetkellä noin viisi katsottua leffaa, uusin Liza Marklund luettu ja yhdet villasukat kudottu. Kun ei voi nukkuakaan, kun yskä hakkaa koko ajan. Juhokaan ei saanut yöllä nukuttua kun pelkäsi että mä tukehdun. Ollaan molemmat ihan mökkihöperöitä. Se pääsi (huom. pääsi) muuttomieheksi Koskenvoille joten sai jotain tekemistä. Olen järkyttävän kateellinen, kun mulla alkaa olemaan selkä jo ihan loppu tästä makaamisesta. Makuuhaavoja pelkään seuraavaksi. 

Ohi on

Fiilis on ... erikoinen. Vähän surullinen, paljon iloinen, jonkun verran helpottunut, ja samalla myös pikkuisen pelottaa. Viimeinen tunti meni oikein hyvin ja ryhmäprojektin esitys sai hyvät kommentit. Siellä sitte halailtiin puolin ja toisin ja melkein oli tippa linssissä. Osa valmistuu lauantaina niin kuin minäkin, osa jatkaa vielä jakson tai kaksi. Todella ristiriitaiset tunnelmat. Mutta päällimmäisenä kuitenkin hyvä fiilis. Omasta suuresta saavutuksesta. Keskivertoa vilkkaampi hulivilikoululainen otti itseään niskasta kiinni ja sai maisterin paperit. Aatelkaa! Siis mä! 

Aluksi vaihtaminen opiskelumoodiin oli hankalaa ja lukeminen vieraalla kielellä vaikeaa. Ensimmäinen vuosi meni vähän ihmetellessä ja tuli ehkä turhankin paljon stressattua. Sitten kun alkoi oppimaan miten paljon asioiden tekemiseen menee aikaa ja pystyi aikatauluttamaan hommat, kaikki oli paljon helpompaa. Ja pystyi nauttimaan pienestäkin vapaahetkestä. Papereiden kirjoittaminen oli aluksi todella hidasta, mutta nyt se tuntuu helpolta ja saan tekstiä aikaan nopeasti. Asioiden tutkiminen oli aikaa vievää ja kankeaa, mutta nyt olen oppinut siinä todella hyväksi. Nyt kun musta on tullut "ammattilainen" opiskelussa, se loppuukin. Mutta kaikki loppuu aikanaan ja nyt on aika heittää vapaalle hetkeksi ja keskittyä sen jälkeen työn etsintään. Eiköhän mulle paikka löydy :) 

Loppusilaus

Eilinen finaali esitys työharjoitteluprojektista meni uskomattoman hyvin. Firman toimitusjohtaja on vähän kinkkinen kaveri ja odotin että se naulaa mut seinään kysymystulvalla. Mutta ei. Sillä ei ollut yhtäkään kysymystä. Kiitteli vaan kovasti hyvästä työstä ja kuinka paljon heille on hyötyä mun laskelmista. Siis vau. Sain hädin tuskin nukuttua edellisenä yönä kun jännitin niin kauheesti. Vaikka ihan hyvä, että jännitin, koska olin valmistautunut todella huolellisesti että pystyn vastaamaan varmasti kaikkiin herran kysymyksiin. Uskomatonta. Että odottelen arvosanaksi vähintään A:ta, A+ tietenkin lämmittäisi vielä enemmän :)

Vielä viimeinen silaus loppuraporttiin ja sekin on valmis lähetettäväksi. Sen jälkeen vielä yksi yhden sivun memo jostain aiheeseen liittyvästä artikkelista ja management kurssin ryhmätyön esitys ens viikolla ja sitte se ois siinä. MBA paperit melkein kourassa ja tuntuu mahtavalta! 

Koulu lopussa

Ihan uskomatonta, että mulla on enää pari viikkoa koulua jäljellä! Sitte se ois niin kuin siinä. Pari vuotta on hurahtanut siitä kun pakkasin Leppävaaran kodin pakettiin ja lähdin tänne kaukomaille. Toisaalta tuntuu, että se oli ihan vasta, mutta toisaalta taas että siitä on ikuisuus. Hassua. 

Opintovapaa loppuu vuoden vaihteessa ja samalla virallisesti mun Nokia-ura. Kovasti olen yrittänyt etsiä töitä täältä, mutta ei näytä hyvältä. Lama mikä lama. Saa nähdä kuinka ämmän käy. Mulla on helmikuun puoleen väliin asti aikaa löytää duuni. Mitä sitte tapahtuu, jos en ole löytänyt...? En tiedä. Tuskin ne voi mua poiskaa heittää kun aviomies on täällä... Pitää ottaa siitä selvää. 

Paluu arkeen

Energinen meininki jatkui myos kotona ja ensimmäinen päivä meni laukkuja purkaessa ja pyykkiä pestessä. Siinä sivussa laitettiin meidän “studio” uuteen uskoon. Tai Juho pääasiassa sitä duunia hoiti kun mä purkailin laukkuja. Nyt on pöytä ja sänky vaihtaneet paikkaa ja uusi lipasto löytänyt kotinsa. Oman kodin rakennusvietti on kova ja kun ei sitä omaa kotia vielä ole, niin täytyy tehdä asioita pienemmassä mittakaavassa :)
Kouluhommia tässä on aloitettu taas tekemään, mutta on tämä arkeen palaaminen ihan kauheeta tämän kaiken romantiikan ja hemmottelun jälkeen!

Honolulu, perjantai

Juho herätti mut aamulla seitsemältä. Seitsemältä!! Viimeisenä aamuna kun ei ole kiire mihinkään! Virhe. Lento vasta kahdelta ja huoneen luovutus yhdeltätoista! Sika vaäsyneitä kumpikin ja pitkä matka edessä! Virhe. Olisi ollut kivaa nukkua yhtenä aamuna pitkään. Voi Juho, Juho. Eikö se ole mitään viela oppinut tästä justiinasta? Olen aika tunnettu pahantuulisuudestani jos mut herätetään kesken unien, joten pieniä sora-ääniä oli havaittavissa pitkin päivää. Mutta kotiin päästiin ja vielä ihan rakkaudessa :)

Honolulu, torstai

Thanksgiving, joka ei onneksi paljon näkynyt katukuvassa. Waikikilla on nähtävästi niin paljon muitakin kuin amerikkalaisia turisteja, että kaikki kaupat ja ravintolat oli auki. Thanksgiving kun on niitä harvoja pyhäpäiviä kun tässä maassa on kaikki paikat kiinni. Mutta ei siis haitannut meidän menoa ollenkaan. Lähdettiin heti aamulla taas liikenteeseen, kohteena toistamiseen Hanauma Bay. Vietettiin siellä rannalla maaten ja snorklaten koko päivä. Aktiivisen viikon viimeisenä päivänä alettiin olemaan jo sen verran väsyneita, ettei oikein olisi jaksanut mitään muuta. Oli oikein leppoisaa ja aurinkoista.

Illalla syötiin ehkä kamalimmat hampurilaiset ikinä. Ihan kunnon ravintolassa, mutta ruoka oli todella järkyttävää. Ja viereisessä pöydässä istuvan rouvan jalan yli kaveli torakka. Ainoa kerta kun nähtiin torakoita tällä reissulla oli tämän ravintolan sisä- ja ulkopuolella. Yäk!

Honolulu, keskiviikko

Ja aktiiviloma sen kuin jatkui. Tänään oli vuorossa jet ski ja parasailing. Ensin pörrättiin puolituntia vesijettien kanssa kahva kaakossa ja sen jälkeen roikuttiin veneen perässä liitovarjon varassa. Mua pelotti siis ihan kauheesti!! Olin aivan paniikissa, mutta onneksi mun mies on niin hyvä!! Juho pysyi ihan rauhallisena ja naureskeli vaan, ja puhui mulle kauniita asioita, niin mäkin siitä sitte rauhoituin ja mahtavaa oli! Me oltiin korkeammalla kuin Stadionin torni Helsingissä!! Se oli ihan mieletöntä!!

Illalla osallistuttiin perinteiseen Hawaiilaiseen Luau:hun. Se oli järjestetty Paradise Coven yksityisellä rannalla. Siellä oli kaikenlaista touhua ja markkinakojua ennen ruokailua ja varsinaista ohjelmaa. Minä muuan muassa osallistuin hulatanssin opetukseen, jonka tuore aviomieheni tietenkin kuvasi videolle :) Tulee ehkä jakoon joskus… Pääesityksen aikana juontaja pyysi ihmisiä nousemaan aina sen mukaan mitä olivat tulleet juhlimaan. Me siellä sitte vilkuteltiin toisille vastanaineille pariskunnille ja punasteltiin kun jouduttiin pussaamaan kaiken kansan nähden :) Lopussa tuli hieno hidas biisi ja me tanssittiin meidän “häätanssi” siellä hiekassa. Ihanan romanttista.

Honolulu, tiistai

Aamulla heti autoon kun silmät aukes ja kohti Kailuan rantaa. Kailua on saaren itäpuolella ja tarkoitus oli mennä kajakkireissulle. Ja mentiinkin. Kaikki seurueen jäsenet eivät kylläkään tulleet. Yksi pariskunta meni heti ympäri kun olivat päässeet veteen eivätkä enää nousseet kyytiin, ja toinen pariskunta ei lähtenyt ollenkaan rannasta. Kieltämättä meri ei ollut todellakaan tyyni, mutta meillä meni ihan hyvin ja pysyttiin suht tahdissa. Melottiin noin reilu puoli tuntia yhteen pieneen saareen ja siellä levättiin ja ihmeteltiin jonkun aikaa. Takaisin oli ehkä alle puolen tunnin matka. Melkein koko päivä meni taas reissussa, mutta about tunti kajakilla. Amerikkalaisten tuohuja… Joka paikassa pitää katsoa kaikenmaailman safety videoita ja ohjeistetaan niin ettei kukaan pysy kärryillä kuitenkaan. Diipadaapahöpöhöpöjuttuihin menee ihan hirveesti aikaa.

Illalla käytiin syömässä niin sanotusti “virallinen hääillallinen”. Juhon yksi opettaja suositteli paikkaa ja se oli todellakin sen arvoinen ja vähän ylikin. Syötiin meriravun / jätti taskuravun jalkoja pääruuaksi ja se oli mahtavaa! Kaikki muutkin ruuat oli todella hyviä ja palvelu erinomainen. Sinne pitää mennä toistekin ja suosittelen kaikille: Keo’s Thai Cuisine.

Honolulu, maanantai

Aamulla lähdettiin järjestetylle reissulle Hanauma Bayhin snorklaamaan. Hanauma Bay on vanha tulivuoren kraateri, josta on yksi seinä kaatunut ja meri tullut siitä sisään. Bayssa on elävä koralliriutta ja mielettömästi kaloja. Mulle toi putken kautta hengittäminen ei ole mitenkään mielipuuhaa, joten mulla meni vähän aikaa ennen kuin pystyin rauhoittumaan ja pitämään pään vedessä enemmänkin kuin pari sekunttia. Mutta sitten nähtiin iso merikilpikonna ja unohtui vaimolta paniikki. Se oli mielettömän hieno, vaikkakin vähän ehkä pelottava. Siinä se söi kaikessa rauhassa ja heilui aaltojen mukana. Siellä oli myös todella paljon kaloja, joka puolella ja kaiken kokoisia. Ne on kai niin tottuneita ihmisiin, ettei ne paljon hätkähdä. Koskettaa ei voi, mutta ihan vieressä ne uivat. Ihmeellisinta siinä paikassa oli se, että riutta alkaa heti melkein rannasta eli uimaan pitää alkaa vaikkei ole kuin polviin asti vettä ja kalat on heti siinä. Me kun ollaan ihan amatööreja snorklaamisessa ja vetta aika vahan, niin tultiin joka kerta vedestä verta valuen. Ei mitään suuria haavoja, mutta koralli on erittäin terävää, joten pienikin kosketus viilsi pintahaavoja.

