Halloween

Halloween on virallisesti aina lokakuun viimeinen päivä, mutta sitä juhlitaan yleensä edellisenä viikonloppuna. Näin tapahtui tänäkin vuonna ja nyt se oli käännekohta myös Jasperin elämässä, koska hän pääsi ensimmäistä kertaa trick-or-treat kierrokselle. Ja myös päätti ensimmäisen kerran itse miksi haluaa pukeutua. Se oli vähän yllätys, että kaksi ja puoli vuotiaalla oli selvä mielikuva siitä miltä haluaa näyttää. Olin hankkinut hänelle jo aikoja sitte apinapuvun, mutta kuinkas ollakaan nuori herran ei suostunut sitä laittamaan vaan ilmoitti kuuluvalla äänellä: "äiti, minä olen veturinkuljettaja!" Eihän siinä auttanut kun alkaa soveltamaan. Onneksi tänä junahullutus on ollut päällä jo jonkun aikaa, niin aika nopeasti löytyi sopivaa Tuomas Veturi krääsää; hattu, pilli, huivi ja t-paita. Vielä talveksi hankkimani farkkulappuhaalarit kaapista ja johan alkoi näyttämään uskottavalta.

Menlo Parkin kaupunki järjestää aina paraatin keskuskadulla ja sen jälkeen lapset saavat käydä kaupoissa trick-or-treatilla. Keskustelimme aamulla päivän kulusta ja trick-or-treatista ja karamelleistä ym, että Jasperilla olisi joku käsitys mitä tuleman pitää. Kysyin häneltä, että tietääkö hän mitä on karkki. Vastauksena tuli hyvin hämillinen hiljaisuus :) Eli ei :) No, siihen tuli muutos tänään!
Ensialkuun Jasperia vähän jännitti kun oli niin hirveästi ihmisiä joka puolella, mutta rohkeasti hän sitte meni ensimmäiseen kauppaan kurpitsaämpäri kädessään ja sanoin tädille "trick-or-treat!", katseli kysyvänä tätiä ja äitiä ja isää, että mitä nyt, sitte otti yhden karkin kuten neuvottiin ja näytti sitä vielä kaikille osapuolille, näinkö, tämäkö tästä :) Hämillinen "Thank-you" vielä perään ja valmista tuli. Näin edettiin ja parin kaupan jälkeen tämä nuori mies oli ihan pro ja meni reippaasti ovesta sisään, hoiti homman ja tuli ulos! Me Juhon kanssa seurattiin meidän pienen pojan touhuja liikutuksen kyyneleet silmissä. Hän oli niin reipas ja liikkuttava!

Kun lähdimme kotiin ja nuori herra istui rattaiden kyytiin, niin sitte vasta riemu alkoi. Ensimmäinen paperi auki ja suklaata suuhun. Voi jessus miten ihanaa! Suu täynnä suklaata, silmät kiiluen sormi pystyyn ja "haluan yksi vielä." :) Tässä vaiheessa hänelle vasta selvisi, mikä mahtava aarre siellä kurpitsaämpärissä olikaan :)

Kotoisia tunnelmia

Viime viikolla avattiin Marimekon kauppa Palo Altoon, tohon meidän lähelle Stanford Shopping Centeriin. Sinne piti tietysti heti päästä fiilistelemään ja tehtiinkin poikien kanssa täsmäisku sinne perjantaiaamulla. Hinnat oli päätä huimaavia, aika paljon vielä enemmän kuin Suomessa, mutta pakko sieltä oli ostaa pojille samanlaiset raitapaidat :)

Jasper The Biker

http://www.youtube.com/watch?v=fI-nQhy0mH4

Jasperista on tullut ihan huippuhyvä tasapainopyörän kanssa ja ajattelin jakaa pienen videon kanssanne. Vietimme tänään aamupäivän läheisessä skeittipuistossa ja siellä oli kolme pientä staraa pyörineen: Jasper, Aurora ja Finn. Kaksi tuntia meni ihan siivillä ja lapsilla oli todella hauskaa.

