Monday, February 09, 2015

Hawaii osa 3

Pikkuisen piti kokeilla isojen poikien huvituksia ostarin peliluolassa. Kyllä oli naurussa taas pitelemistä, sen verran tosissaan pojat ottivat. Ja vähän ehkä äitikin. Oli tietysti pakko kokeilla itse myös. Molemmat pojatkin ajoivat "oikeasti" äidin heiluttaessa pyörää :)

Hotellin katolla (33. kerroksessa) oli tosi kiva uima-allas, jota käytimme ahkerasti. Siellä pystyin minäkin rentoutumaan, kun pojat pärjäävät niin hyvin itsenäisesti uimaliiveillä. Anton tässä hyppelee ja leikki Isoäidin kanssa.


Matkan paras lapsikohde oli ehdottomasti Honolulun Lasten Museo (Honolulu Children's Discovery Center). Ihan paras lasten museo, missä me ollaan koskaan oltu. Ainakin erilainen. Sinne oli tehty ikään kuin pieni kaupunki, jossa oli kaikki tarvittavat kaupungin toiminnot, kuten esim. kauppa, palolaitos, poliisilaitos, pankki, autokorjaamo, posti ja vaikka mitä muuta. Lapset saivat kokeilla erilaisia ammatteja, pukivat oikeanlaiset vaatteet ja käyttivät oikeanlaisia työkaluja. Ihan mahtavaa.




Antonin suosikki oli ehdottomasti kauppa.

Ja Jasperin autokorjaamo. Hän korjaili siellä tätä leikkiautoa (joka oli muuten Saab) vaikka kuinka kauan.


Junamies on aina junamies. Eihän sitä junarataa noin vain voinut ohittaa.

Tämä lentokone"simulaattori" oli myös todella suosittu. Siellä pojat leikkivät pitkään. Jasper oli lentokapteeni ja Anton perämies. Laskeutuminen tehtiin yhteisvoimin. Siellä oli oikeasti sellainen video, jossa laskeuduttiin Honolulun kentälle. Koneessa oli myös matkustamo, jossa oli lentoemännän ruokakärryt ja sopivat asusteet. Siellä vilisi pieniä tyttöjä vuoronperään tarjoilemassa vanhemmille juotavaa ja syötävää.

Jotta ei meno ihan lapselliseksi olisi mennyt, kävimme myös Honolulun Taidemuseosssa (Honolulu Museum of Art).  Paikka oli just sopivan kokoinen, että pojatkin jaksoivat suht hyvin. Siellä oli pieni kahvila ja jonkun verran ulkotilaa, joten saivat juosta välillä.



Siellä oli sattumalta juuri alkamassa Bollywood tanssitunti. Meneillään oli jonkunsortin aiheeseen liittyvä seminaari tai festari tms. ja museossa oli tanssihetki. Siihen sai vapaasti osallistua kaikki, joten minä tietysti mukaan. Jasperkin kävi pari tahtia tanssimassa. Erittäin hauskaa ja erilaista. En olisi ehkä muuten koskaan tätäkään kokeillut.

Pari maisemakuvaa meidän hotellin katolta poolilta.


Ihana äiti :)

Lomakin aina loppuu, ikävä kyllä. Jos Juho olisi ollut mukana, ei olisi ollut mikään kiire kotiin, mutta kyllä me kaikki varmaan tässä vaiheessa olimme jo koti-ikävissämme. Kaksi viikkoa on kuitenkin aika pitkä aika. Aloha ja nähdään taas!

Hawaii osa 2

Vähän pidemmällä kiertoajelulla pääsimme katselemaan enemmänkin kuin pelkästään Waikikin ja Honolulun ihmeitä. Saaristossa kun ollaan, niin merta on yllin kyllin. Tuntuu jotenkin ihan hassulta, että olemme keskellä maailman suurinta merta ja vesi on silti todella lämmintä. Ympäri vuoden. Kalifornia on kuitenkin ihan saman meren rannalla, eikä meillä ole koskaan siellä kovin lämmintä vettä.

