Voi yhden kerran!

Meille sattui eilen todella eriskummallinen tapaus. Katsottiin Gilmore Girlsejä (viides tuotantokausi menossa) ja meille tuli molemmille nälkä. Kävin keittiössä hakemassa palat pitsaa molemmille. Annoin Juhon maistaa omasta palastani ojentaen sitä kohti hänen suuta. Ja niin se poika haukkasi oikein kunnon palan, mun sormi mukana!!! Mä pomppasin about metrin ilmaan ja lyyhistyin lattialle pieneksi mytyksi ja puristin sormen itseni väliin. Ihan järkyttävä kipu. Siis ihan järkyttävä. Siis niin kovaa kipua en muista koskaan kokeneeni.
Juholla kesti hetken tajuta mistä on kysymys ja sen jälkeen se tuli mun luokse lattialle ja oli ihan varma, että sormi roikkuu enää nahan palasta kiinni. No näin huonosti asiat ei ollu, onneksi. Sormi oli ihan paikallaan, mutta verta tuli. Mulla valui vesi silmistä ja itkin ja nauroin samaan aikaan. Juho juoksi hakemaan jäitä ja kyllä se tilanne siitä rauhoittui.
Tilannekomiikka oli siis niin kohdallaan, että alta pois :) :) Olen mä aina tiennyt että Juho on kova poika syömään, mutta että mun sormenkin! :) Tässä riittää nauramista vielä vuosiksi :) Miten voi käydä noin? Näköjään ihan helposti.

Voi ihana arki

Arki on taas iskenyt sellaisella voimalla, että alan jo perumaan edellisiä sanojani siitä, että on kiva kun uusi jaksi alkoi... No ei sentään, vaikka läksyjen määrä on taas todella valtava. Saa nähdä tuleeko pidettyä yhtään vapaapäivää tälläkään jaksolla.
Mutta tällä kertaa kaikki kurssit ovat erittäin mielenkiintoisia. Oltiin tiistaina pihalla tekemässä yksi management harjoitus: opettaja jakoi meidät ryhmiin, meidän piti silmät sidottuina tehdä köydestä pentagon (viisikulmainen kuvio) niin että kaikki sivut ovat yhtä pitkät. Mun ryhmässä oli kolme intialaista kaveria, yksi japanilainen ja yksi amerikkalainen. Nää intian kaverit otti heti homman haltuun ja meidän kuviosta tuli aika hyvä. Pieni ongelma vaan oli meidän kommunikoinnissa: he puhuivat keskenään koko ajan hindiä. No me kolme muuta jäätiin auttamattomasti ulkopuolelle, mutta päätettiin, että no hätä, ei tämä soppa enempää kokkeja tarvitse ja hyvähän siitä tuli. Ja hauskaa oli :)
Mulla oli tänään jo ensimmäinen esitys. Löysin artikkelin, joka kertoi hyvien projektipäälliköiden puuttumisesta. Tämä ongelma on globaali ja aiheuttaa suurta päänvaivaa yrityksille. Mielenkiintoinen artikkeli ja ihan hyvä uutinen meille kohta valmistuville Operations ammattilaisille :) Varsinkin kun on käynyt tämän ko project management kurssin. Valmistumisen jälkeen meidät revitään käsistä ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Sitä odotellessa...

