Jasper 2v 3kk

Tässä parivuotiaan kootut sanonnat:
Äiti, look! = Äiti, katso!
Hauan more. = Haluan lisää.
Hauan nääkä. = Haluan ruokaa / minulla on nälkä.
Ampi = ampiainen, jäkkis = jäätelö, piipaa-apu = paloauto, takko = traktori, vauva = kaivuri / vauva, poo = polkupyörä, nopo = mopo, lavo = valo, lävi = väliin, vavi = viiva, nuna = juna, nammis = valmis, hämihäkki = hämähäkki

Tässä yksi uimavideo:
http://www.youtube.com/watch?v=bV5ztmlrOHo

Leikkauspäivä

En muista laitoinko tänne jo, että vahvistettu keisarinleikkauspäivä on heinäkuun 3. klo 12 päivällä. Eli jos pikkuveli ei tule aikaisemmin niin vietämme itsenäisyyspäivän pyhät sairaalassa :)
Toisaalta toivon että vauva tulisi aikaisemmin kun olo on aika tukala, mutta toisaalta taas olisi kiva jos hän odottelis sinne heinäkuulle niin olisivat isänsä kanssa syntyneet samassa kuussa. Minä ja Jasper kun ollaan molemmat synnytty huhtikuussa, niin pysyisi perhe balanssissa :)

Vielä yhtenä kappaleena

Vauva pysyy sitkeesti mahassa :) Kävin aamulla rasitustestissä ja samalla mitattiin lapsiveden määrä. Kaikki kunnossa. Kävin sen jälkeen vielä "nopeasti" kaupassa ja olin taas ihan uupunut kun pääsin kotiin. Tässä vaiheessa kello oli vasta puoli kymmenen aamulla...
Onneksi Juho oli kotona Jasperin kanssa eikä mun tarvinnut sitä raahata mukaan. Mutta pienen lepohetken jälkeen tietenkin normaali aamupuistoilu. Jasper halusi kyllä jo reilun puolen tunnin leikkimisen jälkeen kotiin. Ei siellä kauheessa helteessä kukaan jaksa kovin kauaa juosta! Sopi äidille enemmän kuin hyvin. Lapselle ruokaa ja nukkumaan. Sen jälkeen tein vielä iltaruuan valmiiksi. Ja taas kaaduin uupuneena sohvalle! Milloin musta on tullut tällanen hirvee suorittaja?? Koko ajan pitää olla jotain touhuamassa.

Joko jo?

Päätin sitte lähteä Jaapon kanssa kaksin Costcoon tänään ja se oli ehkä vähän turhan rankka reissu. Meinasin kuukahtaa tämän mahan kanssa ja jouduin lepäilemään siellä välillä jollain puutarhatuoleilla. Soitin Juholle, etten tiedä miten oikein pääsen täältä kassan kautta takaisin autolle. Lähinnä tarvitsin henkistä tukea vaikka linjan toisessa päässä oli mies valmiina lähtöön. Vastas puhelimeen, että "nytkö ne vedet meni" :) Pyysin ohikulkevaa myyjää hakemaan mulle sähkökärryn kun ei kävelemisestä tullut yhtään mitään. Hirveä kipu oikeassa kyljessä. No, saatiin ostokset maksettua ja autolla takaisin kotiin. Lyyhähdin sohvalle ja olin aivan loppu. Supisteli tosi paljon ja aloin jo pitää vähän kirjaa, että kuinka usein niitä oikein tulee. Ja tulihan niitä. Pari tuntia myöhemmin olo on vähän parempi, joten en usko että tämä olisi vielä lähtö, mutta katellaan nyt miten menee yö. Ehkä pitää vähän hellittää tuota tahtia ja pyytää miestä käymään kaupassa.

Raskausviikko 37/40

Vähiin käy ennen kuin loppuu :) Tällä viikolla on supistellut enemmän ja vähemmän ja toivonkin vauvan olevan kohta valmis tositoimiin. Onneksi Juho tulee tänään kotiin matkoilta, joten on yksi murhe vähemmän pohdittavana. Yksinäiset yöt on menneet pohtiessa että mitä teen jos vauva päättääkin syntyä hyvinkin nopeasti enkä ehdi sairaalaan, kenelle pitää soittaa, kuinka nopeasti joku on paikalla, pääseekö ambulanssimiehet sisälle ym ym ym. Ja mikä tärkeintä: mitä tapahtuu Jasperille?? Siis ihan turhaa pelon lietsomista, mutta minkäs teet. Kaikki on oikeasti kunnossa, sairaala ihan vieressä ja Jaana ehtii tänne muutamassa minuutissa. Nukun niin huonosti etten viitsis mennä ollenkaan sänkyyn. Voi kun pärjäis vaan ilman unta. 

