Kylmyys iskee

No niin Suomi, täällä ollaan! Pari viikkoa shokkihoitoa takana ja vihdoin alkaa elämä voittamaan. Jetlag oli aika rankka. Lapset valvoivat tosi paljon öisin ja olisivat nukkuneet päiväunia vaikka kuinka kauan. Joka päivä piti herätellä kiukkuisia poikia syvästä unesta.

Ensimmäinen puistoilu marraskuisen hyisessä tuulessa Eläintarhanlahden rannalla Helsingin Kalliossa kesti noin kolme minuttia. Jasper valitti koko matkan sinne ja koko sielläoloajan kuinka hänen naamansa tuntuu hassulta ja hän haluaa jonnekin lämpimään. Anton puolestaan ei ollut moinaskaan kylmästä, vaan olisi jäänyt mielellään leikkimään. Mutta minkäs teet. Ja rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, ettei kylmyys minusta itsestänikään kovin kivaa ollut.

Matka tänne meni erittäin hyvin. Ensimmäisen kerran olimme koko perhe yhdessä liikkeellä. Yleensä minä olen matkustanut lasten kanssa yksin. Pojat nukkuivat käytännössä koko matkan. Yölento on mahtava siinä mielessä. Välillä heräsivät syömään ja taas jatkoivat. Tulimme tällä kertaa Köpiksen kautta, SASilla on uusi lento San Franciscosta ja se oli todella hyvä. Koneessa oli vesipullot jokaiselle, vessassa oli kosteusvoidetta ja lasten ruuat tuotiin hyvissä ajoin ennen muiden ruokaa. Pieniä asioita, mutta tekivät matkustamisesta huomattavasti helpompaa. Suosittelen. Kokonaismatka-aikakin oli aika paljon lyhyempi, kuin esim. Lontoon kautta, jota olemme yleensä käyttäneet.

Tässä ollaan jo vähän paremmalla tuulella puistoilemassa :)

Päiväunia on nukuttu milloin missäkin paikassa ja eri kokoonpanoilla.

Siinä eteisen lattialla makaa todella jetlagin uuvuttamat veljekset aamun ulkoilun jäljiltä. Pieni matka rattaissa ja pojat umpiunessa, ja äidillä kauhee kantaminen sisälle. Molemmat vetivät noin kolmen tunnin päikkärit eivätkä olisi millään heränneet.

Tässä ollaan junamatkalla Turkuun katsomaan Isoäitiä ja Isomummia. Päiväreissu oli kätevä, vaikka aika meinasi loppua kesken. Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä noin viikoittain Turkureissuja.

P.S. Jasperin kommentti sateisena päivänä klo 11am: "Äiti, onko jo ilta?" 

Mielikuvitus laukkaa

Tässä Jasperin piirros meidän perheestä. Jep. Yksi ylimääräinen veli.

Trick or treat!

Halloween oli lokakuun viimeinen päivä ja tänä vuonna Jasper juhli kahdessa eri puvussa. Aamulla leijonapuvussa ja illalla lohikäärmeenä. Lohikäärme oli hänen ehdoton suosikki ja sen hän halusi alunperin laittaa aamullakin, mutta halusi myös ottaa pyörän mukaansa. Lohikäärmepuvussa on verran pitkä häntä ettei sen kanssa voi ajaa, joten nuori mies järkeili itse, että laittaakin sitte leijonapuvun. Jaapon preschool järjesti ison Halloween kulkueen ja kävi keppostelemassa vieressä olevassa poliisitalossa, urheilutalossa, uimalassa ja kerhotilassa. Hirveät määrät karkkia! Lapsilla oli todella hauskaa :)
Ensimmäisessä kuvassa on Jasperin opettaja Miriam, Helena (joka on ihastunut Jaapoon), Jasper ja Reese.

Tässä on parhaat kaverukset Reese, Josiah ja Jasper. Jaapo puhuu koko ajan näistä pojista ja haluaisi, että meille tulisi myös pieni tyttövauva, koska molemmilla hänen kavereistaan on pieni sisko :)

Meillä oli myös mukana tämmöinen pieni kananpoika sekä aamulla, että illalla :) Anton oli kaikkien suosikki joka paikassa tässä todella hellyyttävässä kanapuvussaan. Hän vielä jotenkin heti tajusi, että siipiä pitää heiluttaa ja oli entistä suloisempi.

Lumikkia emme tunteneet sattui vaan kuvaan, mutta pieni krokotiili on ystävämme Lara.

Pikku kana ei pitänyt yhtään siitä, että lohikäärme halusi laskea sen kanssa mäkeä.

Epätoivoinen yritys saada edes jonkunlainen yhteiskuva. Olisimme niin halunneet saada samaan kuvaan meidän pojat ja Lara, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Minä menin mukaan, jotta olisimme onnistuneet paremmin, villi kana ei meinannut ollenkaan pysyä edes sylissä.

Facebook kadun päässä oli myös heittänyt Halloween kostyymin päälle :)