Tässä mäessä olisi kipuamista. Ja on entisaikoina ollutkin. Ananaspeltojen työntekijöitä on paljon asunut tuon kukkulan yläpäässä eikä ennen ollut mitään bussia yms millä sinne olisi päässyt. Töiden jälkeen käveltiin mäki ylös. Huh huh. On tainnu porukka olla suhteellisen hyvässä kunnossa.


Sen verran oli hyvä ensimmäisen illan ravintola, että menimme sinne toisenkin kerran. Ja ihan yhtä hyvä oli show, vaikka presis sama olikin.



Ikävä kyllä emme selvinneet tältä reissulta ilman lääkärikäyntejä. Ensin käytiin kuuntelemassa Antonin keuhkoja kun antobioottikuurin jälkeen yskä palasi heti takaisin. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, joten päätimme antaa kostean ilmaston auttaa. Ja kyllä se ehkä vähän auttoikin, mutta yskä vaivaa edelleen.

Isoäitiä käytiin näyttämässä lääkärillä seuraavana päivänä, kun issias iski niin pahana, ettei kävelemään pystynyt. Piikki pyllyyn, kunnon lääkitys ja vuokra kärry alle, ja taas mentiin :) Poikien mielestä Isoäidin kärry oli todella makee.

Hawaiilla ei voi käydä viettämättä yhtä iltaa luaussa. Luau on illallisshow, jossa on hyvää ruokaa ja paljon perinteistä tanssia. Paradise Coven Luaussa kävimme Juhon kanssa jo häämatkalla ja sitä suositeltiin edelleen, joten sinne päädyimme. Siellä oli kaikenlaista hauskaa tekemistä ennen varsinaista ruokailua ja showta. Saimme esim. käsin palmunlehdistä punotut seppeleet. Jasper pyysi myös isille, joka ei päässyt mukaan.

Siellä esiteltiin myös perinteisiä kalastustaitoja.

Kuten myös laitettiin tavalliset turistit esiintymään. Tässä tapauksessa vielä miehet joutuivat tanssimaan hulahameissaan. Oli naurussa pitelemistä :)

Vetivät myös vähän miehekkäämmin verkkoja rantaan.

Minä ja Jasper pääsimme pienelle kanoottiretkelle. Onneksi perää piti ammattilainen, koska en tiedä mihin olisimme kaksin joutuneet. Vaikka hienosti melosimmekin. Ainakin Jasper.

Hienot seppeleet siis kaikilla. Kuvissa ei näy ollenkaan Antonia, koska hän nukkui ihan koko tapahtuman. Nukahti bussissa matkalla ja heräsi shown viimeisen numeron aikana. Pomppasi rattaista ja alkoi tanssia. Niin tyypillistä Antsua! Sitte ihmetteli, että mitä ihmettä, miten nämä bileet nyt jo loppu. Justhan mä vasta pääsin alkuun.


Siinä kaivetaan sikaa syötäväksi. On ollut hautumassa mureaksi. Musta kyllä vähän tuntuu, että tuo ei ollut sitä meille tarjoiltua sikaa, vaan show elementti...

Hienot oli tanssit.

Tässä kuvassa on koko ryhmä: minä edessä kuvaajana, Jasper rattaissa kiukuttelemassa ja Isoäiti ja Anton tuolla takana kivireunuksella syömässä välipalaa. Jasperille tuli tässä vaiheessa koti-ikävä, ja ennen kaikkea isiä ikävä. Kaikki oli kurjaa ja piti vähän möksäillä. Se meni kyllä ohi isolla suklaatuutilla ja piirretyillä.

Jopa Hawaiilla Waikikin rannalla voi törmätä tuttuun! Uskomatonta, mutta totta. Vanha työkaverini Salla (Turun Osuuskaupan ajoilta) oli uunituoreen siippansa Antin kanssa häämatkalla. Tavattiin Waikikin rannalla ja rupateltiin mukavia. Maailma on joskus vaan niin pieni :)

Viimeiset lenkkikuvat. Loppulomalla ei sitte juostukaan, kun pohkeet sanoivat sopimuksen irti. Joku rasitusvamma tai jotain. En pystynyt juoksemaan askeltakaan ja lopulta myös reippaasti käveleminen oli tuskaa. Ei hyvä.