Luonne eroja

En muista olenko täällä jo ihmetellyt sitä kuinka pienen pojan luonne alkaa tulla esille ja kuinka on kiehtovaa huomata miten erilainen hän on kuin esim minä. Jasper on todella herkkä poika ja varovainen mietiskelijä. Hän ei todellakaan ole mikään suin päin sotaan -tyyppinen, niin kuin voin kuvitella itse olleeni tuossa iässä. Ja ehkä vieläkin. Minä teen ja sitten vasta mietin, mutta Jasper on toisinpäin. Kun menemme esim. puistoon, hän aina katselee tovin paikoillaan mikä on tilanne, keitä on puistossa leikkimässä ja sitten päättää mihin päin lähtee. Jos puisto on ihan tyhjä tai siellä on tosi paljon muita lapsia, yleensä hän ei halua jäädä. Mieluiten hän viihtyy jos siellä on muutamia muita, mutta sellaisesta suuresta hälystä hän ei tykkää. Muutenkin tuo meidän lähileikkipuisto alkaa olla nähty, useimmiten hän haluaa lähteä jalan tutkimaan puiston muita osia, kuten ankkalampea, baseball kenttää, suihkulähdettä ja mitä tahansa matkalta löytyvää.

Leikkitreffeillä käyminen on myös välillä aika hassua siinä mielessä, että Jasper on yleensä meistä se, joka haluaa lähteä ensin kotiin. Hän ei ole mikään kauhean sosiaalinen ja eikä jaksaa kovin kauaa kyläillä. Tietysti tämäkin riippuu paikasta ja siellä olevista leluista. Jos vaan jonkunlainen junapöytä tms. löytyy, niin silloin häntä ei kovin helpolla saa lähtemään, mutta jos on vaan "tyttöjen hömpötyksiä" kotiin lähtö tulee aika nopeasti. Huvittavaa siinä on se, että minä tarvitsen noita henkireikiä kun pääsee juttelemaan toisten äitien kanssa ja pyydän aina Jasperilta ylimääräisen viisiminuuttisen "leikkiaikaa" :) Jasper monesti tuo kenkänsä jo minulle ja viittoo autoa tai pyörää, riippuen kummalla ollaan liikkeellä, ja sanoo ponnekkaasti Äiti! Ja minä vaan, että juu kohta lähdetään, äiti vaan tän yhden jutun vielä :)

Äitiyslomalle

Perhepäivähoitajan ura alkaa olla loppusuoralla ja äitiysloma edessä. Tämä tuli vähän odottamatta itse asiassa. Olimme suunnitelleet Stellan äidin Gaylan kanssa, että vähennetään Stellan päiviä vähitellen ja lopetetaan kokonaan vasta kesäkuussa. Mutta tutustuminen uuden nannyn kanssa oli ollut sen verran hankalaa, että on ehkä sittenkin parempi irrottautua kerralla ja viedä Stella sinne joka päivä ettei mene lapsi ihan sekaisin. Sopeutuu nopeammin kun ei tule tänne joka toinen päivä. Olen samanaikaisesti sekä helpottunut että surullinen. Mahan kasvaessa on aina vaan hankalampaa pysyä kahden juoksevan lapsen perässä, mutta toisaalta Stellasta on tullut kuin perheenjäsen. Hän on Jasperille kuin sisko ja minulle kuin oma lapsi. Olen ihan kyyneleet silmissä miettinyt, että Stella ei todellakaan tule enää ensi viikolla. Miten me oikein pärjätään? Jasper kuitenkin jo viikonlopun aikana kyselee Stellaa normaalistikin. Hän mahtaa ihmetellä kun Stella ei enää tule ollenkaan. No, kunhan uusi nanny ja Stella saavat hommat toimimaan ja Stella on sopeutunut, täytyy sopia heidän kanssaan leikkitreffejä.

Syksyinen kevät

Viikonloppu ollaan menty räkäisissä tunnelmissa. Minä ja Jasper saatiin viime viikolla joku pieni flunssan poikanen ja sitä on paranneltu. Minä onneksi sain pahemman version ja pieni mies on tänään jo ihan kunnossa pientä nenän vuotamista lukuunottamatta. Viime viikolla satoi vettä oikein reilusti joka päivä, joten ollaan oltu sisätiloissa ihan liian monta päivää. Jasperilla on selvästi ollut pientä turhautumista havaittavissa. Keskittymiskyky on aika nollassa ja riehumista huonolla asenteella liikenteessä. No, onneksi tänään hänellä oli jo suht hyvä päivä flunssan suhteen, joten pojat lähtivät keskenään San Franciscoon Academy of Science museoon. Siellä riitti katselemista ja sai juosta ja ihmetellä vaikka mitä. Mutta sen verran tuli autossa otettua hyvät päikkärit, että hyvin nopeasti alkoi energia taas kerääntyä tässä kotona. Pojat vaan taas pihalle ja pyöräilemään :) Toivottavasti saa nyt jonkin asteisen raitisilmamyrkytyksen, että uni tulis illalla suht nopeasti. Tämä sisällä olo ei ole meinaan yhtään auttanut tuohon uuteen sänkyyn totutteluun. Kärsivällisyyttä.

