Friday, April 30, 2010

Ultra ok

Tämän päiväinen vatsaultra ei antanut tietoa suuntaan eikä toiseen. Sen mukaan kaikki on normaalia eikä lääkärillä ollut mitään lisättävää eiliseen. Edelleen seurataan miten Jasper voi ja maanantaina mennään suolistolääkärille. Hän on syönyt hyvin ja nukkunut suhteellisen hyvin. Illalla oli itkuinen eikä meinannut päästä uneen, mutta luultavasti hän oli yliväsynyt kaikesta tänään kokemastaan.

Thursday, April 29, 2010

Pieni mies lääkärissä

Ensimmäinen käynti ensiavussa Jasperin kanssa on nyt jo tehty. Huomasin tiistaina päivällä vaippaa vaihtaessani että hänellä oli pikkuisen verta kakassa. (Niin, kakan laadun valvonta on nyt jokapäivästä puuhaa...) En huolestunut vielä, panin vaan merkille. Seuraavassa vaipassa verta oli jo enemmän ja aloin vähän huolestua. Juho oli tulossa kotiin, joten jätin vaipan vielä hänenkin tarkasteltavaksi. Sitte alkoi armoton tiedon haku internetistä. Siellä sanottiin melkein joka paikassa että se on suht normaalia, pitää seurata. Jasper oli jotenkin kärtty, joten soitettiin hoitajalle joka käski lähteä varmuuden vuoksi lääkäriin koska vauva on vielä niin pieni. Niin me sitte ajettiin Stanfordiin. Meidät otetttiin nopeasti vastaan, mutta kun totesivat ettei lapsella ole hätää, alkoi odottelu. Ensin hoitaja tutki, sitte toinen hoitaja, sen jälken lääkäriopiskelija ja "oikea" lääkäri, ja vielä tuli röntgen hoitaja ison masiinan kanssa ja otti kuvan Jasperin vatsasta. Näiden tapahtumien välillä odoteltiin kauan. Kaiken kaikkiaan oltiin siella nelisen tuntia. Lopputuloksena vahva epäily maitoallergiasta, kakkaa pitää seurata. Vielä ei kieltänyt minulta maidon juomista, koska joskus tällaset tapaukset ovat ohimeneviä. Pyysi käymään omalla lääkärillä. Käytiin omalla lääkärillä tänään ja hän oli paljon huolestuneempi kuin ensiavun porukka ja määräsi Jasperin jatkotutkimuksiin. Huomenna mennään vatsaultaäänikuvaan ja uudestaan lääkärille. Maanantaina mennään erikoislääkärille tutkimaan suolisto. Hohhoijaa. Vähän ollaan stressaantuneita, kun ei tiedä mikä lasta vaivaa. Mutta toisaalta hän on suht normaali muuten, syö hyvin, nukkuu, kakkaa, pissaa ja on aktiivinen hereillä. Eli ei tunnu olevan kovin sairas lapsi. Mutta kun hän on vasta sen kolme viikkoa eikä oikein tiedä mikä on normaalia hänelle. Vasta me opettelemme hänen tavoille ja kuuntelemaan mikä itku on mitäkin vaivaa. Olin joka tapauksessa antamatta hänelle rintamaitoa vuorokauden, annettiin vain vastiketta. Sillä ei ollut mitään vaikutusta mihinkään suuntaan, joten joko hän ei ole lehmän maidolle allerginen tai sitte hän on myös vastikkeelle allerginen. Vähän hänellä tuntuu ehkä vatsa kiertävän, mutta muuten ei tunnu olevan kipuja. Onko teillä kellään jotain kommentteja mikä poikaa vaivaisi?

