Arkirealismia

Kotona Kaliforniassa käyn yleensä vain pari kertaa viikossa kaupassa. Kerran autolla itekseni ostaen kaiken tarvitsemani ja toisen kerran lasten kanssa vain pikaisesti tehden täydennyksen, esim maitoa ym. Suunnittelen viikon menun etukäteen ja teen ostoslistan sen mukaan. Täällä Suomessa se ei ole mahdollista. Autoton kotiäiti käy siis kaupassa lähes päivittäin, tai ainakin joka toinen päivä. Ja rattaat on aika täynnä :)

Toinen hassu arjen erilaisuus löytyy pukemisesta. Lattialla on kummankin pojan ulkovaatteet, mitkä puetaan päälle. Tämä huomio varsinkin sinne Kaliforniaan Suomi Mammoille :)

Kaikkea voi sattua

Jasper on aloittanut osa-aikaisesti englannin kielisessä päiväkodissa Pasilassa. Kielo International Kindergarten on ihan uusi, vasta syyskuussa avattu, ja lapsia on tällä hetkellä vain viisi. Tammikuussa määrä lisääntyy kolmeentoista, mutta paikka on kaikenkaikkiaankin sen verran pieni, että max lapsi määrä on vain 16. Ensimmäinen viikko meni mahtavasti ja opettajat kehuivat kuinka kukaan lapsi ei ole koskaan sopeutunut niin hyvin kuin Jasper. Hän vain tulee ja lähtee heti leikkimään eikä itke äidin perään. Toisella viikolla kuitenkin tuli parina päivänä itku äidin lähtiessä, mutta onneksi siitäkin selvittiin nopeasti ja nyt hän nauttii olostaan. Minä ja Anton ollaan puolestaan löydetty Kallion asukaspuisto Linja, jossa on lähes joka päivä jos jonkinmoista ohjelmaa. Muskaria, Ipanakerhoa, jumppaa yms. Tiistaina oltiin kaikki siellä leipomassa pipareita. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa, mutta oli sen verran akuuttia hasardia menossa, että kuvat jäi ottamatta. Sain nimittäin koko ajan vahtia etteivät pojat olisi syöneet taikinaa kaulimisen sijasta. Anton ehti kuin ehtikin kuitenkin kaapaista suuhunsa aimo kimpaleen taikinaa ja sehän menee ihan kamalaksi venyväksi suussa ja tukehtuuhan siihen. Olin ihan hätää kärsimässä eikä hän millään olisi antanut sitä pois. Puri vaan niin jumalattomasti kun yritin ottaa klöntin pois suusta. Ja itki kamalasti. Mikä ei auttanut yhtään siihen tukehtumisvaaraan. Anna mun kaikki kestää. Ja kaveri on vasta puolitoista vuotias. Mitä vielä onkaan edessä tämän herran kanssa?? Nyt pidetään sitte sairaspäivää, kun maha tietysti ei oikein kestänyt sitä taikinaklönttiä kovin hyvin. Pesukone jyllää tuolla lakanoita ja patjansuojusta puhtaaksi. Voitte vaan kuvitella. Pelkäsin koko aamun, että meille on tullut norovirus tms kylään ja määräsin heti aamusta Jasperin ja Juhon kosketuskieltoon minun ja Antonin kanssa. Ja käsidesiä on mennyt jo varmaan puoli pulloa. Mutta tässä kirjoittaessani tajusin, että sehän on se taikina siellä mahassa mikä myllersi :) Mahtavaa! Sehän tarkoittaa siis sitä, että emme olekaan koko perhe viikonloppuna kipeenä :) Mikä olisi ihan katastrofi, koska Juho lähtee Espanjaan Keijon 80v päiville ja lasten pitäisi mennä yökylään Paapalle ja Elinalle ja minun päästä touhuumaan tyttöjuttuja itekseni. Pitäkää peukkuja.

Ihana Töölönlahti pimenevässä illassa.

Pulla kädessä aamulla ratikkapysäkillä menossa päiväkotiin. Don't ask.

Itsenäisyyspäivää juhlittiin räntäsateessa kotona.

Suomen uudet olympiatoivot :)

Keittiöhommia.

