Monday, December 31, 2007

Kotiin

Ajettiin Hollywoodista vielä illalla myöhään kolme tuntia pieneen paikkaan nimeltä Lompoc ja oltiin yötä tosi idyllisessä motellissa. Sinne pitää mennä ehkä joskus toistekin paremmalla ajalla.
Kotimatka alkoi sunnuntaiaamulla ja oltiin tosi innoissamme, että päästään omaan sänkyyn nukkumaan seuraavaksi yöksi. Matkalla on kiva olla, mutta on se vaan niin kivaa tulla kotiinkin. Ajettiin pitkin Highway 1:ia, ihan mielettömät maisemat. Tyyni Valtameri on ihan iholla koko matkan, joko ihan vieressä tai sitte jyrkän pudotuksen päässä. Tosin oltiin molemmat hiukan huonovointisia kun piti kaarrella pientä mutkatietä.
Kotona odotti lämmin sauna ja iloinen perhe :) Nyt kömmin Juhon viereen omaan sänkyyn katselemaan kauniita unia!

Sunday, December 30, 2007

Huvituksia

Nää lapset vietti kaks päivää huvipuistoissa, kolme kahden päivän aikana. Joo, me ollaan sellasta kerkiäväistä sorttia. Ensin aloitettiin Disneyn California Adverturesta perjantai aamulla, iltapäivällä vaihdettiin Disneylandiin. CA oli huomattavasti parempi, Disneyland olisi voinut jäädä väliin kokonaan, siellä on huvituksia enimmäkseen ihan lapsille. Ja kaikkiin aikuisten juttuihin vähintään 45 min jono. Mutta hauskaa meillä oli, jalat oli vaan ihan muusina jonotuksesta. Mutta ei haittaa, saatiin päivän aikana kokea paljon vatsan tikutusta.
Lauantaina ajettiin Hollowoodin läpi ja mentiin Universal Studioille. Ostettiin päivälipun hinnalla koko vuodeksi 2008 kausikortti, varmuuden vuoksi kun halvalla sai. Sulo ja Emilia liikenteessä...
Se oli hauska paikka. Käytiin vaikka kuinka monessa vetkutuksessa. Viimeisenä noin kolmatta kertaa Muumio-vuoristoradassa ja se meni tietysti rikki, kuinkas muuten. Vuoristorata kulkee ihan pimeässä kauheeta vauhtia ensin eteenpäin ja vaihtaa sitte suutaa ja loppumatka mennään hirveetä vauhtia takaperin. Matka päättyy sumuiseen, kosteaan huoneeseen, jossa kärry kääntyy ja menee viimeisistä ovista takaisin lähtöaulaan. Mutta jostain syystä meitä edeltävä vaunu oli jäänyt jumiin siihen viimeiseen vaiheeseen eikä ollut kääntynyt ollenkaan. Meidän vaunu tulee kahtasataa samaan paikkaan ja tämä meitä edeltävä vaunu joutuu katsomaan kovaa vauhtia lähestyvää vaunua pystymättä tekemään yhtään mitään! Me ei tietenkään tiedetty asiasta mitään, meidän vaunu pysähty kuin seinään ihan niiden edellisten eteen ja jäi siihen. Me alettiin ihmettelemään, että hei tässä piti olla se kostea pimeä juttu ja käännytään katsomaan taaksemme kohdataksemme lähes sydänkohtaksen saaneen joukon ihmisiä tukka pystyssä haukkomassa henkeä. Voin vaan kuvitella miltä niistä on tuntunut katsoa meidän tulevan ihan suoraan kohti. Siis oikea Fear Factory eikä mitään lavastettua...
Kenellekään ei siis sattunut mitään muuta kuin ehkä henkisiä vaurioita. Vastaavia juttuja kaiketi sattuu siellä alvariinsa, koska henkilökunta oli ihan cool. Ne tuli päästämään meidän pois ja ohjasivat ulos takakautta. Me jouduttiin kävelemään sen tilan läpi missä vuoristorata kulkee, siellä oli kaikki valot päällä joten nähtiin koko homma. Hiukan lähti jotenkin särmä siitä hauskuudesta kun katteli niitä teollisuushallin mustia seiniä...

Thursday, December 27, 2007

Autopäivä

Lähdettiin torstai aamulla Flagstaffista kohti Los Angelesia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä takaisin Las Vegasiin pariksi päiväksi, mutta ei meitä huvittanutkaan. Siellä ei ollut mitään niin ihmeellistä, että sinne pitäisi tällä reissulla päästä uudelleen, mennään sitte joskus toiste. Joten Camryn nenä kohti etelää. Koko päivä taas autossa... Mutta maisemat palkitsee, aavikkoa ja vuoria, valtavia tasankoja. Arizonan aavikko on taas ihan erilaista kuin edelliset, mutta hienoa katseltavaa. Länkkärimaisemia taas. Lämpötila alkoi pikkuhiljaa nousta matkan aikana ja kun päästiin Anaheimiin, niin lämpötila oli plussan puolella noin 10-15 astetta. Sen verran on vissiin Kalifornialaistuttu tämän vuoden aikana, että tuntuu jotenkin kivammalta kuin pakkanen :)

Grand Canyon

Grand Canyon on ihan mieletön, sanoinkuvaamaton. Sitä ei todellakaan pysty kuvailemaan, ei edes kuvaamaan. Se täytyy kokea. Otimme paljon kuvia ja laitamme niitä tänne blogiinkin, mutta ne eivät ikävä kyllä tee oikeutta paikan kauneudelle ja mahtavuudelle. Siellä ihan mykistyy, sanat ei riitä.
Tehtiin päiväreissu Lonely Planetin kirjan mukaan ja löydettiin aivan mahtava karttaan merkitsemätön paikka. Sinne piti kävellä tieltä noin pari kilsaa, mutta paikka oli todellakin sen arvoinen. Näköala oli aivan mieletön! Pientä kutinaa vatsan pohjassa sen kävelymatkan aikana piti jännitys siitä kohdataanko jotain villieläimiä matkalla. Ei nähty eläimiä eikä ihmisiä, saatiin nauttia paikasta ihan kaksin.
Edelleen oli tosi kylmä, vähintään 15 astetta pakkasta. Ja korkeanpaikan leiri alkaa olemaan jo liikaa. En ole koskaan ennen ajatellut, että korkeudella on ihan oikeasti merkitystä. Tahoella oltiin noin 6000 jalan (1800 m) korkeudessa ja koko matka sieltä etelään yli 3000 jalassa (914 m). Flagstaffin kaupunki ja Grand Canyon ovat about 7000 jalan korkeudessa, joka on siis yli 2 kilometriä! Suomen korkein kohta on kaiketi jossain 1300 metrin kieppeillä. Mulla oli koko ajan silmät ihan turvoksissa ja muutenkin turvonnut ja huono olo. Meren pinnan korkeudella pitäisi olla elämänsä kunnossa, jos on urheilupiireihin uskomista. Sitä odotellessa...

Matkalla

Joulupäivänä matka jatkui taas, ajettiin Flagstaffiin tarkoituksena mennä keskiviikkona Grand Canyonille. Ajomatka oli taas erittäin mielenkiintoinen. Aavikkoa ja autiomaata, vaikkakin ihan erilaista kuin Nevadassa sunnuntain ajopäivän aikana. Silmän kantamattomiin vuoria ja autiomaata. Ajettiin Route 66:iä pitkin intiaani reservaatin läpi, ihan uskomattomia maisemia. Käytiin myöskin katsomassa Hoover Dam patoa, joka ylittää Colorado joen Nevadan ja Arizonan osavaltioiden rajalla. Todella mahtavan kokoinen paikka. Siellä vaihtui myöskin kellonaika tuntia myöhemmäksi.
Auringon laskiessa näimme villihevosia. Haluan ainakin uskoa, että ne olivat villejä. Karja tosin laiduntaa ihan vapaasti preerialla, joten saattaa olla, että olivat jonkun omistamia hevosia, mutta ihan vapaasti ne siellä kulkivat. Toivottavasti saatiin hyviä kuvia.
Yötä oltiin pienessä Flagstaffin kaupungissa, historiallisessa (valm 1927) Monte Vista hotellissa. Siellä on yöpynyt monia kuuluisuuksia Clark Cablesta Michael J. Foxiin ja Anthony Hopkinsiin. Lämpötila noin -15 ja lunta ihan reippaasti. Ei oltu ihan varauduttu siihen, että siellä on niin kylmä. Onneksi meillä oli Tahoen jäljiltä toppatakit mukana, ne oli todella tarpeen.

