Friday, July 27, 2012

Kuulumisia

Anton: Pikkuveli kasvaa kovaa vauhtia ja on erittäin helppo vauva. Ollut koko ajan. Ihmettelen vaan koko ajan hymyssä suin, että tämmöstäkin tämä pienen vauvan kanssa oleminen voi olla :) Näin ei todellakaan ollut esikoisen kanssa... Jaapo huusi tauotta kaiken hereilläoloaikansa ensimmäiset pari kuukautta, eikä nukkunut juuri ollenkaan ja kun nukkuin niin pienissä pätkissä. Kannoin käytännössä häntä koko sen ajan. Ihminen oppii tekemään kaikenlaista pieni ihmislapsi rintarepussa. Kirjaimelllisesti. Anton on nukkunut useana yönä jopa yli viiden tunnin pätkän ja vielä toisen about kolmen tunnin pätkän siihen päälle ensin vähän tankattuaan. Käytännössä siis herännyt vain kerran yöllä syömään. Ja ikää on vasta neljä viikkoa! Hänellä on ollut vähän kaasu ongelmia, mutta olen siihenkin antanut lääkettä, joten on pysynyt hallinnassa. Eilen oli ensimmäinen kertaa kylvyssä (napa lähti irti vasta edellisenä päivänä) ja hän nautti todella paljon. Jasper oli mukana kylvettämässä ja pesi veljen tukkaa ja nautti myös :)

Jasper: Sai jostain 39.5 asteen kuumeen tälle päivälle :( Aamulla kömpi tulikuuma poika viereen ja päivä onkin vietetty kotosalla lepäillen. Muuten hän on reipas isoveli, joka auttaa äitiä pikkuveljen hoitamisessa. Hän esim. vastaa Antonille annettavien kaasulääkkeiden purkkien avaamisesta ja äidille ojentamisesta :) Äidin kanssa tulee otettua yhteen vähän useammin kuin ennen ja rajoja testaillaan ahkerasti, joten hän ehkä reagoi nyt sillä tavalla uuteen perheenjäseneen. Niin kauan kuin Anton on kuitenkin ihana ja äiti vaan tyhmä, niin ei haittaa. Hän haluaa paljon jutella päivän tapahtumista ja se aika illalla pitää jomman kumman vanhemman kanssa saada. Silloin tulee uni paremmin ja muutenkin hän kokee, että hänet huomioidaan. Kaikki on nyt niin Antonin kimpussa ja ihmettelevät uutta vauvaa. Siis esim. puistotutut.



Ansku: Äitylin selkä on mennyt kahden ison vauvan mahassa kantamisesta niin huonoon kuntoon, että yksi käynti kiropraktikolla kääntyikin puolen vuoden tehohoitoon. Sain armottoman tuomion: yksi välilevyn pullistuma ja useita hermotuppia jumissa. Ensimmäiset kolme kuukautta käyn siellä kolme kertaa viikossa ja loput kolme kuukautta kerran viikossa. Hiphei. Mutta jos sillä nyt tulisi kuntoon, niin hyvä. Muuten olen parantunut hyvin, leikkaushaava ei juurikaan enää vaivaa enkä ole tarvinnut särkylääkkeitä pariin päivään.

Juho: Perheen pää voi hyvin kaikesta edellisestä huolimatta ;) Juho oli kotona ensimmäiset pari viikkoa Antonin syntymän jälkeen ja tekee nyt ahkerasti töitä ollakseen lomalla taas pari viikkoa elokuun lopulla. Sen aikaa mua auttamassa on mun äiti. Kaksi aikuista pystyy vaan niin paljon enempään kuin yksi. Mulla on siis hyvin asiat.

Thursday, July 12, 2012

Antonin mitat

Unohdin mainita Antonin strategiset syntymämitat alkuperäisessä herran esittelypostissa. Hän painoi siis 4,1kg ja oli 52,5cm pitkä. Vertailun vuoksi Jasperin vastaavat olivat 4,3kg ja 53,5cm. Eli aikalailla samankokoiset pojat.

