Thursday, April 14, 2016

Kaksikielisyydestä

Olen ollut nyt kolme kuukautta täyspäiväisesti töissä sen sijaan, että ennen olin täyspäiväisesti kotiäiti. En puutu tässä postissa nyt sen enempää töissä olemiseen, kuin sen kautta että yhtäkkiä meidän pojat eivät enää puhu keskenään oikeastaan ollenkaan suomea. KOLME kuukautta riitti siihen. Heräsin tähän todellisuteen yhtäkkiä ja olen hyvin hämmentyneissä fiiliksissä. En oikein tiedä mitä ajatella.

Mutta toisaalta en tiedä mitä sitten odotin? Lapset eivät arkisin puhu juurikaan suomea, tunnin puolitoista aamulla isänsä kanssa ja saman verran illalla minun kanssa. Muuten koko päivä puhutaan englantia. Mitä muuta voi odottaa kuin tätä? Mutta en tajunnut. En ymmärtänyt. Kotona normaalissa arjessa puhuttava sanasto on lisäksi vielä erittäin suppea verratuna mitä koulussa ja preschoolissa käytetään. Eli pojilla on paljon puutteita suomen sanavarastossa. On erittäin paljon sanoja, mitä he eivät edes tiedä suomeksi. Joten tietenkin he puhuvat englantia! Ja nyt kun puhun itsekin töisssä koko päivän englantia, huomaan välillä vastaavani lapsille englanniksi. Ei hyvä. Se on melkein pelottavaa.

Niin kauan kuin kotona puhutaan suomea, tietenkin se heillä säilyy, mutta minkälaisena? Jasper esim selitti yhtenä päivänä "leikanneensa ulos" (cut out) saksilla jotain paperista. Tai "kaatua alas" (fell down). Kun suomeksi sanottaisiin vain että on leikattu tai kaaduttu. Hän myös "taittaa kengät" eli kiristää nauhat kengistä (tight shoes). Näitä vastaavia tulee jatkuvasti, päivittäin molemmilta pojilta.

Eivätkä pojat ole ainoita meidän perheessä, jotka puhuvat huonoa suomea. Minun ja Juhon suomen kieli ei myöskään ole lähelläkään täydellistä. Joskaan ei ihan niin huonoa kuin pojilla. Mutta joskus vaan englanning kielen sana on sopivampi ja se laitetaan sinne suomen kielen väliin. Lopputuloksena on järkyttävää finglishiä.

Apua. Nyt meidän pitää todella ryhdistäytyä. Kaikki mahdolliset Yle Areenat yms käyttöön välittömästi. Nähtävästi Suomikoulu pari kertaa kuussa ja autossa soiva Hevisaurus eivät vaan riitä. Järeemmät aseet on otettava käyttöön koko perheelle. Suomen kielen sulkeiset alkakoot!     (vai alkakoon....) :)

Sunday, April 10, 2016

Jasper 6v

Niin se meidän esikoinen täytti jo kuusi vuotta! Tuntuu niin uskomattomalta, että se on edes mahdollista. Jasper on niin jotenkin jo iso poika. Koulu on tehnyt paljon. Se on kasvattanut itseluottamusta, antanut rohkeutta ja itsenäisyyttä. Opetuksen lisäksi tietenkin. Jasper on nyt juuri oppimassa lukemaan. Hän osaa jo lukea kirjoja, missä on vähän yksinkertaista tekstiä. Hän sai lahjaksi Autot-kirjan, joka on juuri sopiva hänelle ja sitä on luettu nyt kohta hiirenkorville asti. Jouduin yhtenä iltana sanomaan hänelle monta kertaa illalla, että nyt valot ja kirja pois ja alat nukkumaan. Samalla tajusin, että ei hemmetti, meidän hädin tuskin kuusi vuotias osaa itsenäisesti lukea! Ihan huikeeta! Mahtavaa on myös tässä lapsen mukana katsoa kuinka hänelle aukeaa ihan uusi maailma lukemaan oppimisen myötä. Autossa istuessa hän lukee kylttejä ja kauppojen nimiä ja niistä keskustellaan. Olen samaan aikaan todella ylpeä pienestä pojasta, joka on itsenäinen, reipas, rohkea, ja älykäs ja samaan aikaan mietin kuinka hän on vielä niin todella pieni poika. Vasta kuusi vuotias. 