Tuesday, December 25, 2007

Las Vegas

Sunnuntai aamulla auton nokka kohti Las Vegasia, jonne on Lake Tahoelta matkaa 412 mailia (663 km). Viivasuoraa tietä autiomaassa vuorien välissä. Ei puita missään ja mulle tulikin maisemasta mieleen Islanti, ja tietysti amerikkalaiset länkkärit. Clint Eastwood vain puuttui ratsastamasta vieressä :) Pieniä kyliä siellä sun täällä. Hylättyjä, pystyyn lahonneita taloja. Aavemaista, mutta erittäin hienoja maisemia.
Las Vegasiin saavuttiin illan suussa ja kaupunki näytti just sellaiselta kun telkkarissa, valtavia neonvaloja joka puolella. Casinohotellit vaan kilpailee siitä kuka on suurin ja mahtavin. Me oltiin varattu huone neljän tähden hotelli Luxorista ja kyllä se oli maineensa veroinen. Hieno, vaikkakin erittäin sokkeloinen, hotelli. Pelikaupungissa kaikki perustuu pelaamiseen, päivänvaloa ei sisälle pääse mistään eikä kelloja ole missään, uloskäynti on ovelasti piilotettu ja sävylaseilla varustettu. Meillä oli hauska ilta, vaikka ei pelattukaan, pelkästään ihmisten katseleminen oli tarpeeksi mielenkiintoista huvia. Meillä kun ei ole kotona telkkaria, niin seuraava päivä meni aika pitkälti huoneessa sitä tuijottaessa. Hävettää myöntää, että mentiin Las Vegasiin asti katsomaan telkkaria :) mutta eikö lomalla saa tehdä ihan mitä haluaa? Illalla käytiin syömässä ja katsomassa American Superstar show Stratosphere hotellissa. Se oli ihan ok, vaikkakin vähän b-luokkaa.

Road trip !!

Lake Tahoe
Ihanaa! Lunta! Ja pakkasta! Pakkasilma tuntui tosi ihanalta iholla.
Aloitettiin meidän roadtrip torstai iltana ja ajettiin Lake Tahoelle Silken ja Klausin talolle. Oltiin perillä noin yhdeltä yöllä. Silke ja Klaus olivat tietysti jo nukkumassa, mutta olivat tehneet meille pedin valmiiksi, suklaata tyynyllä ja kuumavesipullo sängyssä. Todella luksusta :) Perjantaina heti aikaisin aamulla rinteeseen. Aurinko paistoi täydellä terällä, pakkasta noin 8 astetta, ihan täydellistä. Ollaan kumpikin oltu viimeksi pari vuotta sitten lumilautailemassa, joten ensimmäiset laskut oli vähän huteria, mutta kyllä se siitä sitten lähti.
Bruno ja Ursula liittyivät mukaan lauantaina. Samanlainen, ehkä vähän lämpimämpi, aurinkoinen sää ja laskut meni tosi hyvin. Paitsi viimeinen. Yritettiin laskea mahdollisimman lähelle parkkipaikkaa, jossa meillä oli auto ja jouduttiin puuterilumelle. No ei sitten ihan kulkenut lasku niin kuin piti ja kaaduin. Niin kauan kun pysyy lumilaudan päällä niin ei ole hätää, mutta jos kaatuu on vaikeuksissa. Lumi on niin pehmeää, että sinne uppoaa koko jalka, ihan sairaan vaikeaa päästä yhtään mihinkään. Juho tietysti kilttinä poikaystavänä odotti mua. Kauhean hiksien rämpimisen jälkeen päästiin vihdoin takaisin kunnon rinteeseen ja sinne autolle, mutta oltiin molemmat ihan puhki, minä varsinkin.

Wednesday, December 19, 2007

Syksy takana

Taas yksi jakso takana! Ihan mieletön fiilis. Minä ja ryhmä tehtiin mitä voitiin ja lopputulos oli paljon parempi mitä ois voinu odottaa. Mulla ja Susannalla oli vielä maanantaina ilmiriita siitä miltä meidä esitys näyttää. Mutta sovittiin että "we agree to disagree" ja lopputulos oli se että meidän esitys oli ihan järkyttävän hyvä ja me oltiin kaikki samaa mieltä about joka asiasta.
Minä opin tämän projettin aikana sen, että on ihan ok olla erimieltä asioista ja on ihan fine joskus vaan antaaa asoiden olla. Hyvä fiilis :)

Kokonainen vuosi takana ja toinen edessä. Koulu on todella rankkaa, mutta samalla erittäin mielenkiintoista. Elämä on lutviutunut alun ikävän jälkeen, täällä Amerikassakin voi elää. Olen onnellinen, että valitsin tämän polun.

Wednesday, December 12, 2007

Syksy loppusuoralla

Tänään mulla oli Operations Managementin loppukoe. Se oli tosi rankka, mutta luultavasti meni ihan hyvin. Samalla tunnilla pidin vielä esityksen ympäristöystävällisestä tuotannosta juuri ennen koetta. Aika epäreilu asetelma, mutta minkäs teet.
Olisin kyllä päässyt huomattavasti helpommalla, jos olisin valinnut markkinoinnin pääaineeksi, mutta minähän tunnetusti pidän haasteista :) Sillä kurssilla olen koko ajan saanut hyviä arvosanoja aika paljon pienemmällä vaivalla ja pähkäilemisellä. Operationissa olen myös kyllä saanut hyviä arvosanoja pitkin syksyä, mutta aivoa on joutunut käyttämään huomattavasti enemmän. Enemmän haastetta ja aika paljon mielenkiintoisempaa.
Viimeinen viikko tätä jaksoa edessä ja pahin on onneksi ohi. Huomenna on ryhmäprojektin esitys Zaran logistiikka ketjusta, mikä on ollut todella mielenkiintoinen, koska Zaralla on ihan uniikki tapa tehdä businesstä verrattuna muihin vaatevalmistajiin.
Markkinointi projekti tehdään valmiiksi perjantaina ryhmätapaamisessa, mihin toivottavasti kaikki osallistuvat... Ja sunnuntaina viimeistelen vielä yhden projektin Toyotasta. Se homma on kaikkein eniten kesken ja siihen pitääkin nyt uhrata kaikki liikenevä aika ennen sunnuntaita.
Aika paljon univelkaa on kertynyt viimeisen viikon ajalta, mutta eiköhän sitä mennä vielä samoilla silmillä toinenkin viikko :)

