Thursday, December 23, 2010

Joulun odotusta


Perunalaatikko uunissa ja lahjat paketoitu, nyt voi joulu alkaa. Tässä on pari päivää soiteltu joululauluja ja eiköhän tästä pikkuhiljaa päästä joulutunnelmaan. Huomennahan se fiilis pitää viimeistään tulla, muuten on myöhäistä! Voi kun en vaan ole oikein jouluihminen. Pieni lapsi perheessä ja kaikkee eikä äiti saa koristeen koristetta mihinkään. Mummo toi joulukaktuksen ja se raukka orpona yrittää pitää joulua täällä yllä. Ei ole kaktuksella helppoa. Vai mikä se nyt onkaan... Ehkä meille ensi vuonna tulee kuusi...
Mutta kaikesta huolimatta aikamoinen lahjakasa on saatu aikaiseksi. Shoppailuun kun ei tarvita välttämättä erikoisempaa joulumieltä. Se onnistuu kyllä ilmankin. Ja oikein hyvin. Tänään käytiin esim. hakemassa Jasperille pyöräilykypärä. Vähänkö liikkis!! Siis superliikkis! Kuviona rosvot ja poliisit tosi toimissa :) Kyllä kelpaa herran istua äidin pyörän takana. Muista lahjoista kerrotaan vasta tuonnempana, että pysyy salaisuudet salaisuuksina. Luultavasti meidän nuori herra on enemmän kiinnostunut lahjapapereista kuin sisälmyksistä :)
Ai niin, pitää kertoa meidän asuntokompleksin joulujuhlista. Ne olivat pari viikkoa sitten ja Jasper oli kaiken keskipisteenä. Taloyhtiön muut asukkaat ovat melkein kaikki vanhuksia. Asuntoja on noin 50 ja meidän perheen lisäksi on vain yksi perhe, joilla on pieni vauva ja sen lisäksi yksi perhe, jossa on isommat lapset. Mutta kaikki muut ovat selkeästi vanhempia. Me kun vietiin meidän pieni joulupukkiasuinen lapsemme niin kaikki olivat sulaa vahaa. Hän pääsi todella kaikkien suosioon ja kaikki olisivat halunneet hänen kanssa jutella ja silitellä. Jasper kuitenkin valitsi suosikkinsa, joka oli 93-vuotias Amelia-rouva. Saattaa olla, että rouvan rollaattorilla oli osuutta asiaan. Jasper kun sen hoksasi niin sitte mentiin. Hän käveli sen kanssa ympäri salia noin puolituntia putkeen. Kyselin moneen kertaan Amelia-rouvalta josko hän haluaisi jo lähteä ja sanoo vaan sitte heti kun halua rollaattorinsa takaisin. Mutta ei rouvalla ollut kiirettä, eikä muillakaan. Kaikki vaan nauroivat ja ihastelivat meidän poikaa :) Kyllä se mieltä lämmittää. Ja mukavaahan se oli vanhoja ihmisiä ilahduttaa.

Tuesday, December 07, 2010

Kävelyharjoituksia



Eilen tuli täyteen 8kk ja tänään Jasper käveli ensimmäisen kerran itsenäisesti kävelyvaunun kanssa. (Yritän ladata videon) Hänestä on myös tullut kova poika komentamaan ja protestoimaan. Leena-mummo on meillä kylässä tällä hetkellä, joten olemme siirtäneet Jasperin sängyn meidän makuuhuoneeseen. Hän tajusi hyvin nopeasti, vaikka makkarissa on pimeää aamuisin, että äiti ja isä nukkuvatkin ihan vieressä. Ja siitäkös riemu syntyi. Kun hän aamulla herää, hän alkaa komentamaan meitä ylös. Ei mitään itkua vaan hyvin tomeraa komennusta, että minä olen nyt hereillä ja haluan täältä sängystä pois. Hän seisoo sängyssään ja pureskelee komentamisten välillä sängyn laitaa uusilla hampaillaan. (Niitä on nyt siis kaksi, ensimmäinen alahammas tuli puolitoista viikkoa sitten ja toinen tuli viime yönä.)
Protesteja on alkanut tulemaan aina kun joku hauska juttu loppuu. Kun lähdetään puistosta, hän venkoilee rattaisiin laittettaessa. Vaippaa ei saisi vaihtaa ollenkaan eikä vaatteita. Kenkien laittaminen ja poisottaminen on ihan kamalaa. Hän alkoi jopa itkeä tänään kun mummo lähti ulos ovesta. (Vaikka hän jäi siis kotiin minun kanssani.) Ylipäänsä kaikki mikä muuttaa sillä hetkellä tapahtuvan tekemisen. Siis toisin sanoen jäpykällä on suuri muutosvastarinta ihan kaikkea vastaan.

Monday, December 06, 2010

Perinteistä Itsenäisyyspäivän viettoa

Täällä on tänään katseltu Linnan juhlia niin kuin varmaan useimmissa suomalaisissa kodeissa. On se vaan niin perinteistä itsenäisyyspäivän viettoa. Aivan mahtavaa pukuloistoa! Harmi vaan että nykyään osallistujat ovat lukeneet läksynsä etiketin suhteen eikä mitään suuria tyylimokia enää nähdä. Kaikilla on suurin piirtein inhimillinen puku ja käytöskin on yleensä moitteeton. Menneinä vuosina joku räväytti varmasti aina ja sitä sitte pohdittiin ja päiviteltiin kodeissa oikein urakalla ja seuraavana päivänä kaikki lehdet kirjoittivat kuinka se ja se oli pukeutunut väärin tai tehnyt sitä taikka tätä. Linnan juhlat olivat suorastaan jännittävää katseltavaa :) Jännäänhän se on vieläkin, mutta eri tavalla.
Mutta tänä vuonna se oli erityisen jännää ja piti olla tarkkana ettei missaa yhtään vierasta, koska tätini ja setäni olivat päässeet paikan päälle juhlimaan. Seurasin silmä kovana kunnes pongasin heidät ja riemu oli valtava! Heitä näytettiin vaikka kuinka kauan! Tädilläni oli oikein onnistunut pukuvalinta, ei tapahtunut kompastumista, kukaan ei astunut kenenkään helman päälle, eikä mitään muutakaan hämminkiä. Kaikki oli täydellistä :) Minä seisoin olohuoneessa rinta rottingilla ja hihkuin ilosta :)