Lapsia

Muutamia kuvia lapsista matkan varrelta. Anton haluaa kaikki samat mitä Laralla on. Tukkaponinhäntä oli yhdessä vaiheessa se juttu, mutta nyt hän halusi laittaa Laran tyttöaukkarit. Ja näytti itse asiassa punaisessa paidassaan vähän tytöltä :)

Lämpimän syyspäivän kunniaksi pikniklounas takapihalla. Taustalla keittiön vanha lavuaari, kun remontti on vielä hieman kesken.

Antonin ja Laran sisämopoilun tyylinäyte.

Anton  odottaa tässä tämän päiväisessa kuvassa kovasti sadetta. Bay Area ei ole saanut kunnon sadetta sitten helmikuun ja nyt kaikki puhuvat suuresta sateesa, joka tänään vihdoin tuli. Television aamu-uutisissakin seurattiin 15 minuutin välein missä sade menee ja milloin sattuu omalle kohdalle. Meillä oli myös telkkari auki koko aamupäivän, koska Kalifornia kärsii todella järkyttävästä kuivuudesta ja vesi on enemmän kuin tervetullutta. Tietysti yhden päivän sademäärä ei vielä riitä mihinkään, mutta toivottavasti saamme kunnon talven ja paljon, paljon vettä taivaalta.

Sadepäivän kunniaksi järjestelin lastenhuoneen uuteen uskoon. Nyt on taas lisää tilaa leikkiä ja seesteisempi outlook. Aikaisemmassa versiossa mua häiritsi, että kun ovesta tulee sisään, näkee ensimmäisenä leluhyllyn ja sen eteen aina västämättä tulevan sotkun. Nyt ovesta tullessa näkee ekana sohvan ja sängyn ja lelut jää vasemmalle. Jotenkin feng suit on nyt paremmin :)

Ghost Run 5K ja Trick or Treat

Halloween viikko menossa, joten tällä teemalla on jos jonkunlaista tapahtumaa ja juhlaa. Viime lauantaina otimme koko perheen voimin osaa viiden kilometrin juoksuun Menlo Parkissa. Suurimmalla osalla juoksijoista ja "matkustajista" oli halloweenasut päällä ja matkalla piti bongata kummituksia, joilta sai karkkia ja muuta hauskaa. Juostiin alle puoleen tuntiin, vaikka saatiin kiinni matkalla melkein kaikki kummituksetkin. Hyvä me! Pikkuisen kostea aamu, mutta juoksun aikana ei satanut.
Juoksun jälkeen Menlo Parkin kaupunki oli järjestänyt joka vuotisen Halloween paraatin ja trick or treat tapahtuman lapsille. Jasper ja Anton kävivät todella monessa kaupassa ja kassit täyttyivät ihan kukkuralleen karkkia. Sen verran olin rajoittanut, että tänä vuonna ostin pojille tosi pienet kassit ja kun ne tuli täyteen, se oli siinä. Ja hyvin meni. Yllättäen vievät edes syöneet kaikkia karkkeja :)

Adam 5v

Jasperin hyvä ystävä Adam täytti jo viisi vuotta ja sitä oltiin juhlimassa. Juhlat oli jumppateemalla, joten hikihän siellä tuli. Ihan hyvä juosta, pomppia ja temppuilla tunti ennen kakkua ja muita herkkuja.
Ekassa kuvassa punaisella viivalla kolmen pojan ryhmässä taaimmaisena Jasper punaisessa paidassa, keskellä Ryan ja reunimmaisena Miles. Muita lapsia, Adamin lisäksi, emme juhlista tunteneetkaan. Mutta hauskaa oli ja hirveät sokeriöverit tietenkin tuliaisina :)

Jasper ja päivänsankari Adam.

Fleet Week

San Franciscossa oli muutama viikko sitten Fleet Week ja usean tunnin lentonäytös kolmena päivänä peräkkäin. Tämä on jokavuotinen tapahtuma, mutta emme ole vielä koskaan käyneet. Tänä vuonna siis innosta puhkuen suuntasimme SF Marinan rannalle katsomaan näytöstä. Tai lähinnä vain Blue Angelsien osuutta. Hieno oli näytös! Vaikkakin aika kova ääninen. Jasper on meidän perheen herkkis, joten hänellä oli lähes koko ajan kädet korvilla ja ilme totinen. Toisin kuin huimapää veljensä, joka ei meinannut housuissaan pysyä kun oli niin innoissaan.

Mummo kylässä

Leena-mummo oli ilonamme kolmisen viikkoa ja mahdollisti tuona aikana Jaanan kanssa meidän Vancouverin reissun hoitamalla lapsia. Iso kiitos siitä! Leenan viimeisenä viikonloppuna vietimme beach päivän Santa Cruzissa. Täällä on ollut syys-lokakuun helteet, joten kuuma oli. Lämpötila huiteli siina 36 asteen tietämillä. Onneksi meren rannassa tuuli, itse asiassa niin kovin, että aallot olivat suuret. Uimaan ei uskaltanut kukaan muu kuin Leena, ja hänkin vain kastelemaan. Olivat aallot sen verran pelottavia. Minä ja Anton juostiin rantavedessä aaltojen seassa ihan matalassa ja hän olisi jatkanut sitä vaikka koko päivän :) Jasper heitteli frisbeetä Juhon kanssa.