Hyvässä seurassa

Mulla on tällä jaksolla kolme kurssia: yksi Management (Managerial Analysis and Team Dynamics) ja kaksi Operations kurssia (Project Management ja Global Supply Chain Management). Ja olinkin sitte eilen vähän paremmassa seurassa koulussa. Management kurssin opettaja sattuu olemaan kaveri, joka on ollut mukana tiimissä keksimässä ensimmäistä kannettavaa tietokonetta, TouchPad hiirtä, tällä hetkellä käytössä olevaa tietokoneen näyttötekniikkaa ja VoIP:ia (Voice over Internet Protocol, siis tekniikka jota käytetään internet puheluissa). Muun muassa tällasia hän on tehnyt 80-luvun lopulla sellaisen pienen firman kanssa kuin Apple.
Hänen business partnerinsa oli hoitanut sopimusneuvottelut Applen kanssa kun nämä jutut oli keksitty ja myynyt kaikki oikeudet Applelle 20:stä tuliterästä uudesta laptopista! Haloo!! 20 konetta!! Kuinkahan monta miljoonaa on tehty noilla keksinnöillä sen jälkeen. Hän oli siitä suivaantuneena lähtenyt takaisin kouluun opiskelemaan, ettei näin kävisi enää toiste. Sen jälkeen hän oli perustanut oman firman ja keksinyt vielä vaikka mitä muuta, esim. sairaaloissa käytössä olevan tekniikan, jolla voidaan tietokoneella käsitellä röntgen ym vastaavia kuvia.
Tämä mies on about 40v, max 45 vuotias! Mä olin ihan huuli pyöreenä siellä tunnilla. Jaa, että sellasta pikku puuhastelua. Nyt hänellä on rahaa tietysti niin ettei tiedä mihin laittais, niin hän tuli opettamaan meille johtamisen suuria salaisuuksia. Kaveri vaikuttaa tosi tavalliselta ja vaatimattomalta, mutta jotain siinä on vielä sellaista, että mä en oikein tiedä onko se lintu vai kala. Saa nähdä.

Kouluun

Tänään arki taas alkaa. Onneksi. Niin, en olisi uskonut, mutta ihan kivaa, että koulu alkaa taas. Parin viikon (melkein kolmen) lekottelu on ollut ihan riittävä, olo on rentoutunut ja olen valmis taas uusiin haasteisiin :)
Toinen syy miksi olen ihan mielissäni arjen alkamisesta, on se, että olen ollut viimeiset neljä päivää lähes kokonaan sisällä ja kolme niistä sängyssä. Mulle tuli rankkasateiden kanssa samaan aikaan yskä ja kuume, joten sänky on tullut tutuksi. Lähes makuuhaavoihin asti. Sunnuntai-iltana jo päätin, että nyt riittää ja totesin itseni terveeksi, mutta kun maanantaina kävin vähän ulkona olin taas ihan hiestä märkä ja ihan loppu kun pääsin takaisin kotiin. Ja takaisin sänkyyn. Yäk. Mulle ei sovi kovin monen päivän makaaminen ollenkaan. Nyt siis troppia naamariin ja kouluun. Ihanaa, että saa taas jotain tekemistä. Valitsin muuten eilen siellä sängyssä maatessani vuokrafilmin sijaan uuden Management kurssin kirjan...

Syksyn arvosanat

Vihdoin ja viimein sain arvosanat syksyn kursseista ja, oletteko valmiit, tässä ne tulee: Marketing Management A-, Managing Innovation and Technology A, Operations Management A. Siis voitteko kuvitella??? Pelkkää A:ta!! Siis MÄ, keskivertokukatahansa, saan ihan mielettömän hyviä arvosanoja!! Tää on aika uskomatonta. Aika makeeta.
Juho pisti (tietenkin...) vielä paremmaksi, sai omista neljästä kurssistaan kaikista A:n :) Me ollaan ihan hulluja hikkareita!! En ois uskonut omasta puolestani, Juho nyt on vedellyt koko ajan pelkkää A:ta, joten se oli ihan selvä juttu, mutta että mäkin??
Kyllä tuntuu hyvältä kun kova työ palkitaan. Ensi viikolla alkaa taas uusi jakso ja uudet kurssit. Käytiin tänään kauheessa kaatosateessa San Franciscossa ostamassa mulle uusia kirjoja, mutta en saanut ostetuksi kuin yhden. Vähän kummallista, että tiistaina on ensimmäiset tunnit eikä koulun kirjakaupassa ole vielä kaikkia tarvittavia kirjoja. Ja mulla on kuitenkin luettavaa siihen mennessä. No saanpahan lomailla vielä viikonlopun ihan hyvällä omalla tunnolla :)