Kyläilyä ja aurinkoa

Viime viikonloppuna oltiin Tuomolan perheen luona Raisiossa yökyläilemässä koko perhe. Lauantain iltapäivää vietimme aurinkoisessa Seikkailupuistossa Turussa ja syömässä käytiin kreikkalaisessa ravintolassa. Aikamoinen hiekkakasa jäi ravintolan lattialle lasten ulkovaatteista, mutta henkilökunta oli kovin lapsiystävällistä eikä heitä kuulema haitannut :)
Meidän pojat ja Nelli leikkivät todella hyvin yhdessä ja keksivät jos jonkunmoita puuhaa. Kuvissa menossa aamuinen tanssisessio. Sen lisäksi tekivät sohvasta, pienestä lasten nojatuolista ja lattiasta temppuradan, jota kierrettiin moneen kertaan. Se oli kuulema heidän "konsertti." En osaa sanoa mistä tuli ja mitä tarkoitti, mutta hauskaa oli. Kun lapset pitivät hauskaa keskenään, sai aikuisetkin vähän hengähtää ja vaan nauttia kivasta seurasta.

Kotiäiti kesäksi kuntoon -projekti on vauhdissa. Saimme lainaksi kuvassa olevan pyöräkärryn ja sitä on nyt ahkerasti testailtu. Pojat ovat aivan innoissaan ja äiti myös. Jos vaikka kunto tässä kohenisi, koska on tullut todettua, että Kallio ja ympäristö on erittäin mäkistä seutua. Aurinko on hellinyt meitä sen verran, että eipä tässä muutamat mäen paljon haittaa.

Linja puistoa en voi liikaa kehua ja siellä onkin leikitty ahkerasti. Melkein joka päivä. Henkistä hyvinvointia äidille toisten äitien ja isien seurasta ja fyysistä hauskaa lapsille ulkoleikeistä. Aivan mahtava paikka ja ihania ihmisiä!

Kävimme myös Hämeenlinnassa moikkaamassa Pirkko-Isomummua, mutta kuvat jäi ikävä kyllä jostain syystä ottamatta. Oli kiva Pirkkoa nähdä ja varsinkin syödä uunituoreita pullia, jotka meille varta vasten oli leiponut. Jasper söi ainakin kolme siinä heti ja saatiin vielä pussillinen kotiin viemisiksi. Nam! 

Ihana yllätys

Minä koin ehkä elämäni suurimman yllätyksen Nokia-aikaisten työkavereideni ja Juhon ansioista. Tarina meni näin: Meidän piti mennä kyseisenä perjantai-iltana koko perhe Juhon vanhan ystävän luokse syömään, mutta se peruuntui juuri kun olin lähdössä hakemaan lapsia päiväkodista (oksennustauti mukamas). Harmistuneena ehdotin, että mennään sitte jonnekin ravintolaan syömään tms. koska en ollut tehnyt, enkä myöskään varautunut tekemään, ruokaa sille illalle. Juho sanoi tuovansa pizzaa ja suostuin siihen. No, me tullaan lasten kanssa kotiin ja huomaan eteisessä naisten käsilaukun ja ajattelen, että Leena on tullut käymään. Astun ovesta sisään ja huomaan ensin Juhon, joka kuvaa mua. ??? Musiikki alkaa soimaan ja käännän pääni keittiön suuntaan ja siellä on kuusi naista täydessä tällingissä kuohuvaa lasissa!! Olin kertakaikkiaan ällikällä lyöty! Alaleuka putosi varmaan lattiaan asti! Mulla kesti oikeesti about pari minuuttia saada mitään tolkkua mihinkään :) Olin todella ällikällä lyöty :) Harvoin jää Parkkisen rouva hiljaiseksi, mutta nyt jäi :) Varaslähtö Naistenpäivän juhlintaa alkoi siis ihanassa seurassa syöden ja juoden. Oli aivan mahtava ilta! Kiitos rakkaat Noksu-mussukat ja Juho! Tätä oli suunniteltu viikkotolkulla ja vaatinut kaikenmaailman kiemuroita toteutuakseen. Olen otettu.

Äijäpäikkäreita otetaan nykyään kirjan kanssa. Anton kovaan ääneen "lukee" ennen nukahtamistaan ja joskus se uni tulee todella yllättäen :)

Pojat menivät taas Paappalaan yökyläilemään ja minä ja Juho tehtiin pikapyrähdys Tampereelle Anninan ja Henkan luokse. Nautittiin kulttuuria Andy Warholin muodossa Sara Hildenin museossa. Suosittelen käymään, näyttely on 28.5. asti.

Turun reissulla kannatettiin taas ABC-asemaa ja käytiin lounaalla ja leikkimässä. Antonista ei nykyään saa ottaa ollenkaan kuvia, vaan hän protestoi äänekkäästi :) Kuvien ottamisen suhteen täytyy olla siis nopea. Nämä autot ym kolikoilla toimivat vempeleet kelpaavat ihan hyvin meidän pojille vielä ihan liikkumattakin. Tällä kertaa oli kyseessä rallivarikko, jossa tarkistettiin renkaat ja öljyt ja ruuvit ja mitä niitä nyt kaikkian onkaan.