Thursday, April 22, 2010

Kaaoksen hallintaa

Huh Huh. Ei voi muuta sanoa. On tämä suurta ja ihmeellistä. Pää pyörällä ollaan edelleen ja se varmaankin jatkuu vielä pitkään. Päivät kuluu suurelta osin kaksin Jasperin kanssa tässä kotona. Juho on joutunut olemaan töissä ihan luvattoman paljon. Kaikki illat ja viikonloput. Se on kyllä väärin. Ja Ernst & Young väittää olevansa hyvin perhekeskeinen firma. Ja pöh sanon minä! Mutta eiköhän tämä tästä. Eilen mulla oli vähän huonompi päivä kun alkoi univaje painamaan rankasti päälle. Juho sitte hoiti kaikki seuraavan yön syötöt ja minä sain nukkua yhden kokonaisen yön. Tänään olen taas kuin uusi ihminen ja levänneenä kaikki tuntuu paljon paremmalta. Saimme jopa heti aamulla imetyksenkin toimimaan kuin taikaiskusta! Ei vielä ihan täydellisesti, mutta joka tapauksessa paremmin kuin minään muuna päivänä. Joten tänään Jasper on syönyt vain "oikeeta" maitoa eikä ole tarvinnut antaa hänelle ollenkaan vastiketta. Yksi askel terveempään elämään :) Eilen väsyneenä jo ajattelin että antaa olla, on niitä ennenkin lapsia kasvatettu pelkästään vastikkeen voimalla, mutta nyt yritetään taas. On se kumma miten uni vaikuttaa ihmiseen!
Käytiin Jasperin kanssa jopa kävelyllä. Ihan lyhyellä, mutta kuitenkin. Etappina oli lähihuoltoasema ja kun sinne kerran päästiin ilman mitään kommervenkkejä, palkitsin itseni jäätelöllä. Pieni happihyppely ja jäätelö tekee ihmeitä neljän seinän sisällä olemiseen. Ja pieni mies nukkui niin tyytyväisenä vaunuissa. Ehkä tästä tulee tapa :)
Huusholli on ihan kauheessa kunnossa, mutta minkäs teet. En ole oikein päässy kauppaankaan, mutta onneksi Jaana on ollut apuna. Hän on tehnyt meille ruokaa ja käynyt kaupassa. Myös muutamat kaverit on tuoneet meille ruokaa. Se pieni hetki kun on aikaa syödä on tehokkaasti lapattava ruokaa suuhun. En tiedä miten olisimme pärjänneet ilman apuja, koska ei tässä todellaakaan ole aikaa alkaa tekemään ruokaa. Suuri kiitos Jaanalle ja muille!

Friday, April 16, 2010

Mr. Burrito


Jasper rakastaa nukkua kapaloituna. Eikä ihme. Hän on sen verran iso poika, että mahassa ollessaan hän oli varmaan niin tiukassa paketissa, että kapalo tuntuu ihanalta. Kaikki vauvat kaiketi ovat tässä vaiheessa samaa mieltä. Mutta hän ei nuku kauheen hyvin vielä omassa sängyssä. Yöllä kyllä joten kuten, kun me nukutaan vieressä, mutta päivällä ei oikeastaan ollenkaan. Mutta uni maistuu kyllä meidän sängyssä. Ja olohuoneen nojatuolissa. Johtunee varmaan meidän hajusta. Sängyssä ja tuolissa on valmiina äidin ja isän tuoksu, mutta hänen oma koppansa on vielä henkilöitymättä eikä siellä ole kenenkään hajua, ei vielä oikein kunnolla hänen omaansakaan. Vauvat on ihmeellisiä. Laitoin kokeeksi koppaan Juhon käytetyn t-paidan, josko se vähän auttaisi.

Tuesday, April 13, 2010

Jasper on kotona


Nyt ollaan kotona kaikki ja ihan pyörällä päästämme. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Ei tajuttu, että vauvan kotiin tuominen olisi todella näin uuvuttavaa ja kokonaisvaltaista. Hirvee univaje molemmilla. Vaikka meitä on kaksi! Aivan uskomaton fiilis vaikka väsyttääkin. Meillä on vauva :)
Jasper on todella suloinen ja ihana poika. Hän on yllättävän paljon hereillä ja ihmettelee ja kattelee ja kuuntelee. Varsinkin isän ääni on hänestä maailman ihanin ja rauhoittavin. Teho-osaston melun ja jatkuvan valon jälkeen kotona on turhankin hiljaista. Hän ei oikein handlaa öitä kun laitetaan valot pois ja on ihan hiljaista. Sairaalassa varoittivatkin meitä siitä, että aluksi kannattaa varmaan pitää vähän jotain ääntä, kun hän on siihen tottunut. Ja näin tosiaan on. Ja hänellä on kova halipula kun siellä ei oikein voinut halia kunnolla. Nyt hän haluaisi olla ihan koko ajan sylissä. Ja olemme sen hänelle suoneetkin :) Rankan alun jälkeen hänen pitää nyt saada erikois huomiota. Olemme siis kovaa vauhtia jo heti ensimäisestä päivästä eteenpäin uppoamassa hemmottelun suohon. Suuret ja viisaat kasvatusmetodit on ainakin tällä erää ja joiltakin osin pantu jäihin. Tuttia emme aikoneet hänelle tarjota, mutta teholla se oli oikeastaan hänen ainoa lohtunsa, kun aluksi ei voinut ottaa edes syliin. Meidän kanssa samaan sänkyyn hänen ei missään nimessä pitänyt tulla, mutta jo toisena yönä kotona näin tapahtui kun häntä pelotti olla yksin omassa kopassa. Että näin. Pieni mies on jo pari päivää kotona oltuaan pyörittänyt äitinsä ja isänsä ihan hunningolle. Mutta ei haittaa. Hänellä raukalla oli niin rankka elämän aloitus ja olemme niin onnesta sykkyrällä hänet kotiin saatuamme, että kaikki käy :)
(Lisää kuvia oikealla olevasta linkistä "Jasper")
Alla yksi video Jasperista.

