Ensin koti, sitten auto

No nyt on sitte Parkkisilla autokin! Me ollaan nopeita käänteissä ja päätöksissä jos sille päälle satutaan. Eilen sattui todella hyvä autodiili kohalle ja me otettiin se. Vuoden 1999 Jeep Crand Cherokee, todella hyvässä kunnossa ja todella halpa. Pakko se oli ostaa. Meitä ennen siellä oli ollut katsomassa vain yksi ja se ei ollut ottanut autoa koska siinä ei ollut nahkapenkkejä. Mutta muuten näytti olevan hyvä diili muittenkin mielestä, koska omistajan puhelin soi taukoamatta kun olimme koeajolla ja teimme papereita. Hän tajusi itsekin että oli laittanut autolle ihan liian alhaisen hinnan, mutta oli ihan hyväntuulinen ja mielissään, että auto menee "hyvään kotiin". Niin me sitte lähettiin uudella autolla :) Ilta menikin siinä sitte ajellessa ja ihmetellessä, että miten tässä näin kävi :) Kohta lähdetään tekemään vuokrapapereita meidän uudesta kodista, taidetaan lähteä tolla meidän uudella autolla :)

Kodin etsintä on loppunut!

Parkkisilla on nyt oma koti! Vihdoin ja viimein löytyi täydellinen! Ja kuten edellisessä kodin etsintä viestissä vähän arvelinkin, niin mieli muuttui vielä. Eli kävimme maanantaina katsomassa sitä edellistä "todella hyvää", mutta se ei ollutkaan ihan niin hyvä sisältä kuin luulimme. Jätimme silti hakemuksen, koska se oli hyvällä paikalla ja suht hyvä. Meille jäi siitä kuitenkin hieman kummallinen olo ja jatkoimme etsimistä. Ja tänään löytyi Täydellinen!! Se on myös Mountain Viewssä, paremmalla alueella, paremmassa kompleksissa, paremmassa kunnossa, isompi ja vain vähän kalliimpi. Kaikenkaikkiaan paljon parempi diili. Käytiin katsomassa sitä aamupäivällä ja kummastakin se tuntui heti kodilta. Asuntoa näyttämässä ollut site manageri oli tosi kiva ja sanoi, että hän pitää meistä :) Täytettiin liput ja laput ja hän sanoi hoitavansa asian samantien ja ilmoittavansa meille vielä tänään miten kävi. Ja nyt se soitti, että asia kunnossa, milloin haluatte muuttaa!!! Jippiii!!!!!!! Mahtavaa!!!!!! Elämä hymyilee :) Torstaina mennään tekemään viralliset paperit, perjantaina loppuu Juholla ihan oikeesti vihdoin ja viimein koulu ja lauantaina juhlitaan tätä kaikkea kiertelemällä autokauppoja :) Tää on niin siistiä!

The Kissa

Kissa nimeltä Kissa asuu meidän kanssa tässä talossa. Olen varmaan joskus ennenkin maininnut hänestä. Todella kummallinen yksilö. Kotieläin joka asuu meidän kanssa, mutta ei todellakaan ole kotieläin. Viimeiseen kymmeneen vuoteen kukaan ei ole saanut koskea häneen. Rumi joskus erittäin harvoin, mutta silloinkin Kissa pitää kyntensä hyvin esillä ja on erittäin tietoinen asiasta ja katselee koko ajan mikä on meininki. Jostain syystä Kissa on ollut hyvinkin kaverillinen mulle koko ajan, johtuen ehkä siitä että olen suurimmaksi osaksi kotona ja näin kesäisin varsinkin minä yleensä annan sille ruokaa. Kissa on kova juttelemaan vaikka koskea ei saakaan. Vaikka toisaalta hän on hyvinkin usein sen oloinenn että nyt pitäis vähän silittää, menee makuulle ja kierittelee edessä kun hänelle juttelee. Mutta jos menet koskemaan tulee korville. Nyt Rumi keksi harjan, jolla häntä voisi silittämisen sijaan harjailla. Tuntuu todennäköisesti suht samalta. Ja Kissa tykkäskin siitä. Kunnes mä tartuin harjan varteen... Istuttiin keittiössä ja aloin "harjailla" kaveria. Ensin kaveri on ihan selkä notkolla ja tykkää tosissaan ja ihan yhtäkkiä kauhea hyökkäys ja sihinä! Meikäläisellä paljaat sääret, joten verta tihkuvia haavoja sekä jaloissa että käsissä. Mikä ihme sille taas tuli? Kissa tulee aina tänne meidän huoneeseen päivisin kertomaan mulle kaikenmaailman juttuja ja jos mä makoilen pihalla, niin se tulee aina ihan siihen viereen makoilemaan ja näyttää just siltä että pliis silitä. Ja nyt kun sen yhden kerran näin tein, harjalla, niin kaveri kävi heti kiinni. Ja vain eilen Kissa tuli oma-aloitteisesti terassilla mun viereen alkoi nuolemaan mun varpaita. Eläimet on eläimiä.