Honolulu, sunnuntai

Sunnuntai valkeni jo huomattavasti paremmissa sääennusteissa. Aurinko näkyi heti aamusta ja lämpotila oli korkealla. Mutta koska ei kuitenkaan ollut mikään rantsukeli, niin lähdettiin Pearl Harboriin. Se oli mielenkiintoinen, mutta ehkä vähän too much kun oltiin siellä noin neljä tuntia. Pearl Harborin tasoinen historiallinen paikka eikä siellä ollut edes kahvilaa! En tarkoita, etta kaikkia paikkoja pitaisi kaupallistaa, mutta kun siellä nyt kuitenkin käy hirveä määrä ihmisiä joka päivä niin olisi se kiva jos voisi odotella muistomerkille pääsemistä vaikka lounaalla. Paikka kun on todella kaunis ja jonotus kesti puolitoistatuntia. Eikä nyt ollut edes mikään sesonki aika. Ainoastaan automaatista sai vettä ja jotain snackseja. Todella epämiellyttävä yllatys, varsinkin kun kaikki kantamukset, käsilaukku mukaanlukien, piti jättää autoon niin ei voinut edes omia eväita syödä.
Mutta kyllä se siitä sitte iloksi muuttui kun päästiin hotellille takaisin vatsat täynnä. Käytiin ostamassa body boardit ja eikun mereen. Meidän hotelli sijaitsi Honolulun turistialueella Waikikilla, aivan rannassa. (Kuvassa keskellä mun takana) Siellä me sitte melskattiin alloissa kuin pienet lapset :)
Waikiki Beach Marriott

Honolulu, lauantai

Ensimmäisen päivän aamuun herättiin kovassa vesisateessa, mutta ei haitannut. Me vaan ihmeteltiin, etta miten me ollaankin näin onnekkaita että löydettiin toisemme :) Huomenlahjoja jaettiin myös siinä aamutuimaan, ja täytyy sanoa, että vaimo oli huomattavasti tylsempi tässä kohtaa kuin tuore aviomies. Juhon lahjassa oli kaksi aikakauslehtea: Marie Claire ja Men’s Health, sekä korvakorut. Ihan tavalliset rihkamakorut. Koska me ollaan köyhiä opiskelijoita, musta se oli ihan hyvä lahja. Hiukan tota Men’s Healthia kyllä ihmettelin… Mutta “oikeassa” lahjassa oli sitte valkokultaiset helmikorvakorut :) On se niin liikkis kaveri! Meitä nauratti. (Juho sai kellon.)

Sateesta huolimatta päätettiin lähteä katsomaan, että mihin ollaan oikein tultu. Onneksi oli auto, sillä me kierrettiin koko saari sen päivän aikana. Pysähdyttiin vähän välillä katsomaan hienoja rantoja, ostoksilla, syömässä, yms. Koko päivä siinä meni ja illalla Safewayn (paikallinen Prisma) kautta valmisruuan kanssa hotellille. Niin, me syötiin Safewayn valmisruokaa ja kateltiin telkkaria avioliittomme ensimmäisen päivän iltana :) (Huom. Meillä ei ole telkkaria kotona, joten se oli vähän niin kuin luksusta.)

Honolulu, Hawaii

City Hallilta muutaman skumppalasin jälkeen suoraan lentokentälle ja Honolulun koneeseen. Viiden ja puolen tunnin lento menee yllättävän hyvin hääpuvussakin… Meitä onniteltiin sekä matkustajien etta henkilökunnan puolesta. United Airlines jopa tarjosi meille lasit viiniä. (Shampanjaa ei ollut, kysyttiin). Honolulu oli pimeä ja sateinen kun illalla saavuttiin perille, mutta lämmin. Vuokra-auto alle ja hotellille. Nukkumaan meni erittäin väsynyt, mutta onnellinen vasta vihitty pariskunta Parkkinen :)

Vihkiseremonia

Kotona oli aikamoinen hässäkkä ennen kuin päästiin lähtemään. Piti pakata viela viimeiset kamat lomaa varten ja yrittää piilotella pukua Juholta ja kauhee jännitys päällä koko ajan. Lapsiakin jännitti ihan kauheesti. Toivo kysyi vähän ennen kuin lähdettiin, että tullaanko me vielä kuitenkin joskus heille kylään… Liikkis!! Hän raukka luuli, että kun meillä on kerran niin kauheesti tavaraa mukana, me varmaan siis muutetaan jonnekin kaukomaille. Mutta kerrottiin pienelle sulhaspojalle, etta täällä me ollaan taas ihan kohta takaisin, käydään vaan vähän lomailemassa :)

Meidän vihkiminen tapahtui siis San Franciscon City Hallilla. Perjantai näytti olevan suosittu vihkimispäivä, koska pariskuntia oli paljon. Siellä me odoteltiin numerolapun kanssa omaa vuoroa kuin apteekissa :) Jännitti aika lailla. Meidät vihittiin keskellä taloa olevien mahtavien portaiden yläpäässa (linkki alla “Interior”). Tuomari oli todella miellyttävä nainen ja tilaisuus yllättävän liikuttava. Itku tuli. Luulimme, etta pelkkä “I do” kertaalleen riittää, mutta vielä mitä! Kahteen kertaa luvattiin rakastaa ja sen jälkeen vielä ennen sormuksen pujottamista piti toistaa tuomarin perässä… jotain… en muista yhtään että mitä :) Jännittävä ja koskettava hetki.

SF City Hall home page
SF City Hall Interior

Kuvia häistä ja matkasta

Kuvia löytyy oikeasta laidasta, matkapäiväkirja tulee myöhemmin :) 

Polttareita

Viikonloppuna vietettiin polttareita. Juho vietiin poikien reissulle Las Vegasiin jo perjantaina. Hurjaa menoa Vegasin yössä perjantaina ja väsyneena lauantaina kiipeilemään. Lisää hurjaa menoa lauantai iltana ja kotiin tuli sunnuntaina erittäin väsynyt mies. Mutta hauskaa oli ollut :)

Mulle tuli lähtö lauantai aamulla. Ensin vähän skumpateltiin, että saatiin suurin jännitys laukeamaan :) ja sitte lähdettiin San Franciscoon. Oltiin Japan Centerissä yhdessä kivassa hoitolassa, jossa tytöt olivat järjestäneet mulle shiatsu hieronnan. Aivan mahtava, vaikkakaan ei mikään rentouttava lepohetki. Hierojapoika pisti menemään selllaisella vauhdilla, että meinasin tippua pöydältä:) 

Hoitojen jälkeen käveltiin Filmoren alueella ja käytiin tosi ihanassa paikassa lounaalla. Siellä vierähti tovi hyvien juttujen äärellä. Matka jatkui San Franciscon Hiltoniin, jossa käytiin ulkoaltaassa uimassa ja höyrysaunassa. Tuntui vähän oudolta uida keskellä kaupunkia ja oli vielä kaiken lisäksi tosi lämmin päivä. Ihan kuin kesällä, vaikka täällä nyt tähän aikaan pitäisi olla jo aika viileää, ja varsinkin San Franciscossa sataa ja tuulee aina. Kaunistautumisen jälkeen käytiin drinksulla hienossa sky baarissa, mistä oli henkeä salpaavat näkymät kaupungin ylle ja elävää musiikkia. Illallinen syötiin perulaisessa ravintolassa, joka on Bayn rannalla. Aamulla vielä ennen kotiin lähtöä tankkaus Hiltonin aamupala buffeesta ja tyytyväisenä takaisin. Erittäin onnistunut retki, kiitos Minnalle ja Johannalle!

Luvat hankittu

Tänään haettiin avioliittolupa San Franciscon kaupungintalolta ja täytyy sanoa, että alkaa olemaan perhosia vatsassa :) Ens perjantaina meistä tulee yksi yksikkö. Aivan mahtavaa! Siis voiko ihminen enää olla onnellisempi kuin mennessään naimisiin parhaan ystävänsä kanssa? Ihmisen joka tuntee sinut läpikotaisin ja silti rakastaa. Tästä tulee hyvä avioliitto ja luvataan hoitaa sitä erityisellä hellyydellä. Voi kun te kaikki perheenjäsenet, sukulaiset, ja ystävät voisitte olla täällä jakamassa tätä meidän kanssa! Mutta jossain vaiheessa, jonakin päivänä juhlitaan kaikki yhdessä Suomessa, jooko? 

Luonnonilmioita

Mun tyoharjoittelupaikka sijaitsee aika ankealla teollisuusalueella, mutta on aivan veden aarella. Toimistosta on kiva nakymat lahdelle. Tanaan istuin lounaalla ja ikkunan toisella puolella parin kymmenen metrin paassa istui pelikaani kaikessa rauhassa ja paistatteli paivaa. Ma olin ihan haavi auki ja ihastelin sita. Muut ihmetteli, etta mita ihmeellista tossa nyt on, noitahan on taalla pilvin pimein. Nii-in, mutta suomineidolle kuitenkin aika ihmeellista tuijottaa suht suurta lintua ihan vaan siina vieressa. Silla on kylla mahtavan kokoinen nokka.
Vahan tuon pelikaani ihmettelyn jalkeen tuli vetta. Siis satoi. Sita ei ole tapahtunut sitten helmikuun. Mulle tuli koti-ikava. Taivas oli ihan pilvessa juuri sita ennen ja tuli vahan hamara, ja pystyi haistamaan sateen tulon. Ihan niin kuin Suomessa. Oli pakko menna ulos haistelemaan sadetta. Ei sita vetta paljon tullut, mutta sen verran, etta maa kastui. Mika taas tarkoitti sita etta liikenne oli aivan jumissa. Vahan niin kuin ensilumen tulo Suomessa :)
Taivas on erilainen kuin Suomessa. Tai siis pilvet. Koskaan ei ole sellaista pilvipoutaa, etta ois pilvipalleroita taivaalla ja valilla paistaa aurinko. Taalla se on joko on tai off, joko paistaa aurinko taydelta teralta (niin kuin yleensa) tai sitten se on kokonaan pilvimassan peitossa (niin kuin tanaan.) Ja vaikka pilvet haviaiskin jossain vaiheessa paivaa, ne lahtee heti kaikki. Yhtakkia vaan huomaa, etta ta-dam! taivas on taas sininen. Ihan niin kuin joku antaisi merkin, etta hei kaverit nyt on paremmat apajat jossain muualla.
On taalla niin erilaista.

Toita etsiessa

Tyoharjoittelu projekti menee tosi hyvin. Olen selvittanyt mita tuotteita firma eniten myy/ostaa/kuljettaa/varastoi ja sen perusteella tehnyt parannusehdotuksia ja laskenut kuinka paljon tulisi saastoa nailla mun ehdotuksilla. Proffan kanssa oli palaveri ja han oli erittain tyytyvainen. (Toivottavasti tulee A.) Aivot joutuu niin kovalle koetukselle joka paiva, etta olen ihan rikki poikki vasynyt kotiin tullessa. Nahtavasti mun aivot on olleet tahan asti hiukan pienemmalla kaytolla ja nyt meinaa ihan pakahtua kun joutuu oikein kunnolla raksuttamaan :)
Pysyvaa tyopaikkaa olen yrittanyt etsia kun sellainen pitaisi olla tammikuussa. Ei ole mikaan helppo homma. Ja alkaa tulla vahan paniikki, kun ei tassa kovin kauheesti ole aikaa. Kaytannossa marraskuu ja joulukuusta vain puolet. Vuoden vaihteessa ihmiset lomailee eika varmaan jaksa nahda vaivaa uusien rekrytointien eteen.
Valmistun siis joulukuun 20. paiva ja aikaisintaan pystyn aloittamaan tyot tammikuun 12. paiva. Siihen tulee vakisin melkein kuukauden loma, jolloin voisin tulla Suomeen, mutta kun en voi poistua tasta maasta. Niin kauan kuin tyolupahakemus on sisalla, en voi lahtea taalta mihinkaan. Eli nyt juuri talla hetkella. Eika se tule sielta kun just ennen sita 12.1. tai vasta sen jalkeen. Nelja kuukautta kuulema on ihan normaali kasittelyaika... Kysyn vaan, etta kestaako Suomessa yhtaan minkaan kasittely noin kauaa?? Taa on kylla ihme maa...
Ja samasta syysta en pysty muuttamaan ainakaan tassa vaiheessa nimeani vaikka naimisiin mennaankin. Silloinhan tammikuussa tuleva tyolupa olisi vaaralla nimella... Etta jotain pienta operaatioiden optimointia olisi valtion virastoissakin tehtava... Palkkaiskohan ne tallasen just valmistuneen suomalaisen...

Rakkautta

Me ollaan aika pupuja. Rakastetaan ihan kauheasti vaan koko ajan. Ihanaa olla rakastunut ja mennä naimisiin :) Toivottavasti tämä ei lopu koskaan. 

Suuri päivä on siis marraskuun 21. San Franciscon kaupungin talolla klo 13 on vihkiseremonia ja sieltä suoraa lentokentälle ja Honolulun koneeseen. Aika kivaa ;)

(Huom. 13 on mun onnenluku)

Matkaa vielä vailla

Amerikan ihmemaa taas ylitti itsensä. Yritin tehdä matkavarausta netissä ja kun piti maksaa ei kortti toiminut. Soitin asiakaspalveluun kahteen eri otteeseen enkä loppujen lopuksi silti onnistunut maksamaan sitä. Mulla on siis rahat tilillä, mutta kun tämä pankki systeemi on todella pee-epusta niin en voi käyttää niitä. Siis en pysty käyttämään omia rahojani omalla tililläni vain koska tämä amerikkalainen pankkisysteemi on kivikaudelta! Kyllä nyt syö naista. Ei ihme että maan rahoitus systeemit on katollaan kun yhden ihmisen raha-asioita ei kukaan pankkivirkailija pysty katsomaan tai hoitamaan yhdellä kertaa. Ja mulla on tasan kaksi pankki tiliä ja luottokortti eikä mitään muuta. Ei puhuta siis mistään monimutkaisesta asiasta. 