Jaana suunnittelee keittiöremonttia meidän Kalifornian kotiin ja olin tästä syystä "pakotettu" käymään Ikeassa katsomassa keittiön kaappeja. Jasper pääsi leikkimään Smålandiin sillä aikaa kun kiersin kauppaa. Ja löytyihän sieltä. Vaikka ja mitä. Ideoita keittiön kaappeihin, mutta myös paljon muuta. Kauan muhinut idea makuuhuoneiden vaihtamisesta poikien kanssa konkretisoituu varmaan pian kotiinpaluun jälkeen. Sain hyviä ideoita miten sen toteutamme ja pystymme silti tarjoamaan vierashuoneen Suomen vieraille. Eli vink vink kaikille halukkaille ;) Tervetuloa!

Takapenkillä oli hiljaista matkalla takaisin Helsinkiin.

Hassu perhepotretti :)

Hauskanpitoa

Veljekset kuin ilvekset :)

Saatiin Somerolta Hugo ja Hertta kylään ja tehtiin märän päivän kunniaksi pieni ratikka-ajelu ennen Leikkiluolaa.

Hakaniemen Leikkiluolassa lapset juoksivat pari tuntia sitä rataa, että kaikilla oli paidat hiestä märät ja posket hehkuivat punaisina. Hauskaa tuntui olevan. Tässä pieni lepohetki karusellissa, juuri sen aikaa että ehti valokuvan ottaa.

Juho ja minä päästiin viettämään laatuiltaa ihan kaksin. Ensin Suomen todella jännittävä jäkismatsi ja sen päälle aivan mahtava dance party Messukeskuksessa a la Armin Van Buuren. Siellä saatiin kyllä koko rahan edestä hyvää musiikkia ja jalat kipeiksi tanssimisesta.

Veljespeti Isoäidin luona

Isomummia ollaan taas käyty tapaamassa niin ahkeraan kuin suinkin ollaan päästy Turkuun. Antonilla oli oikein halipula ja hän halusi moneen kertaan Mummin syliin halimaan :) Pojat ovat hurmanneet kaikki hoivakodin mummot ja yksi ihana Inkeri-mummo oli kutonut pojille jopa hienot villasukat.

Linjan Puistossa

Puolimatkassa

Noin puolimatkassa Suomen komennusta ollaan tällä hetkellä. Reilu kolme kuukautta takana ja noin kolme edessä. Aikamoista myllerrystä on ollut. Ikävä kyllä ollaan sairasteltu aika paljon, mutta se kai on normaalia lapsiperheessä. Varsinkin kun vaihdettiin maata ja tavattiin toisenlaisia bakteerikantoja. En tiedä mistä on johtunut, mutta toivotaan, että loppuaika mennään vähemmällä sairastelulla. Tällä hetkellä koko porukka terveenä!

Tässä on matkan varrella tullut mietitttyä paljonkin Suomen ja Kalifornian eroja ja minkälaista on asua missäkin. Kummallakin paikalla on puolensa. Suomessa on talvella aika ankea ilma, pimeää, juron hiljaisia ja hymyttömiä ihmisiä, mutta edullinen päiväkotijärjestelmä, mahtava julkinen liikenne, ja mikä parasta: isovanhemmat vieressä. Kaliforniassa on aurinko, aurinkoiset ihmiset ja koti, mutta se on kaukana täältä. Väkisinkin tulee verrattua normaalin elämän pieniä asioita, mikä on mielestäni vain tervettä. Kun on nähnyt mitä on muualla, osaa arvostaa erilaisia asioita. Suomessa arvostan sitä, että lasten kanssa voi tehdä vaikka mitä ilmaiseksi. Linjan puiston kaikki kerhotoiminta on täysin ilmaista, samoin julkinen liikenne rattaiden kanssa. Voimme siis vaikka hypätä metroon tai ratikkaan sateisenä päivänä ja tehdä kaupunkiseikkailun. Käymme viikoittain ainakin yhtenä päivänä, joskus useampanakin, Linjan puistossa tapaamassa toisia äitejä/isiä ja lapsia, ja siellä on ohjattua toimintaa. Leivotaan, lauletaan, tanssitaan, maalataan tai jutellaan muuten vaan kuulumisia. Isovanhempien läsnäoloa arjessa arvostan erityisesti. Se on luksusta meille, jotka emme todellakaan ole siihen tottuneet. Ei ole edes kysymys siitä, että tarvittaisiin lastenhoitajaa, vaan ihan pelkästään yhdessäoloa heidän kanssaan. Jasper on ollut oma-aloitteisesti yökyläilemässä ilman, että meillä aikuisilla olisi jotain menoa ja tarvetta lapsenhoitajalle. Lasten ja isovanhempien suhde ja sen lujittuminen on ehdottomasti parasta, mitä tämä reissu on antanut.

Minä ja Juho podetaan koti-ikävää edelleen, se ei ole juurikaan laantunut näinä kolmena kuukautena. Se tuntuu samanaikaisesti sekä ihanalta että vähän surulliselta. Oli hyvä tulla kokeilemaan Suomeen arjessä elämistä ja märkää talvea, mutta on haikeata todeta ettei tämä enää välttämättä ole se mitä tulevaisuudelta haluamme. Toisaalta on helpottavaa huomata, että juuret ovat kasvaneet Kaliforniaan ja voimme vähäksi aikaa lopettaa jahkailun missä maassa jatkamme. Tällä hetkellä tuntuu, että sinne jäädään. Ainakin toistaiseksi.