Friday, April 09, 2010

Sekavaa

Täällä vaihdetaan vaippoja ja opetellaan imetystä ja ollaan todella väsyneitä. Väsyneitä mutta onnellisia :) Vuorokauden ajat on aivan sekaisin ja ollaan molemmat ihan pihalla koko ajan. Parin tunnin välein käydään Japserin luona ja yritetään imetystä, sitte taas takaisin omaan huoneeseen ja pumppaamaan. Ja taas onkin aika lähteä lapsen luokse. Nukkuminen on jäänyt ja se alkaa nyt vaikuttaa. Toivottavasti päästään pian kotiin.
Imetys on aika hankalaa. Jasper tajuaa kyllä jo, että siitä kummallisesta pehmeästä jutusta suussa tulee hyvän makuista maitoa, mutta ei ymmärrä että hänen pitää itse imeä se maito. Hän odottelee, että maito vaan valuisi hänen suuhunsa ja tulee hyvin kiukkuiseksi kun näin ei tapahdu. Sen lisäksi hänellä on niin paljon johtoja joka puolella, että meillä on vain pari mahdollista asentoa ja koko ajan pitää varoa ettei johdot kiristä tai lähde irti tms. Eli erittäin epäluonnollinen ja hankala tilanne opetella imetystä. Varsinkin kun äidillä ja pojalla tuntuu olevan molemmilla aika lyhyt pinna. Ja jos Jasper on muuten rauhallinen, hän nukahtaa välittömästi kun pääsee syliin. Hän on kuitenkin ison osan ajasta yksin siinä tylsällä pedillä, joten hän on onnesta soikea kun pääsee halihoitoon. Josta tulikin mieleen, että hän oli tänään päivällä puolitoista tuntia"halijan" (cuddler) sylissä. Aivan mahtava! Hän nukkui kuin tukki koko ajan kuulema :) Nämä ihmiset ovat vapaaehtoisia ja käyvät huonokuntoisten lasten osastoilla pitämässä vauvoja sylissä. Kiittelin kovasti tätä hienoa vanhempaa naista, joka piti Jasperia sylissään kun tulimme.
Minä pääsen huomenna kotiin illalla ja ehkä mahdollisesti myös Jasper. Hänellä on tänään illalla ollut aivojen magneettikuvaus, jonka tulokset kuulemme huomisen päivän aikana. Jos kaikki on hyvin ja hän saa syötyä, mahdollisesti hän voisi lähteä meidän mukana kotiin. Se olisi mahtavaa! En malta odottaa, että pääsemme koko perhe kotiin ja voimme vain olla sylikkäin ja aloittaa kunnon halihoidon :) Kaikkien tilanne rauhoittuisi ja Jasper pääsisi niistä kamalista johdoista. Uskon että imetyskin lähtee kunnolla käyntiin kunhan saadaan rauhallinen ympäristö.

