Muutama sana jo koulusta

Keskusteltiin eilen äitien kanssa lasten koulusta. Ihan käsittämätöntä että tämä asia tulee edes ilmi tässä vaiheessa kun lapset ovat vasta ihan vauvoja, mutta näin vaan kävi. Vanhin tässä ryhmässä olevista lapsista on puolitoista vuotias ja hänen äitinsä kertoi että he ovat alkaneet katsoa jo kouluja. Mä olin ihan että häh! Ja niin se kuulema on, että parhaisiin kouluihin pitää hakea todella hyvissä ajoin ja niihin on vaikea päästä. Vielä tässä vaiheessa kuvittelin, että puhutaan koululaisista, siis about seitsemän vuotiaista. Mutta olin väärässä. Tämä puolitoista vuotias on menossa "kouluun". Siinä vaiheessa putosin täysin kärryiltä. Toivottavasti tässä puhutaan vain nimellisesti koulusta, mutta oikeasti kyseessä on päiväkoti. Näin todella toivon.

Keskustelu jatkui ja onneksi joku muukin äiti alkoi päivitellä kuinka lapset laitetaan tässä maassa niin nuorina kouluun ja että kuusi-seitsemän vuotiailla on burn-out jo kaikesta lukemisesta ja oppimisesta. Ihan kauheeta. Viisivuotiailla on jo läksyjä koulusta. Lukuläksyjä. Tähänkö on tultu? Onko tilanne sama Suomessa? Itsellä on se käsitys, että Suomessa lapset on päiväkodissa, jossa vain leikitään, kuusivuotiaaksi asti. Sen jälkeen vuosi esikoulua, jossa opetetaan jotain, mutta ei ihmeitä ja kouluun mennään seitsemänvuotiaana ja silloin alkaa varsinaisesti vasta opiskelu. Tälläinen lapsuus minulla on ollut ja haluaisin myös saman Jasperille. Suomen peruskoulu on valittu kuitenkin maailman parhaaksi, joten siinä järjestelmässä täytyy olla jotain hyvää. Mielestäni lasten kuuluu saada olla lapsia mahdollisimman pitkään ja koulua ehtii käymään myöhemminkin. Siellä vietetään niin monta vuotta, että jos kuusivuotiaana on jo lopen kyllästynyt siihen touhuun, niin voi hyvää päivää.

Executive Mom

On tämä äitiyslomalla olo kiireistä. Mennään Jaapon kanssa pää kolmantena jalkana koko ajan. Meillä on kaksi leikkiryhmää, missä Jasper pääsee leikkimään toisten samanikäisten kanssa ja minä pääsen puhelemaan toisten äitien kanssa. Me käydään myös kerran viikossa kirjaston leikkitunnilla. Siellä Jasper on enimmäkseen kiinnostunut toisista vauvoista kuin leikkitädistä, mutta tuntuu nauttivan. Kotona pitää tietysti hoitaa siivoukset, pyykin pesut, ruuan laitot ja Juhon paitojen silitykset. Ja kaiken päälle pitää kuntoilla niin paljon kuin vaan ehtii. Äitiysloma sanan on täytynyt keksiä lapseton mies, koska lomailu on tästä kaukana. En ole koskaan missään työssä tehnyt näin pitkiä päiviä näin fyysisesti rankkaa hommaa. Vaipanvaihtojen, leikkimisten ja ulkoilujen lomassa pitää koko ajan kytätä kelloa, että poika parka saa varmasti tarpeeksi ruokaa ja oikeaan aikaan. En muista koska olisin ollut näin kellon orja. Vaikka toisaalta hän kyllä ilmoittaa jos ruoka ei ole just oikealla kellonlyömällä pöydässä. Poika on siis kello itse :) Vauvat todella tarvitsevat tarkat rutiinit. Nukkumaanmenorituaali pitää olla joka ilta sama. Kylvyn ja halien kautta yömyssy ja sitte sänkyyn. Toimii kuin junanvessa, poika nukahtaa alta viiden minuutin kun on sänkyyn päässyt. Ilman mitään mutinoita. Tarkoittaa sitä että seitsemän jälkeen alkaa aikuisten aika. Toisaalta seitsemän on vähän turhan aikaisin, koska Jaapo herää ensimmäisen kerran jo viideltä. Yleensä nukkuu kyllä kuuteen tai jopa seitsemään saatuaan maitopullon. Eli tässä perheessä kaikkien pitäisi olla aamuihmisiä, eikä me aikuiset oikein olla. Meistä on päinvastoin tullut iltaunisia ja mennään joka ilta nukkumaan about ysiltä. Myös perjantaisin ja lauantaisin. (Niin ovat ajat muuttuneet...) Mutta toisaalta taas on todella kivaa kun saa muutaman tunnin joka ilta olla ihan keskenään. Tai no, itsekseen mä täällä suurimman osan illoista olen kun Juho on pitkään töissä, mutta kuitenkin. Päivisin kun ei todellakaan ole mitään omaa aikaa. Toiset äidit kertovat kuinka vauvat nukkuvat tuntitolkulla päikkäreitä ja he voivat tehdä vaikka mitä sillä aikaa. Näin ei ole asia meillä. Jasper nukkuu edelleen sen 30 minuuttia kerralla. Jatkaa mahdolllisesti unta sen jälkeen jos vaunut ovat liikkeellä. Eli kun jäpykkä nukahtaa, katson tarkan ajan kellosta ja singahdan tekemään mitä ikinä pitääkin tehdä, ja äkkiä lenkkarit jalkaan 25 minuutin päästä ja eikun kävelemään. Näin nuoren herran saa nukkumaan pidempään. Ehkä. Joskus ajoitan päikkärit autoon. Tänään esim. aamupäivällä oltiin kuntosalilla (Jaapo leikkihuoneessa ja minä nostamassa rautaa) ja sieltä lähdimme suoraan tapaamaan leikkiryhmää. Ajoitin aamupäikkärit niin että Jaapoa väsytti salilta lähtiessä ja hän nukahtikin heti autoon. Itselleni olin tehnyt lounaseväät, jotka kätevästi söin siinä ajaessa :) Ja kun oltiin perillä niin jäpykkä venytteli herätessään. Kirjaimellisesti hän heräsi juuri samalla hetkellä kun kurvasin parkkiruutuun. Näin tästäkin ammatista voi tehdä tiedettä. Tämä on hyvin organisoitua ja prosessit pitää olla kohillaan, että optimointi on täydellistä. Päivän kaikki minuutit on käytettävä tehokkaasti.

P.S. Toivottavasti tämä ei kuulostanut valitukselta, sillä sitä se ei missään nimessä ole. Meillä on erittäin hauskaa koko ajan ja Jasperin äitinä olo on parasta mitä minulle on tapahtunut.

Nyt täällä jo noustaan seisomaan