Syntymäpäiviä vietimme meidän lähipuistossa pelaten ja leikkien. Lapset pelasivat jalkapalloa ja nelimaalia, ja sen jälkeen tankattiin pizzalla. Saimme paikalle myös taikurin, ja Jasper pääsi avustajaksi. Show oli erittäin hauska ja taikuri teki vielä kaikille 25:lle lapselle iltapalloista lazerpyssyt. 




Kakun kanssa ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä. Olin tilannut Darth Vader jäätelökakun edellisellä viikolla, mutta kun Juho meni sitä hakemaan, ei sitä kaupassa ollut eikä kukaan tiennyt asiasta mitään. Meni hieman herne nenään ja oli niiden onni, että kaupassa oli Juho enkä minä. Olisi päässyt muutama ärräpää. No ei muuta kuin pari vitriinissä ollutta kakkua mukaan ja juhlat jatkuivat.

Tässä äiti ja Jasper kokkailevat. Tai oikeastaan äiti kokkaa ja yksi kuusivuotias rokkaa Hevisauruksen tahtiin. 

Sitä sun tätä

Äidit ja isot veljet lähtivät elokuviin katsomaan Zootopiaa ja täytyy sanoa, etten enää mene mihinkään toiseen teatteriin elokuviin. Tässä kyseisessä teatterissa oli kuvan kaltaiset lepotuolit kaikille katsojille ja elokuvanautinto oli ihan erilainen. Tämä oli Jasperin ensimmäinen elokuvateatterikokemus ja vielä 3D. Ensimmäisestä kerrasta huolimatta nuori mies tiesi hyvin, että popparit ja limut kuuluu asiaan. 

Ensimmäiset hampaat on tässä perheessä lähteneet! Hammaskeiju oli ensimmäisen hampaan kohdalla niin antelias ($5), että oli pakko pitää puhuttelu :) Onneksi pääsimme yhteisymmärrykseen, että tästä eteenpäin sopiva raha olisi $1. Muuten menee isi ja äiti konkurssiin. 
Alarivi ammottaa tyhjyyttään ja ylhäälläkin heiluu jo yksi. 

Tämännäköinen pkkuleijona (taisi olla kyllä puuma) tuli kotiin preshcoolista yhtenä päivänä. Opettaja oli maalannut halukkaille hienot kuviot. Anton eläytyi niin totaalisesti rooliinsa, ettei pystynyt kommunikoimaan koko iltana muuten kuin karjumalla ja murisemalla. 


Tämä pieni kolme ja puolivuotias on täynnä mielikuvitusta ja roolileikkejä :) Mitä kummallisempia juttuja tulee eteen jatkuvasti. Hänellä on esim. ollut jo pitkään paitapuserokausi. Siis ei mitään muuta paitaa missään olosuhteissa päälle, kuin "työpaita". Tässä kuvassa poikkeuksellisesti Angry Birdsien possupaita on kelvannut. Mutta vain siitä syystä, että on menossa joku leikki. Sitten kun hän saa jonkun asian päähänsä, niin sitä roolia vedetään koko ajan joka puolella ja kaikki rekvisiitta pitää saada mukaan. 


Toinen veli taas ei missään nimessä laita päällensä mitään muuta kuin t-paidan. Kaverin syntymäpäiville todella pitkän ja tuskallisen keskustelun jälkeen päädyimme kompromissiin, että äiti leikkasi paitapuserosta hihat lyhyemmiksi. 

Aikuisten kesken olimme juoksemassa sydäntautien hyväksi 10km Standordin kampuksella. Pari kovaa mäkeä, mutta muuten meni ihan hyvin. 

Käyn usein aamuisin kuntosalilla ennen töihin menoa. Tämä tarkoittaa sitä, että työvaatteet pitää ottaa aamulla mukaan, myös kengät. Olen monta kertaa miettinyt pakatessani, että joku kerta jotain varmasti jää. Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhtenä aamuna puuttuivat kengät matkasta. Ei siinä auttanut kuin vetää lenkkarit jalkaan, mustien suorien housujen kanssa. Ei ihan fashion standardien mukaista, mutta minkäs teet. Oli siinä naurua koko konttorin porukalle, kun kerroin miten oli käynyt. Onneksi olin valinnut housut sille päivälle enkä hametta. 

Pääsiäisen perinteinen munanmetsästys oli taas tänäkin vuonna Gastoneilla. Siellä juoksivat pienet kaverukset ilosta kiljuen etsien munia. Ja paljon niitä löytyikin! Ja kovassa suklaaähkyssä kotiin illalla. 


Tässä kipsassa myytiin kaakaota, suklaakeksejä ja pizzaa :)

Yhden täytyy välillä lähteä töihin...