Friday, March 31, 2017

Maaliskuuta

Uuden vastavalmistuneen Ronald McDonald Housen pihalla Stanfordin kampuksella.  

Melkein uimamaisteri valmis uudelle levelille uimakoulussa ja mairea hymy tietenkin siitä hyvästä. 

Stellaa ei olla nähty pitkään aikaan, joten käytiin puistoilemassa. 

Perus lauantaiaamu menossa.

Pitkästä aikaa leikkitreffit Antonin parhaan ystävän Macain kanssa. Macaista Anton on sanonut joskus mulle, että "Äiti, sun pitää ostaa tosi iso suklaakakku mulle, ja mun pitää syödä sitä paljon että tulen samanväriseksi kuin Macai." Ihanat pojat. 

Voi hyvin pelata aikuisten autopeliä, vaikka on vähän lyhyt. Tyylin näyttö a la Anton ja Mauno.

Wednesday, March 15, 2017

Suomen reissu helmikuussa

Minä ja Anton käytiin parin viikon reissu Suomessa helmikuussa. Jasper ei ikävä  kyllä päässyt mukaan, kun ei oikein voi olla pois koulusta niin pitkää aikaa. Mutta häntä ei haitannut, sai viettää laatuaikaa isin kanssa, josta oli erityisen innoissaan. 

Suomen lomailu alkoi erittäin rattoisasti reilun puolen tunnin hissijumituksella viiden mahtavan mimmin kanssa. Ei uskoisi, että hissiin jääminen on näin hauskaa :) Onneksi oli brunssi nautittu, niin ei päässyt nälkä yllättämään.

Ensimmäisten hommien joukossa oli myös mäenlasku. Se tuntuu lapsilla olevan verissä, koska ei siihen paljon ohjeita tarvittu, vaikka ei niin usein tule mäkeä laskettuakaan. Homma oli heti hallussa. 

Naantalin Muumimaailma oli avannut ovensa hiihtoloman kunniaksi talvellakin ja siellä riitti tekemistä. Sen verran oli lunta maassa, että Anton ja Nelli pääsivät kelkka-/pulkkakyydillä perille. Tässä vaiheessa vielä hieman hiekoitus haittasi, mutta päivän aikana tuli kunnon lumimyräkkä ja takaisin tullessa oli jo huomattavasti helpompi vetää. 

Suomen uudet hiihtolupaukset valmiina lähtöön. 

Mäkihyppyäkin sai kokeilla. Onneksi vain lelujen kanssa, ettei sentään ihan itse. 

Liukurimäki oli hitti ja siellä olivat mukana myös kaikki Muumilaakson asukkaat. 



Näillä kaveruksilla olikin vähän rajummat laskuleikit. Pulkkamäki tehtiin sisälle. Äitejä vähän hirvitti, mutta siitäkin selvittiin (paria itkua lukuunottamatta) kunnialla. Pääasia, että on hauskaa. 



Pienen pojat elämässä on huippuhetkiä, kuten bussilla matkustaminen. Ei tule Kaliforniassa bussilla matkustettua, ei ollenkaan. Kaikki meidän bussikokemukset on Suomen lähiliikenteestä. Sen verran on hyvä kuljetuspalvelu (lue Paappa), ettei ole juuri tarvinnut kaupunkien välilläkään käyttää julkisia, joten tämä oli ensimmäinen laatuaan Antonille. Ja se oli todella jännittävää. Ja kuten arvata saattaa, linja-autonkuljettaja on tuleva ammatti. 


Suomiloman loppuvaiheessa päästiin itse asiaan, siihen miksi Suomeen yleensä tässä kohtaa tulimme. Nooran ja Mikon häihin. Oli todella hauskat juhlat ja ihanaa nähdä tuttuja vuosien takaa. Sekä  minä että Anton viihdyimme todella hyvin. 

Näissä juhlissa tapahtui myös erittäin tärkeä Ensimmäinen nuoren miehen elämässä. Anton rakastui. Morsian oli kertakaikkiaan vastustamaton. Anton olisi viettänyt koko illan Nooran vieressä ja sanoi olevansa Mikon kanssa Nooran kuningas. Ah ja voih tuota nuorta rakkautta :) 


Anton odotti myös erittäin paljon bändin aloittamista. Hän kävi jo kerran kyselemässä heiltä, että milloin täällä oikein bileet alkaa. Vihdoin saatiin tanssit käyntiin ja hän jorasi niin ettei mitään järkeä. Hiki päässä ja kuten kuvasta näkyy, paita repsottaen. 

Isoisän kanssa käytiin tsekkaamassa Helsingin Kaupungin museon Lastenkaupunki, jossa pääsee kokeilemaan erilaisia entisajan ammatteja ja kaikella saa leikkiä vapaasti. 

Kansakoulussa oli Anton opettajana ja äiti ja isoisä oppilaina. 

Museossa on myös Mummola, joka on aivan mahtava! Erityisesti minun ja Timon suosikki. Me aikuiset olisimme viihtyneet siellä vaikka kuinka kauan. Asunto on sisustettu 70-luvun tyyliin ja se näytti juuri siltä miltä meidän koti on näyttänyt. Siis ei nyt ihan samat huonekalut, mutta täysin sama tyyli. Aivan ihana paikka. Siellä on vielä viikonloppuisin joko mummo tai vaari kotona. Me satuimme paikalle maanantaina, joten missasimme sen, mutta voin suositella koko museota ihan kaikille. 
Vielä viimeiset lumityöt ennen kotiinlähtöä. 


Urheasti Anton valvoi koko matkan. Silmät lurpsahtivat kiinni vasta San Franciscon kentällä koneen jo laskeuduttua. Siinä mielessä hankalaa, että äidin oli pikkuisen hankalaa päästä kentältä ulos kahden matkalaukun ja yhden puoliunessa olevan pojan kanssa. Sen lisäksi vielä Juho oli työmatkalla Losissa, joten meitä ei ollut edes kukaan vastassa. Uber kyydillä siis kotiin, jossa oli onneksi vastaanottamassa Johanna ja Jasper. 

Siihen se pieni matkustaja kuukahti sohvan nurkkaan ja karvainen veli viereen tuhisemaan.