Friday, December 07, 2007

Lääkärillä

Mulla oli toissayönä ihan järkyttävä kylki/rinta kipu ja pelästyin ihan hirveesti. Ihan kuin joku olisi iskenyt puukolla mua kylkeen ja heilutellut sitä siinä noin vartin verran. En pystynyt vetämään kunnolla henkeä enkä liikkumaan juuri yhtään. Kauhea kipu koko ajan. Herätin Juhon ja se oli ihan pökerryksissä ensin, mutta sitte se veti vaatteita päällensä ja oli viemässä mua jo sairaalaan. Mulla on ollut ihan samanlaisia "suolisolmuja" ennenkin, mutta yleensä se menee ohi muutamassa sekunnissa. Tämä kesti ja kesti. Mutta sitte yhtä yllättäen kuin oli tullutkin, se loppui. Onneks ei oltu vielä lähdetty sairaalaan. Ois meinaan tullut ihan megakalliiksi. Täällä ei voi mennä ensiapuun ennen kuin on ihan oikeesti lähes kuolemassa. Mitä mä siis kyllä vähän luulin tekeväni...
Seuraavana aamuna olin ihan ok, mutta soitin kuitenkin lääkärille varmuuden vuoksi ja kävin siellä tänään. Lääkäri rauhoitteli ja sanoi, että vaiva on erittäin kivulias, mutta erittäin harmiton. Costochondritis (toinen selitys) on yleinen nuorilla naisilla ja sen kanssa täytyy vaan oppia elämään, mitään hoitoa ei ole. Onneksi ei tarvittu siis mitään keskivartaloamputaatiota.
Närästykseen ja muihin happovaivoihin, joista kärsin jatkuvasti, se antoi sellaisia ohjeita, että appelsiinimehu, kahvi, minttutee ja maustetut ruuat on kielletty. Eikä saisi syödä illalla seitsemän jälkeen. No joo, kyllä mä oikeestaan noi tiesinkin, mutta kun tulen koulusta yhdentoista aikaan illalla kotiin ja on kauhee nälkä niin ei se uni tule ellei jotain suusta alas laita.
Mutta siis tämä costowhatever ei liity tuohon happoisuuteen mitenkään, vaikka itse näin oletin. Olen siis saanut kaveriksi taas ihan uuden vaivan. Ettei vaan tulis vanhaks...

Thursday, December 06, 2007

Hyvää Syntymäpäivää, Suomi!

Oikein mahtavaa itsenäisyyspäivää kaikille! Suomi on 90-vuotias ja sitä juhlitaan oikeutetusti. Minäkin pääsin nauttimaan perinteisistä Linnan juhlista, kiitos YLE. Nykyajan teknologia on tosiaan ihmeellistä. Pystyin katsomaan samaa suoraa lähetystä netistä täällä, kuin muut suomalaiset televisioistaan. Ikävä kyllä en päässyt kenenkään kanssa kommentoimaan juhlia, mutta parempi katsoa niitä yksin kuin ei ollenkaan. Pieni Suomen lippu kädessä kolme tuntia vierähti todella nopeasti. Kiitos veteraaneille, että voimme juhlia tätä hienoa päivää.

Wednesday, December 05, 2007

Heiluva hammas

Jamillalla heiluu ensimmäinen hammas! Ihan sairaan hauskaa :) Ensin Jamppaa vähän pelotti, että mitä nyt oikein tapahtuu ja mahtaakohan se sattua ja kaikkee sellasta. Mutta nyt on ihan hyvä fiilis ja kovasti hän sitä heiluttelee.
Mä olen vielä niin nuori (heh), että muistan ihan hyvin millaista se oli kun maitohampaat lähti. Koko ajan sitä piti olla sormella heiluttamassa ja yrittämässä irti. Ja kun se vihdoin lähti, oli epämiellyttävä kolo suussa. (Mä olin by the way tarhaikäisenä jonkun aikaa ilman etuhampaita kun paukautin pyörällä päin kivitalon seinää...)
Kyllä ihmisen elämä on muuten aika kummallista. Mikä juttu sekin on, että hampaat pitää vaihtaa? Miksei mennä samoilla alusta loppuun asti? Vaikka toisaalta sitä voi vedellä ihan rauhassa karkkia ja kaikkea hyvää kun tietää, että vaikka hampaat ois kuinka huonossa kunnossa, saa uudet tilalle. Kätevää eikö totta? :)

Monday, December 03, 2007

Jalkapalloa

Oltiin lauantaina taas katsomassa Stanfordin jalkapallopeliä. Tämä peli on vuoden The Game, Stanford vastaan Berkeley, ja stadion oli ihan täynnä. Stanford on voittanut viimeksi 2001 ja nyt tietysti voittivat, kun me oltiin siella :) Meitä oli kunnon Suomi-ryhmä: minä, Juho, Tero-Pekka, Johanna ja Johannan kaveri Camilla, joka on täällä lomalla. Harmi vaan ettei muistettu ottaa Suomen lippua mukaan.
Siellä oli ihan mielettömästi porukka ja Stanford pisti halvalla puoliaika showta jälleen kerran. Berkeleyllä oli tosi makeet kuviot, niiden soittokunta soitti ja marssi esittäen mm Tetris peliä. Ihan niin että sieltä valui alas erilaisia kuvioita, jotka sitte sulautivat yhdeksi. Sairaan makee! Stanford puolestaan taas touhusi ihan mitä sattui. Kyllä niilläkin tällä kertaa oli kuvioita, mutta lähinnä se oli taas vaan joraamista ja hauskapitoa.

Thursday, November 29, 2007

Dekaanin juttusilla

Olen pähkäillyt missä järjestyksessä otan vielä jäljellä olevat kurssit ja menin tänään käymään MBA dekaanin luona. Se oli erittain kannattava reissu, koska herra veivasi multa yhden enkun kurssin kokonaan!! Koska olen ottanut jo yhden englannin kurssin ja sain siitä hyvän arvosanan, hän oli sitä mieltä, että siitä ei ole mitään hyötyä mulle, joten mun ei tarvi tehdä sitä. Erittäin miellyttävä yllätys :)
Nyt mulla ei ole mitään aikataulu ongelmia. Aion mennä työharjoitteluun viimeisellä jaksolla ensi syksynä, enkä oikein voi ottaa samaan aikaan montaa kurssia. En halua olla näin stressaantunut kun menen johonkin uuteen ja ihmeelliseen firmaan. Haluisin että se olisi opettava, mutta samalla miellyttävä kokemus. No, nyt kun tää proffa veivasi sen englannin kurssin, niin mulle jää sinne ensi syksylle vain yksi kurssi ja työharjoittelu. Ja olen siis valmis joulukuussa 2008! :)
Kolme viikkoa vielä tätä jaksoa jäljellä ja sitte olen jo puolessa välissä. Tai itse asiassa kurssien suhteen jo yli puolen välin, mutta ajallisesti tasan puolessa välissä. Näin se aika vaan menee...

Sunday, November 25, 2007

Thanksgiving

Thanksgiving oli ja meni, ja me juhlittiin sitä asiaan kuuluvalla tavalla eli syötiin ihan hullun tavalla. Vatsanahka oli koetuksella. Torstaina meillä oli Patricia ja Christof kylässä ja oli oikein mukavaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Täkäläiseen perinteeseen kuuluu myöskin valtavat alennusmyynnit, jotka alkaa jo to-pe välisenä yönä. Esim. Great Mall aukaisi ovensa klo 12 yöllä ja oli auki koko yön, ja seuraavan päivän ihan normaalisti. Me mentiin sinne pe aamulla noin ysiltä ja porukkaa oli kuin pipoa. Hyvillä hermoilla ja pää kylmänä sieltä selvittiin ja saatiin lähes kaikki joululahjat ostettua.
Illalla minä ja Juho oltiin San Josessa katsomassa Michael Flatleyn Riverdance showta. Mahtava, täytyy sanoa. Entisenä joukkuevoimistelijana musta on mahtavaa katsella kun ihmiset menee tasatahtia yhteinäisenä joukkona erilaisia kuvoita. Kaikki kuviokellunnasta, muodostelmaluistelusta ja naisvoimistelusta Hamina Tattooseen ja jopa amerikkalaisen jalkapallon soittokuntaan on erittäin mielenkiintoista ja kivaa katseltavaa.
Lauantai ja sunnuntai menikin sitte täysin opiskellessa. Neljä viikkoa enää tätä jaksoa jäljellä ja se tulee olemaan todella rankkaa. Onneksi sain tänään yhdestä ryhmäprojektista oman osuuteni tehtyä. Pientä hienosäätöä se vielä vaatii, mutta asiat taitaa olla aika hyvin kuosissa.

