Monday, June 29, 2009

Piristystä

Joku sentään arvostaa tekemääni työtä ja huomioi sen :) Ilo se on pienikin ilo! Piristystä päivään on tähän mennessä tullut jo kahdesta eri syystä (ja on vasta puolipäivä). Olin yön töissä Netflixillä ja esimieheni ilmoitti, että siirtävät minut Netflixin työntekijäksi koska teen työni todella nopeasti ja laatu on erinomaista. (Olen tähän asti ollut työnvälitystoimiston kautta heillä töissä ja saanut sitä kautta palkkani.) Ja kun tulin kotiin, sain Netflixiltä vielä puhelun, jossa halusivat haastatella minua toiseen hommaan!! Hain perjantaina tätä paikkaa ja nyt jo soittivat :) Todella nopeaa toimintaa. Tämä homma olisi kuin mulle tehty: Procurement Representative eli vähän niin kuin osto-osaston assari. Siis täydellinen! Mähän olen jo ennestään superassari ja nyt mulla on vielä koulutus varastoinnin, ostamisen ja kaikkeen siihen liittyvän osalta. Saa taas nähdä kuinka käy, mutta toivon tietenkin taas parasta. Keskiviikkona on puhelin haastattelu ja katsotaan sitte mitä sen jälkeen. Kyllä sitä vaan aina jaksaa innostua, vaikka kuinka on tullut kieltäviä vastauksia aikaisemmin. Mitäs jos tämä nyt ois sitte SE!?

Muuttopuuhissa

Lauantaina oli varmasti kuumin päivä tähän mennessä, about neljäkymmentä astetta. Todella helle. Hiki valui pelkästään seisoessa. Ja meilläpä olikin oikein puuhapäivä, joten hikeä valuikin sitte vähän enemmän. Lääkäriystävämme Koskenvuot lähtivät kahden vuoden pestinsä jälkeen takaisin Suomeen ja olimme tyhjentämässä heidän taloaan. Teimme erittäin hyvän diilin heidän kanssaan ja käytännössä katsoen ostimme heiltä kaiken mahdollisen. Mutta koska meillä ei ole vielä omaa kotia, mihin olisimme huonekalut vieneet, vuokrasimme pariksi kuukaudeksi varastotilan ja se täytettiin siis lauantaina. Tila on juurikin oikean kokoinen, yhtään enempää ei olisi mahtunut. Yksi tekopuu jouduttiin ottamaan nykyisen asuintalomme pihalle kun ei enää mahtunut. Meille tuli vielä kaikenkukkuraksi sen verran hoppu siellä varastolla, että juoksimme se muovipuu kainalossa kolme minuuttia vaille seitsemän pitkin suuren varaston käytäviä ja sieltä ulos, kun seiskalta menee hälärit päälle. Ja se olisi tullut todella kalliiksi. Mutta ehdittiin kuin ehdittiikin ulos ajoissa :)
Mahtavaa, että nyt meillä on kaikki tarpeellinen omaa kotia odottamassa, mutta se tarkoitti myös sitä, että piti hyvistä ystävistä luopua. Koskenvuot ovat tulleet tässä parin vuoden aikana meille tärkeiksi ja oli erittäin inhottavaan sanoa heille hyvästit. Koska me tyhjensimme heidän kotinsa, oli vähintäänkin kohtuullista, että viettivät viimeisen yön täällä meillä. Rumi teki ehkä parasta lammas-currya ikinä ja saunottiin. Sunnuntaina ehdittiin vielä isolla porukalla aamupalalle, oleilla poolilla ja kahvitella. Lentokentällä oli haikea tunnelma.

