Wednesday, October 27, 2010

Halloween



Halloween on täällä iso juhla, joten sitä juhlitaan pitkään ja hartaasti. Koko viikon on jossain jotain siihen liittyvää. Meillä juhla näkyy oikeastaan pelkästään Jasperin pukeutumisessa. Olemme käyneet tällä viikolla jo kahteen otteeseen vauvojen "naamiaisissa". Maanantaisin meillä on leikkiryhmä täällä Menlo Parkissa, joka on aina jonkun kotona. (Viime viikolla se oli meillä.) Tällä viikolla tietysti kostyymit päälle ja eikun leikkimään :) (Jasper on vihreä lisko.) Tässä ryhmässä kaikki vauvat on syntyneet tänä vuonna tammikuun ja huhtikuun välillä, joten ovat lähes samanikäisiä. Nyt alkaa selvästi olemaan enemmän ja enemmän kiinnostusta toisista vauvoista. On liikuttavaa katsella kuinka vauvat ovat toistensa kimpussa ja ihmettelevät, että mikä toikin oikein on. Mutta jossain vaiheessa lelut vievät voiton. Tai kengät ja johdot, niin kuin meidän Jaapon tapauksessa. Meillä ei siis tarvittaisi yhtään lelua tällä hetkellä, nyt kun herra konttaa niin hänestä on tullut oikein tutkimusmatkailija. Johdot ja kengät on tällä hetkellä suosikkeja. Molempia pitää heiluttaa, varmistaakseen tuleeko ääntä, maistaa tietenkin (kenkiä!) ja koputella lattiaan. Kaikkia pintoja (lattiaa, seinää, pöytää, sohvaa, tuolia yms.) pitää muutenkin taputella. Pitää ilmeisesti tietää minkälainen ääni mistäkin tulee. En tiedä, mutta on tämä taputteleva pieni tutkimusmatkailija kyllä todella liikkis :)

Thursday, October 21, 2010

Unikoulutus osa 3

Tuntuu toimivan!!! Mahtavaa!!! Jaapo heräsi yhteensä neljä kertaa: kaksi kertaa niin, että riitti pelkkä laulu vain kertaalleen ja toiset kaksi joissa niissäkin oli hereillä alle 10 minuttia. Siis aivan todella suuri edistys! Ehkä tämä sittenkin on kaiken vaivan arvoista :)
Eiliset päiväunet menivät aika huonosti, katsotaan miten tänään käy. Ne kun vielä saadaan kohdalleen, niin ollaan voittajia.

Wednesday, October 20, 2010

Unikoulutus osa 2

Viime yönä meinasin retkahtaa. Ei meinannut millään sydän kestää kauheeta huutamista. Mutta ehkä kuitenkin pieni edistysaskel, koska huutamiskertoja oli vain yksi. Jaapo heräsi kolme kertaa niin että pelkkä unilaulu vaivutti hänet heti takaisin uneen. (Tähän unikouluun kuuluu sellainen unilurituslaulu, jota lauletaan oven ulkopuolella.) Mutta sen lisäksi hän heräsi kerran kunnolla ja huusi 1,5h. Ihan hirveetä. Siis ihan hirveetä. Seisoin oven ulkopuolella ja lauloin. Menin pari kertaa sisällekin kun huuto kävi ihan hysteeriseksi, mutta vain asettaakseni Jaapon takaisin nukkuma-asentoon mahalleen ja äkkiä pois. Varmistin samalla, että kaverilla on kaikki hyvin. Ettei ole iso kakka tai jotain muuta häiritsemässä unta. Hänellä on vaan kova pää ja hän olisi halunnut syliin. Mutta kun tarkoitus on saada hänet tajuamaan, että yöllä nukutaan ja päivällä ollaan sylissä ja tehdään kaikkea muutakin kivaa. Olin niin todella väsynyt ja sydäntä riipi niin hirveesti toisen kova itku. Mutta en mennyt. Lauloin vaan. Juho oli osan ajasta vieressä ja tsemppasi. Ja välillä istuttiin keittiön pöydän ääressä ja kuulosteltiin, että joko hiljeni. Ei sittenkään. Ja eikun takaisin laulamaan. Kyllä se poika sitte hiljeni lopulta. Ollaan kaikki kolme niin poikki, että toivon todella että tämä auttaa.