Wednesday, November 21, 2007

Thanksgiving tulossa

Apua! Mulla ei ole seuraavalle kahdelle päivälle mitään opiskelupaikkaa! Mä olen ihan hukassa. Menlo Parkin kirjasto on kiinni, Menlo Collegen kirjasto on kiinni, Golden Gate on kiinni, Santa Claran ja Stanfordin kirjastot on kiinni. Tässä maassa ei ole koskaan paikat kiinni! Paitsi nyt. Tämä näyttää olevan vähintään yhtä suuri juhlapyhä kuin joulu, ehkä jopa isompi. Mutta pitäis kyllä antaa vähän armoa opiskelijoille. Joko vähentämällä hommia tai ainakin järjestämällä joku rauhallinen paikka lukea.
Meidän koko perhe on tietenkin kotona, joten mun opiskelu ei kotona ole mitenkään kovin tehokasta. Ei sillä että muut meluisivat liikaa, vaan sillä että mun intressit on ihan jossain muualla kuin töissä. Mitä mä teen?

Tuesday, November 20, 2007

Hehkeä nuori nainen

Viime perjantaina sattui hauska tapaus. Oltiin sovittu, etta haetaan Rumi isä, Shiek, San Josen rautatieasemalta puoli yhdeksän maissa. Opiskeltiin päivä Santa Clarassa ja mentiin syömään San Joseen. Löydettiin tosi ihana ravintola, ruoka oli mahtavaa ja siellä oli vielä kaikenkukkuraksi elävää musiikkia. Se ei ollut se hauska tapaus, vaan se tapahtui vasta myöhemmin. Meillä oli syömisen jälkeen vielä aikaa ennen rautatieasemalle menoa ja mentiin yhteen baariin ottamaan oluet. Mulla ei ollut lompakkoa mukana, baarimikko kysyi henkkareita, eikä meinannut myydä mulle olutta! Ikäraja täällä on 21v. Nuori kundi katsoi mua ja sanoi, että sori, mutta jos ei ole pahveja, ei tule olutta. Mä olin ihan huuli pyöreenä. Sanoin kaverille, etta hei mä olen 34 vuotias, että kamoon. Se katto mua silmät selällään ja pelästy varmaan sen verran, etta katsoi parhaaksi antaa mulle se olut :)
Tietysti pitäisi olla tosi imarreltu kun tässä iässa vielä kysytään henkilöllisyystodistusta, mutta kyllä mua lähinnä nauratti se tilanne. Ja poika-paran naama oli näkemisen arvoinen :) Se varmaan laski päässään, etta toi täti on 15 vuotta häntä vanhempi :) Ja munt nauratti :)
Se on varmaan toi mun nuori poikaystävä kun pitää mutkin niin hehkeenä...

Friday, November 09, 2007

Surullista

Tuusulan tapaus on kylla niin surullinen juttu. Miten noin sairaat ihmiset saa olla kotona? Eikö olisi kaikille parempi, että heille järjestettäisiin hoito jossain. Ihan järkyttävää, että monen viattoman ihmisen pitää kuolla yhden sairaan ihmisen takia. Mielenterveyshuolto ei näytä oikein toimivan Suomessa. Sairaat ihmiset ei pääse hoitoon, vaikka haluisivatkin.
Täällä asti kaikki lehdet kirjoittaa siitä. Ja koulussa kaikki, jotka tietävät että olen suomalainen, tulivat juttelemaan tapauksesta. Mitä siihen voi sanoa?

Thursday, November 08, 2007

Tiimityöskentelyä

Mun markkinoinnin ryhmä ei ihan ole sitä mitä mä luulin. Kaikki ovat ihan ok ihmisiä niin kauan kun puhutaan diipadaapa juttuja, mutta kun alettiin hommiin markkinointi suunnitelman kanssa niin on hieman eri näkemyksiä asiasta. Ryhmä koostuu neljästä naisesta ja yhdestä miehestä. Amerikkalainen Thomas, intialainen Nabanita, saksalainen Susanne, ranskalainen Marie ja minä. Susannen ja Nabanitan kanssa mulla ei oikein skulaa. Molemmilla on markkinointi pääaineena, ensimmäinen lukukausi koulussa, ja sen kyllä huomaa. Mimmit on intoa piukassa kuin vissypullot. Molemmilla on ideoita vaikka muille jakaa, mutta mitään ne ei saa aikaiseksi. Varsinkin tämä saksan tyttö on kyllä sellainen hörhö, että tällaisella organisointifriikillä kuin mä menee hermo. Hänen osuus tässä projektissa on tähän mennessä ollut 95% suuria suunnitelmia ja 5% tekoja. Ja koko ajan tulee meiliä, että mitä kaikkee vielä pitäisi tutkia ja analysoida. Typy ei ole vielä kirjoittanut riviäkään, mutta jakaa meille muille ohjeita.
Mä tykkään, että asiat on järjestyksessä ja on jonkulainen suunnitelma mihin ollaan menossa. Eikä niin että sorkitaan vähän joka suuntaan eikä kenelläkään ole hajuakaan mikä on lopputulos, ei edes suunnilleen minkälainen sen pitäisi olla.

Hohhoijaa, mä olen niin vaikee...

Thursday, November 01, 2007

Lahjoja Suomesta

Me saatiin lumipalloja tänään Suomesta! Ne on ihania!! Kiitos Leena!
Aivan uskomatonta, mitä kaikkea sitä keksitään. Lumipallo stressilelu. Näyttää ihan oikealta lumipallolta ja narskuu jopa ihan samalla tavalla. Täytyy varmaan laittaa pakastimeen hetkeksi, niin siitä tulee vielä kylmäkin :)

Wednesday, October 31, 2007

Jälkijäristys

No niin ja lisää tulee. Mä olen tällä hetkellä koulussa eikä täällä mitään, mutta Juho soitti, että kotona oli järissyt taas. Jälkijäristys eilisestä. Voi yhden kerran!! Mä haluun Suomeen!

Maanjäristys #2

Eilen oli taas maanjäristys. Tällä kertaa keskus oli jossain San Josen lähistöllä ja voimakkuudeltaan 5.6. Olin koulussa, joten aika kaukana siitä, mutta hyvin silti tuntui sielläkin. Kaikki muut oli kotona Menlo Parkissa, joka on siis noin puolessa välissä, ja hyvin oli järissyt sielläkin. Juho sanoi kuulleensa sen murisevan äänen, mä en onneksi ole vielä kuullut kun olen ollut molemmilla kerroilla paksujen kiviseinien sisällä.
Tämä oli ihan erilainen kuin se ensimmäinen järistys. Ensimmäinen oli voimakkuudeltaan 4.2, mutta se oli paljon lähempänä. Se oli voimakas heilutus, joka kesti vain pari sekunttia. Tämä eilinen kesti tosi pitkään, ainakin 15-20 sekunttia ja oli sellainen "kupliva". Ihan kuin maan alla olisi ollut ilmavaivoja. Tosi pelottavaa. Edellinen oli pikaisesti säikähdyttävä, mutta tää oli jotenkin paljon pelottavampi kun se ei loppunut ollenkaan. Kesti ja kesti vaan. 20 sekunttia on pitkä aika kun lattia kuplii jalkojen alla.
Me ollaan kaikki kunnossa, eikä mitään tavararoita mennyt hajalle tai mitään muutakaan. Onneksi. Mun luokkakaveri Russ lähti pian sen jälkeen kotiin, koska hänen vaimonsa oli ihan huonona kotona kun tavaroita oli mennyt rikki yms.
Vetää kyllä ihan sanattomaksi. Ihminen on loppujen lopuksi todella mitätön luontokappale. Kun tuolla maan alla möyryää tollaset voimat, niin eipä meillä paljon ole tehtävissä sitä vastaan.

Saturday, October 27, 2007

Lauantai-ilta

Alkujarkytyksesta selvittyani olen paremmalla tuulella ja tehnyt sita markkinoinnin koetta koko paivan. Ollaan Santa Claran kirjastossa, tultiin yhentoista maissa aamupaivalla. Kello on jo yli seitseman ja mulla on ihan ihmeellinen olo. Ei ole koskaan ennen sattunut nainkaan, etta Juho patistaa lahtemaan kotiin ja ma ihan huumassa kirjoitan case analyysia. Kuuntelen hyvaa musiikkia ja jotenkin juttu luistaa ihan hirveen hyvin. Naputan ihan transsissa nappaimistoa! Lauantai-ilta ja ma oikein haluun tehda hommia!! Kylla on mennyt kummalliseksi :) Mutta hyva nain, taa on kivaa. Tanaan on ollut hyva paiva.
By the way, taa case josta kirjoitan analyysia siihen kokeeseen kertoo kanojen piilolinsseista...