Kylmyys iskee

No niin Suomi, täällä ollaan! Pari viikkoa shokkihoitoa takana ja vihdoin alkaa elämä voittamaan. Jetlag oli aika rankka. Lapset valvoivat tosi paljon öisin ja olisivat nukkuneet päiväunia vaikka kuinka kauan. Joka päivä piti herätellä kiukkuisia poikia syvästä unesta.

Ensimmäinen puistoilu marraskuisen hyisessä tuulessa Eläintarhanlahden rannalla Helsingin Kalliossa kesti noin kolme minuttia. Jasper valitti koko matkan sinne ja koko sielläoloajan kuinka hänen naamansa tuntuu hassulta ja hän haluaa jonnekin lämpimään. Anton puolestaan ei ollut moinaskaan kylmästä, vaan olisi jäänyt mielellään leikkimään. Mutta minkäs teet. Ja rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, ettei kylmyys minusta itsestänikään kovin kivaa ollut.

Matka tänne meni erittäin hyvin. Ensimmäisen kerran olimme koko perhe yhdessä liikkeellä. Yleensä minä olen matkustanut lasten kanssa yksin. Pojat nukkuivat käytännössä koko matkan. Yölento on mahtava siinä mielessä. Välillä heräsivät syömään ja taas jatkoivat. Tulimme tällä kertaa Köpiksen kautta, SASilla on uusi lento San Franciscosta ja se oli todella hyvä. Koneessa oli vesipullot jokaiselle, vessassa oli kosteusvoidetta ja lasten ruuat tuotiin hyvissä ajoin ennen muiden ruokaa. Pieniä asioita, mutta tekivät matkustamisesta huomattavasti helpompaa. Suosittelen. Kokonaismatka-aikakin oli aika paljon lyhyempi, kuin esim. Lontoon kautta, jota olemme yleensä käyttäneet.

Tässä ollaan jo vähän paremmalla tuulella puistoilemassa :)

Päiväunia on nukuttu milloin missäkin paikassa ja eri kokoonpanoilla.

Siinä eteisen lattialla makaa todella jetlagin uuvuttamat veljekset aamun ulkoilun jäljiltä. Pieni matka rattaissa ja pojat umpiunessa, ja äidillä kauhee kantaminen sisälle. Molemmat vetivät noin kolmen tunnin päikkärit eivätkä olisi millään heränneet.

Tässä ollaan junamatkalla Turkuun katsomaan Isoäitiä ja Isomummia. Päiväreissu oli kätevä, vaikka aika meinasi loppua kesken. Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä noin viikoittain Turkureissuja.

P.S. Jasperin kommentti sateisena päivänä klo 11am: "Äiti, onko jo ilta?" 

Mielikuvitus laukkaa

Tässä Jasperin piirros meidän perheestä. Jep. Yksi ylimääräinen veli.

Trick or treat!

Halloween oli lokakuun viimeinen päivä ja tänä vuonna Jasper juhli kahdessa eri puvussa. Aamulla leijonapuvussa ja illalla lohikäärmeenä. Lohikäärme oli hänen ehdoton suosikki ja sen hän halusi alunperin laittaa aamullakin, mutta halusi myös ottaa pyörän mukaansa. Lohikäärmepuvussa on verran pitkä häntä ettei sen kanssa voi ajaa, joten nuori mies järkeili itse, että laittaakin sitte leijonapuvun. Jaapon preschool järjesti ison Halloween kulkueen ja kävi keppostelemassa vieressä olevassa poliisitalossa, urheilutalossa, uimalassa ja kerhotilassa. Hirveät määrät karkkia! Lapsilla oli todella hauskaa :)
Ensimmäisessä kuvassa on Jasperin opettaja Miriam, Helena (joka on ihastunut Jaapoon), Jasper ja Reese.

Tässä on parhaat kaverukset Reese, Josiah ja Jasper. Jaapo puhuu koko ajan näistä pojista ja haluaisi, että meille tulisi myös pieni tyttövauva, koska molemmilla hänen kavereistaan on pieni sisko :)

Meillä oli myös mukana tämmöinen pieni kananpoika sekä aamulla, että illalla :) Anton oli kaikkien suosikki joka paikassa tässä todella hellyyttävässä kanapuvussaan. Hän vielä jotenkin heti tajusi, että siipiä pitää heiluttaa ja oli entistä suloisempi.

Lumikkia emme tunteneet sattui vaan kuvaan, mutta pieni krokotiili on ystävämme Lara.

