Hyvä Joulu

Joulu on ihanaa aikaa. En varsinaisesti ole joulu-ihminen siinä mielessä, että nauttisin sen aiheuttamasta stressistä, vaan päinvastoin otan joka vuosi suht rauhallisesti ja parasta kaikessa on totaali rentoutuminen. Jouluaaton aloitimme hieronnalla ja sen jälkeen Zahireille (Jaana ja Rumi) saunaan ja syömään. Minäkin olin nyt ensimmäistä kertaa saunassa todella pitkään aikaan, kun se on kiellettyjen listalla. Olen totellut tähän asti, mutta miettinyt että en ole koskaan kuullut Suomessa kenenkään puhuvan tollasesta. Ihanalta se tuntui ja sen jälkeen maistui perinteinen suomalainen jouluillallainen. Pöydässä oli kinkkua, porkkanalaatikkoa, perunalaatikkoa, karjalanpiirakoita, graavia lohta, savulohta, ruisleipää ja vaikka mitä muuta. Kaikilla tietysti aikamoinen ruokakooma sen kaiken jälkeen, mutta erittäin hyvä mieli :) Jamilla ja Toivo olivat joulupukin pikkuapulaisia ja jakoivat lahjat. Hieman pientä kaaosta ilmassa hetkittäin, mutta lopulta kaikki lahjat löysivät saajansa. En ole koskaan ennen tavannut lasta, joka avaa lahjojansa niin hiljalleen, että toisten piti jo vähän hoputella kun muut olivat enemmän kiinnostuneita tietämään mitä lahjoissa oli kuin neiti itse. Mutta Jamilla avasi lahjan kerrallaan ja jäi rauhassa katsomaan mitä sai ja jos se oli lelu tai peli, sitä piti tietysti kokeilla samantien. Tämä tapa on tietysti paras mahdollinen koska silloin lahjojen avaamisen iloa riittää vaikka kuinka pitkään. Mutta me muut olimme haljeta uteliaisuudesta, kun avaamattomia paketteja oli vielä vaikka kuinka. Minä itse olen lapsena avannut kaikki lahjat noin 30:ssä sekunnissa ja repinyt paperit riekaleiksi :) Jamppa avaa kaikki teipit yksitellen että hän voin jälkeenpäin käyttää hienoja papereita askartelussa. Uskomaton kurinalaisuutta!

Joulupäivä oli pyjama-päivä. En siis pukenut ollenkaan. Katseltiin elokuvia ja kudoin siinä samassa pari sukat. Ihanan letkeä päivä. Tapanina oltiin Zahireilla brunchilla, Ursula ja Bruno olivat myös. Sieltä minä, Juho ja Rumi mentiin elokuviin katsomaan Avatar, joka on nyt todella kova juttu. Luultavasti mainostetaan kovin jo Suomessakin vaikka en ole varma onko siellä vielä nähtävissä. Todella hyvä! Me katsottiin se 3D:nä ja se toi siihen lisää syvyyttä. Mä en ollut ihan niin lumoutunut 3D:sta kuin Juho, mutta se taas kertoo vaan siitä etten mä ymmärrä näistä jutuista juurikaan. Meidän perheen elokuvafriikki oli katsomassa Avataria jo toistamiseen ja hehkutti loistavaa tekniikkaa. Ja olihan se hienosti tehty, mutta en mä saanut ihan samoja viboja kuin Juho. Mutta mitä minä mistään tiedän.

Suomeen!!

Lentoliput Suomeen ostettu!! Tulen su 17. tammikuuta ja lähden takaisin su 14. helmikuuta. Jippii!!! Kohta nähdään!

Rauta ihmisen tiellä pitää

Rauta vaikuttaa todella! Olen vihdoin tullut takaisin! Siis minä itse eikä se kauhea kiukkuinen ja väsynyt akka, joka on ollut täällä muutaman kuukauden. Juhokin on ihan haltioissaan kun on saanut vaimonsa takaisin :) Kyllä on pienestä ihmisen elämä kiinni. Kaikki oli vain raudan puutetta. Nyt olen ihan tarmoa täynnä ja hyvällä tuulella. Mahtavaa :)

Ystävämme Mike ja Page olivat eilen kylässä ja kertoivat ilouutisen, että odottavat myös vauvaa!!! Tällä hetkellä 10. viikko menossa ja laskettu aika heinäkuun puolessa välissä. Siinä tulee todelliset kaverukset meidän lapsista. Todella ihana uutinen, varsinkin kun heillä on ollut ongelmia asian suhteen. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja kesällä tutustutetaan pienet ihmiset toisiinsa :)

Tämä Tarmo-Vaimo taitaa lähteä nyt salille hakemaan kunnon hikeä! Hyvät viikonloput kaikille :)

Viikko 23

Maha kasvaa kovaa vauhtia kuten kuvasta näkyy :) Nyt maha alkaa olla jo sen kokoinen, että mulla alkaa olla selllainen olo, että ole raskaana enkä vaan todella lihava. Poika potkii jo aikalailla. Juhokin pääsi vihdoin tähän mukaan kun sunnuntai aamulla tunsi ensimmäisen kerran vauvan potkun.