Friday, October 26, 2007

Markkinoinnin välikoe

Sain tänään aamulla markkinoinnin välikokeen meilitse ja meinasin selälleni lentää. Se on ihan järkyttävä. Palautus ensi tiistaina, joten on tässä aikaa, mutta kun pitäis tehdä muidenkin aineiden läksyjä. Nyt on kyllä niin huono fiilis. Siihen menee oikeesti kaikki aika. Jotain sen koosta kertoo se, että kahden sivun case analyysista saa vain 15/100 pistettä!! Mulla menee tollaseen aikaa ainakin yksi koko päivä ja se on vaan pieni osa koetta. Mitä noi opettajat oikein ajattelee???? En mä odottanutkaan että opiskelu olisi leppoisaa lomailua, mutta tämä menee jo vähän liian pitkälle. Mä teen nytkin töitä 7pv viikossa. Mistä hemmetistä mä otan lisää aikaa?? Nii-in, sieltä nukkumisesta. Voi kikkamandeera sanon minä.

Thursday, October 25, 2007

Joukkoliikenne

Ja jottei Amerikkaa tulisi vaan kehuttua liikaa, niin on pakko kommentoida täkäläistä joukkoliikennettä. Muuten olen ollut ihan tyytyväinen ja päässyt aina junalla, bussilla, metrolla yms mihin olen halunnut, mutta ne lopettavat kulkemisen ihan liian aikaisin. Suomessa pääkaupunkiseudulla pääsee läpiyön junalla tai bussilla kotiin. Enkä nyt tarkoita, että pitää aamuneljään kukkua ja olettaa että bussit kulkee, mutta täällä viimeinen juna lähtee San Franciscosta meillepäin klo 12 ja toisesta suunnasta eli San Josesta jo klo 10.30. Silloin kun oltiin Juhon kanssa San Josessa katsomassa BodyWorlds2 meidän alkuperäinen suunnitelma oli, että jäädään sinne syömään jonnekin. Mutta sitte meidän molempien teki mieli ottaa muutama olut, joten päädyttiin ajamaan kotiin ja vaihdettiin auto polkupyöriin ja mentiin Palo Altoon, joka on ihan vieressä. Oispa ollu kivaa tutustua vähän paremmin San Joseen, käydä syömässä, ottaa pari olutta jossain baarissa ja tulla junalla kotiin. Mutta ei. Eikä tässä vielä kaikki. Syy minkä takia tämä asia harmittaa eniten, on se että täällä on ihan normaalia mennä baariin ja ottaa vaikka kuinka monta olutta ja ajaa autolla kotiin! Kaikki tekee sitä ja kaikki tietää että kaikki tekee sitä. Ihan pöyristyttävää! Ratsioita on kyllä useasti viikonloppuisin, mutta niistä pitää ilmoittaa paikkallisessa lehdessä muutamaa päivää ennen ja samoin pitää olla ilmoitus pari kolme sataa metriä ennen varsinaista pysähdystä. Joten mitä hyötyä?
Jos bussilla tai junalla pääsisi kulkemaan vähän myöhempään ja jos reitti olisi hieman kattavampi, se varmasti rohkaisi ihmisiä käyttämään niitä ja jättämään omat autot kotiin sellaisina iltoina kun haluaa ottaa sen pari.

Liikennekohteliaisuus

Oltiin Juhon kanssa polkupyörälenkillä aamupäivällä. Ajettiin sellainen reilun tunnin lenkki Portola Valleyssa. Oli tosi lämmin, mutta ei kuitenkaan kuuma, ihanteellinen keli. Joudutaan sekä mennessä että tullessa menemään ison risteyksen läpi. Tällä kertaa takaisin tullessa meidän takaa tuli ambulanssi ja me hypättiin pyörinemme keskikorokkeelle, koska oltiin kääntymässä vasemmalle. Meidän vasemmalla puolella tulee kaksi kaistaa vastaan ja oikealla puolella menee kaksi kaistaa suoraan ja kaksi kääntyy. Ja me ollaan siis siellä ihan keskellä kääntymässä ja autoja about miljoona joka puolella. Valot vaihtuu ja me lähdetään polkemaan muiden mukana. Juho selvitti tiensä jotenkin ihmeen kaupalla risteyksen yli ja päätyi kuitenkin tien oikeaan laitaan niin kuin oli tarkoituskin. Mä taas jotenkin tyrin ja jäin nalkkiin autojen väliin keskelle tietä. Kahta kaistaa tulee autoja vastaan ja kahta samaan suuntaan. Mutta sitte mun takana tulee kuorma-auto, jonka kuski antaa pari äänimerkkiä vieressään olevalle autolle ja näyttää samalla mulle, että tule likka vaan sieltä. Ja minähän menin. Kahden kaistan autojono antoi prinsessalle tietä :) Tuollainen huolehtivaisuus lämmittää mieltä ja kuski sai ison hymyn.
Täällä ei ole pyörätietä vaan polkupyörällä ajetaan tien sivussa Bike Lanella. Vähän niin kuin oma kaista pyörille. Ja autoilijat on tosi kohteliaita. Aina polkupyöräilijä saa mennä ensin. Täällä on muutenkin liikenne kulttuuri enimmäkseen järkevää ja toiset huomioon ottavaa. Tietysti aina on törppöjä, mutta suurin osa antaa tietä ja on kohteliaita. Siis myös toisia autoja kohtaan. Se on kaiketi elinehto tämän kokoisessä paikassa. Varsinais-Suomea pienemmällä alueella asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa ja kaikki kulkee autolla joka paikkaan. Että jos jokainen pitäisi kiinni "omasta tilastaan" olisi ihan kauheet ruuhkat. Siis vielä pahemmat kuin nyt.

Yökukkuja

Keskellä yötä on hyvää aikaa laittaa lisää kuvia tänne :) Tarvitsen nähtävästi patistusta... On menny rytmi vähän sekaisin ja olen aikamoinen yökukkuja nykyään. Ei vaan tule uni kun pyörii kaikenmaailman kapasiteetti laskelmat päässä. Mutta uni maistuu kyllä aamulla. Eikä ilman untakaan oikein pärjää, joten rytmi on muuttunut sen mukaan. Toisaalta mitä sen väliä missä välissä nukkuu ja missä välissä lukee. Mutta kun on tottunut vuosi tolkulla heräämään arkiaamuisin töihin ja menemään illalla ajoissa nukkumaan, niin jotenkin on vähän syyllinen olo. Ihan niin kuin ois laiska tai jotain.

Tuesday, October 23, 2007

Rankkaa opiskelua

Viikko on mennyt niin nopeesti, että en oikein edes huomannut. Mulla oli tänään Operationista koe ja luin siihen koko viikon. Tietysti tein myös muut läksyt, mutta suurin osa ajasta meni tuohon kokeeseen lukiessa. Luultavasti koe meni ihan hyvin, mutta se olisi mennyt loistavasti, jos olisi ollut enemmän aikaa. Vain tunti eikä yhtään enempää. Opettaja suurin piirtein otti paperin kädestä kesken lauseen. Vastasin kaikkiin ja omasta mielestäni tiesin kaikki, mutta olisin vastannut kattavammin, jos olisi ollut enemmän aikaa.
Vähän harmittaa, kun kaikki aika menee vaan opiskeluun. Tällä viikolla en ehtinyt edes jumppaan kertaakaan. Todella ärsyttävää, koska se on mut pystyssä pitävä voima. Vähän jotain muuta tekemistä. Pää ja kroppa saa muuta ajateltavaa ja unikin maistuu paremmin. Mutta ei. Ehkä torstaina ehdin.
Joulun tienoilla meillä on Juhon kanssa samaan aikaan lomaa ja ollaan suunniteltu road-trippiä. Käytäis katsomassa Las Vegas, Grand Canyon ja mahdollisesti Los Angeles. Suunnitelmat on ihan auki vielä, mutta varmasti lähdetään jonnekin. Tarvitaan molemmat irtiotto tästä lukemisesta kun tämä jakso on ohi. Parisuhteelle laatuaikaa :) Sitä odotellessa voi sitten vaikka lukea...