Tuesday, June 23, 2009

Santa Cruzissa

Vietettin mahtava päivä tänään Santa Cruzissa. Se on kyllä aina yhtä kiva paikka käydä. Ja aina suunnitellaan viikonlopun beach reissua sinne. Ikävä kyllä vielä ei olla koskaan sitä toteutettu, mutta ehkä joskus. Se on sellainen pieni idyllinen surffikaupunki. Ihmisillä on erittäin rento tunnelma ja kaikki ovat ystävällisiä. Käytiin syömässä yhdessä panimoravintolassa ja Santa Cruz Warfilla. Se on valtava laituri, johon ajetaan autolla ja ehdottomasti must. Siellä on paljon pieniä putiikkeja ja ravintoloita. Pakollista turistikrääsää on aina pakko ostaa :) Siellä on myös yleensä todella paljon merileijonia ja näin oli nytkin. Tosin niitä ei ollut ihan niin paljon kuin yleensä. Ne on hassuja otuksia. Nytkin niitä makoili yhdellä rampilla parisen kymmentä pitkin ja poikin ja päällekkäin. Muutamia oli myös laiturin alla tukipaalujen päällä. Ihmiset myös kalastaa siellä usein. Yhden miehen saalis oli ämpärillinen makrilleja ja kaksi meritähteä. Toinen tähti oli sellainen "tavis" viiden sakaran tähti, mutta toinen oli valtavan suuri punainen tähti, jolla oli 21 sakaraa. Se oli ihan mieletön! Halkaisijaltaan varmaan puolisen metriä. Mies sanoi, että siitä tulee hieno koriste! Luulen, että jopa Monterey Bayn akvaario olisi ollut kiitollinen sellaisesta ja olisi tähti pysynyt hengissä. Mutta oli se hieno.
Juho ja Martti lähtivät saattamaan Leenaa lentokentälle, hänellä on myöhään lento Bostonin kautta Helsinkiin. Huomenna lähtee Jaana ja lapset, ja myös Martti vaikkakin eri lennoilla. Meitä on ollut täällä talossa kuukauden päivät kuusi aikuista (ja seitsemäskin pari viikkoa samaan aikaan) ja kaksi lasta ja nyt yhtäkkiä taloon jää vain minä, Juho ja Rumi. Tulee todella hiljaista. Ja Rumikin lähtee sitte heinäkuun lopulla.

Juhlat

Lauantaina oli tupa täynnä porukkaa ja juhlittiin jälleen kerran meidän molempien valmistujaisia. Garden partyihin osallistui yli neljäkymmentä vierasta. Lähes kaikki, jotka oli kutsuttu, tulivat. Aloitimme jo aikaisin heti puolen päivän jälkeen, koska Keijo lähti Suomeen neljän lennolla, joten hänen piti lähteä juhlista jo kahden maissa. Mutta juhlat jatkuivat vielä pitkälle sen jälkeen. Grillatttin ja saunottiin. Taisi noita miehiä olla kahdeksan samaan aikaan saunassa :) Ja laulu raikui. Oli naapureilla ihmettelemistä. Ja meidän muutamilla ulkomaalaisilla vierailla. Luultavasti mun amerikkalainen koulukaveri Michael sai kauheimman shokin kun erehtyi menemään mukaan. Raukka parka kertoi olleensa "saunassa" ennenkin, mutta ei tainnut olla ihan sama meininki. Luultavasti hän on käynyt jossain kuntosalin saunassa, jossa täkäläisittäin on about 50-60 astetta eikä siellä saa heittää vettä. Ja siellä ei yleensä olla alasti. No nyt kaveri joutui seitsemän alastoman suomalaisen miehen kanssa pieneen, noin 80-90 asteiseen hikiseen koppiin. Ja kauhea hoilotus kaikenmaailman lauluja armeijan marssilauluista Bohemian Rhapsodyyn... :) Tuli aika vilkkaasti sieltä pois ja näytti siltä, että jonkun sortin trauma ehkä jäi :)

