Hawaii osa1

Saatiin heti vuoden alkajaisiksi Isoäiti kylään kuudeksi viikoksi. Kun oli aikaero selätetty, pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin poikien ja Isoäidin kanssa Hawaiille pariksi viikoksi.

Toiset nukkuivat lennolla...

ja toiset taas katsoivat lefforja.

Ensimmäisenä iltana etsimme lähimmän mahdollisen ruokapaikan, joka sattui olemaan viereisen hotellin (Hyatt Regency) pool bar. Todella hyvää ruokaa, taivasalla, aurinko laskemassa ja hieno Hawaii show vielä kaupan päälle. Ihan uskomaton tuuri meillä kävi. Pojat olivan niin väsyneitä, että rattaille oli todella käyttöä, että saatiin molemmat takaisin omaan hotelliin.

Heti ensimmäisenä aamuna tämä äiti lähti tietenkin kauppaan. Kuinkas muuten. Meillä kun on ihan oikea keittiö hotellihuoneessa, joten saa tehtyä ruokaa itsekin. Ainakin aamupalat yms. Joten aamulla 7.30 seisoin bussipysäkillä paikallisbussia odotellen. Sillä lähimpään Safewayhin ja kärry täyteen ruokaan. En ole ennen tuonut kolmea isoa kassillista ruokaa bussilla, mutta tulipa sekin nyt tehtyä. Kaikki on mahdollista. Nimimerkillä Kätevä Emäntä.

Waikikin ranta on alle sadan metrin päässä, joten sinne tietenkin heti. Pojat eivät meinanneet housuissaan pysyä! Alloissa hypittiin vaikka kuinka kauan. Ja tietysti pakolliset hiekkakakkujutskat ja kaivurihommat.

Aamun juoksulenkillä oli hieman tavallista paremmat maisemat :) Kyllä kelpasi juosta. Tuntui, että jalat olisivat olleet ilmassa koko ajan, sen verran tuntui kevyeltä. Nähtävästi omalla fiiliksellä on todella suuri merkitys siihen miten juoksu kulkee.

Ostimme viikon passin hop on, hop off -tyyppiseen bussiin, jotta saamme mahdollisimman paljon irti ilman autoa. Ja sillä huristelimmekin ees sun taas vaikka ja kuinka.

Pientä poseerausta aamukävelyllä Waikiki Beachilla.

Aamukävelyllä bongasimme pienen kapean aallonmurtajan, jonka päähän kävelimme. Näimme kaloja ja rapuja, ja paljon vettä.

Honolulu Zoo oli positiivinen yllätys. Eläintarha sijaitsee kävelymatkan päässä meidän hotellilta ja näyttää ulkopuolelta todella pieneltä. Mutta sisällä tila on erittäin hyvin käytetty ja tuntuu paljon suuremmalta. Siellä oli paljon erilaisia eläimiä, mutta erityisesti mieleen jäi todella valtavat kilpikonnat.

Lauantaiaamun kunniaksi käytiin paikallisella farmer's marketilla (suomeksi?) ostamassa lähellä kasvanutta papayaa ja ananasta, luomu leipää ja ihania hilloja (esim. guava). Siellä oli myytävänä vaikka ja mitä.

Hard Rock Cafessa tuli sen verran hyvää musaa, että Isoäiti ja Anttu vetivät oikein kunnon jytät :)

Juoksulenkin maisemat vaan paranee. Pitkä lenkki Honolulun rantaviivaa pitkin oli mahtavaa. Aika kuuma, mutta sen väärtti.

Toinen juoksutapahtuma

Mitä sitä ei herkuille perso tekisi suklaan puolesta. Ihan mitä vaan. Vaikka 15km juoksu. Mikäs siinä. Maalissa odotti lämmin kaakao ja erittäin suklaapitoinen snäksi. Hyvää. Todella hyvää :)
Taas juostiin Golden Gate Parkin ja Oceansiden maisemissa. Reitin ensimmäisen viisi kilsaa oli mukavasti alamäkeä ja päästelinkin menemään aika reipasta vauhtia. Joka tietenkin kostautui heti kun tultiin tasaiselle. Puolessa välissä alkoi jalat hyytyä, mutta onneksi oli kannustusjoukot pelastamassa tilanteen (kuten myös pari energiageeliä ja vettä...) Viimeiset viisi kilsaa olikin sitte ylämäkeä tasapuolisuuden vuoksi ja kyllä se taas vähän sisulla huutamiseksi meni. Mutta ei sentään ihan niin verenmaku suussa, kuin ekalla puolimaratonilla.
Tämä oli tämmönen muistutusjuoksu, kun seuraava puolikas on ystävänpäivänä :)

Joululoma

Loma on mennyt ikävä kyllä enemmän ja vähemmän flunssaisissa merkeissä. Minä en ole kärsinyt pientä nuhaa kummempaa, mutta kaikki pojat ovat olleet aika kipeitä. Onneksi kenelläkään ei ole ollut kuumetta, mutta nuhaa ja kovaa yskää. Suurista lomasuunnitelmista emme siis pystyneet suorittamaan juuri mitään, mutta jotain sentään. Yhden iltapäivän vietimme San Franciscossa ajellen Cable Carilla. Pojat, varsinkin Jasper, on puhunut siitä pitkään, joten nyt päätimme toteuttaa sen. Ilma on ollut aika kylmä ja siihen päälle kova tuuli, joten varustauduimme talvitakeilla matkaan, eikä yhtään ollut liikaa vaatteita. Pipot syvällä päässä ja hanskat kädessä jonotimme ensin 1.5h tuntia kyyttiin pääsyä ja täytyy sanoa, että olin yllättynyt miten hyvin pojat jaksoivat. Riemu oli katossa kun vihdoin oli meidän vuoro.