Pikku kana ei pitänyt yhtään siitä, että lohikäärme halusi laskea sen kanssa mäkeä.

Epätoivoinen yritys saada edes jonkunlainen yhteiskuva. Olisimme niin halunneet saada samaan kuvaan meidän pojat ja Lara, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Minä menin mukaan, jotta olisimme onnistuneet paremmin, villi kana ei meinannut ollenkaan pysyä edes sylissä.

Facebook kadun päässä oli myös heittänyt Halloween kostyymin päälle :)

Lentoja taas osteltu

No niin. Tässä ollaan nyt sitte vissiin liikaa kotiuduttu, kun taas ollaan lentoja osteltu. Suomeen. Marraskuussa. Ja taas ollaan pitkään. Vähintään toukokuulle, mahdollisesti pidempäänkin.

Aloitetaan alusta: Silloin kun minä ja lapset vielä oltiin jumissa Suomessa, laittoi Juho täällä Kaliforniassa pyörät pyörimään mahdollisen väliaikaisen Suomeen muuton puolesta. Että josko hän saisi väliaikaisen työn Ernst & Youngin Helsingin toimistosta. Joskus pitää olla varovainen mitä toivoo, koska ne toivomukset saattaa toteutua :) Ja näin tässä siis nyt kävi. Juholla alkaa hommat puoleksi vuodeksi Helsingissä maanantaina 18.11., joten koko perhe lentää Suomeen lauantaina 16.11.

Elämä on nyt niin uomissaan täällä, että en ollut aluksi kovin innoissani Suomeen tulosta. Kun just siellä puoli vuotta oltiin. Mutta mitä lähemmäksi lähtö tulee, olen alkanut lämmetä ajatukselle. Tällä kertaa pitkä vierailu tulee olemaan niin erilainen, koska meillä on Helsingin Kalliossa oma asunto ja olemme koko perhe yhdessä. Olen etsinyt Jasperille englannin kielistä preschoolia ja löytänytkin hyvän. Tajusin, että kun tulemme kotiin kesällä, Jasper on neljävuotias. Tarkoittaa sitä, että siitä vuoden päästä hän aloittaa täällä Kaliforniassa koulun. Haluan varmistaa, että Jasperin englannin kieli pysyy hyvänä, jotta hän voisi aloittaa muiden ikäistensä kanssa koulun ihan normaalisti eikä hän tarvitsisi mitään lisäopetusta kielen takia.

Muille perheenjäsenille tämä muutto ei varmaan ole kovin ihmeellistä. Anton on niin pieni, että hän on tyytyväinen missä tahansa äidin, isän ja veljen kanssa. Ja aikuiset nyt aina sopeutuu. Jasperia vähän murehdin, kun hän viihtyy niin hirveän hyvin preschoolissa ja hänellä on kavereita ja hänestä pidetään siellä. Mutta kai hän viihtyy yhtä hyvin siellä uudessakin. Ja hän pääsee tänne samaan ryhmään takaisin kesällä. Mutta äiti nyt on tämmönen. Murehtii lapsistaan.

Mutta kaikenkaikkiaan alan itse asiassa olla tosi innoissani Suomeen muutosta! Ihanaan marraskuiseen pimeyteen ja märkyyteen :) JIIIHAAA! Täältä tullaan!

Korkeuksissa

Ystäväni Amelia järjesti äideille irtioton ja aamupäivä olikin uskomattoman korkealla. Köysiradoilla. Niitä oli siis monta. En ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa enkä suoraan sanottuna olisi uskonut, että pystyn tähän. Sen verran poden korkeanpaikankammoa. Mutta minä selvisin ja olen erittäin ylpeä itsestäni :) Paikka oli Mount Hermon, joka on noin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Siellä laitetaan siis kuvan mukaiset valjaat päälle ja liu'utaan valtavan kokoisista punapuista toiseen köysiradan varassa. Todella korkealla. Todella. Huh. Ensimmäinen liuku oli ihan järkyttävä. Meinasin haljeta pelosta. Aikuisten oikeesti. Että uskaltaa istua valjaan varaan ja antaa mennä oli lähes ylitsepääsemätöntä. Mutta minä selvisin. Köysiratoja oli yhteensä muistaakseni kahdeksan. Pelkotila helpotti tietenkin jokaisen jälkeen ja viimeinen oli jo lastenleikkiä :)

Ihanaa elämää

Siinä on kaverukset ystävänsä Adamin 4v-päivillä. Jasperin vasemmalla puolella on Miles ja oikealla puolella Ryan. Kaikki muistaakseni syntyneet huhtikuussa 2010. Tässä vaiheessa on kiipeilty ja leikitty jo hiki päässä ja nyt odotellaan pizzaa ja kakkua.