Stella is back

Stella on taas alkanut tulla luoksemme hoitoon. Näin aluksi vain kerran viikossa, perjantai aamupäivisin. Jasper ja minä olemme molemmat erittäin innoissamme asiasta :) Kyllä meillä olikin jo ikävä Stellaa! Puoli vuotta oli taukoa. Nyt on kaksi perjantaita takana ja täytyy sanoa, että aikamoista hulinaa kolmen lapsen kanssa :) Olen juuri alkanut tottua arkeen kahden lapsen kanssa ja tähän soppaan kun vielä lisätään yksi erittäin määrätietoinen tyttölapsi, niin vauhtia ja vaaratilanteita tulossa. Mutta saadaanpahan tämä porukka tasapainoon, kun on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa touhuamassa. Ohessa kuva viime perjantailta kun päätimme ottaa pientä haastetta ja lähteä ystävien kanssa vähän kauemmas puistoilemaan. Autossa oli minun lisäkseni kaksi poikaa, yksi tyttö, yhdet vauvan vaunut, yhdet nuken rattaat, yksi polkupyörä, yksi potkulauta, hiekkaleluja, eväät ja vaippakassi. Siinä oli pakkaamista kerrakseen. Meitä ei pieni tihkusade haitannut ja aamupäivä oli oikein onnistunut ja kaikilla mukavaa :)

Aika kuluu

NONNI! Se mennä putkahti syyskuu ilman yhtään postia täältä. Ihan kauheeta :( Anteeksi vaan kaikille uskollisille lukijoille. Meillä on ollut sen verran vauhtia ja vaaratilanteita, että ei vaan ole ehtinyt. Illalla olen niin väsynyt, että kaadun sänkyyn. No mutta, nyt olen täällä. Mistäköhän sitä edes aloittaisi. Vieraita on ainakin piisannut :)
Leena-mummo tuli meidän iloksi Juhon kesäloman jälkeen ja viipyi kolme viikkoa. Mulla oli siis edelleen tukijoukkoja ja Jasperilla leikkiseuraa. Syyskuu toi tullessaan myös taas Jasperille jumpan ja musiikkitunnin. Molempia hän on ehtinyt kysellä kesän aikana useasti. Tällä kertaa hän menikin jumppaan jo vähän isompien ryhmään, 2.5 - 3.5 vuotiaat. Siellä on vähän enemmän ohjeistusta kuin aikaisemmin, mutta äiti vielä kuitenkin mukana. Ja hyvin se menee. Ensin Jasper oli vähän ihmeissään kun ei saanutkaan juosta ihan miten vaan missä vaan, vaan piti odottaa omaa vuoroaan ja tehdä niin kuin sanottiin, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan.
Pari päivää Leenan lähdön jälkeen tuli Allenin Sami Australian turneeltaan (9kk) tänne viettämään viimeisen kuukauden ennen Suomeen paluutaan. Tuolla noi pojat, Sami ja Jasper, nyt ovat jakaneet yhteisen huoneen kuin oikeat veljekset :)
Samaan aikaan olivat vielä Aarne-paappa ja Elina täällä viikon verran ja Jasperilla taas ilo ylimmillään :) Heidän kanssaan käytiin Happy Hollowssa ja viikonloppuna kierreltiin San Franciscoa. He jatkoivat tästä ystäviensä kanssa autolla tehden aikamoisen road tripin Chicagoon ja sieltä lentäen takaisin Suomeen.

Anton on superhelppo vauva ja olemme opetelleen yhteiseloa hyvällä menestyksellä. Hän nukkuu, syö ja hymyilee :) Menee nukkumaan puoli kahdeksalta illalla ja syö siinä yhdentoista maissa maitopullon ja jaksaakin sitte nukkua ainakin kuuteen asti aamulla. Useimmiten vetelee kahdeksaan asti tai ylikin. Eikä koskaan herää kiukkuisena itkien vaan aina hymyssä suin :) Hän on niin hirveen liikkis! Kuten myös Jasper, joka rakastaa kovin pientä veljeään. Halailee ja pussailee alvariinsa.
Minä ja Jasper veimme pikkuveljen uimaan ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Oli syksyn viimeinen hellepäivä ja ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Meidän uima-altaan vesi on lämmintä, mutta aika viileää kolmikuiselle vauvalle. Mutta Anton ei ollut moinaskaan! Hiukan haukkoi henkeä kun kastelin häntä, mutta yhtään ei itkenyt. Ei edes silloin kun sukellutin häntä. Reipas poika!