Oi ihana kraana!

Kaksi ihanaa päivää Long Beachilla konferenssissa. Nautin niin olostani. Konferenssi itsessään oli todella antoisa ja tapasin paljon uusia ihmisiä ja opin mielettömästi uusia asioita. Mutta ihan parasta reissussa oli ensimmäisen illan satamakierros maailman yhdessä suurimmista satamista, The Port of Long Beach. 

En tiedä kuinka monelle tulee yllätyksenä, mutta minä rakastan satamakraanoja. Ne on niin kiehtovia olentoja :) Olen siis todella löytänyt unelma-ammatin, kun saan ihan työn puolesta käydä näitä näin läheltä katselemassa. Vielä kun pääsisi joskus tuollaisen sisälle ja näkemään miten sitä oikein ohjataan. 

Mun pieni operations manager sisälläni alkaa heti miettiä miten kraanat tehdään? Missä ne tehdään? Minkälaisissa komponenteissa? Miten ne tuodaan paikan päälle? Miten ne kootaan? Ohjaako sitä joku / jotkut ihmiset vai kone? 

Rahtilaivat ovat myös erittäin mielenkiintoisia. Lähtien siitä, että miten ne pysyy pinnalla? Missä järjestyksessä kontit lastataan? Painavimmat varmaan keskelle ja reunoille kevyempiä? Miten ne on toisissaan kiinni? Miten ihmeessä kaikki kontit pysyy kyydissä kun matkalla on myrskyjä? Minkälainen järjestelmä on purkamisessa, että tiedetään tarkalleen missä on mikäkin kontti? 

Voisin jatkaa tätä kyselytulvaa ihan loputtomiin. Omaan ammattiini liittyvissä asioissa olen kuin viisivuotias tenava, joka haluaa tietää kaikesta kaiken. 

Nämä viimeiset kuvat ovat minun hotellihuoneestani. Laitoin tuolin ison ikkunan eteen ja vaan nautin näkymästä. En olisi malttanut lähteä minnekään. Nauroin mielessäni, että kuka muu hullu on näin innoissaan kraanoista?? :) 

Täytyy sanoa, että tällä reissulla tuntui todella siltä, että elän unelmaani. En vaan aikaisemmin tiennyt, että tämä on minun unelmani. Elämä on johdattanut minut tähän maahan ja johdattanut valitsemaan juuri tämän alan MBA tutkintoa tehdessä. (Joka oli täysi vahinko.) Mutta en voisi olla tyytyväisempi valintoihini. Odotan innolla mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan. 

Hyvää Juhannusta kaikille!

Työmatka Piilaaksossa

Aloin tässä yhtenä päivänä töistä kotiin ajellessa katsella ympärilleni ja mietin, että vitsi mitä firmoja tässä on ympärillä. Että tämä on todella Piilaakso, jossa asumme ja se näkyy. 

Tässä vähän osviittaa ruuhkasta, jossa täällä menee työmatkoilla ihan liian paljon aikaa. 

Suuria nimiä vielä Google ja Microsoft, jotka ovat myös matkan varrella, mutta joista en saanut kuvaa. Nämä siis vain minun työmatkani varrella, vielä on pilvin pimein vaikka kuinka paljon muita suuria ja pieniä nimiä alueella. Tuntuu jotenkin niin huikealta, että täällä tämä turkulaislikka tallaa samoja katuja markzuckerbergien kanssa. 

Työmatkalla Minnesotassa

Siitä on monta vuotta, kun minä olen viimeksi matkustanut työn vuoksi. Kävimme pomon kanssa yhden tavarantoimittajan luona Minnesotassa. Lensimme ensin San Franciscosta noin neljä tuntia Minneapolisiin, sieltä noin tunti lentäen Grand Forksiin ja sieltä oli vielä noin tunnin ajomatka Thief Rivel Fallsiin. Todella pieni, noin 8000 asukkaan, kaupunki. 

Paikka muistutti todella paljon Suomea, ja Scandinaviaa yleensä. Kaupungin asukkaista 90% on norjalaisten jälkeläisiä. Sain ravintolassa jopa ihan ihka aitoa hernerokkaa! Se maistui NIIN hyvältä! Melkein kysyin saisinko sitä mukaanikin. 

Perheen kanssa tietysi Skypetystä illalla hotellilla. 

Paikka oli vähän kuin Pohjanmaa Suomessa. Todella matalaa peltomaisemaa, puita ei oikeastaan ollenkaan. 

Tässä on Pohjois-Dakotan Yliopiston jäähalli, jossa keväällä pelattiin nuorten MM-kisat ja Suomi voitti. Saimme yksityiskierroksen siellä ja hienolta näytti. 

Illalla oli tulossa joku konsertti, joten jää peitossa. 

Yksi suomalainen kaveri näköjään opiskelee ja pelaa täällä. 

Grand Forksin lentokentästä mulle tuli ihan mieleen Kittilän lentokenttä. Portit 1 ja 2. En ole tässä maassa vielä näin pienellä kentällä ollutkaan. 

Äitienpäivä

Äitienpäivää vietettiin oikein urakalla koko viikonloppu. Perjantaiaamulla alkoivat juhlallisuudet Jasperin koulussa, jossa oli mahtavia lauluesityksiä ja runonlausuntaa äideille. 

Sain jopa nämä riehupetterit samaan poseerauskuvaan kanssani. Yleensä on erittäin hankalaa saada molemmat pojat samaan kuvaan, niin ettei ainakin toinen irvistäisi. (Tästä hyvä esimerkki alempana...)

Juhlat jatkoivat aamukahvilla Antonin preschoolissa, 

Parhaat kaverukset Anton, Toma ja Macai. Anton sanoi minulle yhtenä päivänä, että minun pitää ostaa hänelle suklaakakku, koska hänen pitää syödä tosi paljon suklaakakkua, että tulisi samanväriseksi kuin Macai. Liikuttavaa. Hän niin rakastaa parasta ystäväänsä. 

Otin kyseisen perjantaina kokonaan vapaaksi töistä, joten hyödynnettiin se päivä aamujuhlien jälkeen parilla lääkärikäynnillä myöskin. Tässä Jasperin 6v tarkastus meneillään. Hän on pitkä ja hoikka poika, ihan virallisesti nyt mitattuna. 

Jasperin ei tarvinnut mennä takaisin kouluun iltapäiväksi, vaan käytiin yhdessä lounaalla. Ravintolassa lasten huviksi oli vahapötköjä, joista voi tehdä mitä tahansa. Jaapo kirjoitti oman nimensä.

Antonille tein hänen pyynnöstään silmalasit ja hänen kommentti tässä on: "I am the coolest guy ever." On siis omasta mielestään erittäin siisti kundi :)

Lounaan jälkeen olikin hyvä käydä tarkistuttamassa ja puhdistamassa poikien hampaat. Perinteisesti reikiä nolla!

Näin ihania kortteja minä sain. 

Lauantai-iltaa vietettiin Jasperin koululla äiti & poika tansseissa. Tai pikemminkin discossa. Jasper on tosi kova poika tanssimaan, mutta ihan koko ajan ei äiti saanut olla veivaamassa mukana. 

Siellä sai myös vähän hassutella :)

Limbossa oli osanottajina sekä äitejä että poikia. 

Tässä ainoa kuva sunnuntain yhteisestä äitienpäiväbrussista. Kuten aiemmin sanoin, on lähes mahdotonta saada kuvaa niin ettei jompi kumpi näytä jotain kummaa naamaa :)