Saatiin ihan sairaan hyvä diili Hawaiille mutta ei pystytty sitä heti maksamaan, joten todennäköisesti huomenna kun aamulla soitan tähän annettuun seuraavaan numeroon, niin sitä matkaa emme enää samalla hinnalla saa. 

Mutta! :) Mikään ei kuitenkaan pysty pilaamaan tätä järkyttävän ihanaa onnen tunnetta :) Hääpäivä on sovittu ja honeymoonia suunnitellaan. Elämä on todella mahtavaa!!

Jalat rakkuloilla

Viisi päivää seisomista ja kävelemistä konferenssissa on liikaa mun jaloille. Jalat huutaa armoa oikein kunnolla. Pitää olla puku päällä ja edustaa niin ei oikein voi heittää lenkkareita jalkaan, ja se tuntuu nyt todellakin. Olis pitänyt ottaa varvastossut edes mukaan niin olisi päässyt kotiin vähän vähemmällä kivulla. Mutta en valita, konferenssi oli mahtava. 

Council of Supply Chain Management Professionals järjesti joka vuotuisen konferenssin Denverissä ja olin siellä sponsoroituna opiskelijana. Tämä oli se stipendi minkä voitin San Franciscon osastolta keväällä. Meitä opiskelijoita oli noin viisikymmentä ja puolet ajasta olimme siellä töissä. Konferenssiin osallistui reilu kolmetuhatta alan ammattilaista ja joka välissä me tietenkin verkostoiduttiin kaikkien kanssa. Koskaan ei tiedä kenellä olisi töitä tarjolla. Olin parissa haastattelussa, mutta tuskin niistä poikii mitään. Mutta paljon tuli juteltua eri ihmisten kanssa ja jaettua resumeita ja käyntikortteja. Toivottavasti joku SF Bay arealta soittaa ja pyytää isolla palkalla töihin... 

Pääsin osallistumaan muutamaan sessioon kuuntelemaan ja oppimaan ammattilaisilta. Paras luento johon osallistuin oli missä FedEx ja UPS kertoivat omien firmojensa saavutuksista ympäristöystävällisyydessä. Ei tapahdu kovin usein, että nämä firmat ovat samassa luentosalissa kertomassa omista firmoista, koska ovat pahimmat kilpakumppanit Amerikan kuljetusmarkkinoilla. Annoin FedExin puhujalle mun resumen, niillä on iso jakelukeskus Oaklandissa ja sinne haluisin ehkä töihin. 

Pääsin myös osallistumaan puolen päivän Coorsin olutpanimo kierrokselle, joka oli aivan mahtava! Olisin voinut tuijottaa heidän tuotantolinjojansa vaikka kuinka monta tuntia. Ihan mieletöntä vauhtia tölkit kulkevat linjalla ja yhtäkkiä ne ovat kauniissa järjestyksessä laatikossa. Kirjoitin kesällä paperin Anheuser-Buschin (Budweiser) panimosta ja oli hauska nähdä miten kilpailija hoitaa oman hommansa. 

Terkkuja Denverin lentokentältä!  

Feikki uutiset

Ehkä tämän vuosituhannen parhaiten kirjoitettu uutinen (lukekaa loppuun asti, artikkelissa mainitaan Suomikin):

• Department of Exterior opens a park in Norway

"The Onion" on viikottain ilmestyvä uutislehti joka kertoo uutiset hiukan viihdyttävimmillä tarinoilla.

Vaalit

Täällä vaalit lähestyvät ja poliittinen kiinnostus kasvaa - myös meillä (tai ehkä juuri meillä) jotka eivät saa äänestää. Tässä liitteenä parit videot jotka ovat saaneet massiviista suosiota täydellisesti osuvista vitseistään.


 



Ja nyt Sarah Palinin oikea haastattelu. Huomatkaa... SNL:än ei tarvinnut kovin paljon keksiä materiaalia...

Foreign Policy:



Sarah Palin on täysin pihalla mitä on tapahtunut ja mistä on oikeesti kysymys. Pahoittelut, pätkä on hieman pidempi. Parhaat palat on alkupuolessa:

Opiskelija elää pyhällä hengellä

Opintotukikeskus muisti mua kauniilla kirjeellä, missä kerrottiin, että tuki lopetetaan. Ja itse asiassa he ovat maksaneet jo yhden ylimääräisen kuukauden. How nice! Selitykseksi annettiin, että he eivät katso, että opintoni ovat päätoimisia, koska kursseja on vain 6 kreditin verran ja päätoimisuuteen vaaditaan 9. 

Jokunen meili on tässä nyt vaihtanut omistajaa kun olen yrittänyt selittää, että tämä on viimeinen jakso ja kaikki kurssit on jo käyty. Ei ole enää mistä ottaisi sen yhden kurssin lisää. Ja koska olen kansainvälinen opiskelija enkä voi tehdä täällä ansiotyötäkään, en pysty itsekään parantamaan mitenkään omaa taloudellista tilanneta. Ei auta, loppu mikä loppu. Rahaa ei tule. Opintotukikeskus on siis sitä mieltä, että ei pidä valmistua. Niin kauan kuin olet "putkessa" niin kaikki on hyvin, mutta loppusuoralla tulee äkkikuolema. 

Vielä on yksi korsi käytettävänä ja aionkin tämän viikonlopun aikana kirjoittaa niin vakuuttavan valituskirjelmän, että siitä olisi H.Karpokin ihmeissään.  

Flunssaa liikkeella

Juho tuli ja meni, ja tuli taas takaisin. Oli leadership leirilla, riippumassa paa alaspain jossain puussa ja hyppimassa alas kalliolta. Kysyin silta kotiin tullessa, etta mita se oli oppinut johtajuudesta eika se oikein osannut vastata. Niin, etta se niista hienoista kolmen paivan johtajaleireista...
Mua vaivaa flunssa, niin kuin vissiin montaa muutakin. Talon lapset on molemmat kipeita ja ma tietysti aina saan kaikki mita niillakin on. Muilla aikuisilla ei toistaiseksi viela ole mitaan. Mut ilmeisesti siis lasketaan viela lapseksi... Jos vahankin on joku kurkkukipu hiiviskelemassa nurkissa, niin se ihan varmasti loytaa mut. Ja niin loysi taas.
Tyoharjoittelu on alkanut todella hyvin, viihdyn oikein mainiosti. Projekti on suhteellisen haastava, mutta olen saanut jo aika hyvan kasityksen mita firman sisalla tapahtuu. Ja itse asiassa olen saanut aikaiseksi jo jotain korjausehdotuksiakin.

Juho kotiin

Juho tuli vihdoin ja viimein kotiin, aivan kamalan kauhea ikävä on ollut molemmilla. Viikonloppu on mennyt pussaillessa. Lentokentällä kysyttiin suuri kysymys ja annettiin suuri vastaus :) 

Työharjoittelija

Ensimmäinen päivä työharjoittelua takana. Pää on niin täynnä tietoa, että meinaa ihan huipata. Mutta kyllä ne asiat varmaan jossain vaiheessa loksahtaa paikoilleen. Firma on Fairn & Swanson, tax free tuotteiden tuonti-/vientifirma, lähinnä olutta, väkeviä alkoholijuomia ja viineä, mutta jonkun verran myös muita tuotteita. Mun tehtävä on kartoittaa mitä tuotteita myydään eniten, mistä ne tulee ja mihin ne on menossa. Kuinka paljon niiden kuljetus ja varastointi maksaa, ja lopulta antaa jotain ehdotuksia miten logistiikkaa voisi parantaa. Todella mielenkiintoista. Historia data on olemassa, mutta ongelma on siinä, että miten sen saa oikeassa muodossa raportoitua. Haastetta kerrakseen, mutta sitä varten on täällä kouluja käyty ja nyt on näytön paikka :)

Rohkaisevaa oli se, että toimitusjohtaja heti ensimmäisen päivän päätteeksi sanoi, että hän toivoo, että miettisin myös tämän syksyn aikana kuinka hyvin viihdyin heillä, koska jos projekti menee hyvin, hän olisi mahdollisesti halukas palkkaamaan minut! 

Ainoa ongelma on firman sijainti. Toimisto on Oaklandissa ja mulla kestää minimissään 1.5h matka yhteen suuntaan. Aamu meni tosi hienosti, juna ja metro ajallaan, mutta takaisin tulin yli kaksi tuntia kun jouduin odottelemaan pysäkeillä. Olen siis töissä kolmena päivänä viikossa 5-6 tuntia ja mulla voi mennä pahimmillaan samanverran matkoihin. Joudun vaihtamaan kulkuvälinettä kahdesti ja metro menee Bayn ali. Siis meren pohjan alapuolella. Se mua vähän hirvittää, varsinkin kun täällä noita maanjäristyksiä on. Mutta ilmeisesti suurimmat vahingot tapahtuu maan päällä sellaisen sattuessa. 

Voi byrokratia!

Miten voi olla aina näin hankalaa asiointi tämän maan minkä tahansa viraston kanssa?? Kysyn vaan. Tänään yritin hakea sosiaaliturvatunnusta, jonka tarvitsen kun aloitan maanantaina työharjoittelun. Istuin reilun tunnin viraston odotushallissa hyvinkin, hhmmmm.... sanotaanko sekalaisen seurakunnan kanssa. (Olipahan ajanvietettä) Vihdoin pääsin luukulle ja esitin asiani. Mies pyysi nähdä dokumentit, jotka mulla oli kaikki viimotten päälle. Tarkistin moneen kertaan ennen kotoa lähtöä, että kaikki tarvittavat on mukana ja puhuin vielä mun international advisorin kanssa aamulla puhelimessa. Kaveri lukee kaikki paperit moneen kertaan ja kun ei mitään muuta moitittavaa ilmeiseti löytänyt, niin ilmoitti, että he tarvitsevat kaikista dokumenteista alkuperäiset. Hah! Näin oikein sen silmistä, että sainpas sinut senkin pieni nilviäinen. Voi... sanonko mikä!! Ei kun takaisin kouluun ja vatvomaan niiden kanssa näitä juttuja. Siellä eivät ole koskaan ennen kuulleetkaan että ko virasto tarvitsisi alkuperäiset dokut. Ja tuskin minä olen maailman, saatikka tämän maan tai tämän alueen tai tämän kaupungin tai mun koulun, ainoa kansainvälinen opiskelija, joka hakee sosiaaliturvatunnusta. Mutta just mun kohdalla tulikin sitte tällaiset säännöt. Nice. Ja koulu tarvitsee myös alkuperäiset ulkomaalaisvirastoa varten. Nice. Että mitäs nyy sitte tehrään! Onneksi koulun henkilökunta on edes vähän normaalilla järjenjuoksulla varustettua porukkaa, joten sain haalittua kaikki tarvittavat paprut, paitsi yhtä. Sen saan toivottavasti sieltä duunista kun menen maanantaina ja  toivottavasti tämä asia selviää. Kun istuin siellä viraston odotussalissa, mulla oli koko ajan sellainen fiilis, että kyllä tähän jotain mutkia matkaan tulee. Tässä maassa virastojen kanssa asioiminen kun ei vaan suju. Common sense, please! 

Rannalla

Viikonloppu meni järkyttävässä vatsataudissa. Minä ja Jaana molemmat maattiin sängyssä kauheissa vatsakivuissa. Olis edes tullut ulos jotain, mutta ei, kauheat kivut vaan. Ja mulla piti olla tyttöjen ilta lauantaina!! Ei ollut. Me saatiin ilmeisesti joku pöpö ruuasta kun oltiin keskiviikkona de Young museossa ja syötiin siellä kana ceasar salaatit. Oli mahtava päivä ja istuttiin kahvilan terdellä vaikka kuinka kauan ja höpöteltiin kaikkee. Sen jälkeen molemmat kävi vessassa tyhjentämässä ja siitä alkoi paha olo. Perjantai oli pahin. Mulle nousi kuume ja vatsakouristukset oli aivan kamalia. Lauantai meni kokonaan sängyssä enkä syönyt juuri mitään. Sunnuntaina vasta oli parempi olo. Ei mulla ikinä ole noin kauan vatsapöpöt kestäneet, mutta tulipa tämäkin alien koettua. 

de Youngissa oli hieno Chihulyn lasitaidenäyttely. Erityisen mahtavaa siinä oli se, että Suomi mainittiin näyttävästi. Kaveri on ollut Nuutajärvellä oppimassa uusia tekniikoita ja tekemässä taidetta :) Pysyvä näyttely ei ollut mitenkään kovin erikoinen. Ehkä olisi ensin pitänyt kiertää muut ja mennä viimeiseksi vasta lasipuolelle. Jotenkin sen jälkeen muut näytti ihan blaaahhh. 