Kävin lääkärillä maanantaina ja sain määräyksen alkaa syömään rautaa kun olen kovin väsynyt. Väsymys kuuluu kuvaan, mutta yleensä raskauden alkuvaiheessa ja olisi pitänyt jo mennä ohitse. Ja kyllä se tuntuu vähän vaikuttavan jo olotilaan. Tärkeintä olisi jaksaa urheilla, sillä pysyisi kurissa paino, raskaus olisi kaikenkaikkiaan helpompaa, kuten myös synnytys ja siitä toipuminen. Kävin tiistaina kokeilemassa spinningia, mun rakasta harrastusta, mutta oli pakko lopettaa tunti kesken kun alkoi ikävän tuntuinen kipu alavatsassa. En aio ihan vielä luovuttaa vaan ajattelin mennä vielä kerran kokeilemaan, mutta jos se tuntuu yhtä pahalta, niin sitte pitää keksiä jotain muuta.

Tapasin joukon odottavia äitejä ja äidiksi juuri tulleita. Olen etsinyt äitiryhmiä etten ihan kuolisi yksinäisyyteen ja ihan mukavia ihmisiä olen tavannut. Yritämme saada aikaan tapaamisen joko viikottain tai ainakin kerran kahdessa viikossa. Kaikilla näyttää olevan suht samanlainen tilanne, että omassa piirissä ei ole muita lapsiperheitä ja on tarve saada jutella samassa tilassa olevien kanssa. Tänään ryhmässä oli mukana yksi nainen, joka on 11 viikkoa raskaana eli aivan alkuvaiheessa vielä. Hän tuntui olevan täynnä kysymyksiä ja kovin ulalla tilanteesta. Mä niin tunsin kohtalotoveruutta hänen kanssaan! Ja varmaan se tilanne on ollut kaikilla. Alku oli niin jotenkin ihmeellistä ja vähän turhan paljon tapahtuu kaikkea mihin ei ole mitenkään varautunut. Oli niin kivaa jutella toisten samassa tilanteessa olevien kanssa sellaisista asioista mistä ei yleensä kirjoiteta missään ja kuulla että toisten kokemukset on jokseenkin samanlaisia kuin omat.

Metallica

Lauantai iltana vietiin meidän oma vauva hevikonserttiin. Me vasta supervanhempia ollaankin! En varsinaisesti voi sanoa olevani Metallica-fani, mutta onhan se nyt kuitenkin METALLICA. Pitää sitä kerran elämässä käydä hevikeikalla ja mikä parempi bändi kuin Metallica. Se oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Hiukan ehkä pelottava. Olin todella iloinen siitä, että meillä oli istumapaikat eikä seisomapaikkkoja lavan vierestä, kuten yleensä. En tiedä mikä järjenväläys on Juholle tapahtunut, liput on ostettu kesällä jo paljon ennen tietoa raskaudesta, mutta luojan kiitos ei tarvinnut mennä sinne lattialle tämän vatsan kanssa. Olisin pelännyt henkeni, ja lapseni hengen, puolesta. Siellä oli sen verran raju meno. Katsomossakin poltettiin kyllä jonkun verran pilveä, mutta muuten meno oli suht rauhallinen. Ihmeteltiin kyllä suu ammollaan, kun porukka vieressä ihan kylmän viileesti laittaa sätkät käryämään siinä katsomossa. Eikä kukaan tee mitään! Mutta pilven poltto on täällä Kaliforniassa todella yleistä, lääkkeeksi sitä saa jopa ihan laillisesti. Hiukan pelkäsin, että mitä hasiksen käry vaikuttaa, mutta eikai se sen kummempaa ole kuin passiivinen tupakointikaan. Pitää ehkä kuitenkin tarkistaa lääkäriltä maanantaina. Just in case. Metallica veti oikein hyvän keikan, ja pitkän. Puolentoista tunnin päästä vauva vatsassa oli sitä mieltä, että nyt riittää. Tai sitten potkujen vahvistuminen ja tiheentyminen tarkoitti hänen pääsevän menoon kunnolla mukaan :) Joka tapauksessa päätimme pelata varman päälle ja lähteä koska kaveri alkoi todella riehua.

Vincent

Mennyt viikko on ollut todella lastenhoito painotteinen. Neljä päivää meni Tenayan kanssa ja perjantai ilta Vincentin kanssa. Alastalot ovat siis muuttamassa takaisin Suomeen ja viimeiset päivät on täynnä erinäisiä läksiäisiä kun on paljon ihmisiä, joille pitää sanoa hei. Ja mikäs sen mukavampi velvollisuus meille vauvaa odottaville kuin vauvan hoito :) Vincent on oikein aurinkoinen viisikuukautinen poika. Ja mukavaa meillä olikin. Vaikka on se kyllä ihan kokoaikaista hommaa. Sanoinkin Juholle jossain vaiheessa, että olenkohan sittenkään itse valmis äidiksi. Johon Juho totesi, että aivan liian myöhäistä alkaa miettiä noita hommia. Ja kyllähän me ollaan valmiita. Niin valmiita kuin vain voi olla. Ei kai sitä niin ihmeellinen supervanhempi tarvitse ollakaan.