Wednesday, April 07, 2010

Jasper


Tiistaina huhtikuun 6. päivänä myöhään illalla klo 22.42 Jasper liittyi meidän perheeseen :) Syntymäpaino oli 4310g ja pituus 53.5cm. Mutta kaikki ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Vaikka alku olikin kuin suoraan elokuvakohtauksesta: lapsivesi kirjaimellisesti räjähti meillä kotona lattialle ihan samalla lailla kuin leffoissa :) Sitä tuli paljon ja hirveellä rysäyksellä. Minä ja Juho hihitettiin hysteerisinä että herranjumala nytkö pitää lähteä. Kauheella kiireellä vielä viimeiset tavarat laukkuun ja matkaan, sairaalassa oltiin maanantai iltana klo 22.30. Supistukset alkoivat melkein heti kun sinne päästiin ja yltyivät aika voimakkaiksi nopeasti. Noin 8 tuntia sairaalan tulomme jälkeen sain epiduraalin ja sen jälkeen vaan odoteltiin. Kipuja ei ollut, mutta olin todella väsynyt ja päivä meni horroksessa. Noin viiden aikaa iltapäivällä kohdunsuu oli auennut 5 cm. Sen jälkeen arvioivat, että noin sentti tunnissa mennään, joten about kymmeneltä illalla aletaan ponnistamaan. Yhdeksältä olin jo auennut kaikki 10 senttiä, mutta Jasper oli hieman huonossa asennossa. Hän oli pää alaspäin, mutta pää oli huonossa kulmassa. Lääkäri yritti kääntää häntä ja pyysi minua samalla ponnistamaan. Ponnistuksen aikana tulikin aikalailla verta ja lääkäri huolestui. Yritimme vielä kerran ja sen jälkeen huoneessa olikin aikamoinen määrä lääkäreitä ja hoitajia ja keskusteltiin mitä pitäisi tehdä. Oma lääkärini oli sitä mieltä että kaikki ei ole kunnossa ja mieluiten lähdetään nyt vaan leikkaukseen. Luotin häneen ja niin alkoivat valmistelut. Hyvin nopeasti olimme matkalla leikkaussaliin, minä kasvavan paniikin vallassa. Mulla on ollut koko raskauden ajan pelko että vauvalle tapahtuu jotain synnytyksessä.
Vaikka olenkin ollut vahvassa epiduraalissa jalkaleikkauksessa kahdesti, en muistanut kuinka kauhea tunne on olla kaulasta alaspäin halvaantunut. Mulle tuli hyvin nopeasti todella paha ahtaanpaikankammo eikä sitä parantanut suoraan naamani edessä oleva kangasseinä eikä varsinkaan koko ylävartaloa heiluttava tärinä. Olin todella pahassa paniikissa. Todella. Onneksi Juho oli aivan mahtava. Rauhoitteli mua parhaansa mukaan. Vaikka oksensin jossain vaiheessa jopa hänen päälleen ja olin aivan hysteerinen. Niin myötä kuin vastoinkäymisissä :)
Heti kun Jasper oli saatu ulos, mulle annettiin sen verran vahva annos "jotain" että olin onneksi tiedottomassa tilassa loppu ajan. Heräsin vasta heräämössä ja luojan kiitos autuaan tietämättömänä kaikesta mitä sen jälkeen on tapahtunut. Mulla oli siis istukka repeytynyt ja sekä minä että Jasper vuosimme pahasti verta. Jasper oli ollut ihan valkoinen tullessaan ulos, ilman happea jonkun aikaa ja sai APGAR pisteitä vain yhden. (Max 10) Hänet oli intuboitu, mutta jo seitsemän minuutin päästä hän oli pystynyt hengittämään ilman apua ja sai 7 pistettä. Veren ja hapen hukasta johtuen hänet vietiin kiireen vilkkaa vastasyntyneitten teholle ja Juholta pyydettiin suostumus, että hänelle voi tarvittaessa antaa lisäverta. Juho lähti Jasperin mukana ja kertoi, että alkumetrit pienen poikamme elämässä olivat aika rankat. Hän oli täynnä johtoja ja katetreja ja antureita ja vaikka mitä. Onneksi mitään suurempaa leikkausta tms. ei tarvittu, ei edes lisäverta ja nyt hän on tämän elämänsä ensimmäisen vuorokauden aikana tullut paljon paremmaksi ja näyttää jo ihan vauvalta :)
Kun minä heräilin tuli Juho onneksi nopeasti taas vuorostaan minua hoitamaan. Kertoi mitä oli tapahtunut, mutta ehkä vähän kaunistellumman version siinä vaiheessa. Olin niin tokkurassa etten oikein tajunnut mitään. Olin vaan eniten suruissani siitä, etten päässyt näkemään Jasperia. Hän on teholla ja minä sängyn omana. Lupaus oli, että heti kun pystyn seisomaan, niin minut voidaan viedä hänen luokseen.
Iltapäivällä pystyin seisomaan ja vaikka päästä heittikin vielä aikalailla, väitin olevan täysin kunnossa ja pääsin katsomaan ensimmäisen kerran tätä mahtavaa pientä miestä. Tunne oli jotenkin epätodellinen, onko tuo minun vauvani? Jotenkin se tuntui niin ihmeelliseltä. Juho on jo bondannut Jasperin kanssa ihan eri tavalla kun hän on ollut paikalla paljon enemmän. Ja hyvä niin. Onpahan pienellä pojalla ollut joku tuttu ääni vierellä kun kaikkea traumaattista on tapahtunut.
Nyt noin vuorokausi Jasperin syntymän jälkeen kaikki näyttää hyvältä. Edelleen minä ja Juho jaamme private huoneen äitiysosastolla kahdestaan ja Jasper on teholla. Mutta nyt minäkin olen päässyt käymään hänen luonaan jo pari kertaa. Maidon pumppaaminen alkoi heti ja sitä Juho on kiikuttanut Jasperille. Huomenna kuulema aloittavat sen antamisen. Jos vaikka pääsisin itse antamaan sitä hänelle kun olen jo suht hyvässä kunnossa. Vielä ei olla saatu poikaa syliin, mutta ehkä jo huomenna. Vaipat pääsin vaihtamaan tänään illalla :)