Iltapäivällä oltiin Boardwalkin huvipuistossa ja pojilla riitti hommia. Jasper ei ole mikään hurjapää eikä halunnut kovin hurjiin laitteisiin. Tuo lentokone taisi olla jo hurjuudessaan ihan ääripää :)

Vancouverissa

Nämä mun viisumivääntämiset saivat taas jatkoa, kun olimme pakotettuja lähtemään viikonlopuksi ulkomaille. Mun oli siis pakko käydä maan rajojen ulkopuolella saadakseni oikeanlaisen leiman uuteen passiini ja kattavien kyselyjen ja tutkimisten tuloksena ainoa vaihtoehto oli fyysisesti lähteä maasta. Jotta ei elämä olisi liian yksinkertaista. Tämä maa on todella laittanut mut testiin siitä haluanko täällä olla ja kuinka paljon :) No, ei siinä mitään. Parisuhdehuoltoa Vancouverissa oli siis tulos. Ja aivan mahtava viikonloppu olikin! Saatiin Juhon kanssa olla koko viikonloppu ihan kaksin. En tiedä milloin tällaista olisi tapahtunut. Pienen mietinnän jälkeen en usko, että on tapahtunut lasten syntymän jälkeen. Lapset on kyllä olleet yhden yön hoidossa ja kerran jopa kolme, mutta silloinkin olimme ystäväporukalla reissussa. Mutta nyt siis ihan vaan kaksin. Luksusta!

Vancouver on todella kiva kaupunki. Downtownin alue on pieni ja hyvin hallittavissa. Meidän hotelli oli keskeisellä paikalla ja kävelyn matkan päässä oli hyviä ravintoloita ja kahviloita. Saavuimme perille myöhään perjantai iltana, mutta lähdimme vielä nälkäisinä etsimään ruokaa. Söimme keskiyön dinnerin kivassa japanilaisessa ravintolassa. Lauantai aamulla vuokrasimme tandempyörän ja kiersimme Stanley Parkin, josta oli joka suuntaan mahtavat meri- ja vuorimaisemat. Pysähdyimme brunssille The Teahouseen ja söimme ehkä elämämme parhaimman brunssin. Niin hyvää ruokaa, että ei olisi lähdetty pois lainkaan.

Kunnon turisteina ostimme kahden päivän lipun Hopp On Hopp Off -turistibussiin, koska se on ehdottomasti paras tapa tutustua kaupunkiin lyhyessä ajassa. Ensimmäisen kerran jäimme pois kyydista Granville Islandilla, joka on todella idyllinen "taidekylä". Vähän niin kuin pieni kaupunki isomman sisällä. Se on rakennettu suuren sillan kupeeseen, yleensä sellaiset paikat ovat hieman hämäriä eikä mitenkään houkuttelevia paikkoja. Mutta Granville Island on todella ihana! Siellä oli paljon erilaisia putiikkeja, lasin puhallusta, toteemipaalun vuolajaa, kalastajia, käsityöläisiä yms. ja erittäin vilkas kauppahalli, josta ostimme todella hyvät munkit. Ihan kuin suomalainen! Sellaista ei ole Kaliforniassa tullut vastaan.
Nuo kuvassa näkyvät isot jättiläiset olivat maalattu vanhojen betonitornien kylkeen. Luulin aluksi, että olivat jotain viljasiiloja, mutta sementtiautoja näytti olevan pihassa, joten ehkä hiekkaa tms.?

Granville Islandilta otimme vesitaksin ja jatkoimme matkaa Chinatowniin ja Gastowniin. Chinatown oli pettymys, tosi rähjäinen ja jopa vähän pelottavaa porukkaa liikkeellä. Ripein askelin Gastowniin, joka on  Vancouverin "vanhakaupunki" ja näkemisen arvoinen. Vanhoja taloja ja pikkukauppoja. Pysähdyimme pitstopille kulmapubiin ja saimme todella hyvät pikkupanimon oluet ja 10 tuntia kypsytettyjä kanan siipiä. Eivät olleet todellakaan mitään tavis wingsejä, vaan ihan jotain muuta. Nam!

Illalla kävelimme Davie Villagessa, joka on Vancouverin homoyhteisö ja söimme yhdessä sport barissa. Musiikki oli hyvää ja meno sen mukainen. (Erittäin hyvää ruokaa myös.) Alue on vähän niin kuin Castro San Franciscossa ja siellä on myös yleensä kaupungin paras meno.
Viimeisessä kuvassa on taideteos Amazing Laughter, jossa on jättiläisiä nauravia ukkoja :)

Kaikenkaikkiaan reissu oli supermahtava ja erittäin tervetullut kahdenkeskinen viikonloppu. Ja saimme joka paikassa erittäin hyvää ruokaa. Joko Vancouver on kulinaristin paratiisi tai sitte se ruoka vaan maistui niin tosi hyvälle kun sai rauhassa nauttia siitä eikä tarvinnut pilkkoa kenellekään mitään eikä viedä ketään pissalle eikä vaihtaa kenenkään vaippoja eikä lahjoa ketään syömään vielä viimeiset kolme haarukallista eikä kinastella kenenkään kanssa saako syödä jälkkäriä vai ei eikä eikä eikä... :) Lisää näitä!