Kohtaaminen

Olimme Jaapon kanssa tänään hengailemassa ostoskeskuksessa. Oli niin kuuma, että oli pakko mennä ilmastoituun tilaan. Istuskelimme penkillä ja meidän viereen tuli vanhempi nainen. Jasper oli kovin kiinnostunut tästä tädistä ja niin täti alkoi jutella meidän kanssa. Tai lähinnä Jasperin. Oli mahtavaa seurata vierestä kuinka pieni mies teki tuttavuutta ihan itekseen vieraan ihmisen kanssa :) Herttainen nainen esittäytyi Auntie-Lindaksi. Toivottelimme kohtaamisen päätteeksi hyvät viikonloput ja Jasper katseli vielä pitkään tädin perään :)

Minä seison kun kerran voin

Meidän poika ohitti istumisen parissa päivässä ja päätti että on paljon hienompaa seistä. Hän haluaisi koko ajan seistä vaan. Istuminen on ihan tylsää parin minuutin päästä ja hän ponkaisee jalat suoriksi ja eikun ylös. Tietenkään hän ei vielä osaa itekseen istua eika seistä, mutta jos joku vaan pitää tasapainossa niin Jasper kyllä seisoo vaikka koko päivän. Pää pyörii ympäriinsä ja ihmettelemistä riittää. Mietin vaan että miten noin pienen pojan jalat kestää, kun hän on vasta reilu kolme kuukautta. Ettei käy niin kuin äidillensä, joka lähti about 7kk kävelemään, käyräthän niistä tuli.

Suomen matkaa odotellessa

Ihanaa lähteä Suomeen vaikka vähän hirvittää Jasperin kanssa kaksin lentäminen. Mitähän nuori herra mahtaa olla mieltä. Meillä on kantoreppu, joten luultavasti sen osalta menee hyvin. Hän tykkää olla siinä ja on kuitenkin vielä suhteellisen kevyt että jaksan kantaa vaikka kauemminkin. Toivottavasti kuitenkin saadaan sänky Jasperille koneessa, koska olisi valtavan mukavaa saada laskettua hänet sylistäni 10 tunnin lennon aikana. Hyvä jos hän nukkuisi matkan, mutta toisaalta taas jos hän nukkuu koko matkan, miten käy unien Suomessa kun ollaan illalla perillä. Mutta eniten siinä matkassa jännittää ehkä niinkin arkinen asia kuin herran kakka. Kun on tällä foorumilla ennenkin hänen kakkaansa kommentoitu niin kommentoidaan taas. Nyt on menossa joku kasvuspurtti eikä herra kakkaa kuin joskus ja jouluna. Siis monta päivää saattaa mennä ilman. Mutta sitten kun se päivä koittaa niin silloin on kiire. Jos ei vessaa tms. vesipistettä ole kohilla, huonosti käy. Sitä tulee meinaan paljon. Todella paljon. Ja jos tämä osuu meidän lennolle, niin voi jumppahuiti en tiedä mitä teen. Sen kasan siivoamiseen ei tästä maailmasta löydy tarpeeksi puhdistusliinoja, siihen tarvitaan juokseva vesi. Ja sitä ei lentokoneesta löydy. Sain äitiryhmässäni neuvoksi ottaa mukaan toinen vaatekerta myös itselle. Lohduttavaa.

No se siitä kakkajutusta. Saavumme Helsinkiin tiistaina iltayhdeksältä ja tarkoitus olisi lähteä suoraan Hämeenlinnan mökille jos vaan ilmat suosivat. Siellä vietetään ensimmäinen viikko ja Turkuun jatketaan näillä näkymin sunnuntaina 25.7. Juho tulee Suomeen perjantaina 30.7. ja silloin mennään koko porukka Mustiolle. Lauantaina 7.8. juhlitaan häät ja Jasperin ristiäiset, ja sen jälkeen on vielä vähän avoimena mihin suunnataan ennen kotiinpaluuta 18.8. Ihan hyvä pitää tällä kertaa aikataulu suht avoinna kun ei tiedä miten tämä matkailu vauvan kanssa sujuu.

Mun puhelinnumero Suomessa on 041-724 6294. Soitelkaa ihmeessä :)

Leppoisaa elämää

Jasper on nyt reilu kolme kuukautta ja hänestä on tullut oikein hyväntuulinen kaveri. Asiat on muuttuneet todella paljon siitä kun hän huusi tuntitolkulla joka päivä. Maitoallergia löydettiin, ja minä aloitin dietin, kun hän oli neljä viikkoa. Kaksi viikkoa kesti ennen kuin veri loppui, mutta kun se loppui, Jasper alkoi pikkuhiljaa rauhottumaan. Eli kun maito saatiin pois niin lapsi rauhoittui. Varmistus allergiaan tuli joku aika sitten kun vahingossa söin pari voileipäkeksiä ja yhden makkaran, jossa oli juustoa. Olin huolimaton enkä ajatellut. Jasper huusi yhden yön taukoamatta ja hänelle tuli heti vähän verta kakkaan. Aloin miettimään syömisiäni ja nuo kaksi tulivat vastaan. Paha äiti.