Monday, October 15, 2007

Body Worlds

Lauantaina illalla minä ja Juho oltiin varsin mielenkiintoisessa näyttelyssä San Josessa. Body Worlds on näyttely ihmisen anatomiasta ja se on tehty uudella ihmeellisellä tavalla. Nukkien sijasta kaikki esillä olevat osat ja kokonaiset ihmiset ovat oikeita ihmisiä. Siis ihan oikeita, joskus eläneitä ihmisiä. Siellä on balettitanssija, baseball pelaaja, mäkihyppääjä ja luistelupari muutamia mainitakseni. Täytyy sanoa, että toteutus on hieno.
Näyttelyn päätarkoitus on kertoa ihmisen anatomiasta eikä näiden ko ihmisten elämästä, mutta kyllä se vaan mietityttää. He ovat eläessään antaneet suostumuksensa tähän operaatioon, jossa ruumis laitetaan nesteeseen, joka kovettaa ja korvaa kudokset. Lopputulos näyttää vähän niin kuin nukelta, mutta ei kuitenkaan. Mulla oli vähän ristiriitaiset tunnelmat siellä. Toisaalta ajatus on ihan ok, että kuoleman jälkeen ruumis käytetään johonkin hyödylliseen tarkoitukseen, mutta sitte taas toisaalta...
Näyttely on ollut erittäin suosittu joka puolella ja kyllä siellä paljon oli porukkaa meidänkin kanssa samaan aikaan. Saksassa museo oli pidetty auki 24h ja koko ajan oli ollut jono. Suosittelen kyllä tätä näyttelyä, mutta en ihan heikkohermoisille. Itse taisin olla siinä rajoilla.

Lasten juhlat

Launtaina päivällä täällä oli isot kemut, Jamillan ja Toivon synttärijuhlat. Oikeat syntymäpäivät olivat molemmilla syyskuussa, mutta nyt oli yhteiset juhlat. Pihalla oli iso pomppulinnahässäkkä ja lapset ihan megainnoissaan. Ruoka ja juoma maistuivat kun olivat hyppineet ja pomppineet siellä aikansa. Hauskaa oli myös meillä aikuisilla. Kyllä tämän päivän lapsilla on aika erilaiset synttärikemut kuin silloin 70- ja 80-luvun vaihteessa. Silloin äiti teki pullaa ja kakkua ja poppareita ja keksi kaikenmaailman leikkejä meille lapsille. Ei ollut pomppulinnoja vaan ihan keskenään piti leikkiä :) Lahjaksi ostettiin ja saatiin kyniä, kumeja, vihkoja, muovisia kaulakoruja ja muuta sellasta, ei mitään kalliita leluja mitä tänä päivänä. Lisäksi nykyään on (ainakin täälläpäin maailmaa) tapana ostaa lahjat myös vieraille.

Friday, October 12, 2007

Pieni historia

"Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi, joiden elämään haluat kurkistaa!"
Hnan blogista innostuneena, vaikka en haastetta saanutkaan, täytin minäkin muutamia kohtia viime vuosilta. Ihan vaan omaksi ja vähän teidan muidenkin iloksi.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997:
- Valmistuin tradenomiksi Satakunnan Ammattikorkeakoulusta, Raumalta.
- Asuin Turussa ja juhlin paljon :)
- Olin töissa Turun Osuuskaupassa palkanlaskijana

Viisi vuotta sitten, vuonna 2002:
- Olin toissa Nokiassa assarina, hieman ehka olin kyllästynyt sen hetkiseen työtilanteeseen.
- Asuin Turussa.
- Ei kai mitään muuta mainittavaa...

Kolme vuotta sitten, 2004:
- Noksulla edelleen töissa, mutta eri pomo ja eri paikkakunta.
- Asuin Espoon Leppävaarassa.

Vuosi sitten, 2006:
- Alkuvuosi mietittiin Juhon kanssa miten järjestetään asiat, että voidaan asua samassa maassa ja olla yhdessä.
- Hain Golden Gate Universityyn opiskelemaan ja pääsin.
- Järjestelin muuttoa Kaliforniaan, pakkasin elämäni ja muutin :)

Tähän asti tänä vuonna:
- Uuden elämän aloittamista uudessa maassa. Kaikki muuttui.
- Opiskelen täysilla ja yritän löytää aikaa parisuhteelle.
- Olen löytänyt itsestäni paljon uusia puolia. Onnistumisen iloja.

Eilen:
- Aamulla spinningissa
- Opiskelua
- Juhon kanssa jutustelua

Tänään:
- Aamulla jumpassa
- Opiskelua
- Hierojalle illalla

Huomenna:
- Jamillan ja Toivon syntymäpäiväjuhlat
- Mennään illalla San Joseen katsomaan todella mielenkiintoinen näyttely. (lisää siitä kun ollaan käyty)
- Toivottavasti romanttinen illallinen Juhon kanssa :)

Ensi vuonna:
- Rankkaa opiskelua
- Toivottavasti edes lyhyt loma Suomessa.
- Saan MBA opinnot valmiiksi. Jippii!!!

Monday, October 08, 2007

Akateeminen Kultuurishokki

Mielenkiintoinen termi eikö totta? Itsehän en tuommoiseen usko, paitsi tietenkin nyt kun vuorokauden 24 tuntia ei tunnu riittävän mihinkään muuhun kuin junassa istumiseen ja pyörällä polkemiseen. Tietenkin liioittelen lievästi, mutta oikeesti, suurin ero Santa Claran ja Foothillin välillä ainakin tähän mennessä on selkeästi se että Santa Clara on huomattavasti haastavampi. Yllättääkö tuo nyt sitten ketään.... ei sen pitäisi mutta kyllä se tuntuu minut hiukan yllättävän. Oliko sitten liian suuri arvostus Foothilliin vai omiin kykyihin, sitä en tiedä - vielä, mutta totisesti haastetta riittää nyt muillekkin jos ottajia olisi. Nyt on siis takana kolme täyttä viikkoa koulua ja sen mukana yksi economicsin koe ja yksi matematiikan koe. Economics meni todella hyvin, mutta matsku ei niin hyvin. Se on kieltämättä kolaus mun "matematiikka sivuaineena" ajatukselle... ajattelin nyt kuitenkin katsoa vielä seuraavan kokeen ja jos se menee samoilla linjoilla niin ehkä sitten jätän matskun pois ja otan tilalle jotain muuta (en haluaisi tehdä näin, mutta voi olla että pitää varjella keskiarvoa - tyhmää, eikö? mihin on jäänyt ideologia siitä että koulussa ollaan oppimassa - ei tietämässä?)