Mutta maha on komia, eikö :)

Osaan laskea

Tänään iltaruuan jälkeen lueskelimme molemmat tässä sohvalla ja yhtäkkiä vierestä kuului "ykki, kakkis, koome!" Ja valtava hymy päälle! :) Onneksi Jasper on sen verran linssilude, että toisti saman vielä pariin otteeseen kameralle:

Voi meidän liikkis poikaa!!

Isi matkoilla

Juho on siis Losissa ja me Jasperin kanssa kaksin kotona. Maanantai oli aika raskas päivä jostain syystä. Jaapon nukkumaan meno oli todella hankalaa ja kesti pitkään. Äitiä huudettiin peittelemään lukemattomia kertoja ja aikaa meni varmaan puolitoista tuntia. Näin viimeisillään raskaana ei pinna ole ihan parhaimmillaan ja meinasin jo hermostua. Mutta lopulta pieni mies nukahti. Minä taas nukuin todella huonosti. Jossain vaiheessa Jasper kiipesi viereeni enkä jaksanut edes alkaa kinata hänen kanssaan missä sängyssä hänen pitäisi nukkua. Joten kampesin pikku miehen viereeni ja nukuimme siinä seitsemään asti. Mikä on aika myöhään hänelle. Yleensä herätys tulee jo kuudelta. Joten siinä äidin vieressä oli ilmeisesti kiva nukkua. Tai sitte hän oli vaan tosi väsynyt siitä iltahuutamisesta... No, kaikesta univelasta huolimatta meillä oli kiva päivä tänään ja nukkumaan meno oli superhelppo. Yksi kirja ja parit halit ja hän jäi kiltisti nukkumaan. Jää nähtäväksi tuleeko Jaapo yöllä taas viereen.

Merkkipaaluja

Taas ollaan uusien ihmeellisten asioiden edessä. Jasper oppi tänään niistämään ja tekemään kuperkeikan :) Molemmat erittäin tärkeitä asioita kaksivuotiaan elämässä. Ai niin, ja tuli muuten ensimmäinen kakka pönttöön!! Olisitte nähneet sen ylpeyden millä vessa vedettiin :)

Supistelee

Nyt on tullut ihan yhtäkkiä totaalinen seinä vastaan. Siis masuasukille kirjaimellisesti ja mulle kuvainnollisesti. Siellä on pikkuveikka ilmeisesti nyt saavuttanut tilalimiitin ja ahtaaksihan se sitte käy. Tämä taas tarkoittaa, että mä en pysty kunnolla hengittämään ja hengästyn jopa aamun meikkaussessiosta, joka ei montaa minuuttia vie eikä todellakaan ole mikään suuri urheilusuoritus. Mutta siellä minä huohotan ripsiväri kädessä ja yritän epätoivoisesti saada jotain ihmisen näköistä aikaan. Sen lisäksi mulla on kuvottava olo koko ajan. Siis ihan kuin mahalaukku olisi kurkussa. Ja niin se taitaa ollakin :) Viime yönä supisteli aika lailla ja ehdin jo miettimään, että lähtökö tästä tuli, mutta ei onneksi. Mulla ei ollut harjoitussupistuksia (Braxton Hicks) Jasperia odottaessa, mutta kun yöllä lueskelin internetistä, niin luultavasti yöllinen episodi oli just sitä. Sen verran muistan edellisestä synnytyksestä, että tunnistan kyllä sen kivun kun oikeat supistukset tulevat. Tämä oli hyvin epämukavaa, mutta ei kivuliasta, joten ajattelin ettei tässä mitään hätää. Soitin aamulla kuitenkin hoitajalle varmuuden vuoksi ja hänen diagnoosinsa oli juurikin se, että vauva on jo iso ja tila käy ahtaaksi. Sisäelimien, kuten vatsalaukun, on löydettävä tilaa mistä sitä saavat ja nähtävästi se on mun kurkussa... Vaikka olenkin pitkä ja muutenkin isokokoinen, mulla on suht lyhyt torso, joten eipä siellä ole kauheesti tilaa mihin sen about neljäkiloisen jäpykän laittais. Jasper syntyi viikolla 38 ja painoi 4.3 kg, ja nyt mennään jo viikkoa 36, joten eipä tämä pikkuveli varmaan paljoa ole jäljessä.
Mutta toivottavasti tämä herra nyt malttaa kuitenkin pysyä siellä masussa vielä ainakin tämän ja ens viikon. Juho on ensi viikon Los Angelesissa työmatkalla ja pelkään että vauva päättää tulla just silloin. Jaana-täti on onneksi luvannut olla hälytysvalmiudessa, mutta Juho saattaa missata H-hetken. Losista nyt onneksi lähtee koko ajan tännepäin lentoja, mutta jos yöllä tulee lähtö niin sitte onkin tenkkapoo. Jos olisi kyse tavallisesta synnytyksestä, niin eihän tässä  mitään hätää, tuskin se vauva sieltä nyt ihan muutamassa tunnissa tulee. Mutta kun on tarkoitus tehdä keisarinleikkaus, lääkäri tuskin haluaa synnytyksen etenevän kovin pitkälle ja haluaa varmaan leikata mahdollisimman pian. Mutta mitä niitä murehtimaan etukäteen, mennään sitte tilanteen mukaan. Pääasia on, että saadaan terve lapsi turvallisesti maailmaan :)

