Sibeliusta, socceria ja sarvipäitä

Meiltä oli lämmin vesi suljettu muutaman päivän ja jousuin tiskaamaan käsin. Ei siinä mitään, tiskaaminen on itse asiassa ihan kivaa, mutta kyllä oli suomalaista kuivauskaappia ikävä. Kauhee määrä tiskejä ja pöydälle pyyheliinalle kuivumaan. Kyllä suomalainen vaan on viisas, kun on sellaisen keksinnön keksinyt!

Suomalaisia muusikoita kiertää Amerikkaa soittamassa Sibeliuksen musiikkia ja saimme oman osamme tästä mahtavasta konsertista.   

Konsertti oli kirkossa ja näillä kuudella kaveruksella on hieman vaikeuksia arvostaa suuren taiteilijan musiikkia. Jonkun verran piirtämistä, leikkimistä, piilosilla leikkiä ja pulinaa :) 

Anton on aloittanut jalkapallon peluun ja kaikki on nyt vaan "socceria". Viime viikolla hän oli neljä päivää putkeen tuossa Barcelona-asussaan. Heti aamulla herättyään puku piti päälle saada, myös säärisuojat, sukat ja nappikset. Neljännen päivän päätteeksi sanoin, että nyt äidin pitää oikeasti pestä tuo puku välillä. Yllättävää kyllä hän suostui mukisematta. 

Jasper kulki aluksi pyörällä koulussa, mutta kahden ja puolen kilometrin matka koulusta kotiin tuntui olevan pienelle pojalle vähän liikaa. Joten nyt hän kulkee koulubussilla, jonka pysäkki on meiltä korttelin päässä. Juho vie hänet aamulla kouluun ja minä olen Antonin kanssa vastassa iltapäivällä. Hän on niin rintarottingilla tästä suuresta itsenäisestä bussilla kulkemisesta, että meinaa ihan haljeta. Vaikka heidät siis viedään bussiin ja kuski tasan tarkkaan tietää kuka jää milläkin pysäkillä pois yms. Mutta siellä istutaan kavereiden kanssa eikä varsinkaan äiti ole kyydissä. 

Tämmöinen kaveri tuli vastaan aamuisella partikkareissulla. Näyttää kuvassa suuremmalta kuin oli, aika pieni kauris, mutta ihan vieressä. 

Vaihtoviikot

Syyskuun alkupuoli meni Juhon kanssa lastenhoitoviikkoja vaihdellessa. Juho oli ensin viikon Tero-Pekan kanssa BurningMan festareilla ja minä Johannan kanssa seuravan viikon Hawaiilla. Järjestely oli kaikille osapuolille erittäin hyvä ja onnistunut. En ole ollut Jasperin syntymän jälkeen missään ilman perhettä. Lasten kanssa olen ollut pitkiäkin aikoja ilman Juhoa ja Juhon kanssa muutamia päiviä ilman lapsia, mutta että ihan itekseen. Sellaista ei ole tapahtunut vuosiin. 

Ja oli kyllä niin mahtavaa olla viikko niin, ettei tarvinnut kenestäkään muusta huolehtia. Omasta itestään vaan. Ihmeellistä. Meillä oli Johannan kanssa todella rentouttava, vaikkakin aktiivinen viikko. Urheilimme tai liikuimme joka päivä. 

Amatöörit lähti heti ensiimäisenä päivänä koko päiväksi kajakoimaan. Hyvät oli rasvaukset ja suht hyvät rusketuspohjatkin, mutta viisi tuntia merellä oli liikaa. Illalla oli hotellihuoneessa kaksi erittäin punaista rapua :) Seuraavana päivänä mä pysyttelin visusti varjossa.  

Loman ajaksi oli luvattu suht sateista keliä, mutta tarkistimme joka aamu saaren aurinkoisemman kolkan ja suuntasimme sinne. Löysimme aivan mahtavia rantoja, joissa ei ollut juuri ketään meidän lisäksemme. Snorklailimme monessa paikassa ja kaloja näkyi kaikkialla. Suuri kilpikonnia näimme myös yhdellä rannalla valtavat määrät. Osa tuli jopa rantaan hetkeksi lököilemään. 

Dolen plantaasilla kävimme myös, mutta tätyyy sanoa, että paikka oli pienoinen pettymys. Odotin, että ananasten ja muiden hedelmien viljelystä, käsittelystä ym olisi kerrottu enemmän, ja ehdottomasti oletin, että pääsisimme maistamaan hedelmiä. Mutta ei. Kierroksen päätteeksi meidät ohjattiin suureen kauppaan, jossa myytiin jos jonkunnäköistä turistihärpäkettä, mutta ei mitään hedelmiä! Olin erittäin pettynyt. Onneksi sattui meidän ainoalle sadepäivälle. 

Loman viimeisen päivän vietimme Hanauma Bayssa, joka on erittäin kuuluisa monista kaloistaan. Paikka on vanha tulivuoren kraateri, josta on yksi seinä kaatunut ja meri päässyt sisään. Koralli on erittäin ravintorikasta, joten kaloja on joka puolella ja paljon. Ne tulevat niin lähelle, että niitä voisi hyvin koskettaa. 

Pojat pärjäsivät todella hyvin keskenään viikon ja teki kaikille hyvää, ettei äiti ole aina kotona. Koti oli jopa supersiisti kun tulin kotiin :)