Palataan asiaan kun on lisää kerrottavaa

Kivaa olla koulussa

Tultiin just lounaalta kotiin. Olin Juhoa vastassa juna-asemalla kun se tuli koulusta ja mentiin yhdessa syomaan. Ihana pieni breikki. Nyt ollaan taas kotona ja pakerretaan. Todettiin etta ei varmaan kovin moni joudu tekemaan samoja juttuja talla hetkella kuin me. Kuinka moni teista miettii laakefirman nykyisten tehtaiden kapasiteettia ja pitaisiko rakentaa viela uusi tehokkaampi tehdas, tai kolmiuloitteisia derivaattoja? Niin. Kivaa olla koulussa. Alkoi ihan naurattaa ja oli pakko jakaa tama teidan kanssa :)
Terveisin TehtaanJohtaja & MatematiikanProfessori

Sunday, September 30, 2007

Uudet tuttavat

Tavattiin pari viikkoa sitten meidan lahikuppilassa tosi mukava suomalainen pariskunta, Johanna ja Tero-Pekka. TP on lastenlaakari ja tekemassa tutkimustyota Stanfordissa. Johanna ei ole viela loytanyt toita, mutta etsii kovasti. Muuttivat Menlo Parkiin huhtikuussa ja heilla on tarkoitus kaiketi olla taalla ainakin muutama vuosi.
Eilen lauantaina oltiin heidan kanssaan keilaamassa ja syomassa. Oli oikein mukava ilta. Kukaan ei ole mikaan pro keilaamisessa, kaikki kayneet vain muutamia kertoja. Naurua ja hurraamista riitti :) Muutamia tayskaatojakin nahtiin. TP voitti ensimmaisen kierroksen ja mina toisen, mutta aika tasaisia oltiin.
Sunnuntai meni taas opiskellessa. Oltiin muutama tunti kirjastossa Juhon kanssa, mutta kotona oli viela pakko jatkaa. Kaikki muut lahtivat Brunon ja Ursulan luokse syomaan, mutta ma jain kotiin kirjoittamaan yhta analyysia kirjasta nimelta The Goal. Se kertoo miten tehdasta pitaisi tehokkaasti johtaa ja miten toiminnat tulisi jarjestaa, etta se on tehokasta. Mielettoman hyva kirja. Se on kirjoitettu fiktiiviseen muotoon, joten sita oli paljon mukavampi lukea kuin tavallista oppikirjaa. Nyt mun paperi siita on lahes valmis. Pienta hienosaatoa viela ja voin palauttaa sen.
Blogissa on ollut aika hiljaista lahiaikoina, kun eipa tassa paljon muuta ole tapahtunut kuin opiskelua. Nayttaa silta, etta tassa jaksossa ei paljon vapaapaivia pideta. Mutta Operations Management vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja paa-aineen valinta osuneen nappiin. Varsinkin project management vaikuttaa mun jutulta ja aionkin keskittya siihen.

Tuesday, September 25, 2007

Kuntosalilla

Taalla nakee kylla niin ihmeellista porukkaa jopa kuntosalilla, etta tallainen suomalainen pikkutytto ei voi kuin pyoritella paataan. Vanhoja miehia, joilla on mun reiden paksuinen hauis ja ikaa yli seitsemankymmenta helposti. Siis kuinka monta kertaa olet nahnyt bodarivanhuksen Suomessa? Ma en ole nahnyt koskaan. Ainakin niita on tosi harvakseltaan. Mutta taalla pojat nakojaan treenaa viimeiseen asti, ja hyva niin, pitaahan se kunnossa, mutta on ne hassun nakoisia :)
Salilla on myos noin kuusikymppinen nainen, jolla oli aurinkolasit silmilla. Siis treenin aikana! Olen nahnyt hanet useamman kerran, myos ilman laseja ja mistaan silmasairaudesta ei ymmartaakseni ole kyse.
Maanantaina spinningissa mun vieressa oli 65-70 vuotias nainen, jolla oli pienen pieni toppi ja luultavasti isoimmat mahdolliset silikonit mitka voi laillisesti laittaa.
Ettei menisi ihan ikarasismiksi, niin myos nuoria huppupaisia miehia nakyy useasti. Siis roikkuverkkarit, huppari, pipo syvalla paassa ja rauta nousee minka kerkiaa. Luulis tulevan kuuma.
Alkaa kasittako vaarin, suurin osa ihmisista on ihan tavallisia, mutta tassa joitakin hauskoja poikkeuksia, joihin olen tormannyt :)
Se kuinka hassunnakoinen ma olen muiden mielesta onkin sitte taas ihan toinen juttu.

Tuesday, September 18, 2007

Syksyn kurssit

Mulla on syysjaksolla kolme kurssia: Operations Management, Managing Innovation and Technology ja Marketing Management. Kaikki vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta, mutta kaikissa on ihan mieleton maara lukemista. Aina uuden jakson alussa tuntuu, etta miten tasta tyomaarasta selviaa, mutta muutaman viikon kuluessa paasee rytmiin ja tilanne rauhoittuu. Toivottavasti tallakin kertaa nain tapahtuu. Mulla on mennyt reilu viikko kiinni ottamiseen Suomen loman takia. Olihan mulla siella lukemiset mukana, mutta ei oikein napannut...
Opettajat on onneks kaikissa tosi hyvia. Ainakin viela talla hetkella tuntuu silta. Kaksi amerikkalaista ja yksi jostain muualta, luultavasti Intiasta tai Israelista tai jostain niilta kulmilta.
Juholla alkoi koulu eilen ja se on ollut vahan hermona. Kaikki on uutta ja ihmeelista uudessa koulussa, nyt alkaa varsinaiset paa-aine opinnot ja varmaan tulee olemaan aikalailla enemman toita. Mutta kylla se parjaa, onhan se honor student :)

Amerikkalaista jalkapalloa

Oltiin viime lauantaina katsomassa amerikkalaista jalkapalloa, Stanford University vastaan San Jose State University. Se oli hauska ja erikoinen kokemus. Charles, Juhon uimakaveri Foothillista, pyysi meita mukaan. Peli alkoi seiskalta, mutta sita ennen on "tailgating", joka tarkoittaa grillaamista ja hengailua parkkialueella. Se alkoi neljan maissa ja siella oli ihan mielettomasti porukkaa. Kaikki tuo jotain syotavaa ja juotavaa, ja pidetaan hauskaa.
Stanford on hiljattain rakentanut uuden stadionin ja se olikin tosi hieno. Ja meno oli mahtava! Mika eniten hammastytti mua, oli se maara mita molemmilla joukkueilla oli porukkaa. Pelaajia, valmentajia ja muuta huoltojoukkoa oli varmaan sata henkea, sen lisaksi oli cheerleaderit ja soittokunta, joita oli yhteensa varmaan viiskymmenta, jos riittaa. Siis kun joukkue lahtee pelaamaan vieraalle kentalle, tarvitaan monta bussia. Ihan uskomatonta! Tyypillista amerikkalaista liioittelua... :)
Peli oli tosi hyva, Stanford voitti San Jose Staten 37-0. Mutta paras osio oli puoliaika. Silloin cheerleaderit ja soittokunta esiintyvat. Molemmat puolet panevat parastaan. San Jose Statella oli mielettomat kuviot, ihan kuin jossain Hamina Tattoossa. Stanfordin astuessa vuoroon tulikin ehdottomasti paras juttu. Tahan kohtaan pitaa kertoa vahan taustaa: amerikkainen jalkapallo on erittain suosittua taalla ja siihen satsataan kouluissa paljon. Hyva jalkapallon pelaaja paasee pelkastaan silla vaikka mihin kouluun eika hanen tarvitse paljonkaan opiskella. Tama siis patee lahes kaikkiin yliopistoihin tassa maassa, paitsi Stanfordiin. Siella pelaajien pitaa paasta kouluun akateemisilla saavutuksilla ja sen jalkeen vasta pelaamaan. Joten naiden kundien taytyy oikeesti lukeakin. Lukemiseen menee aikaa peliharjoituksilta ja siksi Stanford ei olekaan mikaan kovin hyva jalkapallossa. Kaikki muut koulut ottavat erittain tosissaan myos cheerleadereiden ja soittokunnan roolin. Standordin toiminta on erittain toisenlaista, ne suorastaan pilkkaa koko toimintaa. San Joseen soittokunta oli erittain tiptop pukeutunut uniformuihin ja cheerleaderit tanssi hienoja kuvoita ja teki pyramideja. Stanfordin porukka oli shortseissa ja cheerleaderit heitti jotain epamaaraisia kuvioita vahan niin kuin huvikseen. Ja niita oli ainakin puolet vahemman. Koko porukan kuviot eivat pysyneet missaan muodossa ja loppuhuipentumaksi niiden maskotti ensin kaatoi koko poppoon kentalle ja sen jalkeen jorasivat ihan hullun lailla siella. Me naurettiin ihan kippurassa!! :) Todella hyvaa viihdetta :)

Friday, September 14, 2007

Takaisin Menlo Parkissa

Arki on alkanut taas sellaisella voimalla, etta meinas menna jalat alta. Olin ollut paivan taalla ja kauhee ressi paalla. Ei oo helppoa. Valitsin syksylle kolme kurssia, joissa kaikissa on ihan jarkyttava maara lukemista. Ma olen muutenkin hidas lukemaan, saatikka vieraalla kielella.