Tuesday, October 19, 2010

Unikoulutus osa 1

Ensimmäinen yö unikoulua takana! En lähtenyt ihan sillä pelkällä lapsen huutamisella sitte kuitenkaan. Hieman lievempi versio, vaikka silti aika huutamista yö oli. Mutta olin kuitenkin läsnä, oven ulkopuolella, ja ilmoitin olemassa olostani vähän väliä. Ettei lapsi parka tunne itseään ihan hylätyksi. Tämä unikoulu on ruotsalaisen Anna Wahlgrenin kehittelemä versio.
Jasper heräsi yöllä kolme kertaa. Joka siis ei ole määrällisesti paljon, mutta pysyi sitte hereillä 27min, 47min ja 1h 12min. Joten tuo herran hereillä olo on meillä ongelma. Tähän asti hän on saanut herättyään ruokaa, mikä ei ole varsinaisesti auttanut tuohon nukahtamiseen, mutta ollaan silti ruokittu. Joka nyt tuntuu vähän kummalliselta, että miksi. Mutta anyway, hän ei siis tarvitse ruokaa yöllä kun on iso poika jo ja nyt opetellaan nukkumaan koko yö putkeen. Yö nukkumisesta ei oikein vielä tiedä, kun vasta yksi yö takana, mutta ensimmäiset päikkärit meni putkeen. Nukahtaminen vaunuissa kesti 20min, mutta sen jälkeen hän nukkui 45min. Joka on meidän uudessa aikataulussa aamupäikkäreiden kesto. Jouduin herättämään hänet! Siis suuri parannus tavallisiin 30min päikkäreihin. Ja lounas maistui todella hyvin. Hän söi kerralla enemmän kuin koskaan ennen. Ja sehän on takoituskin, päivät ovat syömistä varten ja yöt nukkumista. Olen toiveikkaalla kannalla. Lisää huomenna.

P.S. Jasperin konttaus/omintakeinen gorillakävely -harjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja eteenpäin mennään. Sillä seurauksella, että otsassa on nuoren miehen ensimmäinen pieni kuhmu ja mustelma. Liikkis.

Monday, October 18, 2010

Motivointia unikoulua varten

Jasperin unirytmi on vieläkin ihan hakoteillä. Hän herää kolmesta neljään kertaa yöllä syömään, ja hyvässä lykyssä vielä muutaman kerran siihen päälle kun tutti on kadoksissa. Täällä alkaa olemaan äiti ja isä aika väsyneitä. Ollaan puhuttu unikoulusta joitakin kertoja, mutta ei olla tehty asian hyväksi mitään. Tänään juttelin parin äidin kanssa asiasta ja olen nyt motivoitunut kokeilemaan sitä. Vielä en varmaksi tiedä millä keinolla se tehdään. Versioita on monia , mutta kaikkien lopputulos näyttää olevan sama: vauva nukkuu rauhallisesti yönsä. Ja sen lisäksi myös paljon paremmin päivällä. Meillä on päiväunirytmi vielä enemmän sekaisin kuin yörytmi. Jasper herää aina tasan 30 minuttia sen jälkeen kun on nukahtanut eikä pysty jatkamaan vaikka olisi kuinka väsynyt. Joskus hän saattaa jatkaa unta, jos otan hänet syliin, mutta useimmiten ei. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että hän on koko ajan väsynyt ja torkkuu kaiken aikaa. Suurin osa päivästä menee tuudittamiseen ja uni ei kestä kuin sen puoli tuntia. Todella turhauttavaa sekä minulle että Jasperille.
Täälläpäin suosituin unikoulu tapahtuu niin että vauva laitetaan nukkumaan illalla ja seuraavan kerran nostetaan sängystä vasta aamulla. Piste. Yöllä ei vauvaan kosketa eikä anneta tuttia. Lapsi oppii muutamassa yössä tuudittamaan itsensä uneen vaikka heräisikin välillä ja oppii samalla irti tutista. Ensimmäinen, ja mahdollisesti myös toinenkin vielä, on suurin piirtein pelkkää huutamista, mutta sitten rauhoittuu. Kuulema. En tiedä miten kestän koko yön olla menemättä Jaapon luokse jos hän ihan kauheasti itkee. Pitää vielä miettiä miten tämä tullaan toteuttamaan. Asiasta myöhemmin lisää.