Mutta siis nyt on kaikki todella hyvin. Hän nukkuu jo joka yö yhden viiden - kuuden tunnin pätkän. Joka on helpottavaa parin tunnin heräilyn jälkeen. Hän menee nukkumaan seitsemän ja kahdeksan välillä ja nukkuu vähintään kellon ympäri, yleenä enemmänkin. Tietysti herää välillä syömään, mutta nukkuu aamuisin suht pitkään. Otan hänet yleensä meidän sänkyyn viereeni kun Juho lähtee ja hän syö ja jatkaa vielä unia. Jasper on super hyväntuulinen aamuisin ja hänellä on kovasti asiaa. Itse herään yleensä hänen höpötyksiin :) Sitte harjoitellaan istumista ja jutellaan ja leikitään. Nyt kun hän on päässyt istuvaan asentoon, selällään makaaminen on ihan kamalaa. Kauhea huuto jos vaan vähänkään yritän. Ja koska kolmekuukautiselle vauvalle on vaikeaa vaihtaa esim. vaippaa laittamatta hoitopöydälle makaamaan, vaihtopenkillä on yleensä aikamoista protestoimista.

Yllättävää kyllä, Jasper tarvitsee suht nopeasti aamulla ensimmäiset päikkärit. Jo yleensä tunnin tai puolentoista päästä heräämisestä tarvitaan puolen tunnin unet. Mutta sitten hän onkin hereillä melkein koko päivän. Parit kolmet puolen tunnin tirsat vetelee jossain välissä (ehkä), mutta eipä paljon muuta.

Nukkumaan laittaminen on muuttunut myös todella paljon. Ennen nukahtamista edelsi kova ja pitkäkestoinen huuto eikä hän nukahtanut muuten kuin sylissä. Nyt tuuditan häntä hetken sylissä, lasken sänkyyn ja silittelen hetken. Yö unille pääseminen kestää jonkun aikaa, mutta päiväunille pääsemiseen riittää yleensä vain vaakatasoon laittaminen. Varsinkin jos laitan hänet rattaisiin, hän yleensä nukahtaa ennen kuin pääsen edes ovesta ulos. Siis todella radikaali muutos. Mutta. Hänellä pitää olla joku rätti tms. kangas naaman edessä. Mistä sekin johtuu? Laitan hänelle tutin suuhun ja liinan naamalle, niin kaverilla silmät pyörähtää ympäri ja nuori mies on umpi unessa :) Tai jos ei heti nukahda, niin itse hieroo sitä liinaa naamalla hetken ja sitte tööt, kipsa kiinni :)

On tämä vanhemmuus niin ihmeellistä. Pieni mies kehittyy niin järkyttävää vauhtia, ettei aika todellakaan tule pitkäksi.Riittää ihmettelemistä. Lauantaina iltapäivällä saimme kuulla ensimmäisen oikein kunnollisen kikatusnaurun! Se oli super liikkistä! Ja Jasper itsekin huomasi, että hei minä sainkin aika hauskan äänen aikaiseksi ja sitä kesti vaikka kuinka kauan. Uudelleen ja uudelleen :)

Jasperin aamuhöpötyksiä

July 4th

Tänään on juhlittu Jasperin ensimmäistä itsenäisyyspäivää. Hänen osaltaan vielä ihan oikeata omaa itsenäisyyspäivää, koska hänhän on virallisesti tällä hetkellä vain Amerikan kansalainen. Olimme katsomassa Menlo Parkin keskustassa järjestettävää paraatia. Siellä on lähinnä lapsia vanhempineen ja varsinainen paraati osuus puuttuu kokonaan. Täkäläisittäin paraatiksi riittää siis ryhmä ihmisiä kulkemassa peräkkäin amerikan lipuin ja värein sonnustautuneina. Mun mielestä paraatissa pitäisi olla soittokunta ja jotain järjestäytynyttä kuvio"kelluntaa" eikä vain sekalainen seurakunta kulkemassa kaaoksena paloauton perässä. Mutta se on siis vain mun mielipide. Luultavasti olemme siellä itse muutaman vuoden päästä kun Jasper on sen ikäinen että vaatii päästä mukaan :) Tapa on hyvin amerikkalainen siinä mielessä, että sillä nostetaan yhteisöön kuuluvuuden tunnetta.

Samalla myös harjoittelimme isojen poikien rattaissa olemista. Oikeastaan aloitimme sen jo eilen, mutta tämänpäiväinen vaan vahvisti eilistä ensitunnelmaa. Jasper siis kertakaikkiaan rakasti niitä! Hän on enemmän istuvassa asennossa, joten näkee huomattavasti paremmin maisemia ja, mikä parasta, äidin naaman. Hän tapitti äitiä, naureskeli ja pulputti siellä rattaissa taukoamatta :) Todella liikkistä :) Hän on muutenkin alkanut nyt juttelemaan tosi paljon. Joka päivä enemmän ja enemmän. Hirveesti olisi asiaa kun joku vaan ymmärtäis.