Aurinko Armas

Vihdoinkin on alkanut aurinko paistaa :) Kesä tulla jolkottaa kovaa vauhtia. Ollaan oltu sellaisten kaatosateiden saartamana, että meinasi jo mennä herne nenään ihan totaalisesti. Jasper on hyppinyt seinille kun ei olla päästy ulos, joten on ollut vähän ankea fiilis täällä kotona. Meillä on kyllä kurahousut (Isoäidin Suomesta tuomat), joten Jaapo on edes vähän päässyt ulos sateen tauotessa, mutta niitä taukoja on ollut todella vähän. Vettä on tullut todella pitkään joka päivä, koko ajan.

Kurahousut on muuten täällä todellinen ihmetyksen aihe. Yleensä kun on märkää, ollaan ihan kahelleen puistossa eikä muita paljon näy. Mutta jos siellä joku vaikka onkin, niin varmasti tulee joku kommentti hänen kuriksista. Yleisesti ottaen kommentit on olleet ystävällisen huvittuneita. Mutta saan silti joka kerta oikein pidellä itseäni etten alkaisi avautua, että hei kyllä niitä tarvittais täälläkin että lapsiparat pääsis ulos talvellakin vaikka sataa vettä. Täällä kun ei todellakana ole tapana viedä lapsia ulos jos sataa vähänkin vettä tai vaikka ei sataiskaan, jos maa on vielä märkä. Jos noin ajateltaisiin Suomessa, niin ei niitä päiviä olisi vuodessa kovin montaa kun lapset pääsisivät ulos. Ja eikö se lätäköissä loiskuttelu just ole ihan parasta!

Mutta nyt siis aurinko paistaa taivaan täydeltä ja tänään oli 26 astetta lämmintä!! Niin mahtavaa :) Oltiin koko päivä ulkona. Ensin aamupäivällä oltiin yhdessä puistossa parin Suomiäidin kanssa, leikittiin ja syötiin piknik eväät, jonka jälkeen Jaapo otti lyhyet päiväunet ja minä sain rauhassa jutustella. Sitte iltapäivällä oltiin vielä toisessa puistossa toisten Suomiäitien ja lasten kanssa ja taas sai poika painaa oikein elämänsä innolla hiekalla ja nurmikolla, kiipeillä ja keinua. Aivan mahtava päivä! (Jasperin tajusin rasvata, mutta oma nahka on käsivarsista kauniin punoittava...) Huomista odotellessa.

Vieraita ja vierailuja

Meillä on ollut vieraita viimeisen puolentoista viikon ajan ja nyt talo tuntuu vähän tyhjältä. Onneksi toinen vieraista jäi naapuriin kesään asti. Anniina valmistelee väitöskirjaansa ja vierailee Stanfordin Yliopistossa kesäkuun loppuun asti. Jo parin päivän oleskelun jälkeen hän löysi todella kivan asunnon Palo Altosta ja muutti sinne lauantaina. Vain 10 minuutin kävelymatkan päästä meiltä :) Aivan mahtava asunto ja loistavalla sijainnilla Palo Alton keskustassa. Ihana talo! Olen melkein kateellinen.

Kävimme viime viikolla San Francisco Zoossa. Hävettää tunnustaa että oltiin siellä ensimmäistä kertaa vaikka täällä ollaan oltu jo reilut neljä vuotta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja mikä sen parempaa kuin tehdä se ensimmäinen kerta pienen poikani kanssa! Jolle se oli ensimmäinen kerta yhtään missään eläintarhassa. Hän ihmetteli karhujen kalastusta, pientä koalakarhu vauvaa, isoja leijonia ja kaikkea muutakin. Mitäköhän mahtoi liikkua pienen miehen päässä. Ehkä ei sen enempää kuin missään muuallakaan kun onhan hänelle lähes kaikki toiminta uutta ja ihmeellistä. Joten ehkä eläintarha ei ollut sen kummempaa tai ehkä toisaalta jokainen päivä on hänelle yhtä suurta uuden ihmettelemistä.

Imurihommia

Tässä on lapsi, joka vielä viikko sitten pelkäsi imuria niin paljon, että mun on täytynyt imuroida niin että hän on ollut kantorepussa mun selässä sen aikaa. Ainoa paikka, jossa hän ei ole huutanut suoraa huutoa vaikka sieltäkin seurannut vakavana ja tarkasti mitä se kauhea punainen paholainen tekee. Nyt on toinen ääni kellossa.

Aiheeseen liittyen vielä kuva, jossa hän istuu ylpeänä oman pihaharjan omistajana. Olimme lelukaupassa ja annoin hänelle muutaman leluvaihtoehdon siellä ja tämä harja oli ihan ykkönen. Sen käteensä saatuaan hän ei siitä irrottanut. Kassallakin piti hakea toinen harja, mistä otettiin hinta. Ja kun otin hänet syliin laittaakseni rattaisiin, harja tuli mukana. Kuin myös kova huuto, koska hän oletti että harjasta on luovuttava. Hän ei päästänyt harjasta irti koko matkana kotiin ja pihalla heti tietysti harjaushommiin.

Ensimmäinen pyörä ja ensimmäinen yökyläily

Jasper on ensimmäisen polkypyörän onnellinen omistaja. Ja todella ylpeä onkin! Näkisittepä miten hän istuu pyöränsä päällä ja katselee ylväästi ympärilleen :) Todella liikkis. Pyörä on kätevä kun sillä voi hänenkin kokoisensä poika jo ajella. Turvakaaren, takana olevan ohjaintangon ja jalkatapit saa pois kun hän kasvaa ja pystyy itse polkemaan. Tällä hetkellä hän istuu vaan kyydissä ja äiti ohjaa.

Ensimmäisiä juttuja on tämän viikonlopun aikana tullut toinenkin. Hän oli lauantaina yökylässä Jaanalla kun minä ja Juho oltiin yhden ystävämme syntymäpäiväjuhlissa. Minä laitoin hänet siellä nukkumaan, joten käytännössä hän vain nukkui siellä ja vietti pari tuntia aamulla. (Jaana ja Rumi toivat hänet aamulla ysin maissa kun lähtivät kävelylle.) Joten en tiedä lasketaanko tätä, mutta iso juttu (äidille) kuitenkin. Hän oli nukkunut ihan normaalisti, mutta kieltäytynyt syömästä aamupuuroa. Ja kotiin tultua tietysti kiljuva nälkä. Ja äiti antoikin hänelle muroja, ihan oikeita isojen lasten ja aikuisten muroja. Jasperille on nyt tullut joku vaihe, että vauvanruoka on ihan out. Booring. Niin nähty. Hän haluaa syödä oikeita ruokia: muroja, pastaa, keitettyjä porkkanoita, appelsiinia ja leipää. Ihan mitä vaan jos se on äidin lautasella. Söimme yhtenä päivänä molemmat pastaa lounaaksi, täysin samaa pastaa siis molempien lautasella. Jasper ei halunnut omaansa vaan hänen piti saada minun pastaa minun lautaselta. Hyvin meni alas. Liikkis.