Eilen oli Labor Day ja vapaapäivä täällä. Oltiin koko porukka (minä, Jaana, Rumi ja lapset) Half Moon Bayssa rannalla ja oli tosi kivaa. Jamilla ja Toivo kaivoivat kuopan Kiinaan asti. Toivo jopa kävi siellä ja sanoi ostaneensa vaatteita tuliaisiksi... :) Ois pitänyt kyllä kaivaa se kuoppa jo kisojen aikana... Mulla jäi ilmeisesti aurinkorasva laittamatta selkäosastolle, koska nyt vähän kiristelee. Huihai, ihanaa nauttia lomasta ja auringosta. Torstaina alkaakin taas koulu ja ens viikolla työharjoittelu, joten pitää nyt nauttia näistä keleistä. Itse asiassa täällä on vuoden paras aika nyt. Kesä parhaimmillaan. 

Jamillan suuri päivä

Tänään oli pienen tytön tylleröisen suuri päivä. Ekaluokkalaiseksi muuttuminen on iso asia. Vähän jännitti, mutta erittäin reipas oli neiti. Ystävykset pitivät toisiaan kädestä ja istuvat kiinni toisissaan. Aikuisia hymyilytti :) Ekaluokkalaisena sitä on jo iso ja saa tehdä isompien juttuja. Kuten ylittää keltainen viiva koulun pihalla. Keltaisen viivan ylittäminen on eskarilaisilta kielletty. Nyt on annettu vastuuta. Oli todella mahtavaa olla todistamassa tätä suurta elämän käännekohtaa. (ensimmäisessä kuvassa Emma ja Jamilla, toisessa Jamilla, Katja ja Emma)

Iso mies vaihtui pieneen mieheen

Juho lähti Suomeen sunnuntaina ja jätti mut tänne ihan itekseen. En oikein tiedä onko se hyvän poikaystävän tekoja... Mutta kaipa se on Juhon vuoro kun mä jo siellä hengailin aika monta viikkoa. Eniten tässä harmittaa se, että olisin loppujen lopuksi voinut itsekin tulla tässä välissä pariksi viikoksi. Mutta en tiennyt sitä silloin kun omat lentoni varasin. No, nyt pitää mennä sillä mitä on ja tyytyä kohtaloon. 

Sain onneksi muun perheen kotiin ja Toivo on ottanut Juhon paikan mun unikaverina. Hyvin meille molemmille maistui uni ensimmäisenä yönä, nukuttiin 11 tuntia. Ehkä se oli se Rölli elokuva... Lapset on kasvaneet kolmessa kuukaudessa ihan mielettömästi ja ihan hirveesti on kaikkia juttuja mitä pitää kertoa kun ei olla pitkään aikaan nähty. 

Tänään sain myös vihdoin ja viimein tämän jakson pakettiin, viimeinen tentti meni suht hyvin. Ja ensimmäinen loppuarvosanakin oli jo tullut: B Financesta. Vähän olen pettynyt. Ainakin osa syy on se, että otin kurssin on-line ja opettajalta en saanut minkäänlaista palautetta tai neuvoa tai edes ainuttakaan vastausta mihinkään kysymykseen. Joten minkäs teet. Jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä. 

Viimeisiä viedään

Juholla on viimeinen viikko työharjoittelua käynnissä ja sai maanantaina tarjouksen vakituisesta työpaikasta Ernst & Youngilta. Ja hyväksyi sen samoin tein, joten voi nyt rauhassa opiskella viimeisen vuoden, työpaikka odottaa :) Hyvä Juho!!

Mulla ois nyt viimeistä koetta vaille valmis tämä kesäjakso. Tiistaina palautin Quality Managementin term paperin ja pidin siitä esitelmän. Se meni ihan ok. Tänään keskiviikkona tein Financin loppukokeen. Se oli aika haasteellinen, mutta ei mahdoton. Odotukset on korkealla molempien arvosanojen suhteen. Ens tiistaina pitäis vielä tehdä Managementin loppukoe ja sitte vois lomailla viikon verran. 

Syyskuun alussa työharjoitteluun ja alkaa viimeinen jakso. Harjoittelun lisäksi yksi kurssi ja sitte se ois siinä. Mahtavaa!!

Löytöjä

Polo Ralph Lauren, valkoiset tennarit, 7 dollaria. Kiitos. 

Airwalk Abby Clogs, camouflage, 8 dollaria. Kiitos. 

Yksin kotona

Meillä oli lauantaina oikein onnistuneet grilli / sauna partyt. Meidän Suomi kamut oli tietenkin kutsuttu ja Juhon työharjoittelukavereita Ernst & Youngilta. Ihan hyvin porukka kävi yhteen ja kaikilla oli kaiketi suht hauskaa. Sauna oli menestys! Tyttöjen vuorolla oli viis tyttöä saunassa ja pojat tunkivat sinne samaan aikaan seitsemän kaveria. Oli vissiin hieman ahdasta, mutta laulu raikui ja löylyä heitettiin :)

Juho lähti tänään aamulla Orlandoon viideksi päiväksi ja jätti mut tänne yksin. On siinä kans poikaystävä. Mulla ei ole nyt muuta tekemistä kuin kouluhommia. Ja niitä on kyllä ihan riittämiin kun on taas "se aika jaksosta" eli viimeisiä viedään. Pitää kirjoittaa yksi esitelmä ja valmistautua kahteen kokeeseen. Taitaa olla ihan hyvä että Juho on pois niin tuleepahan tehtyä noi hommat. Mutta mites mulle tulee uni? 

Muistoja

Ihana leikki, mahtavaa vanhojen muisteloa.

Säännöt:

- Tässä on lueteltu sanoja. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai unelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen. 

- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.

- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja. 

- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia. 

1. Kampa

Ei ollut lapsena mun juttu. Jotenkin sitä tukka on aina ollut niin paljon, että kampaa on ollut turha sille näyttää, muuten ollaan jumissa. Nykyään käytän erittäin harvapiikkistä ja se toimii. Jostain syystä mulle tulee mieleen ilmakiharrin, jota minäkin joskus kokeilin. Ei ois kannattanut. Jäi aika vahvasti tohon etutukkaan kiinni. 

2. Lintu

Tulee mieleen naapurin Minnan undulaatit. Ne sai lentää ihan vapaana. About ysillä olin lauantaisin töissä Aschanin kahvilassa ja siellä kävi usein nainen, jolla on musta korppi olkapäällä. 

3. Meri/järvi

Molemmat. Lapsena Yläneen Pyhäjärvi oli maailman paras. Ja taitaa se olla vieläkin. Vesi oli jotenkin niin pehmeetä ja hieno hiekkapohja kutitteli jalkojen alla. Henri-serkun kanssa on jokunen hetki siellä vietetty. Oltiin myös Petterssonien saaressa Airistolla. Siellä sai kulkea nakuna ja tehdä leväkakkuja kalliolle. Ja aina paistoi tietenkin aurinko. 

4. Kitara

Ei mitään muistikuvaa. En ollut mitenkään musikaalinen lapsena, enkä ole sitä vieläkään. 

5. Kello

Mummulassa oli seinäkello, josta riippui pitkät ketjut. Ja toisessa mummilassa oli sellainen seinäkello, jossa vaarilla oli sisällä aarteita. 

6. Oksentaminen

Muistan ensimmäisen oksennustautini oikein hyvin. Olin alle kymmenen. Oltiin äidin kanssa leikitty koko päivä ja oli ollut ihan hirvittävän hauskaa. Aivan yhtäkkiä kesken kaiken sanoin äidille, että mulla on paha olo ja sitte olikin jo kiire. Oksensin eteisen matolle. Äiti hankki uuden maton. 

7. Mummo

Isoäidit on olleet läheisiä. Toinen jo heti lapsuudesta, toinen vähän myöhemmin. Toisen menetys oli kova pala, itku on herkässä vieläkin. Toisen olen saanut vielä pitää, mutta ikävä on kova kun matkaa on niin paljon. 

8. Kirja

Lapsena rakastin Tiina kirjoja ja Neiti Etsivä kirjoja. Molemmissa oli reippaat ja itsenäiset mimmit pääosassa. 

9. Pipo

Jossain vaiheessa lapsena oli kauhean noloa käyttää pipoa. Vain pikkulapset käyttää sitä ja minähän en ole pikkulapsi. Välillä paleli kun ei voinut laittaa sitä päähän. Teininä mulla oli sellainen laskettelupipo, jossa oli aivan järjettömän kokoinen tupsu. Se painoi ainakin saman verran kuin koko pää, mutta se oli sairaan cool. 

10. Matematiikka eli laskento

Ei ollut oikein mun juttu lapsena. Tai oli ehkä vaihtelevasti. Tykkään kyllä numeroista, mutta jotenkin se asenne oli sellainen, että ei tytöt tiedä eikä niiden oikeastaan tarvitsekaan tietää. Että matematiikka on niin kuin poikien juttu. Nyttemmin olen huomattavasti parempi matematiikassa ja onneksi on Juho, joka on expertti, niin voin kysyä jos en itse tiedä. 

11. Metsä

Kaupunkilaislapsena metsämuistot on hyvinkin vähissä. Tai ne liittyvät erittäin pieniin metsiin. Kun ei ole tottunut, niin metsä on aina ollut vähän ehkä pelottavakin. Eksyn heti. Olen erittäin hyvä suunnistamaan täysin vieraassa kaupungissa, mutta jos mut laitetaan keskelle metsää, olen täysin hukassa. Suuntaivaisto häviää heti. 

12. Ukkonen

Pelottava. Ja kaunis. Sitä on kiva katsella turvallisessa paikassa, suurella arvostuksella. 

13. Hiukset

Niitä on aina ollut paljon. Lyhyet tai pitkät, sitä on ollut paljon. Joskus about 10-vuotiaana leikkasin pitkän tukan pois. Äiti melkein itki kampaamossa, isä ei tunnistanut. Joitakin vuosia sen jälkeen olin isän kanssa parturissa (edelleen lyhyt tukkaisena) ja parturi kysyi isältä että leikataanko pojan tukka myös. Se oli kauheeta. Ikuiset traumat. Meni yli kymmenen vuotta ennen kuin mulla oli seuraavan kerran lyhyt tukka. 

14. Sisko/veli - valitse toinen

Kumpaakaan ei ole. Isoveljeä aina toivoin. Joillekin tuntemattomille väitinkin, että mulla on isoveli. Ja kerran valehtelin siirtolatädille, että äiti on raskaana. Olin noin seitsemän tai kahdeksan. Äidin ilme oli näkemisen arvoinen kun täti tuli onnittelemaan ja kyselemään kaikenmaailman kysymyksiä. Olin niin kuin en ois ollutkaan. 

15. Ikkuna

Mä en saanut huutaa pihalla äitiä ikkunaan niin kuin kaikki muut lapset teki. Muutaman kerran huusin ja sain huutia. Jos on jotain asiaa, jaksaa kävellä pari rappusta sisälle asti. 

16. Kalenteri

Teinikalenteri. Ostettiin elokuussa ennen koulun alkua. Se oli järkyttävän littana aluksi. Se piirrettiin, väritettiin, kirjoitettiin ja liimattiin niin täyteen kaikenlaista, että loppujen lopuksi se hädin tuskin pysyi kiinni. Joitakin niistä olen säilyttänyt ja aina saa makeat naurut niitä lukiessa. 

17. Puuro

Vispipuuro oli lapsena todella herkkua. Ja on vieläkin, mutta en muista milloin olisin viimeksi saanut ihan oikeeta. Kaurapuuro kuuluu jokaiseen arkiaamuun nyt aikuisena. Ei kuulut lapsena kuin joskus. 

18. Harmoni/piano

Sain harmonin about tokalla luokalla. Ja kävin muistaakseni oikein soittotunneillakin joitakin kertoja. Mutta ei se ollut oikein mun juttu. Tuli kai jo sanottua, että en ole mitenkään kovin musikaalinen. Muuten kuin autossa lauleskellessa, yksin. Osaan soittaa Ukkoa Nooan ja Kissanpolkan. 

19. Säkkituoli

Mulla ei ole koskaan ollut. Mutta muistaakseni naapurin Wendelineillä oli. Se oli todella ihmeellinen kapistus. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sen suosiota. 

20. Sekalainen

Sekalainen seurakunta. Mun ystäväpiiri. Mulla on aina ollut paljon kavereita. Ja erittäin erilaisia kavereita. Kaikki omalla tavallaan ihania. Kaikki tärkeitä. Ensimmäinen ystäväni oli naapurin Minna, jonka kanssa mentiin yhdessä ekalle luokalle. Ei kylläkään päästy samalle. Ollaan edelleen ystäviä. 