Koko perheen voimin leikitty junaradalla ja Joulupukin tuomalla autohyppyriradalla.

Ystävämme Alastalot muuttivat Suomesta takaisin Menlo Parkiin juuri ennen vuoden vaihdetta ja riemulla ei ole ollut rajaa sen jälkeen. Me tapasimme heidät alunperin täällä kahdeksan vuotta sitten ja ikäväksemme he muuttivat takaisin Suomeen viisi vuotta sitten. Mutta nyt he ovat taas täällä ja sitä juhlittiin tietenkin kuohuvalla vuoden vaihtuessa.

Jasperin yskä äityi niin pahaksi, että kävimme lääkärin pakeilla. Jotenkin vähän huvittavaa, että lääkärikeskuksessa pyydettiin laittamaan suusuojus, kun on yskä. Jasper kuitenkin ihastuin suojukseen niin kovin, että sitä pidettiin päällä koko päivä ja hän sanoi olevansa hammaslääkäri. Anton joutui kotona jopa hammastarkastukseen, joka suoritettiin sohvalla taskulampulla.

Autoselfie matkalla Happy Hollowiin. Vasemmalta oikealle Ansku, Viggo, Jasper, Anton, Vincent, Johanna ja Juho.

Pitkästä aikaa lasten rakastamassa Happy Hollown huvipuistossa. Danny Lohikäärme -juna on aina vaan suosikki. Vasemmalta oikealle Anton, Vincent ja Jasper.

Anttu paijaa Viggoa. Liikuttavaa kun ikäeroa on vain vuosi, mutta tässä vaiheessa se on paljon. Ja Antonin mielestä kaikki häntä vähänkin pienemmät on vauvoja :)

Jasper ja Vincent kilpasilla polkuautoilla.

Joulua

Jouluaattoa vietettiin perinteisesti Zahir Familyn kanssa. Jaana-tädin, Rumi-sedän, Jamillan, Toivon, Nonnon (Rumin isä) ja meidän oman perheen kesken. Joulupukki kävi jo iltapäivällä ja sitä odotettiin hartaasti. Kumpikaan pojista ei ujostellut ollenkaan, vaan laulettiin kaikki reippaasti pukille. Joulupukki soitti viulua ja lauloi meidän kanssa, sekä tietysti jakoi lahjat lapsille.
Joulupukin vierailun ja illallisen välissä kävimme kirkossa suomalaisten ystävien kanssa. Loput lahjat jaettiin vasta ruokailun jälkeen ja meni lasten osalta vähän turhan jännittäväksi. Ruoka ei oikein maistunut ja itkulta ei vältytty. Täytyy näin jälkikäteen sanoa, että tämä amerikkalainen tapa jakaa lahjat aamulla on ainakin lapsiperheessä paljon järkevämpää kuin odottaa koko päivä sitä pukkia ja ruokailua ja vasta illalla saa lahjat. Ensi vuonna meidänkin perheessa jaetaan lahjat aaamulla (joko aattona tai päivänä), niin vältytään turhilta riidoilta.  

Koska aatto meni aika jännittävissä tunteissa, eivät lapset jaksaneet avata lahjoistaan kuin osan. Loput lahjat pojat aukaisivat Joulupäivän aamuna ja olikin ihanan rauhallinen ja hidas aamu. Lapset leikkivät ja aikuiset söivät suklaata sängyssä :) Illalla olimme Ahosen perheen luona päivällisellä Pylvänäisten perheen kanssa. Lapsia ja aikuisia molempia kuusi ja älämölö sen mukainen :) Aikuisetkin innoistuivat pelaamaan niin kovin näyttely- / arvauspeliä, että lapset jäivät oikein ihmettelemään mikä meille tuli. Oli ihanan rento ilta. Kaikki kuusi lasta ovat syntyneet neljän vuoden sisällä ja hyviä kavereita keskenään, joten leikkivät kaikessa sovussa ja pitivät hauskaa ilman yhtäkään riitaa.

Muutamia jouluvaloja Menlo Parkissa. Ensimmäinen kuva on meidän korttelista. Pienen kadunpätkän kaikki talot ovat ilmeisesti sopineet yhteisesti koristeluista, koska joka ainoan talon pihalla oli koristuksia ja olivat vielä laittaneet kadun päälle puihin kiinnitettyjä valoja. Kuvat eivät anna oikeaa kuvaa, mutta hieno oli!

Tapaninpäivän elokuvahetki veljesten kesken.

Meidän oma hieno kuusi, jonka pojat koristelivat itse :)