Thursday, April 01, 2010

Jättiläisvauva, todellakin!

Käytiin tänään mittauttamassa tuo vauveli tuolla mahassa ja tulokset ovat mielenkiintoiset. Kaveri painaa tällä hetkellä jo 4.3 kiloa! Huh huh. Sen lisäksi hänen pään leveys on 9.73 cm. Huh huh. Mua alkoi hieman hirvittää.
Tässä hänen kaikki mitat tällä hetkellä ja mille viikolle viittaa:

Pään leveys: 9.73 cm (39weeks 6days)
Reisiluu: 7.23 cm (37w 0d)
Pään ympärys: 36.12 cm (42w 4d)
Vatsan ympärys: 38.31 cm (42w 2d)
Olkavarsi: 6.88 cm (41w 5d)

Jäpykkä vetelee kaikkien käyrien yläpuolella koska ollaan vasta viikolla 38! Ja mittojen mukaan ihan isänsä poika! Eli pitkät kädet, lyhyet jalat, iso pää ja iso maha :) Ja varmasti poika, se tuli myös kuvista selväksi. Nämä mitat voivat heittää kumpaankin suuntaan jonkun verran, jos johonkin suuntaan meidän tapauksessa heittävät niin toivottavasti totuus on vähemmän. Keskusteltiin lääkärin kanssa näistä mitoista ja mietittiin, että josko pitää käynnistää synnytys aikaisemmin. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että koska olen pitkä ja suvussa on punnerrettu isompiakin vauvoja, ei lähdetä sille linjalle ainakaan vielä. Aikaisintaan viikolla 39 ettei varmasti ole mitään kehitystä kesken. Eli jos vauva ei ole tullut huhtikuun 9. päivään mennessä, sitte mietitään mitä tehdään. Käski kävellä paljon ja syödä tulista ruokaa, jotta vauva tulisi omia aikojaan mahdollisimman pian. Tänään olenkin siivonnut ihan hulluna ja käytiin lääkärin jälkeen Juhon kanssa syömässä todella tulista intialaista ruokaa. Nyt täytyy vaan täyttää päivät kunnon heilumisella ja toivoa parasta. Millähän mä vielä yrittäisin lahjoja tuota pojan viikaria...



Meidän mahtavat vaunut ovat saapuneet! Olen odottanut niitä kuin kuuta nousevaa. Lasten vaunuissa on aina ollut mun mielestä jotain todella ihanaa. Tietysti ne tulivat laatikossa, mutta Juho reippaana tulevana isänä kokosi ne ja nyt mä en malttais olla lähtemättä ulkoiluttamaan niitä :) Kun ne on niin makeet! Että tulis nyt se pieni omistaja, että päästäis rullailemaan :)
Ensimmäisessä kuvassa on perinteinen vaunukoppa, seuraavassa vähän isommalle lapselle tarkoitettu ratasosa ja viimeisessä turvaistuin, jonka saa myös samoihin kärryihin. Kuinka helppoa!