21. Polkupyörä

Muistan ikuisesti sen fiiliksen kun totesin, ettei isä pidäkään enää kiinni, että ajankin ihan oikeesti itse ilman apupyöriä. Se oli mahtavaa. Tuntui, että koko maailma on nyt mun ja mä olen sen valtias. En tiedä onko koskaan sen jälkeen ollut niin voimakasta onnistumisen iloa. Ensimmäisellä luokalla kävin iltapäiväkerhossa, jonne EI SAANUT mennä pyörällä. En oikein vieläkään ymmärrä sitä logiikkaa. Mutta minähän menin ja yritin aina piilottaa pyörän jonnekin puskaan. Ja aina jäin kiinni. Tosi tyhmä sääntö. 

Kilojen karistusta

Jotenkin Suomessa ollessa ei tullut liikuttua niin paljon kuin täällä ja totesin taas, että kun pitää hyvästä ruuasta niin ilman liikuntaa vaan lihoo. Nyt on sitte käyty salilla kerran jos toisenkin ja alkaa vähän olemaan parempi fiilis. Keskivartalolihavuus ei vaan ole kaunista, eikä myöskään kivaa. Onneks mun salilla sattui olemaan just nyt lista, johon nimen ja puhelinnumeron laitamalla sai ilmaisen personal trainer session. Eikun tuumasta toimeen ja kaveri soittikin mulle sitte aivan heti. Heti seuraavana päivänä olin reippaana vastaanottamaan kaikki tarvittavat kikat ja niksit rasvaprosentin pienentämiseksi. Ja tulihan niitä ohjeita, paljon. Rasvaprosentti ei ollut ihan niin kauhea kuin arvelin, mutta aika korkea kuitenkin. Ja nuori mies painotti moneen kertaan, että ruokavaliolla on vähintään yhtä suuri merkitys kuin liikunnalla, että pitäis katsoa vähän mitä suuhun laittaa. Jaa, että pizzaa ei voikaan syödä joka päivä? Mitäs nyt tehdään? 

No joo, se oli motivoiva sessio ja siitä jäi hyvä fiilis. Sain uusia vinkkejä, jotenkin kun noi vanhat ohjelmat jo vähän tylsistyttää. Nuori mies oli oikein kohtelias ja hyväkäytöksinen ylipainoiselle tädille :)

Loimaan-Nooralle vaan paljon tsemppiä, samassa veneessä ollaan! 

Musiikkia ja muuta taidetta

Mahtava viikonloppu takana. Perjantainen Coldplayn keikka oli ihan mieletön. San Josen HP Pavillion oli aivan ääriään myöten täynnä ja porukka joras ihan hulluna. Vaikka Coldplay soittaakin tosi mellow rokkia, niin kummasti siellä vaan jengi heilui. Ja nyt meillä on valtava konsertti kuume päällä tietenkin. Ostettiin vielä liput Madonnan keikallekin marraskuulle. Ei varsinaisesti olla mitään Madonna faneja, mutta se mimmi jos joku osaa järjestää shown. Eli keikka tulee varmasti olemaan näkemisen arvoinen. 

Menlo Parkissa oli viikonloppuna taas joka vuotuiset Connoisseur's markkinat ja siellä oli vaikka mitä kivaa taidetta ja käsityötä. Ostettiin kaksi 1930-luvulta olevaa kehystettyä valokuvaa San Franciscosta. Toisessa rakennetaan Golden Gate siltaa ja toisessa Lombard Streetin kiharaosuutta. Todella makeita kuvia. Ystävälläni Loimaanorpalla on julistekokoisena valokuva Pariisin Eiffel-tornista rakennusvaiheessa ja se on aina ollut mielestäni sairaan makee. Nyt sain itse näistä maisemista vastaavat :) 

Maijalle sellaiset terkut, että ensi kesänä mennään omalla standillä ja sun tauluilla sinne markkinoille :) Meillä on Juhon kanssa jo suunnitelmat valmiina.  

Kotona jälleen

Kyllä on mahtavaa olla kotona. Siis täällä Menlo Parkin kotona. En ois uskonut, että Suomessa ollessa tulee niin kova koti-ikävä tänne. Mutta tietysti tuli, kun rakas on täällä. 

Mä pystyin melkein erottamaan tämän talon lentokoneesta, kun se kaartoi Menlo Parkin ympäri. Erotin Glenwoodin, mutta oli niin paljon puita edessä, etten ihan nähnyt taloa. Ja mulla oli ihan liikuttunut olo. Hassua. 

Viikonloppu meni aika väsyksissä, ei tehty oikein mitään. Yritettiin mennä perjantaina juhlimaan Juhon syntymäpäiviä, mutta oltiin molemmat niin väsyneitä, ettei siitä tullut oikein mitään. Käytiin vaan syömässä Gordon Bierschissä. 

Mutta maanantaina oltiin jo ihan energiaa täynnä kun oli Policen keikka. Se oli Shoreline Amphitheatressa, joka on on taivasalla Bay rannalla. Aivan mahtava keikka! Porukkaa oli yli 12 000 ja fiilis sen mukainen. 

Ja hei! Sain työharjoittelupaikan syksyksi! Mulla oli heti perjantai aamulla tänne tultuani palaveri ja se oli sitä myöten selvä. Tämä firma tuo maahan ja myy eteenpäin tax free tuotteita, lähinnä viinejä ja muita alkoholijuomia, mutta myös jonkun verran tupakkaa ja kauneustuotteita. Mun projektina on selvittää heille optimaalinen logistiikka ketju. Suomeksi siis selvittää mistä kaikkialta maailmasta heille tulee tavaraa, mihin se on heiltä menossa, mihin tavara olisi järkevintä tuoda, millä ja missä määrin sekä missä sitä pitäisi varastoida. Firmalla on omia duty free kauppoja Mexicon rajalla useita ja asiakkaina on risteily alukset. Todella mielenkiintoinen projekti ja ihmisetkin vaikuttivat olevan mukavia. Odotan innolla syyskuuta :)

Espoo / Hämeenlinna

Keskiviikkona 2.7. tulin siis Espooseen. Isä ja Elina olivat Porissa loma-asuntomessuilla ja tulivat hakemaan mut Turusta. Käytiin moikkaamassa tätiäni Leenaa Raisiossa ja vaihdettiin kuulumiset kesäkeiton äärellä. Ei ollakaan nähty Leenan kanssa pariin vuoteen. 

Suomen reissua ei voi tehdä ilman yhtä iltaa Helsingin yössä ja se tapahtui seuraavana päivänä torstaina. Euron kuohuviini teki kauppansa ja paljon muutakin juomaa, kuten myös ruokaa :) Meno ei ollut hiipunut, kiitos Noora ja Carita! Vanhat varikset, samat kujeet. 

Mökillä Hämeenlinnassa vierähti neljä päivää ja kyllä kelpas. Ensimmäisenä päivänä oli ihan mieletön helle eikä muutenkaan ollut valittamista. Saatiin isän kanssa verkoilla yksi reippaan kokoinen siika, pieni hauki ja seitsemän isoa ahventa. Mulla oli suomustaminen kymppi koulussa! :) 

Isä ajoi polkupyörällä Espoosta mökille ja tullessa vielä takaisin (125 km suunta). Rautainen kaveri! Pitää ehkä ilmoittaa se Tour de Franceen... tai jotain... 

Turussa

Turussa hurahti seuraavat puolitoista viikkoa, 2.7. asti. Isoäidin kanssa kävin seurustelemassa lähes päivittäin ja hänen vointinsa vaihteli myöskin päivittäin. Joka toinen päivä hän on valmis elämään satavuotiaaksi ja kaikki on mahtavasti, joka toinen päivä kodinhoitajat on varkaita ja kaikki muutenkin ihan kamalaa. Mutta meillä oli mukavaa yhdessä ja se on pääasia. 

Äidin kanssa käytiin katsomassa Linna Teatterin "Avioliitto on ikuista" Aboa Vetuksen sisäpihalla ja se oli hauska. Valtteri Roiha ja Ullariikka Koskela vetivät kaksin lähes kymmenen roolia. Varsinkin Ullariikka Koskela oli aivan mahtava. Turussa oli keski-aika markkinat ja vietettiin äiti-tytär laatuaikaa myös siellä :) 

Lauantaina 28.7. saatiin oikein rytmiryhmä koolle: minä, Miia, Anne, Outi, Merja, Tiina, Maarit, Nina, Päivi ja Allenit. Aloitettiin vähän pienemmällä porukalla hohtokeilauksella, sieltä syömään, ja kun viimeisetkin liittyivät seuraan, loppuilta kulutettiin Turun yössä. Mahtavaa oli, kiitos kaikille!  

Juhannus

Vähän tulee jälkijunassa näitä Suomi päivityksiä, mutta tulee kuitenkin...

Juhannus meni oikein mukavissa merkeissä Mustiolla Parkkisten kesäpaikalla. Siellä oli aattona 14 henkeä ruokapöydässä ja meno sen mukainen :) Oli tosi mahtavaa nähdä kaikkia melkein vuoden tauon jälkeen, varsinkin tietysti Eliasta, joka oli kasvanut jo isoksi pojaksi. Siellä oli siis Liisa ja Keijo (Juhon isovanhemmat), Leena, Martti, Martin pojat Tumppi ja Ville, Minna, Elias, Maija, Diamond, Matleena, ja yksi pariskunta Saksasta. Syötiin, juotiin, saunottiin ja poltettiin kokkoja (kaksi) eli ihan perinteisesti.

Juhannuspäivänä minä ja Leena käytiin Glorian ja Allanin kesäpaikalla Fiskarsissa. Maailma on todella pieni: Gloria ja Juho ovat olleet samalla taidehistorian kurssilla Foothill Collegessa, Gloria on suomalais-kiinalainen nainen, asuu Menlo Parkissa ihan meidän naapurissa, ja heillä on kesäpaikka alle kymmenen kilsan päässä Mustiosta! Juho kun ei kerran ollut Suomessa, niin minä ja Leena edustettiin.

Sunnuntaina ajoin vielä kotimatkalla Paraisille setäni Pentin ja tätini Mirjan mökille. Siellä oli Tiina ja Nikke myös, ja juuri vaihto-oppilasvuoden jälkeen kotiin palannut Tuomas. Oli kiva nähdä omiakin sukulaisia :) Tämä porukkahan, lukuunottamatta Tuomasta, kävivät toukokuussa San Franciscossa.

Mökkeilyä

Viikonloppu oli aivan mahtava mökillä Hämeenlinnassa. Vaikka vähän tuli vettä, niin ei haittaa. Kyllä Suomen luonto on kaunis. Kävin heittämässä talviturkin noin 16 asteisessa järvessä. Ei siellä mitään uida voinut, mutta tulipahan kasteltua. Aika kylmää. 

Espooseen rantauduttiin sunnuntaina ja ilmakin oli vähän parempi. Tehtiin isän kanssa maanantaina ja tiistaina pienet lenkit veneellä ja vahva venekärpänen puri. Taas. Ainahan mä olen halunnut venettä, mutta nyt kun taas kävi vähän haistelemassa, niin on se oma vene joskus saatava. Että Juhollekin sinne Menlo Parkiin tiedoksi :) Toinen lukee merikarttaa ja toinen ohjaa. Hyvä siitä tulee. 

Torstaina pitää ajaa vielä Turkuun ennen kuin pääsen Mustiolle juhannuksen viettoon. En saanut mistään muualta valvojaa Finance kokeellee kuin tutusta ja turvallisesta Runosmäen kirjastosta mukava täti lupautui sen valvomaan ja GGU jopa hyväksyi hänet. Joten pientä edestakaisin ajamista tiedossa, mutta minkäs teet. Runosmäen kirjaston johtaja on muuten ihan sama täti, joka on ollut siellä siitä asti kun mä olen alkanut käydä kirjastossa. Eli siitä on joitakin vuosia...

Suomi päivitys

Haipakkaa on ollut. Olen ollut ratsastamassa, 40-juhlissa, Nokian kesäjuhlissa, tuttujen luona kylässä, äidin luona, mummin luona, ja vaikka missä. Kova kiire on koko ajan, mutta ihanaa on ollut. Kirjastossakin olen viettänyt jo aika tovin. Hommat pitää hoitaa täälläkin. Ei ne stipendit ja A:t muuten tule. Onneks on suht helpot kurssit, vaikka rahoitus ei todellakaan lukeudu mun suosikkeihin... Tämä viikko vierähtää vielä Turussa, sen jälkeen Hämeenlinnaan mökille ja Espooseen. Juhannus Mustiolla. 

Suomessa

Mun puhelinnumero 10.7. asti on 0466658717.