Friday, June 19, 2009

Pyöräretkellä

Oltiin mahtavalla pyöräretkellä torstaina. Minä, Juho, Leena, Martti ja Keijo. Lähdettiin San Franciscon Fisherman's Warfilta ja ajettiin Sausalitoon. Minä omalla pyörälläni, Juho ja Keijo yhdellä tandemilla ja Leena ja Martti toisella tandemilla. Kyllä oli hauskaa! Ajeltiin Marinan rantaa pitkin Golden Gate sillalle ja ylitettiin silta. Näin polkupyörän selässä se oli aikalailla erilaista kuin autosta katsottuna. Aika huimaa. Siellä oli paljon turisteja, joten ylitys meni melkein kävellessä kun oli niin ahdasta. Sillan toisella puolella pysähdyimme näköalapaikalle vähäksi aikaa ja sieltä lasketeltiin alas Sausalitoon. Syötiin lounas ihanassa italialaisessa ravintolassa ja jälkiruoka paikallisessa jäätelöbaarissa. Sausalito on todella idyllinen pieni kylä ihan Bayn rannassa. Mahtavat näkymät San Franciscoon. Siellä kelpaisi kyllä asustella jos olisi vaikka SF:n keskustassa töissä. Tultiin takaisin lautalla, joka kiersi vielä toisessakin satamassa hakemassa lisää kyytiläisiä. Lautta oli aivan ääriään myöten täynnä polkupyöriä ja niiden kuskeja. Pyöränvuokrausfirmat tekee kyllä turistien kanssa hyvät kaupat, ja niitä on vaikka kuinka paljon Fisherman's Warfin alueella. Siis sekä turisteja että pyydyksiä :)

Monday, June 15, 2009

Juhon graduation

Lauantaina oli suuri päivä: Juhon valmistujaisseremoniat Santa Clarassa. Sinne lähdettiin jo kasilta aamulla ja edessä oli pitkä päivä. Tilaisuus kesti reilu pari tuntia ja sen jälkeen oli kaikille piknik. Eli noin kymmenen tuhannen ihmisen festarit käytännössä. Ja hyvät olikin. Kaikilla oli omat pöydät, meillekin oli etukäteen ilmoitettu pöydän numero ja annettu kartta missäpäin pöytä sijaitsee. Ruoka ja juoma oli erinomaisen hyvää, kuten myös mahtava live bändi. Ja niin hienoja bajamajoja en ole nähnyt missään. Ne oli käytännössä katsoen hienoja ravintola toiletteja mihin oli laitettu pyörät alle ja kuskattu sinne. Kyllä kelpas. Siellä me viihdyttiin aika tovi ja sitte kiiruhdettiin Jamilla baletti esitykseen. Ja sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Jamppa on kysellyt lähes joka päivä, että kuka tulee sitä katsomaan. Ja kyllä se olikin hyvä! Kuvia sekä Juhon valmistujaisista että Jamilla esityksestä tulee myöhemmin.
Ja heti kun oltiin saatu pienet ballerinat onniteltua, minä ja Juho jatkettiin seuraaviin juhliin. Me ollaan katsos oikein jetset pariskunta. Mentiin toisten jetset pariskuntien kanssa Palo Altoon nauttimaan illallista ja parantamaan maailmaa. Koskenvuot lähtee jo parin viikon päästä kokonaan takaisin Suomeen ja se on kauheeta. Miten meidän käy kun vähäisetkin ystävät lähtee pois? Jännättiin siinä samalla, että pysyykö vauva vielä Johannan sisällä vai tuleeko illan aikana pois kun toi rouva Alastalo on niin kovin raskaana. Pysyi toistaiseksi, mutta ei luultavasti enää kauaa.

Koko päivä hommaa

Työn etsiminen on todellakin koko päivä homma. Viime viikko meni kauheessa kiireessä kun piti juosta paikasta toiseen itseään myymässä. Sen lisäksi että olin kahtena yönä Netflixillä töissä, olin kahdessa eri job fairissa, yhdessä lecture & dinner & networking tapahtumassa ja yhdessä puolen päivän kokouksessa jopa Sacramentossa asti. On se nyt ihme, ettei missään vaiheessa jää mato koukkuun! Miten ne työnantajat voivatkin katsoa niin kieroon? Ja koko ajan!
APICS on USAn laajuinen Operations Managementin ammattiyhteisö, johon kuuluu tämän alan ammattilaisia joka puolelta. Sertifikaatti, jota suoritan on nimenomaan APICSin kouluttama ja ainakin tässä maassa hyvinkin tunnustettu. Olen ollut perustamassa meidän kouluun Golden Gate University Student Chapteria viime vuoden lopulta lähtien ja toiminut Vice Presidenttinä. Nyt oli vähän aikaa sitte vahdinvaihto ja uudet opiskelijat valittiin vetämään student chapteria. Minä ja kaksi muuta entistä boardin jäsentä jatketaan nyt main chapterin eli Golden Gate Chapterin boardissa. Ja awardeja tuli taas lisää :) Student Chapterin perustamisesta tuli minulle ja muille boardin jäsenille, meitä yhteensä ollut siis kolme, APICSilta Volunteer of the Year award. Että kyllä tässä meriitit kasvaa, mainetta ja kunniaa tulee ovista ja ikkunoista :) (ja siitä huolimatta, tai juuri siitä syystä, olen vieläkin työtön). No joo, mutta siis pitkän alustuksen jälkeen, olin Sacramentossa juurikin tämän organisaation vapaaehtoistyön puitteissa koko länsi/pohjois Amerikan alueen kokouksessa. Ihan hyvä tietää edes tässä vaiheessa mistä oikein on kyse ;) Juho, Leena ja Keijo lähtivät mukaan ja viettivät hauskan päivän Kalifornian pääkaupungissa kun minä istuin sisätiloissa ja edustin.

