Dekaanin juttusilla

Olen pähkäillyt missä järjestyksessä otan vielä jäljellä olevat kurssit ja menin tänään käymään MBA dekaanin luona. Se oli erittain kannattava reissu, koska herra veivasi multa yhden enkun kurssin kokonaan!! Koska olen ottanut jo yhden englannin kurssin ja sain siitä hyvän arvosanan, hän oli sitä mieltä, että siitä ei ole mitään hyötyä mulle, joten mun ei tarvi tehdä sitä. Erittäin miellyttävä yllätys :)
Nyt mulla ei ole mitään aikataulu ongelmia. Aion mennä työharjoitteluun viimeisellä jaksolla ensi syksynä, enkä oikein voi ottaa samaan aikaan montaa kurssia. En halua olla näin stressaantunut kun menen johonkin uuteen ja ihmeelliseen firmaan. Haluisin että se olisi opettava, mutta samalla miellyttävä kokemus. No, nyt kun tää proffa veivasi sen englannin kurssin, niin mulle jää sinne ensi syksylle vain yksi kurssi ja työharjoittelu. Ja olen siis valmis joulukuussa 2008! :)
Kolme viikkoa vielä tätä jaksoa jäljellä ja sitte olen jo puolessa välissä. Tai itse asiassa kurssien suhteen jo yli puolen välin, mutta ajallisesti tasan puolessa välissä. Näin se aika vaan menee...

Thanksgiving

Thanksgiving oli ja meni, ja me juhlittiin sitä asiaan kuuluvalla tavalla eli syötiin ihan hullun tavalla. Vatsanahka oli koetuksella. Torstaina meillä oli Patricia ja Christof kylässä ja oli oikein mukavaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Täkäläiseen perinteeseen kuuluu myöskin valtavat alennusmyynnit, jotka alkaa jo to-pe välisenä yönä. Esim. Great Mall aukaisi ovensa klo 12 yöllä ja oli auki koko yön, ja seuraavan päivän ihan normaalisti. Me mentiin sinne pe aamulla noin ysiltä ja porukkaa oli kuin pipoa. Hyvillä hermoilla ja pää kylmänä sieltä selvittiin ja saatiin lähes kaikki joululahjat ostettua.
Illalla minä ja Juho oltiin San Josessa katsomassa Michael Flatleyn Riverdance showta. Mahtava, täytyy sanoa. Entisenä joukkuevoimistelijana musta on mahtavaa katsella kun ihmiset menee tasatahtia yhteinäisenä joukkona erilaisia kuvoita. Kaikki kuviokellunnasta, muodostelmaluistelusta ja naisvoimistelusta Hamina Tattooseen ja jopa amerikkalaisen jalkapallon soittokuntaan on erittäin mielenkiintoista ja kivaa katseltavaa.
Lauantai ja sunnuntai menikin sitte täysin opiskellessa. Neljä viikkoa enää tätä jaksoa jäljellä ja se tulee olemaan todella rankkaa. Onneksi sain tänään yhdestä ryhmäprojektista oman osuuteni tehtyä. Pientä hienosäätöä se vielä vaatii, mutta asiat taitaa olla aika hyvin kuosissa.

Thanksgiving tulossa

Apua! Mulla ei ole seuraavalle kahdelle päivälle mitään opiskelupaikkaa! Mä olen ihan hukassa. Menlo Parkin kirjasto on kiinni, Menlo Collegen kirjasto on kiinni, Golden Gate on kiinni, Santa Claran ja Stanfordin kirjastot on kiinni. Tässä maassa ei ole koskaan paikat kiinni! Paitsi nyt. Tämä näyttää olevan vähintään yhtä suuri juhlapyhä kuin joulu, ehkä jopa isompi. Mutta pitäis kyllä antaa vähän armoa opiskelijoille. Joko vähentämällä hommia tai ainakin järjestämällä joku rauhallinen paikka lukea.
Meidän koko perhe on tietenkin kotona, joten mun opiskelu ei kotona ole mitenkään kovin tehokasta. Ei sillä että muut meluisivat liikaa, vaan sillä että mun intressit on ihan jossain muualla kuin töissä. Mitä mä teen?