Raskausviikko 24

Pikkuveli mahassa kasvaa kovaa vauhtia ja meno on sen mukainen :) Aika kovaa potkii kyllä välillä vaikka on vielä pikkiriikkinen. Sieltä taitaa tulla aikamoinen riiviö. Toisaalta on levollinen olo kun lapsi tasaisin väliajoin ilmoitta itestään, niin eipä tarvi olla huolissaan onko siellä kaikki kunnossa :) Ja kuten kuvasta näkyy, masu kasvaa myös.

Isojen poikien sänky

Täällä tapahtuu pienen miehen elämässä suuria mullistuksia. On meinaan otettu käyttöön isojen poikien sänky ja sekös on mahtavaa. Niin mahtavaa, että nukkua ei malttaisi ollenkaan. Viikon verran on ollut sänky käytössä ja nukutusruljanssi on sentään pienentynyt puolella: puolestatoista tunnista 45:een minuuttiin... Huh huh. On äidillä vähän hermo piukassa iltaisin. Pinnasänkyyn Jasper jäi suht mukavasti pusujen ja halien jälkeen itekseen odottelemaan unta, mutta isojen poikien sängystä pääseekin pois! Ja siitä tuli ihan kauhee ruljanssa aluksi. Mutta sitte mä päätin, että sanotaan niissä kirjoissa ja oppaissa mitä tahansa, minä jään sinne hänen viereensä nyt ainakin aluksi odottelemaan unta. Mennään yksi ongelma kerrallaan. Pinnasängystä isoon sänkyyn muutos on kuitenkin todella iso juttu noin pienen ihmisen elämässä, että kyllä siihen totutteluun menee hetki. Nyt ollaan viikon jälkeen siis siinä tilanteessa, että hampaiden pesun jälkeen luetaan yksi satu ja sitte valot pois. Sen jälkeen alkaa sellainen 10-15 minuutin mylläys kun herra ei oikein tiedä miten päin olisi. Laitetaanko peitto päälle vai ei. Onko äidin kainalossa parempi vai pää tyynyllä. Vähän pitäisi vielä kurkistaa leluja kun ne on siinä ihan vieressä niin kätevästi ja ehkä pitäisi vielä lukea tuo ja tuo kirja. Ja päivän tapahtumat pitää vielä kerrata ja hokea samoja juttuja uudelleen ja uudelleen. Lopulta mies hiljenee, mutta silti menee vielä noin 15 minuuttia ennen kuin uni tulee. Vaikeinta tässä raskaana olevalle äidille on itse pysyä hereillä tuo aika! Pimeessä huoneessa alkaa kummasti luomet lurpsaa nukuttajalla. Mutta eiköhän se tästä. Sanovat että totutteluun menee ainakin pari viikkoa ja joillakin vielä pidempään. Oletan meidän herran olevan se "joillakin" kun on muutenkin niin herkkä nukkuja ja reagoi muutoksiin. Mutta eiköhän se noin kuukaudessa ole ohi. Ja sitte tuleekin kevään ensimmäiset vieraat ja nukkumisjärjestelyt menevät taas uusiksi! Ettei vaan kävis elämä tylsäksi :)

(Ekassa kuvassa nukuttan ihan oikeasti ekat päikkärit ja toisessa esitellään rehvakkaana Tuomas Veturi lakanoita. Niitä ja sänkyä muutenkin esitellään ylpeänä kaikille vieraille.)

Esimakua pikkupojista

En tiedä mikä on mennyt pieleen, mutta jotain on täytynyt mennä kasvatuksessa pieleen kun meidän poika ei tykkää lätyistä! Siis ei tykkää lätyistä! Miten se on edes mahdollista? Kaikkihan nyt lätyistä tykkää! Ei ole tullut moista vastaan ennen ja nyt tämä ensimmäinenkin on oma poika. On aikoihin eletty. Äiti seisoi pitkään ja hartaasti sunnuntaina hellan ääressä ja paistoi rakkaudella pojille lättyjä. Iso mies söi paljon hillolla ja kermavaahdolla ja vaikka millä lisukkeilla. Pieni mies katseli hetken lautastaan, maistoi pari palaa ja pyysi sen jälkeen leipää. Anteeksi? No, ei auta. Jokaisella meillä on omat makumme eikä se auta vaikka äiti kuinka olisi nähnyt vaivaa syötävän eteen, jos ei maistu niin ei maistu. Jäpykkä söi sitte leipää.

Perheen toinen pikkumies on ottanut tavakseen seisoskella äidin mahassa ja hyppiä äidin virtsarakon päällä. Varsinkin kun vihdoin ja viimein päivän päätteeksi istahdan sohvalle hetkeksi ja rauhoitun, niin eiköhän siellä ala sellainen pomppiminen. Ja vessaanhan sitä sitte pitää kohta juosta. Ja uudestaan ja uudestaan. Että voisko vaihtaa asentoa ja potkia vaikka kylkeen tai jotain.