Lapset ovat sopeutuneet erittäin hyvin. Löysimme todella hyvän iltapäivänannyn, joka hoitaa poikia paremmin kuin äiti :) Ja ehdottomasti hyvä niin. Maria hakee Antonin puolilta päivin preschoolista ja Jasperin koulubussilta kolmelta. Minä tulen kotiin puoli kuuden ja kuuden välillä. Ensimmäisen viikon aikana pariin otteeseen oli nähtävissä poikien naamalta jopa pientä pettymystä kun piti jättää joku hauska juttu kesken, jotta Maria pääsee kotiin. Maria tekee tosi paljon kaikkea poikien kanssa ja he tietysti nauttivat. Äiti on ollut yleensä ruuanlaitto-, pyykki- yms.hommissa eikä erityisesti leikkinyt heidän kanssaan.
Äiti on nauttinut myös täysin rinnoin. Niin paljon kuin lapsiani rakastankin, nautin siitä että saan pitkästä aikaa laittaa "kunnolliset" vaatteet päälle, nautin aikuisten seurasta, nautin aivojen höyryämisestä uuden äärellä, nautin omasta työpöydästä, nautin uusista mukavista (aikuisista) työkavereista, nautin hiljaisesta ja rauhallisesta lounaasta, nautin jopa automatkasta.
Aika aikaansa kutakin. Kotiäitivuodet olivat mahtavia, joskin välillä jopa vähän ahdistaviakin. Lapsille tietysti varmaan paras mahdollinen ratkaisu, mutta nyt on minun vuoroni. Olen kuitenkin enemmän töissäkäyvä äiti kuin kotiäiti noin niin kuin loppupeleissä. Meidän perheessä on alkanut uusi aikakausi.