Kodin etsintää osa 2

Nyt ollaan taas kovin muuttamassa Mountain Viewhin. Mieli muuttuu alvariinsa. Tämä asunto on yli sata dollaria vielä sitä Redwood Cityn asuntoa halvempi ja vain 10 minuutin kävelymatkan päässä MV:n keskustasta. Meillä ei ollut mahdollisuutta nähdä asuntoa sisältä tänään, mutta kuvista päätellen se on tosi hyvä. Maanantaina pääsemme katsomaan näyttääkö asunto siltä miltä kuvitellaan. Käytiin katsomassa talo ja asunto ulkopuolelta ja hyvältä näyttää. Kompleksissa on 12 asuntoa ja tämä meidän olisi päädyssä, jossa on iso terassi heti vieressä. Terassi on yhteisessä käytössä toisen asunnon kanssa, mutta sitä ei tällä hetkellä käytä kukaan. Joten omistajan mukaan voimme ihan rauhassa laittaa sinne pöydät ja tuolit ja pitää niin kuin omanamme. Jos naapurit tulevat niin emme tietenkään voi sitä estää, mutta mitä se haittaa, tilaa on sen verran, että kyllä siihen kaksi perhettä mahtuu oleilemaan. Joten nyt ihmetellään ja hehkutellaan tätä sitte maanantaille asti ja katsotaan miten tämä homma etenee. Mieli voi muuttua sataan kertaan vielä tässä välissä, onhan siihen aikaa vielä kokonaiset kolme päivää.

Coldplayn keikalla jälleen

Oltiin eilen katsomassa Coldplayn keikkaa. Se oli ihan mieletön! Olimme katsomassa tämän saman tourin keikkaa noin vuosi sitten ja täytyy sanoa, että oli meno yltynyt. Edellinenkin keikka oli todella hyvä, mutta nyt pistivät kyllä vielä paremmaksi. Mietin, että miten kauan noi artistit oikein ovat tourilla yhtäjaksoisesti... Tämä porukka siis ainakin yli vuoden. Mahtaa olla rankkaa.

Shoreline Amphitheaterissa oli 22,000 ihmistä, loppuunmyyty keikka. Kuten nimi kertoo, lava on montussa ja heti sen edessä on ehkä parisenkymmentä penkkirivä ja valtava nurmikkorinne se takana. Meillä oli paikat siellä ja retkituolit mukana ja kaikkee. Aurinko paistoi vielä kun tulimme paikalle, mutta heti laskun jälkeen alkoivat pojat soittaa. Siellä oli mahtava tunnelma! Ensimmäinen kokemani konsertti, jossa käytetään hyväksi jokaisen taskusta löytyvää kännykkää. Koska oli kerran pimeää, niin Chris Martinin johtaessa koko 22,000 päinen yleisö teki aaltoja nostamalla kätensä kuten normaalistikin aaltoja tehdessä, mutta jokaisella oli puhelin kädessä ja siinä valo. Se oli todella hieno!! Aalto kiersi monta kertaa ja ihmiset hurrasivat :) Kyllä noinkin ison kansan saa yhtenäiseksi kun on joku kiva niksi.

Kello oli jo melkein puoliyö ennen kuin päästiin takaisin autolle ja sieltä kauheasta ruuhkasta jonnekin tielle. (Vaikka Juho löysikin todella hyvän oikoreitin.) Mä menin taas yöllä kolmeksi töihin, joten samoilla silmillä vaan. Ruokaa ja kahvia niin eiköhän se siitä. Kun vihdoin tulin aamulla kahdeksan maissa kotiin, niin sänky tuntui todella taivaalliselta! Nukuinkin sitte koko päivän, puoli kolmeen asti. Tässä mun osa-aikatyössä ei ole mitään muuta vikaa kuin aivan kauheat työajat. Maanantait ja tiistait menee ihan hukkaan, kun olen zombie enkä oikein pysty tekemään mitään hyödyllistä.