Sunday, July 08, 2012

Isoveli




Jasper on ottanut uuden tulokkaan erittäin hyvin vastaan. Yllättävän hyvin. Hän oli jo sairaalassa hyvin innoissaan pikkuveljestä ja mietin, että  miten mahtaa mennä kun veikka tuodaan kotiin. Mutta kaikki on mennyt todella hyvin. Hän tarkistaa heti aamulla onko Anton herännyt ja sitte vasta onko äiti ja isä hereillä :) Hän myös silittelee Antonia ja haluaa pitää sylissä. Olemme antaneet kaiken tapahtua ja yrittäneet välttää kieltämistä muutoin kuin pakon edessä. Jasper sai lisäksi aika paljon lelulahjoja Antonin synnyttyä, sekä sairaalassa että kotona. Joten hän ei ole jäänyt huomiotta, pikemminkin päin vastoin. Ehkä ollaan liioiteltu, mutta tässä asiassa ehkä parempi liikaa kuin liian vähän.
Ennen Antonin syntymää olemme puhuneet paljon pikkuveljestä ja valmistelleet Jasperia siihen. Mutta on ollut todella vaikea tietää kuinka paljon kaksivuotias oikeasti ymmärtää ja käsittääkö hän, että sieltä oikeasti tulee uusi ihminen. Jotain on mennyt nähtävästi perille, koska hän jopa silloin unenpöppörössä keskellä yötä Jaanalle mennessä totesi, että nyt pikkuveli syntyy :) Olimme puhuneet lähiviikkojen aikana hänen kanssaan mitä tapahtuu sitten kun pikkuveli syntyy, että Jasper menee Jaana-tädin luokse ja isi ja äiti menee sairaalaan. Sen neljä päivää mitä minä ja Anton oltiin sairaalassa, pojat pärjäsivät oikein loistavasti keskenään. Hyvää bonding aikaa isälle ja pojalle. Äitiä oli kyllä ilmeisesti vähän ollut ikävä, mutta hän ei ollut ollenkaan niin kiinni mun lahkeessa kotiin tultuamme kuin luulin. Nyt Juho on ollut lomalla tämän viikon ja on vielä ens viikon, joten molemmat pojat saavat ansaitsemansa huomion eikä kumpikaan jää paitsi mistään.

Tervetuloa Anton!



No ei tarvinnut sitte odotella sovittuun keisarinleikkauspäivään, vaan pikkuveli päätti itse syntymäpäivänsä. Joka oli siis varhain lauantai aamulla kesäkuun 30. päivä. Olimme perjantaina Jaanan 50v päiviä juhlimassa ja olo oli jokseenkin tukeva. Tulin Jasperin kanssa kotiin aikaisemmin ja laitoin hänet nukkumaan. Juho jäi vielä, mutta tuli muutaman tunnin päästä perässä. Noin klo 23 alkoi supistelemaan, mutta ajattelin, että nämä on näitä samoja harjoitussupistuksia, mitä on ollut jo useana päivänä. Mutta aika nopeasti ne alkoivat olla kivuliaita. Juho meni nukkumaan ja minäkin yritin, mutta eihän siitä mitään tullut. Kahdentoista jälkeen olin jo aika varma, että lähtö tästä tulee. Annoin Juhon kuitenkin nukkua kun ajattelin, ettei tässä mitään kiirettä ole. Puoli yhden jälkeen supistukset tulivat jo tosi nopeaan tahtiin ja olivat kivuliaita. Aloin pakata tavaroita ja herätin Juhon. Supistukset kävivät koko ajan vaan kivuliaammiksi ja Juho jo vähän hermostui, että mene nyt autoon kyllä niitä tavaroita voi hakea myöhemminkin. (Niin, olisihan ne voinut myös pakata etukäteen...) No saatiin kuitenkin kaikki autoon, Jasper ihan unisena, ja kaikki takaisin Jaanalle. Siellä ei oltu vielä edes ehditty nukkumaan ja Jasper ovesta sisään ja auton nokka kohti sairaalaa. Siellä käytiin sitte vielä viimeisen kerran keskustelu siitä haluanko yrittää synnyttää alakautta vai leikataanko suosiolla. Mietin vielä hetken ja ajattelin, että jos ponnistusvaihe olisi ollut lähellä, olisin voinut ehkä yrittää. Supistuksia tuli tässä vaiheessa kolmen ja puolen minuutin välein, kestivät 40 sekuntia ja olivat todella kivuliaita. Joten oletin, että kohdunsuu olisi jo auennut aika paljon, mutta se oli vain 2.5 senttiä. Eli aika pitkä matka vielä 10 senttiin. Siinä vaiheessa päätös ei ollut vaikea. Edessä olisi samanlainen 20 tunnin kivulias odotus ja mahdollisesti kuitenkin leikkaus, kuten Jasperin kanssa tai leikkaus ja vauva maailmanssa muutamassa tunnissa. Siis leikkauspöydälle. Sairaalan parkkilipun mukaan tulimme paikalle 01.15 ja Anton Edward Kalevi syntyi 04.13 lauantai aamulla. Leikkaus sujui mallikkaasti ja pääsimme kaikki parin tunnin päästä osastolle. Tällä kertaa jouduimme aluksi jakamaan huoneen toisen perheen kanssa, mutta jo lauantai iltapäivällä pääsimme omaan huoneeseen.
Amerikan itsenäisyyspäivän kunniaksi toimme uuden kansalaisen kotiin keskiviikkona. Anton on ollut vähän keltainen (jaundice) ja sitä on seurattu verikokein tämän ensimmäisen viikon aikana tiuhaan. Eilen lauantaina saimme vihdoin normaalin lukeman, joten se huoli on nyt pois. Hän on täydellinen pieni ihmisen alku :)