Monday, February 28, 2011

Vauhtia lisää

Nyt on taas arki tasoittunut ja elämä mallillaan. Luulin jo hetken, että Jasper siirtyi yksiin päiväuniin, mutta nyt ollaan taas takaisin kaksien päikkäreiden rytmissä. Aikataulu oli sekaisin jonkin aikaa luultavasti kävelemään oppimisen ja sairauden takia. Nyt on nuori herra taas niin aurinkoinen ja nukkuu päikkärit paremmin kuin ehkä koskaan. Molemmat päikkärit kestää noin tunnin. Ehdin jopa tekemään jotain sinä aikana! Jeee!
Hänestä tulee päivä päivältä enemmän taapero. Vauvavaihe on ollut jo kauan pois, mutta nyt hänestä näkee koko ajan enemmän ja enemmän miten hän kehittyy pieneksi pojaksi. Hän on alkanut leikkimään enemmän ja kulkemaan täällä kotona enemmän itekseen ja höpöttää minkä kerkiää. Ja vauhtia tulee joka päivä lisää :) Kävelemisestä on tullut hänen ainoa liikkumismuotonsa ja konttaaminen on jäänyt kokonaan. Ulkona hän haluaisi leikkiä koko ajan ja kyllä me käydäänkin ainakin kerran päivässä puistossa. Siihen on tosin tullut yksi epämiellyttävä piirre: Jasper on alkanut laittaa hiekkaa, puun kappaleita yms. ihan mitä vaan suuhunsa. Hän on ollut siitä erikoinen lapsi tähän asti, ettei hän ole pahemmin ulkona mitään suuhunsa laittanut. Mutta nyt yhtäkkiä hän saattaa tunkea ison kiven tai kepin suuhun! Ja minä niitä kaivamassa koko ajan.
Ohessa videopätkä viime sunnuntain kävelyltä. Hauska yksityiskohta on se, että hänen kädet alkaa pikkuhiljaa laskeutumaan. Hän on nyt kävellyt kolmisen viikkoa ja alussa hänen kädet oli tosi ylhäällä pitämässä tasapainoa, mutta tässä ne ovat jo laskeutuneet puoleen väliin. Pian ne roikkuvat sivulla niin kuin kaikilla muillakin :)

Monday, February 21, 2011

Nyt alkoi vierastus

Viikon kaksin kotona oleminen aiheutti nyt sitte sen, että Jasper on alkanut vierastaa :( Aikaisemmin kun olen hänet jättänyt kuntosalin leikkipaikkaan, hän ei ole taakseen vilkuillut vaan mennyt reippaasti leikkimään eikä äidistä väliä. Nyt tänään kun oltiin pitkästä aikaa siellä, niin hän ei oikein tykännyt siitä että lähdin, ja hän oli itkeskellyt siellä vähän väliä koko sen ajan kun olin pois. Todella ikävää. Miten kaikki voi muuttua yhdessä viikossa? Onko tämä nyt siitä että hän oli kipeä vai siitä että hän on oppinut kävelemään vai mikä ihme vaihe nyt on menossa? Todella inhottavaa jättää häntä kun kaverilla menee alahuuli ihan rullalle. Mutta toisaalta ei hän kyllä ikinä opi, jos en koskaan jätä. Tänään jätin hänet myös pariksi tunniksi Jaanalle kun lähdin suomiäitien kanssa elokuviin ja Juho ei ehtinyt töistä aikaisemmin. Hän oli hieman möttöllänsä myös siitä, mutta oli kuitenkin pärjännyt ihan hyvin. Ne ihmiset kun on kuitenkin tuttuja ettei tarvitse ihan vieraiden kanssa olla. Eli toivoa on. Nyt pitää vaan harjoitella sitä kuntosalin leikkipaikkaa niin eiköhän hän jossain vaiheessa totu. Siellä on vain kaksi eri nannya, joten oletan että ne ovat suht tuttuja jo, mutta toiset lapset ovat aina melkein vieraat. Hän sielläkin kyllä aina rauhoittuu heti nannyn sylissä, mutta eihän se tyttö voi koko ajan vaan Jasperia kannella kun siellä on muitakin lapsia. Voi pientä. Hän oli niin kovin loukkaantunut kun menin hakemaan hänet sieltä. Sydämeen koski.