Muuten tässä ei ole enää tekemisen puutetta. Olen saanut tehtäväkseni kaksi isohkoa vapaaehtoistyötä liittyen eri logistiikka alan organisaatioihin. Tulee todennäköisesti vähän ehkä kiirekin jossain vaiheessa, mutta ei haittaa. Kiva kun on tekemistä. Ja toisesta noista hommista voin saada vielä muutaman roposenkin jos hyvin käy :)

Kodin etsintää

Nyt alkaa vihdoin olemaan liikuttavan liki omaan kotiin muuttaminen. Käytiin viikonlopun aikana katsomassa noin kymmenkunta asuntoa ja mieli muuttui päivän mukaan. Launtaina oltiin täysillä muuttamassa Mountain Viewhin, mutta sunnuntaina suunta olikin Redwood City. MV:ssä oli todella hyvällä paikalla kahden makuuhuoneen asunto isossa kompleksissa, jossa olisi todella hyviä harrastusmahdollisuuksia sekä ihan kotipihassa että myös pienen matkan päässä. Siitä olisi ollut vain noin kortteli CalTrain asemalle ja pari korttelia MV:n keskustaan, joka on ihan kunnon kokoinen. Paljon kauppoja ja ravintoloita ja muuta kivaa. Mutta ongelma oli siinä ettei päästy näkemään asuntoa kun se vapautuu vasta sitten kun pitäisi jo muuttaa. Eli olisi pitänyt päättää vain paperilla olevan pohjapiirustuksen mukaan. Ja eihän kotia oikein niin voi valita. Lupasivat kyllä, että jos päätämme sen ottaa ja toteamme muuttovaiheessa, ettei tämä olekaan hyvä niin saisimme kaikki rahat takaisin. Mutta se tarkoittaisi sitä, että joutuisimme aloittamaan asunnon etsimisen alusta.

Sunnuntaina käytiin katsomassa lisää asuntoja ja Redwood Citystä löytyi todella kiva. Pari sataa halvempi kuin edellinen, suht iso kahden makkarin asunto. Naapurusto ei ole mikään ylellinen, muttei huonokaan. Ihan tavallisia keskituloisia työläisiä. Ja sitähän me itsekin ollaan. Talo oli parhaat päivänsä nähnyt joskus vuosikymmeniä sitten, mutta jotenkin aika liikkis. Ja asunto itse oli todella siisti ja kiva. Mulle tuli heti kotoinen olo siellä. Siitä ollaan nyt jätetty hakemus ja varmaan loppuviikolla selviää saadaanko se. Musta tuntuu, että vuokranantaja piti meistä :)

Kotirouvana

No en sitte saanut sitäkään hommaa. Vaikka haastattelu oli samaan firmaan, jossa jo teen osa-aikatyötä, niin tää haastattelija kysyi multa ensimmäiseksi, että miksi teen sellaista "koiran hommaa" tällä koulutuksella. Tietenkään hän ei käyttänyt noita sanoja, mutta asia tuli hyvinkin selväksi. Eikä tämä toinenkaan homma, johon hän minua haastatteli, ole mitenkään kovin ylätason homma, joten hänellä oli kaiketi alusta alkaen vähän ennakkoluuloja mun suhteen. Että miten korkeasti koulutettu ihminen edes hakee sellasta paikkaa. Mutta kun mä haluisin vaan jonkun työn! Ihan sama mitä! Miten ei pääse töihin vaikka olisi valmis tekemään ihan mitä vaan ja aloittamaan vaikka kuinka alusta?? Alkaa olemaan toi työnhakumotivaatio aikalailla olemattomissa. Taidan keskittyä vaan tähän desperate housewifen rooliin ihan kokopäiväisesti. Miten se on edes mahdollista, että tällä koulutuksella en saa yhtään mitään kunnollista työtä?? Ehkä menen lähimpään Traders Joehin (ruokakauppa) ja kysyn jotain kassahommaa tai jotain. Mutta nekin sanoo, että kiitos mutta ei kiitos kumminkin.

No, on sentään jotain kivaakin. Me ollaan oltu tämä viikko koiravahteja ja se on ollut tosi mukavaa. Ehkä jopa pieni koirakuume puraissut. Eilen käytiin parin tunnin haikkaus reissulla, mutta Jerry ei olekaan ihan niin hyvässä kunnossa kuin me ja oli aika väsynyt. Mä en kyllä oikein tiedä kuinka vanha koira Jerry on, mutta ei mikään nuori poika kuitenkaan. Mutta on se suloinen! Seuraa mua joka puolelle ja rapsuttaa pitäisi koko ajan :) Kohta lähdetään taas samoilemaan jonnekin, mutta tällä kertaa ei ihan niin jyrkkään maastoon kuin eilen.