Matka oli muuten ihan jees, mutta erittäin kuoppainen. Mua pelotti ihan kauheesti. Nyt siis onnellisesti täällä Suomessa ja alkaa rytmikin ehkä pikkuhiljaa olemaan kohillaan. Viikonlopun on ollut kauhea väsy koko ajan, enkä oikein ole saanut nukuttua ennen kuin viime yönä kunnolla. Mutta ehkä se nyt sitten tästä. 

Hikarit

Me ollaan ihan hirveitä hikkejä!! Kaksi stipendiä kotiin samana iltana! Vau! 

Molemmat jännitti omissa juhlissaan että pitääkö jotain puhua, mutta ei tarvinnut kummankaan. Opettajat puhu meidän puolesta. Mun juhlissä jopa äiti sai aplodit kun oli tullut niin pitkän matkan lapsen juhliin :) On aika voittaja olo, sanoisin. En ois ikinä uskonut, että tähän asti mennään, mutta kuten kaikki eilen juhlissa sanoivat: "You have earned it." Kova työ palkitaan ja se tuntuu todella hyvältä. 

Ja kaiken kruunaa illan lento Suomeen! Perillä ollaan perjantai iltana. Ilmoitan puhelinnumerosta tänne kunhan saan hankittua prepaidin. 

Äiti kylässä

Äiti on ollut täällä nyt viikon ja on nähty ja tehty kaikenlaista. Heti ensimmäisenä päivänä pakkasin äidin autoon ja vein kokopäiväretkelle Fairfieldiin. Siellä käytiin Budweiserin panimossa ja Jelly Bellyn karamelli tehtaissa. Kirjoitan näiden tehtaiden tuotantoprosesseista tällä jaksolla tutkielman, joten tuli kaksi kärpästä samalla iskulla: koulutusta ja huvia. Perjantaina ajeltiin ympäri San Franciscoa ja lauantaina oltiin katsomassa Annie Leibowitzin näyttely. Sunnuntaina kannustettiin Teräsbetonia Euroviisuvoittoon, mutta ei auttanut. Sama kohtalo Suomella oli kuin ennenkin. Välillä pitää kaivaa kirjat taas esille ja äiti on kävellyt ja ihmetellyt tätä meidän suurta metropolia Menlo Parkia. 

Tänään on suuri päivä. Stipendin jakotilaisuus on illalla ja mua jännittää ihan kauheesti. Mitä jos ne pyytää sanomaan jotain?? Mä olen änkyttämisen maailmanmestari just noissa tilaisuuksissa... 

Koivikoita

Koivikoita on näkynyt näillä kulmilla oikein kunnolla :) Ja hyvä niin, on ollut todella mukava nähdä sukulaisia. Viime viikolla oli mun setä ja täti, ja serkku ja serkun mies. Tehtiin kiertoajelu niin kuin asiaan kuuluu ja syötiin mahtava illallinen Fisherman's Warfilla. Pääsivät tutustumaan tuohon mun parempaan puoliskoonkin samalla. Seurue oli aloittanut reilu viikko sitä ennen matkansa New Yorkista ja päätyneet San Franciscoon Montanan ja Yellow Stonen luonnonpuiston kautta. Serkun poika on ollut elokuusta lähtien Montanassa vaihto-oppilaana ja ikävä oli ollut puolin ja toisin. 

Nyt tulevana keskiviikkona tulee äiti ja siitä reilun viikon päästä lähdetään yhdessä Suomeen. Mahtavaa päästä taas sinne Koivikoiden ja muiden yhtä ihanien maahan! 

Kuuma

Puol seiskalta illalla terassin mittari näyttää 45 astetta... varjossa. Ihan niin kuin ois vähän kuuma.

Lentolippuja ostettu

Onhan se niin, että kun lapsi saa stipendin, niin pitäähän äidin olla paikalla. Ja niin se äiti osti lentoliput ja laskeutuu San Franciscoon 21.5. Aika kivaa :) Ja minä ostin sitte äidin paluulennolle myös itselleni lipun ja laskeudun Helsinki-Vantaalle 30.5. Aika kivaa :)  

Eli tiedoksi vaan kaikille, että superassari / princess on Suomi-maisemissa 30.5. - 10.7. Eiköhän tossa välissä ehdi kaikki tarvittavat kaffettelut tehdä. 

Kevään lopulliset arvosanat

Global Supply Chain Management: A

Managerial Analysis & Team Dynamics: A

Project Management: A+

Superassari from Noksulandia jyrää!!!

Loma päivitys

Hei moi vaan taas. Ollaan elossa vielä vaikka täällä on ollut tosi hiljaista :) Lomat on nyt lomailtu ja arki edessä taas. Mutta summary viime viikon tapahtumista: Isä ja Elina siis saapuivat tänne perjantaina 25.4. Lentokentällä meni tovi ennen kuin saatiin haltuumme auto, joka oli vuokrattu ja maksettu jo Suomesta käsin. Isä ja Elina pääsivät heti tutustumaan Amerikkalaiseen "asiakaspalveluun"... Ikävä kyllä. No siitä selvittiin ja saatiin matkalaiset hotellille. Lauantai aloitettiin 49-mile drivella, joka ajetaan omalla autolla, kattaa kaikki näkemisen arvoiset paikat San Franciscossa ja antaa hyvän yleiskäsityksen kaupungista. Siinä menikin melkein koko päivä ja tultiin koko porukka meille Menlo Parkiin syömään. Jaana oli tapansa mukaan laittanut pöydän koreaksi ja oli oikein mukava ilta. Sunnuntaina Juho sai jonkun merkillisen vatsapöpön (olikohan appiukkoehdokas-pöpö...) ja joutui jäämään kotiin. Minä olin turistien kanssa kaupungilla kävellen, ihmeteltiin hautajaiskulkuetta ja kalakauppiaita China Townissa muuan muassa. Molempina päivinä sattui olemaan todella kaunis ja lämmin ilma, mikä ei tähän aikaan vuodesta ole ihan päivänselvä. Yleensä SF:ssa on vähintään kylmä tuuli vaikka aurinko paistaisikin.

Maanantaina isä ja Elina lähtivat Sonoman viinialueelle pariksi päiväksi ja keskiviikkona noukkivat mut mukaansa ja lähdettiin kohti Los Angelesia. Ajettiin pitkin rantatietä nauttien mahtavista maisemista ja jäätiin San Luis Obispon kaupunkiin yöksi. Aamulla matka jatkui ja majoituttiin Santa Monicaan, joka osoittautui oikein ihanaksi rantakaupungiksi. Perjantaina tutustuttiin kävellen Los Angelesin keskustaan ja lauantaina ihmeteltiin Hollywood ja Beverly Hills. Los Angeles osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Muistin jotenkin viime kerrasta, että se oli tylsempi paikka ja joka paikkaan pitää mennä autolla, mutta siellä oli oikein toimiva joukkoliikennesysteemi eikä tarvittu autoa ollenkaan. 

Isällä ja Elinalla oli sunnuntaina lento Suomeen, minä tulin takaisin Menlo Parkiin jo lauantai iltana. Mulla oli vähän ihmeellinen olo jo iltapäivällä ja lentokoneessa matkalla kotiin olo vaan paheni. Sunnuntai aamulla totesin, että Juhon vatsapöpö oli siirtynyt mulle. Sängyn ja vessan väliä siitä tiistai iltapäivään. Voittaja fiilis ei ollut silloinkaan, mutta kouluun oli pakko mennä.

Ai niin, herkullisimmat uutiset viimeiseksi: voitin stipendin!! 

Council of Supply Chain Management Professionals on amerikan laajuinen organisaatio, joka järjestää kerran vuodessa konferenssin, johon osallistuu "kaikki" alan ammattilaiset. Siellä on erilaisia luentoja, messut, illanviettoja yms. San Franciscon aluejärjestö sponsoroi joka vuosi yhden oppilaan sinne edustamaan heitä ja tällä kertaa he valitsivat minut!! Siis mullahan oli edustus kymppi koulussa... (En tiedä kuinka monta hakijaa, mutta ainakin viidestä eri koulusta.) Mä kirjoitin heille pari sivuisen esseen, mun opettaja kirjoitti suosituskirjeen, lähetin resumen ja tän hetkisen keskiarvon. Ja PANG!! Voitin!! Että lokakuussa Denveriin :) 

Loma!!

Vihdoin tämä jakso on loppu. Viimeinen koe oli keskiviikkona ja torstaina palautin vielä yhden paperin. Project Managementin koe meni tosi hyvin ja sen paperista sain 100%, Global Supply Chain Managementissa mulla on tällä hetkellä status 128%, joten näistä kahdesta aineesta odotan saavani A:n. Managementin case analyyseista olen saanut hyviä koko ajan, mutta koe oli tosi hankala, joten sen A:sta ei voi olla varma. Mutta odotukset on siis korkealla, hyvän menestyksen jälkeen olen melkein pettynyt jos ei tulekaan parasta. Ensimmäisellä jaksolla olin erittäin tyytyväinen, kun sain B:n. Niin se ihminen muuttuu...

Vielä paremmaksi tämä loman tekee se, että isä ja Elina tulevat tänään tänne viikoksi! Viimeksi ollaan nähty syyskuussa, joten kyllä tässä jo ikävä painaakin. Viikonloppu kierretään San Franciscoa, alkuviikko Sonomassa ja loppuviikko Los Angelesissa. Aivan mahtavaa!! :) 

Asiakaspalvelua

Aamu alkoi mukavasti vakuutusyhtiön kanssa riidellessä. Täällä toi vakuutustoiminta perustuu lähinnä asiakkaan harhauttamiseen ja jos ei ole tyytyväinen heidän päätöksiinsä, joutuu soittamaan "asiaskaspalveluun". Tällä niin sanotulla "asiakaspalvelulla" ei ole mitään tekemistä asiakkaan palvelulla. Lähtökohta on se, että asiakas on väärässä, piste. Joten siis siitä lähdettiin kun tänään sinne soitin. Asia, josta on soitin on lääkärikäynti viime joulukuulta. Vakuutusyhtiö ei ole vieläkään maksanut laskua lääkäriasemalle ja sieltä tietysti pommittavat minua. Eilen sain uhkauskirjeen, että laittavat maksun seuraavaksi perintään. En ole maksanut laskua, koska se kuuluu vakuutusyhtiölle, ja jos menen sen itse maksamaan, saan sanoa hyvästit niille rahoille.
Sain puhelinmen päähän naisen, jolla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä minkälaisia vakuutuksia he myyvät tai millä ehdoilla. Mutta siitä huolimatta hän pystyi oikein sujuvasti riitelemään asiasta kanssani. Kun en antanut periksi, hän pyysi esimieheltään vielä varmistuksen asiaan. Ja kuinka ollakaan, minä olin oikeassa. Mutta ihan turha odottaa jotain anteeksipyyntöä tms. hän kuittasi asian ihan kuin mitään sanomista asiasta ei olisi ollutkaan. Periaatteessa ihan sama, kun lopputulos on nyt kaiketi se että vak.yhtiö maksaa viulut, mutta toisaalta anteeksipyyntö on kyllä ihan kaunis tapa. Mun paperit menee siis udelleenkäsittelyyn, joka tietysti voi vielä päättyä ihan miten vaan.
Mutta siis jos en itse olisi ollut asiassa tiukkana ja tarkkaan tutkinut vakuutussopimusta, niin olisin nyt 140 dollaria köyhempi. Näillä vakuutusmaksuilla (n. $1000 vuodessa) olisi kohtuullista odottaa, että saisi puhua asiakaspalvelijan kanssa, joka oikeesti tietäisi jotain.

Lisää vuosia

Princess Ann-Maryn syntymäpäiviä juhlittiin viime lauantina Alastalojen ja Koskenvuotten kanssa. Käytiin kilistämässä skumppaa yhdessä ihanassa pienessä viinibaarissa. Se on vanha omakotitalo, johon on tehty ravintola. Ihan kuin menisi jonkun kotiin kun astuu etuovesta sisälle.  Puutarhaan on laitettu pöytiä, oikein idyllinen. Syömässä oltiin Buca di Beppo nimisessä Italialaisessa ravintolassa. Sekin on vähän erikoinen siinä mielessä että sinne mennään ikään kuin keittiön kautta sisään. Ja annokset on kaikki tarkoitettu vähintään kahdelle, joten nyt kun meitä oli kuusi tilattiin paljon erilaisia ja jaettiin. Täällä oli ihan mieletön helle koko viikonlopun ja siitä lämmöstä saatiin nauttia vielä pitkälle yöhön. 