Mahat täynnä oli aikaa ja kärsivällisyyttä katsella taikuria, joka teki lopuksi hienoja ilmapallo-"esineitä", Jasper halusi lentokoneen ja valitsi väriksi punaisen. Hienosti kertoi englanniksi, että "red airplane" :)

Perheen yhteinen football peli kuumana lauantaipäivänä. Tässä näkee hyvin veljesten persoonallisuuseron. Herkkis isoveljeä pelotti aluksi tosi paljon stadionin meteli. Katsomo oli ihan täynnä ja huuto melkoinen. Pikkuveli ihmetteli pienen hetken, että mihin oikein joutui, mutta alkoi hyvin pian taputtaa ja tömistellä jalkoja kuten muutkin. Jasperkin siitä sitte lämpeni lopulta ja halusi ottaa kuulosuojaimet pois ja ryhtyi hurraamaan kuten muutkin. On ne niin liikuttavat veljekset :)

Veljesten omia juttuja ja leikkejä :)

Äiti ja pojat hassuttelee. Isomummi Turussa täyttää lauantaina merkittävät 97-vuotta ja me halusimme lähettää hänelle yhteisen kuvan. Tämä ei ehkä ole kovin laadukas tai hienosti aseteltu, mutta Isomummi varmasti ilostuu meidät nähdessään ja meillä oli hauskaa :) (Postin sivuilta voi lähettää omalla kuvalla postikortin.)

Kaikkea hauskaa ja hassua

Antonilla on maanantaisin musiikkitunti, kun Jasper on preschoolissa. Ja Jasper taas vastaavasti käy preschoolin kanssa jumpassa maanantaisin. Musiikkitunti, preschool ja jumppa ovat kaikki ihan vierekkäin Burgess Parkissa. Me satuimme yhtenä maanantaina istumaan ankkalammen rannalla välipalalla Antonin muskarin jälkeen kun pieni kulkue kulki ohitsemme :) Jasper ja hänen preschool ryhmänsä menossa jumppaan. Niin hirveen suloisia ja hienosti kaikki jonossa. Jasper on kolmantena opettajan jälkeen.

Jasperin preshoolin aikana me käydään Antonin kanssa paljon kaksin puistoilemassa. Tässä herra on meidän lähileikkipuistossa Burgess Parkissa. (Eilen Antonilla oli muuten tämä sama asu, mutta kenkinä Reinot. Hän siis oikeesti rakastaa niitä ja kohtahan ne jää pieneksi, joten saa pitää ulkokenkinä jos haluaa.)

Seuraavat kaksi kuvaa ovat Palo Alton Junior Museosta. Se on ihan pieni paikka, mutta sitäkin rakkaampi. Olemme käyneet siellä paljon aina siitä asti kun Jasper oli noin vuoden.

Menlo Parkin palolaitos järjestää kerran vuodessa Pancakes with firefighters -tapahtuman ja se on tietysti joka pojan unelmapaikka. Ensin mahat täyteen pannareita ja sitte tutkimaan paloautoja. 

Seuraavat kuvat ovat Happy Hollowsta, jossa olimme ystäviemme Pennyn ja Peterin kanssa. Pojat olivat todella innoissaan päästessään pitkästä aikaa Danny the Dragon -junan kyytiin.

Anton elämänsä ensimmäistä kertaa yksin ajamassa. Katsokaa tuota ilmetta!

Kävimme myös Stellan ja Gaylan kanssa San Franciscon Exploratoriumissa. Siellä oli niin hirveesti kaikkea erikoista kokeiltavaa ja nähtävää, että meni melkein pää sekaisin. Lapset vaan juoksivat riemuissaan paikasta toiseen ja kokeilivat kaikkia mahdollisia hilavitkuttimia. Äidillä oli välillä hieman tekemistä pysyä kahden todella vilkkaan pojan perässä.

Leikimme poikien kanssa myös hauskalla peilillä :)