Hehkeä nuori nainen

Viime perjantaina sattui hauska tapaus. Oltiin sovittu, etta haetaan Rumi isä, Shiek, San Josen rautatieasemalta puoli yhdeksän maissa. Opiskeltiin päivä Santa Clarassa ja mentiin syömään San Joseen. Löydettiin tosi ihana ravintola, ruoka oli mahtavaa ja siellä oli vielä kaikenkukkuraksi elävää musiikkia. Se ei ollut se hauska tapaus, vaan se tapahtui vasta myöhemmin. Meillä oli syömisen jälkeen vielä aikaa ennen rautatieasemalle menoa ja mentiin yhteen baariin ottamaan oluet. Mulla ei ollut lompakkoa mukana, baarimikko kysyi henkkareita, eikä meinannut myydä mulle olutta! Ikäraja täällä on 21v. Nuori kundi katsoi mua ja sanoi, että sori, mutta jos ei ole pahveja, ei tule olutta. Mä olin ihan huuli pyöreenä. Sanoin kaverille, etta hei mä olen 34 vuotias, että kamoon. Se katto mua silmät selällään ja pelästy varmaan sen verran, etta katsoi parhaaksi antaa mulle se olut :)
Tietysti pitäisi olla tosi imarreltu kun tässä iässa vielä kysytään henkilöllisyystodistusta, mutta kyllä mua lähinnä nauratti se tilanne. Ja poika-paran naama oli näkemisen arvoinen :) Se varmaan laski päässään, etta toi täti on 15 vuotta häntä vanhempi :) Ja munt nauratti :)
Se on varmaan toi mun nuori poikaystävä kun pitää mutkin niin hehkeenä...

Surullista

Tuusulan tapaus on kylla niin surullinen juttu. Miten noin sairaat ihmiset saa olla kotona? Eikö olisi kaikille parempi, että heille järjestettäisiin hoito jossain. Ihan järkyttävää, että monen viattoman ihmisen pitää kuolla yhden sairaan ihmisen takia. Mielenterveyshuolto ei näytä oikein toimivan Suomessa. Sairaat ihmiset ei pääse hoitoon, vaikka haluisivatkin.
Täällä asti kaikki lehdet kirjoittaa siitä. Ja koulussa kaikki, jotka tietävät että olen suomalainen, tulivat juttelemaan tapauksesta. Mitä siihen voi sanoa?

Tiimityöskentelyä

Mun markkinoinnin ryhmä ei ihan ole sitä mitä mä luulin. Kaikki ovat ihan ok ihmisiä niin kauan kun puhutaan diipadaapa juttuja, mutta kun alettiin hommiin markkinointi suunnitelman kanssa niin on hieman eri näkemyksiä asiasta. Ryhmä koostuu neljästä naisesta ja yhdestä miehestä. Amerikkalainen Thomas, intialainen Nabanita, saksalainen Susanne, ranskalainen Marie ja minä. Susannen ja Nabanitan kanssa mulla ei oikein skulaa. Molemmilla on markkinointi pääaineena, ensimmäinen lukukausi koulussa, ja sen kyllä huomaa. Mimmit on intoa piukassa kuin vissypullot. Molemmilla on ideoita vaikka muille jakaa, mutta mitään ne ei saa aikaiseksi. Varsinkin tämä saksan tyttö on kyllä sellainen hörhö, että tällaisella organisointifriikillä kuin mä menee hermo. Hänen osuus tässä projektissa on tähän mennessä ollut 95% suuria suunnitelmia ja 5% tekoja. Ja koko ajan tulee meiliä, että mitä kaikkee vielä pitäisi tutkia ja analysoida. Typy ei ole vielä kirjoittanut riviäkään, mutta jakaa meille muille ohjeita.
Mä tykkään, että asiat on järjestyksessä ja on jonkulainen suunnitelma mihin ollaan menossa. Eikä niin että sorkitaan vähän joka suuntaan eikä kenelläkään ole hajuakaan mikä on lopputulos, ei edes suunnilleen minkälainen sen pitäisi olla.

Hohhoijaa, mä olen niin vaikee...

Lahjoja Suomesta

Me saatiin lumipalloja tänään Suomesta! Ne on ihania!! Kiitos Leena!
Aivan uskomatonta, mitä kaikkea sitä keksitään. Lumipallo stressilelu. Näyttää ihan oikealta lumipallolta ja narskuu jopa ihan samalla tavalla. Täytyy varmaan laittaa pakastimeen hetkeksi, niin siitä tulee vielä kylmäkin :)