Ikävä kyllä se helle hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin... Mutta eipä paljon väliä kun pitää vielä rutistaa viimeiset metrit koulussa ennen lomaa, joka alkaa 24. päivä. Ja 25. päivä isä ja Elina tulee kylään :) 

Vieraita

On jäänyt tänne päivittämättä että Kaitsu ja Kari kävi SF:ssä pari viikkoa sitten ja ehtivät meitäkin moikkaamaan. Oltiin lounaalla Union Squaren Macyn kattoterassilla. Aurinko paistoi ja näkymät on huikeat. Ravintola Cheesecake Factory on nimensä veroinen ja listalta löytyy muistaakseni 38 erilaista juustokakkua. 

Tulen perässä

Niin se olympia-tuli kävi täällä meillä päin. Kauhee sotku. Itkua ja hammasten kiristystä. Ja kenen on syy? Sitä ihmetellään vielä pitkään ja hartaasti. Joka tapauksessa minä olin tietysti pelipaikoilla. Tai en siis mitenkään tietysti vaan alunperin ihan vahingossa. Sattui kuviot just mun koulumatkalle. Kaikkein lähimpänä soihtua olin kun astuin ulos junasta SF:n asemalla. Liki liippasi, mutta ohi meni. Havaintona vain suljettu katu ja poliiseja. Ihmismassa oli vasta muutaman korttelin päässä, täysin tietämättömänä, että soihtu meni jo. Juho katsoi kotona internetin kautta suoraa lähetystä ja kertoi mulle puhelimitse aina väliaikatietoja missä ne menee. Soihtu oli ihan toisella puolella kaupunkia koko ajan kuin missä kaikki mielenosoittajat oli. Aiottu päätösjuhlapaikka oli aika lähellä mun koulua ja kävelin sinne katsomaan mikä on meininki. Siellä oli vähän kuin festareilla. Rokkibändi soitti ja oli oikein leppoisa tunnelma. Ainakin sillä hetkellä, koska kukaan ei vielä tiennyt, ettei soihtu tule missän vaiheessa sinne eikä mitään juhlallisuuksia myöskään. Mä poistuin vähin äänin ja hyvissä ajoin koulun suojiin. 

Ressiä ja sen lievitystä

Tällä hetkellä menossa: term paper about Pareto Principle, term paper about Nokia's supply chain, esitys Mark Cubanista (Dallas Mavericksin omistaja), ryhmäprojekti, ja kaksi loppukoetta. Seuraavan kahden viikon sisällä. Pää on lähellä hajoamispistettä. Mutta sama kaava, tuttu homma, tähän alkaa jo tottua. Ja näillä mennään. Mark Cubanista pääsin eilen irti kun meidän värikäs ryhmä esiintyi cheerleader huutojen kera... Mahtavien aplodien jälkeen opettaja kysyi haluaako joku kaksi lippua saman illan Giantsien peliin ja minä tietysti käsi pitkällä ja sain ne!! Juholle kahtasataa tekstaria, että hommaa itsensä kaupunkiin seiskaksi, että ny lähretähän pelihin. Ja niin me oltiin. Paikat oli todella makeet ja peli jännittävä. Baseball kausi on vasta aluillaan, mutta Giantsilla ei ole mennyt mitenkään kovin ne vähätkään pelit. Mutta niin pojat voitti eilen! Eivät siis pettäneet meitä vieläkään. Kaikissa peleissä missä me ollaan tähän mennessä oltu, Giants on voittanut joka kerta. Illan päätteeksi oli vielä aivan mahtava ilotulitus. Ei mikään hatusta vedetty vaan ihan tyylillä tehty musiikin ja paukkujen yhteissovitus. 

Kesää odotellessa...

Tahoella

Meidän laskettelureissu Tahoella pääsiäisenä meni oikein mukavasti. Lähdettiin lauantai aamulla kukonlaulun aikaan, mutta matkaseurue oli aikaisesta heräämisestä huolimatta suht hilpeää. Ja kun päästiin perille, niin ei paremmasta väliä. Squaw Valley on kyllä mahtava (olympialaiset 1976) ja keli suosi meitä oikein todella. Molempina päivinä paistoi aurinko ihan täydeltä terältä ja oli niin lämmin että pystyi laskemaan fleecellä. Aurinkorasvasta huolimatta oltiin illalla kaikki aika punanaamoja.
Hotellissa ennen nukkumaan menoa oli pakko tietysti tuijottaa telsua, kun ei sellaista kotona ole. Ja voi mitä sieltä tulee! Ihan hirveetä potaskaa suoraan sanoen. Mutta molemmat silmät suurina sitä kuitenkin tuijotettiin. Tuijotettiin ja haukuttiin :)
Sunnuntaina rinteeseen oli laitettu kaikille avoin pujottelurata, johon dollarilla pääsi kuka tahansa laskemaan. Lähtö sellasesta pömpelistä mistä Palanderkin lähtee ja ajanotto ja kaikki. No mehän tietysti siihen pariskunnittain. (mulla ja Juholla laudat, Johannalla ja TP:llä sukset) Johanna voitti TP:n ja Juho voitti mut (mutta vain ja ainoastaan koska mä kaaduin!). Ei muuta kuin revanssikierrokselle. TP voitti Johannan koska vaihtoivat ratoja ja olivat molemmat sitä mieltä, että punainen rata on hitaampi. Juho voitti mut toisellakin kierroksella, mutta siis vain ja ainoastaan sen takia, että mä olin sillä punaisella hitaalla radalla.

Kesäharjoittelu

No niin, nyt on sitten päätös tehty. Ernst & Young on se firma mihin meikäläinen lähtee kokeilemaan. Syy on yksinkertaisesti se että tällä alueella niillä on kertakaikkiaan parhaimmat asiakkaat. On Google, Intel, AMD, HP, Sun ja Oracle. Nyt seuraava vaihe onkin saada itsensä joillekin noista asiakkaista.

Kirjoittelen sitten tänne mitenkä harjoittelu sujuu.

Hyvää Pääsiäistä!

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille! Täällä on tavallinen viikonloppu eikä mitään erityisiä vapaita niin kuin Suomessa. Mutta me aiotaan kuitenkin viettää sitä suht perinteisesti eli lähdetään lauantaina aamulla Lake Tahoelle laskettelemaan Johannan ja TP:n kanssa. Juholla on ihan tuliterä lumilauta, joten se ei meinaa pysyä housuissaan :) Ja kyllä mäkin olen tosi innoissani, koska luultavasti viimeinen kerta tänä talvena kun lähdetään lumille. Viimeksi tehtiin vain päiväreissu kun mun on hankala pitää kahta päivää vapaana, mutta tällä kertaa jäädään yöksi ja lasketaan kaksi päivää.

Juho sai kaksi tarjousta kesäduunista, Deloittelta ja Ernst&Youngilta. Niitä on tässä pähkäilty ees ja taas vaikka kuinka kauan. Molemmat on sikahyviä vaihtoehtoja eli ei voi kuin voittaa, valitsee vaan toisen. Mutta mies ei osaa päättää... Että jos lukijoilla on jotain hyviä vinkkejä ko firmoista tai valintakriteereistä niin laittakaapa tulemaan meilitse tai kommenoikaa tänne.
Mä kävin tällä viikolla taas logistiikka-alan dinner&lecture tapahtumassa ja jakelin käyntikortteja minkä kerkisin. Ja kannatti, koska sain ensimmäisen kutsuun haastatteluun!! Pieni start-up firma, mutta mielenkiintoinen. Menen ensi torstaina käymään.

Juho tiukoilla

Juholla on menossa toinen kierros haastatteluja kesän työharjoittelupaikkaan. Perjantaina oli KPMG ja ne laitto sen kyllä aika tiukoille. Kaveri, joka haastatteli Juhoa, haastattelee kuulema yleensä vain director tason hakijoita, joten kysymykset oli sen tasoisia: Mitä markkinoilla tapahtuu tällä hetkellä? Miksi dollarin kurssi on niin alhaalla? Mitä pitäisi tehdä tilanteen parantamiseksi? Mä olisin kyllä joutunut lähtemään maitojunalla kotiin heti tollasten jälkeen... Mutta kyllähän meidän Juho nyt tollasista selvisi :) Vähän sille oli tullut hiki, mutta ihan hyvät vastaukset se oli saanut aikaiseksi. Juho on niin reipas.
Tänne alkaa tulla kesä. Tänään oli melkein parikymmentä astetta lämmintä. Oltiin Bayn rannalla pyöräilemässä ja oli aivan mahtava keli. Vettä tulikin jo ihan tarpeeksi. Nyt voi alkaa pikkuhiljaa hakemaan mekkoja esille ja siirtyä taas perus-kalifornialaisittain varvastossuihin.

Hyviä elokuvia

Me ollaan katsottu viimeisen kolmen päivän aikana kolme todella hyvää elokuvaa. Niin mahtavia, että pitää oikein täällä kehua ja suositella teillekin. The Life of David Gale (Kevin Spacey, Kate Winslet, Laura Linney) on jännäri, joka todella pitää otteessaan loppuun asti eikä lopputulosta pysty mitenkään arvaamaan. The Painted Veil (Edvard Norton, Naomi Watts, Liev Schreiber) on 1920-luvulle sijoittuva rakkauselokuva. Viimeisimpänä eilen katsottiin tosi tapahtumiin perustuva Free Writers, joka on niin liikuttava, että kyyneleet vaan valu silmistä meillä molemmilla. Kaikki on ihan erilaisia, mutta todellakin katsomisen arvoisia leffoja.

Yksin kotona 2

No hyvinhän se viikonloppu meni. Perjantaina olin yllättävän tyyni nukkumaan mennessäni. Moottorisahamurhaaja ja sen kaverit vain kävivät mielessä, mutta sain aika hyvin pidettyä ne loitolla. Kaikki ovet vaan säppiin ja tarkistus pariin (kymmeneen) kertaan ja silmät kiinni. Olin ihan hämmästynyt kun aamulla heräsin eikä ollutkaan tapahtunut mitään maailman loppua tai vastaavaa, mitä nyt yön pimeydessä vois tapahtua.
Walnut Creekin kyläilykin meni oikein hyvin. Alex asuu vähän niin kuin suomalaista rivitaloa vastaavassa town housessa. Tosi kiva koti, kolmessa tasossa ja valtavan korkeat huoneet. Käytiin lauantai-illalla syömässä sushia ja parilla drinksulla ja parannettiin taas maailma huomattavasti hienommaksi paikaksi elää.
Kotiuduttiin molemmat Juhon kanssa sunnuntaina ja maanantai aamu alkoikin sitte kurkkukivulla. Vähän niin kuin flunssa pukkais päälle, mutta eiköhän se tästä. Juholla on myös kipuja, kaikki lihakset pumpissa ja nahka rullalla kiipeämisestä. On tainnut tulla herralla muutama kivikontakti... Mutta hauskaa niilläkin tuntui olevan ja aivan mahtavia kuvia olivat ottaneet.

Yksin kotona

Mun koko perhe lähtee maailmalle perjantaina. Mä jään siis ihan yksin kotiin koko viikonlopuksi. Jaana, Rumi ja lapset lähtee San Diegoon ja Juho lähtee poikien (TP & Juha) kanssa Bishopiin kiipeilemään. Olen viimeksi ollut yksin Leppävaarassa joulukuussa 2006. Että siitä lähdetään. Ja silloin oli pienestä kaksiosta kyse. Mitenkähän mun tulee uni?
No, onneksi joudun olemaan yksin vaan yhden yön. Buukkasin tietysti itelleni menoa lauantaiksi. Menen Bayn toiselle puolelle Walnut Creekiin yhden koulukaverin luokse yökylään. Minä ja Ron mennään Alexandran luokse viettämään tyttöjen iltaa :)

Hyvää Ystävänpäivää

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille meidän ystäville :) Kortit on jääneet kauppaan ja hyvä niin, kauheesti tulis vaan roskaa niistäkin. Ajatus on se tärkein. Ja eläähän pitäis niin kuin olisi joka päivä ystävänpäivä. Kyllä te kaikki olette meidän ajatuksissa erittäin usein.
Mun rakkaudenkäpy onnistui kertakaikkiaan yllättämään mut aamulla. Heti kun se sai silmät auki, kysy että haluutko sun lahjan. Mä siihen, että joo, olin ihan varma että se pelleilee eikä sillä mitään lahjaa ole. Mutta oli vaan. Juho-pupu oli hommannut mulle tähden taivaalta! Siis ihan oikean tähden! Aika liikkistä. Se on Oinaan tähtikuviossa. Aika liikkistä.
Mä taas olen erittäin huono tyttöystävä koska ei mulla mitään lahjaa ollut. Vaikka mä olen kyllä niin ihana joka päivä, että jo herääminen mun vierestä on lahja sinänsä :)

Täydellinen laskupäivä

Käytiin päiväreissulla Lake Tahoella laskemassa lauantaina ja oli aivan täydellinen keli! Aurinko paistoi täydellä terällä, pieni pakkanen ja rinteet uskomattoman hyvässä kunnossa. Siis kertakaikkiaan täydellinen päivä :) Me laskettiin ihan into piukassa mustia rinteitä kauheeta vauhtia ja fiilis oli mahtava. Ei tarvinnut pelätä kaatumista kun lumi oli niin hyvä. Kypärä ja selkäpanssari tietysti myös auttoivat asiaa kummasti...
Lähdettiin aamulla puoli kuudelta ja tultiin illalla ysin aikoihin takaisin. Sinne kestää ajaa noin kolme ja puoli tuntia eli vähän niin kuin Himoksen reissu, mutta määränpäässä odottaa Lappi. Korkeuserot on vaan huomattavasti suuremmat kuin Suomessa.