Sunday, June 07, 2009

Työhakemuksia

Viikonloppu on mennyt työhakemuksia kirjoitellessa ja muita projekteja tehdessä. Onneksi on tekemistä. Miestä ei ole paljon näkynyt. Juholla on viimeiset hetket käsillä koulussa ja meno sen mukainen. Sitä näkyy aina vaan suurimmissa käänteissä, muuten istuu koulussa ja tekee töitä. Hyvä niin. Tuleepahan hyvät arvosanat. 
Leena ja Martti ovat edelleen täällä. Martti on ikävä kyllä ollut kipeä jo muutaman päivän, joten hänen aikansa on mennyt enimmäkseen sängyn pohjalla. Leena on viettänyt San Franciscossa museopäiviä ja muuta mukavaa. Huomenna tulee isoisä Keijo, joten meillä on täällä tupa täynnä :) Vain väliaikaisesti, koska kesäkuun loppupuolella talo hiljeneekin koko kesäksi. Jaana ja lapset lähtee Suomeen ja Rumikin lähtee heinäkuussa perässä. Me jäädään tänne talovahdeiksi kun ei päästä Suomeen :( Se on kyllä niin väärin! Hyvin voitais tulla sinne kääntymään ja moikkailemaan tutut kun ei ole tärkeämpääkään tekemistä täällä. Mutta ei kun ei. Vaikka tulee sekin päivä vielä joskus!! 

Wednesday, June 03, 2009

Mustaa

Eilen oli todella musta päivä. Tänään alkaa näkymään jo joitakin muitakin värejä. Miten ihminen voi olla niin riippuvainen työstä, että masentuu ihan täysin kun ei sitä ole? Onko se hyvä vai paha piirre? Jatkuva pettyminen ottaa koville. Miten tää voi olla edes mahdollista. Toivon tosiaan, että syynä on työlupa kuvioiden kinkkisyys eikä mikään muu. Mulla on erittäin hyvä tutkinto, valmistuin hyvillä arvosanoilla ja sain vielä kovasta uurastuksesta palkinnon. Jos ei se riitä, niin mikä ihme sitte?? 
Pitää vaan mennä eteenpäin, vaikka alkaa olemaan akku aivan tyhjä. Nyt laajennan aluetta ja alan hakemaan myös muualta Kaliforniasta. Eilen laitoin pari hakemusta Los Angelesin alueelle. Siellä on yksi maailman suurimmista satamista, Long Beach, ja näyttäis olevan aikalailla paikkoja auki. En tiedä auttaako yhtään minua, mutta yrittänyttä ei laiteta. Jos tärppää, niin asutaan sitte vaan kahta kotia Juhon kanssa. Ei tässä muukaan auta. Losiin pääsee suht edullisesti ja lento kestää vain tunnin. Katsoin töitä jopa Suomesta, ja siellä olikin pari ihan mielenkiintoista ilmoitusta, mutta se taitaa olla kuitenkin liian kaukana. Ei se kahdella mantereella asuminen ole meille ainakaan tässä vaiheessa realistista. Been there done that, ja se oli aika kauheeta. 

Tuesday, June 02, 2009

Perseelleen meni

En sitte saanut sitäkään hommaa. Siis en saanut edes työharjoittelupaikkaa. Puhumattakaan oikeasta duunista. Voi! Sanonko mikä!