Tenaya

Tällä viikolla mulla on ollut oikein mieluinen homma. Olen ollut viisivuotiaan Tenayan lapsenvahtina, hakenut hänet päiväkodista ja ollut hänen kanssaan muutaman tunnin. Aivan mahtava pakkaus! Suu käy kuin papupata taukoamatta ja kysymyksiä on paljon :) Varsinkin mun mahassa oleva vauva on herättänyt melkoisen läjän kysymyksiä. Onko vauva vatsassa johdon päässä? Miten vauva pääsee ulos jos johto on kiinni? Mistä vauva tulee ulos? Potkiiko vauva? Nukkuuko vauva? Osaan on ollut todella vaikea vastata koska en tunne Tenayaa niin hyvin, että tietäisin kuinka paljon heillä on puhuttu lapsen syntymästä yms. kotona. Mutta ollaan selvitty tähän asti suhteellisen hyvin. Tänään hänellä oli kaksosvauvat vatsassa ja hän kävi synnyttämässä ne "kadun toisella puolella olevassa sairaalassa" siis olohuoneessa. Tenaya on myös erittäin rakastunut kaikkeen balettiin liittyvään, joten yleensä kotiin tullessa hän vaihtaa päälleen jonkunlaisen balleriina puvun. Ja tänään siis balettipuvun sisälle oli tungettu myös nukke :) Liikkistä. Meillä oli myös tässä vauvojen saannin välissä Tea Partyt, joihin hän askarteli erittäin hyviä tarjoiluja: omenapiirakan, kurpitsapiirakan ja minttusuklaakeksejä. Tee ja muut tarjoilut maistuivat oikein hyviltä :)

Juhlintaa

Lauantai ilta meni mahtavassa seurassa suomalaisittain juhlien. Ystävämme Alastalot muuttavat ensi viikolla takaisin Suomeen ja läksiäisten kunniaksi söimme kunnon Suomalaisen jouluillallisen. Oli sen seitsemän sorttia jouluruokia, kinkusta ja perunalaatikosta lähtien. Kaikki tietenkin päätyi ähkyyn, mutta hyvää oli :) Juhlimme siinä tietysti samalla Suomen itsenäisyyttä ja Samun kitaran säestyksellä lauloimme jopa Maamme-laulun. Oli todella mahtava ilta, vaikka sitä varjostaakin se tosiasia, että Alastalot todella lähtevät. Se on kauheeta. Olemme ystävystyneet heidän kanssaan reilun kahden vuoden aikana ja on todella surullista sanoa hyvästit. Minä ja Johanna olemme käyneet jo vuoden verran vähintään kerran viikossa lounaalla ja se on ollut valtavan terapeuttista. Tyttö tarvitsee tyttöjuttuja. Ja Johannasta on ollut mielettömästi apua nyt raskauden aikana, koska he saivat kesällä pienen pojan. Vincentin touhuja läheltä seuranneena, oma pieni poika vatsassa, olen saanut myös kullan arvoisia neuvoja mitä tapahtuu kun vauva todella tulee maailmaan. Olen huomattavasti viisaampi monessa asiassa. Kiitos Johanna! Tulee kova ikävä.

Iso poika

Tänään oli vauvan rakenneultra, jossa mitataan hänen kasvuaan ja kehitystään. Kaikki mitat olivat oikein kohdallaan ja terve vauva siis tulossa. Ja tällä kertaa selvisi myös kumpikampi siellä masussa asustaaa ja poikahan siellä on :) Poika-fiilis meillä on ollut alusta asti ja hoitaja sanoikin, että jonkunlaiset äidinvaistot herää hyvin aikaisin ja yleensä se arvaus osuu oikeaan. Juho oli ilmiselvästi erittäin onnellinen tästä vahvistuksesta, että poika tulee, on ehkä ollut pieni toive :) Mulle oli lähinnä suuri helpotus kuulla, että kaikki on kohdallaan, sydän sykkii ja terve vauva tulossa. En ole kauheesti aikaisemmin hermoillut vauvan puolesta, mutta jotenkin viime yönä mietin että mitäs jos kaikki ei olekaan kunnossa. En saanut kunnolla nukuttua ja olin aika hermostunut lääkärille mentäessä. Joten siinä vaiheessa kun selvisi, että vauvalla on kaikki hyvin, mulle oli ihan sama kumpi sieltä tulee. Iso poika on tulossa, mutta se ei ole yllätys kun katsoo meitä vanhempia :) Vauva painaa jo tässä vaiheessa noin 500 g ja aikaa on vielä kasvaa vaikka kuinka. Mittaukset viittasivat siihen, että raskaus olisi jo pidemmällä mutta lääkäri sanoi, että hänen mielestään ne ovat ihan normaalit koska me ollaan sen verran isokokoisia, että ei sieltä mitään rääpälettä voi tulla. Joten punnertamista vissiin sitte riittää kun se aika koittaa :)