Sunday, February 20, 2011

Flunssaa ja sadetta

Jasper oli koko viime viikon kipeä. Hänellä oli flunssa: kova nuha, yskä ja pientä kuumetta. Hän on sairastanut tosi vähän. Tätä ennen yksi ihan lyhyt nenän valuminen syksyllä ja yksi silmätulehdus jo kesällä.
Aluksi hän oli ihan suhteellisen hyväntuulinen vaikka olikin kipeä. Nukkui tosi paljon, mutta hereillä ollessaan hääräili omiansa tai halusi olla sylissä ja lukea kirjaa tms. rauhallisia hommia. Mutta ei pahemmin kiukutellut. Täällä satoi koko viikon kaatamalla vettä, joten ei ollut mitään haittaa sisälläolosta. Alkuviikko menikin ihan hyvin, mutta sitte loppuviikosta kun nuori herra alkoi pikkuhiljaa olemaan vähän paremmassa kunnossa, ei ollutkaan enää niin hauskaa. Kaikki sisäjutut oli jo niin moneen kertaan nähty, että alkoi kuulua soraääniä lattiatasolta. Joka kerta kun meidän ulko-ovi aukesi, pieni poika tuli juosten paikalle valmiina ulkoseikkailuihin ja kauhea itku kun ovi menikin kiinni hänen nenän edestään. Toinen on juuri oppinut kävelemään ja on hartaasti harjoitellut kävelemällä huoneesta toiseen, edestakaisin, eikä pääse ulos kirmailemaan. Kauhea vääryys. Sen lisäksi takapihalla on taikaluuta ja taikaharava, jotka on parasta ikinä ja ne näkyy vielä ikkunasta niin niitäkin piti tuijotella haikeana. Ja vähän lyödä välillä jalkaa lattiaan ja komentaa äitiä avaamaan ovi. Mutta ei äiti avannut. Paitsi sitte ihan loppuviikolla kun alkoi seinät kaatumaan kummallakin. Perjantaina tehtiin retki Ikeaa kun oli pakko päästä jonnekin eikä ulkona voinut olla kun vettä tuli kaatamalla. Päästin Jasperin lastenosastolla "irti" ja meno oli tosiaan sen mukaista, että ihan liian kauan on energiapakkausta pidetty kotona. Siellä oli paljon muitakin lapsia ja kaikkia piti morjestella, kaikkea piti kokeilla mihin yltää, hymyillä vastaantuleville aikuisille ja kova vauhti päällä. Liikuttava näky kun ylävartalo menee aavistuksen edellä eikä pienet jalat meinaa millään pysyä mukana. Mutta hauskaa hänellä oli. Ei tuollaisen juuri kävelemään oppineen kymmenkuisen jäpykän viihdyttäminen oikeastaan ole kovin vaikeeta.
Tänään sunnuntaina on ollut jo ihan terve päivä. Ruokakin maistuu taas uudella innolla ja sitä on mennyt paljon. Kipeänä kun ei oikein maistunut mikään muu kuin maito. Ja tänään laitetttiin kurahousut jalkaan ja pihalle taikaluudan ja taikaharavan kanssa hommiin!

Monday, February 07, 2011

Suuri päivä

Eilen oli suuri päivä meidän pojille. Juho juoksi puoli-maratonin, Jasper täytti 10kk ja oppi kävelemään. Juho lähti treenaamatta liikenteeseen ja siihen nähden juoksi oikein hyvin. Vain 15 minuuttia huonompi aika kuin pari vuotta sitten ja silloin hän oli harjoitellut. Hyvä Juho! Minä ja Jasper olimme hurraamassa maaliintuloa ja Suomen lippu liehui :)
Siitä ilmeisesti motivoituneena, poika lähti isänsä perään. Iltapäivällä kun isänsä juoksut oli ohi ja olimme puistossa, hän päätti että tänään on se päivä ja lähti kävelemään :) Tässä on ollut jo useampana päivänä havaittavissa, että kävelemään lähteminen on ollut vain itseluottamusta vailla valmis. Ja eilen sitä oli tarpeeksi ja hyvin meni! Niin hän nyt siis on astunut konkreettisesti ison askeleen eteenpäin ja maailma näyttää taas ihan erilaiselta. Ohessa lyhyt videopätkä, ei paras mahdollinen, mutta ei huonoinkaan hänen suorituksistaan.


Jasperille tuli siis 10 kuukautta täyteen ja hän on todella reipas pieni taapero. Vähän haikeaa kun vauva-aika meni niin supernopeasti ohi, mutta on hän niin liikkis. Hän myös juttelee todella paljon ja selittää kaikenmaailman juttuja minkä kerkiää. Olen alkanut laulaa hänelle iltaisin kun hän on kylvyssä. Joo, näin on tapahtunut. Minä, joka olen aika inhonnut laulamista yli kaiken. Saatiin Suomesta lasten laulukirja ja siitä olen urheasti yrittänyt luritella. Jasper ei ole tosiaankaan tottunut siihen että äiti laulaa, joten hän oli hieman hämillään kun ensimmäisen kerran näin tein :) Mutta nähtävästi se on hänestä ihan hauskaa, koska hän yrittää laulaa mukana ja loiskii vettä innoissaan. Tai sitte hän yrittää epätoivoisesti saada minut hiljaiseksi, mutta en ymmärrä... Valitsen vaihtoehdon A ja jatkan laulamista, koska se oli lääkärin määräys 9kk lääkärissä. Joten jos hän minun surkeasta laulutaidosta traumoja saa, niin voidaan syyttää lääkäriä.