Kuka tätä lukee?

Pientä tilastoa teille kaikille väliltä 17.7.2007-2.2.2008:

• Tämä sivu on ladattu 2,146 kertaa 10.46 per päivä keskiarvolla
• "Absolute unique visitors" on 426
• Top-kävijä maat: Suomi, Jenkit, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Ranska ja Englanti
• Suomesta Top-kaupungit: Helsinki, Turku, Kaarina, Lohja, Oulu, Kauniainen, Espoo, Raisio, Vantaa

Pysykää kanavalla!

Kesäharjoittelu - Juho

Tämä jakso on alkanut ihan kivasti Santa Clarassa. Meillä on ollut jo ensimmäiset välikokeet ja niissä pärjäsin ihan hyvin. Täytyy sanoa että mä luulin että se edellinen jakso oli vaikea koska oli uusi koulu ja uudet kujeet, mutta tämä jakso vasta vaikea onkin. Tietenkin aiheet on taas hiukan syvällisemmät kun edellisellä jaksolla, mutta meidän laskentatoimen oppilaiden pitää metsästää kesäharjoittelu paikkoja koko tammi- ja helmikuun. On ollu jos jonkinmoista kissanristiäistä johon on pitänyt mennä väkinäisesti small-talkia vääntämään. On se sentään poikinut mulle viisi haastattelua jotka kaikki on ensi viikolla. Eli mä pääsen kokeilemaan josko Ernst&Young, KPMG, Deloitte tai FrankRimerman haluais ottaa mut sinne duuniin. Kaikki on tilintarkastus harjoittelua, paitsi toinen KPMG:n paikoista on Mergers and Aquisitions puolella. Mulla ei varsinaisesti ole mitään suosikkia - vielä. Katsotaan nyt kuka ottaa toiselle kierrokselle.

Mun pitää vähän avautua mun tän jakson kursseista. Laskentatoimen kurssin opettaja on "legendaarinen" Neal Ushman joka kerta toisensa jälkeen onnistuu vetämään luoken keskiarvon kokeissa noin 28% tasolle. Meillä on ollut puskaradiossa kovaa keskustelua siitä ketä se oikein hyödyttää kun kukaan ei tajua aiheesta mitään (aihe: bonds and notes, restructuring of long-term debt, leasing, income-taxes). Mutta opettaja väittää kiven kovaan miten hyvän jakauman hän on saanut välikokeesta. Eli luokan paras sai 77%, huonoin 0%, itse olin keskiarvon paremmalla puolella. Opettaja muuten on todella kiva ja tunnitkin on mielenkiintoisia, ongelmat syntyvät siitä että hän ei mene millään lailla samalla tavalla kun kirja, joka monimutkaistaa opiskelua. Matematiikan kurssi on äärimmäisen mielenkiintoinen tällä jaksolla, opettajana on vanhempi herrasmies Chilestä joka puhuu englantia murtaen, tosin ehkä kaikkein aikojen makeimmalla murteella. Siitä ei sen enempää. Mutta sitten se paras: pakollinen uskonnon kurssi jonka opettaja on entinen lukio-opettaja ja itseasiassa se kurssikin on tarkoitettu ensimmäisen vuoden oppilaille. Nämä kaksi faktaa kun ynnää tuloksena on todella tylsä kurssi. Tietenkin sekin että olenhan jo Suomessa ottanut uskontoa 12 vuotta ei auta asiaan että saisin tästä "intro" kurssista mitään irti. No, se on pakollinen, olenhan jesuiitti-koulussa. Ei tämä jakso kauan kestä... Markkinoinnin kurssi on myös hyvin mielenkiintoinen vaikka opettaja onkin vähän arvaamaton. Hän on päättänyt "kurvata" luokan tulokset, mutta kun koko luokka saakin niin hyviä (>90%) tuloksia voi yht'äkkiä 95% tuloksella saada B:n. Sekin on aiheuttanut kapinallista tunnelmaa puskaradiossa.

Muuten kuuluu ihan hyvää, Anskun sormi on jo parantunut... tosin mulle varmaan jäi elinikäiset traumat :) niinkun Ansku sano aikaisemmin niin vain meille voi sattua jotain noin hassua. Me edelleen karsitaan meidän road-tripistä parhaimpia kuvia jotka ilmestyy tänne (toivottavasti) hyvin pian.

Voi yhden kerran!

Meille sattui eilen todella eriskummallinen tapaus. Katsottiin Gilmore Girlsejä (viides tuotantokausi menossa) ja meille tuli molemmille nälkä. Kävin keittiössä hakemassa palat pitsaa molemmille. Annoin Juhon maistaa omasta palastani ojentaen sitä kohti hänen suuta. Ja niin se poika haukkasi oikein kunnon palan, mun sormi mukana!!! Mä pomppasin about metrin ilmaan ja lyyhistyin lattialle pieneksi mytyksi ja puristin sormen itseni väliin. Ihan järkyttävä kipu. Siis ihan järkyttävä. Siis niin kovaa kipua en muista koskaan kokeneeni.
Juholla kesti hetken tajuta mistä on kysymys ja sen jälkeen se tuli mun luokse lattialle ja oli ihan varma, että sormi roikkuu enää nahan palasta kiinni. No näin huonosti asiat ei ollu, onneksi. Sormi oli ihan paikallaan, mutta verta tuli. Mulla valui vesi silmistä ja itkin ja nauroin samaan aikaan. Juho juoksi hakemaan jäitä ja kyllä se tilanne siitä rauhoittui.
Tilannekomiikka oli siis niin kohdallaan, että alta pois :) :) Olen mä aina tiennyt että Juho on kova poika syömään, mutta että mun sormenkin! :) Tässä riittää nauramista vielä vuosiksi :) Miten voi käydä noin? Näköjään ihan helposti.

Voi ihana arki

Arki on taas iskenyt sellaisella voimalla, että alan jo perumaan edellisiä sanojani siitä, että on kiva kun uusi jaksi alkoi... No ei sentään, vaikka läksyjen määrä on taas todella valtava. Saa nähdä tuleeko pidettyä yhtään vapaapäivää tälläkään jaksolla.
Mutta tällä kertaa kaikki kurssit ovat erittäin mielenkiintoisia. Oltiin tiistaina pihalla tekemässä yksi management harjoitus: opettaja jakoi meidät ryhmiin, meidän piti silmät sidottuina tehdä köydestä pentagon (viisikulmainen kuvio) niin että kaikki sivut ovat yhtä pitkät. Mun ryhmässä oli kolme intialaista kaveria, yksi japanilainen ja yksi amerikkalainen. Nää intian kaverit otti heti homman haltuun ja meidän kuviosta tuli aika hyvä. Pieni ongelma vaan oli meidän kommunikoinnissa: he puhuivat keskenään koko ajan hindiä. No me kolme muuta jäätiin auttamattomasti ulkopuolelle, mutta päätettiin, että no hätä, ei tämä soppa enempää kokkeja tarvitse ja hyvähän siitä tuli. Ja hauskaa oli :)
Mulla oli tänään jo ensimmäinen esitys. Löysin artikkelin, joka kertoi hyvien projektipäälliköiden puuttumisesta. Tämä ongelma on globaali ja aiheuttaa suurta päänvaivaa yrityksille. Mielenkiintoinen artikkeli ja ihan hyvä uutinen meille kohta valmistuville Operations ammattilaisille :) Varsinkin kun on käynyt tämän ko project management kurssin. Valmistumisen jälkeen meidät revitään käsistä ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Sitä odotellessa...

Hyvässä seurassa

Mulla on tällä jaksolla kolme kurssia: yksi Management (Managerial Analysis and Team Dynamics) ja kaksi Operations kurssia (Project Management ja Global Supply Chain Management). Ja olinkin sitte eilen vähän paremmassa seurassa koulussa. Management kurssin opettaja sattuu olemaan kaveri, joka on ollut mukana tiimissä keksimässä ensimmäistä kannettavaa tietokonetta, TouchPad hiirtä, tällä hetkellä käytössä olevaa tietokoneen näyttötekniikkaa ja VoIP:ia (Voice over Internet Protocol, siis tekniikka jota käytetään internet puheluissa). Muun muassa tällasia hän on tehnyt 80-luvun lopulla sellaisen pienen firman kanssa kuin Apple.
Hänen business partnerinsa oli hoitanut sopimusneuvottelut Applen kanssa kun nämä jutut oli keksitty ja myynyt kaikki oikeudet Applelle 20:stä tuliterästä uudesta laptopista! Haloo!! 20 konetta!! Kuinkahan monta miljoonaa on tehty noilla keksinnöillä sen jälkeen. Hän oli siitä suivaantuneena lähtenyt takaisin kouluun opiskelemaan, ettei näin kävisi enää toiste. Sen jälkeen hän oli perustanut oman firman ja keksinyt vielä vaikka mitä muuta, esim. sairaaloissa käytössä olevan tekniikan, jolla voidaan tietokoneella käsitellä röntgen ym vastaavia kuvia.
Tämä mies on about 40v, max 45 vuotias! Mä olin ihan huuli pyöreenä siellä tunnilla. Jaa, että sellasta pikku puuhastelua. Nyt hänellä on rahaa tietysti niin ettei tiedä mihin laittais, niin hän tuli opettamaan meille johtamisen suuria salaisuuksia. Kaveri vaikuttaa tosi tavalliselta ja vaatimattomalta, mutta jotain siinä on vielä sellaista, että mä en oikein tiedä onko se lintu vai kala. Saa nähdä.

Kouluun

Tänään arki taas alkaa. Onneksi. Niin, en olisi uskonut, mutta ihan kivaa, että koulu alkaa taas. Parin viikon (melkein kolmen) lekottelu on ollut ihan riittävä, olo on rentoutunut ja olen valmis taas uusiin haasteisiin :)
Toinen syy miksi olen ihan mielissäni arjen alkamisesta, on se, että olen ollut viimeiset neljä päivää lähes kokonaan sisällä ja kolme niistä sängyssä. Mulle tuli rankkasateiden kanssa samaan aikaan yskä ja kuume, joten sänky on tullut tutuksi. Lähes makuuhaavoihin asti. Sunnuntai-iltana jo päätin, että nyt riittää ja totesin itseni terveeksi, mutta kun maanantaina kävin vähän ulkona olin taas ihan hiestä märkä ja ihan loppu kun pääsin takaisin kotiin. Ja takaisin sänkyyn. Yäk. Mulle ei sovi kovin monen päivän makaaminen ollenkaan. Nyt siis troppia naamariin ja kouluun. Ihanaa, että saa taas jotain tekemistä. Valitsin muuten eilen siellä sängyssä maatessani vuokrafilmin sijaan uuden Management kurssin kirjan...

Syksyn arvosanat

Vihdoin ja viimein sain arvosanat syksyn kursseista ja, oletteko valmiit, tässä ne tulee: Marketing Management A-, Managing Innovation and Technology A, Operations Management A. Siis voitteko kuvitella??? Pelkkää A:ta!! Siis MÄ, keskivertokukatahansa, saan ihan mielettömän hyviä arvosanoja!! Tää on aika uskomatonta. Aika makeeta.
Juho pisti (tietenkin...) vielä paremmaksi, sai omista neljästä kurssistaan kaikista A:n :) Me ollaan ihan hulluja hikkareita!! En ois uskonut omasta puolestani, Juho nyt on vedellyt koko ajan pelkkää A:ta, joten se oli ihan selvä juttu, mutta että mäkin??
Kyllä tuntuu hyvältä kun kova työ palkitaan. Ensi viikolla alkaa taas uusi jakso ja uudet kurssit. Käytiin tänään kauheessa kaatosateessa San Franciscossa ostamassa mulle uusia kirjoja, mutta en saanut ostetuksi kuin yhden. Vähän kummallista, että tiistaina on ensimmäiset tunnit eikä koulun kirjakaupassa ole vielä kaikkia tarvittavia kirjoja. Ja mulla on kuitenkin luettavaa siihen mennessä. No saanpahan lomailla vielä viikonlopun ihan hyvällä omalla tunnolla :)