Niin se olympia-tuli kävi täällä meillä päin. Kauhee sotku. Itkua ja hammasten kiristystä. Ja kenen on syy? Sitä ihmetellään vielä pitkään ja hartaasti. Joka tapauksessa minä olin tietysti pelipaikoilla. Tai en siis mitenkään tietysti vaan alunperin ihan vahingossa. Sattui kuviot just mun koulumatkalle. Kaikkein lähimpänä soihtua olin kun astuin ulos junasta SF:n asemalla. Liki liippasi, mutta ohi meni. Havaintona vain suljettu katu ja poliiseja. Ihmismassa oli vasta muutaman korttelin päässä, täysin tietämättömänä, että soihtu meni jo. Juho katsoi kotona internetin kautta suoraa lähetystä ja kertoi mulle puhelimitse aina väliaikatietoja missä ne menee. Soihtu oli ihan toisella puolella kaupunkia koko ajan kuin missä kaikki mielenosoittajat oli. Aiottu päätösjuhlapaikka oli aika lähellä mun koulua ja kävelin sinne katsomaan mikä on meininki. Siellä oli vähän kuin festareilla. Rokkibändi soitti ja oli oikein leppoisa tunnelma. Ainakin sillä hetkellä, koska kukaan ei vielä tiennyt, ettei soihtu tule missän vaiheessa sinne eikä mitään juhlallisuuksia myöskään. Mä poistuin vähin äänin ja hyvissä ajoin koulun suojiin.
No comments:
Post a Comment