Raskausviikko 35

Aika hevisti raskaana ollaan jo. Maha painaa ja niin myös väsymys. Onneksi ei ole vielä ollut ihan kauhean kuuma, joten selviän suht koht. Pientä turvotusta on jo havaittavissa, mutta ei ollenkaan sellaista kuin viimeksi. Vihkisormus on nyt vasta lähipäivinä alkanut käymään ahtaaksi, se pitää varmaan jättää laittamatta joku aamu. Reilu neljä viikkoa enää H-hetkeen, joten kai tämä tukaluus on ihan normaalia. Juho The Handyman nosti viikonloppuna meidän todella matalaa sänkyä lekaharkoilla korkeammaksi ja a vot! se toimii. Nyt ei tarvitsee ihan kauhealla ähinällä seitsemättä kertaa kangeta itseään sieltä yöllä vessaan, vaan voi höyhenen kevyesti vaan tipauttaa itsensä lattialle.
Kuvassa Isomahasten Kokoontumisajot viime keskiviikkona :) Aika hauska sattuma, että meitä on kolme (oikeastaan neljä, mutta yksi kupla puhkesi jo) suomalaista naista täällä raskaana. Meillä kolmella jäljellä olevalla on reilun viikon sisällä toisistaan laskettuaika. Sen lisäksi minä ja Jasper tapaamme viikoittain neljän suomalaisen reilun kaksivuotiaan pojan ja heidän äitiensä kanssa puistossa. Ja siinäkin ryhmässä meidän pikkuveli on jo kolmas pikkusisarus, joka syntynyt alle vuoden sisällä toisistaan. Että luulisi löytyvän leikkikavereita!

Tuleva temppupyöräilijäkö?

Tässä taidonnäyte Jasperin pyöräilystä. Hän rakastaa tuota skeittiparkkia yli kaiken ja siellä on nyt jonkun verran käyty myös itse joko polkypyörällä tai potkulaudalla. Isoja poikia on tarkkailtu ja nyt on aika kokeilla omia taitoja.

Alastalo Family

Huh, yhtäkkiä onkin jo kesäkuu ja täällä on käyty päivittämässä kuulumisia aivan liian kauan sitten. Ehkä aloitan Perhe Alastalon vierailusta. Oli niin mahtavaa saada heidät kylään! Johanna, Tero-Pekka ja Vincent. Täällä ollaan heihin tutustuttu ja jotenkin he sopivatkin tähän maisemaan niin luonnollisesti. Pikkupojilla on vain vajaa vuosi ikäeroa ja niillä olikin ihan huisin hauskaa koko viikko. Pikkuisen tietenkin piti välillä kokeilla kuka on kuka, mutta erittäin hyvin heillä meni. Muutenkin viikon ohjelma oli aika lapsipainotteista, mutta tuntuivat kaikki nauttivan. Tero-Pekalla oli konferenssi San Franciscossa ja Juho joutui lähtemään Teksasiin työmatkalle samaan aikaa, joten me äidit ja pojat touhuttiin kaikenlaista hassuttelua. Viikon aikana käytiin Happy Hollowssa, San Franciscon eläintarhassa, Monterey Akvaariossa, ja paljon puistoilua ja uimista tietenkin. Ilmat suosivat, joten oltiin melkein joka päivä jossain välissä pulikoimassa meidän altaassa.

Alastalojen perheessä puhutaan äidin ja isän sijasta mammasta ja pappasta, joten meidänkin juuri puhumaan oppinut kaksivuotias puhui sujuvasti mammasta ja pappasta parin päivän jälkeen :) Vieläkin, jos Jasper löytää jonkun esineen tai vaatteen mitä ei tunnista, hän kysyy heti "mamma?" tai "pappa?". Ja eilen viimeksi uimassa hän alkoi puhua Vincentistä ja heti perään ruokapöydässä kertoi että "pappa leikki mörkö". Joten ikävä taitaa olla hänelläkin. Kiitos Alastaloille ihanasta vieraillusta ja toivottavasti nähdään pian!