Kiireinen viikonloppu

Jaana ja Rumi lähtivät perjantaina Japaniin kahden viikon lomalle. Ikävä kyllä eivät päässeet matkaan ilman pieniä vastoinkäymisiä. Heidän lentonsa Osakaan oli peruttu ja siitä ilmoitettiin vasta noin 15 ennen kuin ehtivät lähteä kotoa. Siitä alkoi armoton vääntäminen ja kääntäminen. Rumi oli puhelimessa ainakin tunnin ja lopputuloksena pääsivät lähtemään pari tuntia aiottua myöhemmin, Pekingiin...

Olivat yhden yön Pekingissä ja lensivät sieltä Osakaan ja nyt ovat onnellisesti ryhmän mukana valmiita ihastelemaan Japanin ihmeitä. Pienien harmien jälkeen siis onnellinen loppu.

Meillä onkin täällä ollut aika jännittävää kun lapset jäivät tänne. Kaikki on kuitenkin mennyt yllättävän hyvin. Toivo oli ensin vähän itkuinen kun äiti ja isä lähtivät, mutta hyvin nopeesti kuitenkin ilostui. Illalla ennen nukkumaan menoa tuli äitiä ikävä, mutta kyllä kummallekin tuli uni mun ja Juhon vieressä.

Juholla oli lauantaina uimakilpailut ja me lähdettiin myös sinne retkelle. Siis minä, lapset ja Maija. Paikka oli Fairfieldissä ja itse asiassa aika kaukana, meidän matka sinne kesti puolitoista tuntia. Mutta paikanpäällä katseltiin Juhon kisat, pidettiin piknik nurmikentällä ja pelattiin jalkapalloa. Paluumatka kesti tosi paljon kauemmin, kun siellä oli jossain välissä ollut kolari ja se tarkoittaa täällä aina hirveitä ruuhkia, ihan mateluvauhtia. Tultiin välillä pois sieltä ruuhkasta ja käytiin syömässä, mutta aikamoinen ruuhka oli silti vielä. Kello oli yli seitsemän ennen kuin oltiin kotona.

Oltiin ihan rättiväsyneitä kaikki, mutta me oltiin Juhon kanssa sovittu Glorian ja Alanin kanssa, että mennään kuuntelemaan Alanin jazz-bändin keikkaa. Se oli Coupertinossa yhdessä englantilaisessa pubissa. Siellä oli tosi hyvää ruokaa ja musiikki oli hyvää, mutta me oltiin niin loppuväsyneitä että ei oltu kauaa.
Ja täytyy myöntää, että mä olin vähän hermona että miten lapset menee nukkumaan ja tuleeko niille kova ikävä äitiä ja isää, kun oli vasta toinen yö Jaanan ja Rumin lähdöstä. Mutta turhaan murehdin, lapset nukku kaikessa rauhassa meidän sängyssä kun tultiin.
Tällasta se varmaan sitte on omien lastenkin kanssa... Aina väsynyt ja sen kerran kun pääsee johonkin ulos, niin kyttää koko ajan puhelinta... :)
Ja me ollaan tässä lastenhoito projektissa vasta päivässä 3, pari viikkoa melkein vielä edessä.... :)

Aamulla oli aikainen herätys, koska Jamillalla oli ylimääräiset balettiharjoitukset. Nämä olivat pukuharjoitukset, pääsivät siis harjoittelemaan oikeilla esityspuvuilla ja tukat laitettuina. Tytöt oli kaikki niin kertakaikkiaan tohkeissaan hienoista puvuista, että harjoitukset menivät vähän sivu suun, kun piti peilailla ja katella toinen toisiaan :) Vähän ne oli kyllä liikkiksiä. Parikymmentä pienen pientä tyttöä erilaisissa kimalluspuvuissa.

Pakko vielä kommentoida tähän loppuun Toivon suihkukammoa. Hän oli kovaäänisesti mun kanssa tänään eri mieltä siitä pitääkö mennä suihkuun ja tukkaa ei ainakaan sitte pestä jos sinne on kerran pakko mennä. Kaveri huutaa "EI EI EI, minä en tykkää samppusta!!" ja kun hän oli vähän aikaa siellä suihkussa kiukutellut, hän huomasikin yhtäkkiä ettei se olekaan niin kauheeta ja käsisuihku on ihan hauska. No, loppujen lopuksi sitä ei saanut sieltä millään pois.