Loma Suomessa oli aivan ihana, vaikkakin aika kiireinen. Mutta nain kaikki tarkeat ihmiset ja koti-ikava helpotti huomattavasti. Oli tietysti haikeaa lahtea takaisin tanne, mutta toisaalta tulin oikein hyvilla mielin. Mun elama on nyt taalla. Uskon, etta alan pikkuhiljaa sopeutumaan. Kaynti Suomessa oli ehdottamasti tarpeen sen suhteen.

Kesan kova puurtaminen palkittiin hyvilla arvosanoilla: IT Management A, International Business A-, Data Analysis B+ ja Business Writing B. Olen tosi tyytyvainen, varsinkin tuohon matikan B+:aan!!! Sen kaiken kivun jalkeen...

Thursday, September 06, 2007

Turussa

Menin viime torstaina siis Turkuun. Aiti oli juna-asemalla vastassa ja oli niin kivaa paasta pitkasta aikaa halaamaan! Mentiin kauppaan ja ma olin kuin pieni lapsi siella. Kaikkee ois pitanyt saada maistaa. Muun muassa maksalaatikkoa ja raejuustoa lahti kaupasta mukaan. Herkkuja! Haettiin mummi ja mentiin Myllyyn syomaan. Oli ihanaa nahda mummia ja han oli myos kovin odottanut meidan tapaamista. Etta paastaan halimaan :)
Perjantaina olin paivalla mattopyykilla ja illalla Turun tyttojen (Miian, Annen ja Outin) kanssa Turun yossa. Lauantaina ihmeteltiin kaupungilla ja oltiin Saarisilla Kaarinassa. Merja tuli myos kaymaan siella. Servolla ja pojilla oli keikka Kaarinan Old Texasissa, joka on ihan Saaristen naapurissa, joten sita piti tietysti menna katsomaan. Martti on aina Martti :)
Sunnuntai oli telkkaripaiva :) Meilla kun ei Menlo Parkissa ole televisiota, niin nyt katsottiin Miian kanssa sita oikein urakalla. Ma tuijotin siis jopa Salkkareita useammankin osan...
Maanantaina paivalla Minna T tuli kylaan (aidin luo) ja illalla olin Outi S:n kanssa syomassa. Tiistaina kavin haudoilla ja Katja P:n kanssa lounaalla. Olin myos mummilla ja Alleneita moikkaamassa ja Naantalin Merisalissa Miukken, Annen ja Outin kanssa syomassa viela illalla. Oli tosi ihana auringonlasku, Naantali on kaunis pieni kaupunki.
Keskiviikkona olin aamupaivan Heinoilla Maskussa. Hopotettiin Tiinan kanssa ja kaytiin poikien kanssa puistossa. (Aleksi 3v & Elias 2v). Illalla olin mummilla Soile-tadin kanssa. Oli todella vaikeaa hyvastella mummi ja itkuhan siina tuli, koska seuraavaan tapaamiseen menee tovi.
Nyt olen takaisin Espoossa isan luona ja kohta menossa tapaamaan Nooraa ja Caritaa. Etta tallainen raportti. Kylla tama kylaluutailu tyosta kay :)

Wednesday, August 29, 2007

Tukka putkella

Aikamoista lentoa on ollut ensimmaiset paivat Suomessa. Maanantaina olin Leppavaarassa Sellossa hengailemassa. Oli ihan epatodellinen olo. Ihan kuin en ois missaan koskaan ollutkaan ja ihan kuin olisin vaan tavallisella kauppareissulla niin kuin ennenkin. Mutta toisaalta taas olin ihan turisti. Tosi ristiriitainen fiilis.
Myohemmin olin Katjan luona, ihan mun vanhan kodin naapurissa. Oli niin kivaa nahda! Hopotettiin ja syotiin ja naurettiin. Lahdettiin viela kaikenkukkuraksi Helsingin Jaahallille katsomaan Jerry Lee Lewisin keikkaa! Katja kun on Eastwaylla toissa, niin yllattaa aina hauskoilla jutuilla :) Vanha mies, mutta ihan kohtuullinen keikka, joskin lyhyt.
Tiistaina Leena ja Minna ja Elias tulivat hakemaan mua Mustiolle. Siella olivat Liisa ja Keijo, ja Maijakin tuli piipahtamaan. Oli ihanaa nahda! Sielta keskiviikkona kurkkujen ja kuspitsa kassien kanssa (kiitos Liisa) takaisin Espooseen ja tapaamaan Nokia tyttoja. Meita oli Soile, Mika, Sirpa, Jenni, Riitta ja Maarit. Oltiin Soilen luona Vantaalla ja nauru raikui :) Halattiin ja naurettiin oikein olan takaa, niin kuin tossa porukassa aina :)
Nyt on torstai aamu ja kohta lahden junalla Turkuun. Vihdoin naan aidin ja mummin! Ja tietysti kaikki Turkukaverit.

Sunday, August 26, 2007

Suomessa

No nyt ma olen vihdoin Suomessa!! Tulin lauantaina aaamulla. Isa oli vastassa kentalla ja ajettiin suoraan mokille. Ihanaa. Illalla saunassa ja jarvessa. Ihanaa. Olin ihan zombie paivalla ja nukuin parin tunnin paikkarit. Hyvat younet ja herasin aamulla vasta puol seiskalta. Ihan pirteena. Nayttaa silta, etta paasin aikaerosta yhden paivan haahuilulla. Hyva niin.

Sain kaikki koulujutut tehtya ennen lahtoa, vaikka tiukkaa se teki. Valvoin edellisen yon ennen lahtoa ja tein viela viimeiset hionnat matikan projektiin. Saa nahda kuinka kay. Pakkasin aamuyosta joskus puoli viiden aikaan vasta laukut ja kun puoli kuuden aikaan pe aamulla lahdettiin kentalle, olin aika vasynyt. Nukahdin koneessa ennen kuin se edes lahti siita terminaalin tuubista irti! Hadin tuskin tajusin etta noustiin. Lento meni tosi hyvin ja vaihto New Yorkissa meni lyhyesta vaihtoajasta huolimatta oikein mallikkaasti. Ja molemmat matkalaukut tuli Helsinkiin asti :)

Sunday, August 19, 2007

Anskun puhelinnumero Suomessa

Mun puhelinnumero Suomen loman aikana on +358 46 894 8840. Se toimii la 25.8. aamusta alkaen kun tulen Suomeen ja saan laitettua SIMin puhelimeen. Ja lopettaa toimintansa su 9.9. kun lahden takaisin.
Soitellaan!! :)

Friday, August 17, 2007

Viimeinen rutistus viela

On ollut aika hiljasta taalla blogissa, mutta olen viela hengissa. Mulla on vaan niin hirmuisesti toita viela ennen kuin tama jakso on loppu ja paasen Suomeen, etta olen tehnyt toita ihan hiki hatussa. Keskiviikkona mulla oli englannin kurssin viimeinen tunti, joten se on nyt onneksi takana. Meilla oli luokassa tehtava kirjoitustehtava vahan niin kuin kokeena, mutta ei ollut paha.

Viela pitais tehda vaikka mita. IT managementin essee on lahes valmis. Tapasin opettajan eilen ja sain silta kommentit raakaversioon. Tuntui olevan ihan tyytyvainen, pienia lisayksia ja hienosaatoa viela ja sitte se ois valmis. Matikan projekti on viela aika vaiheessa, mutta kylla sekin varmaan on jossain kuosissa taman viikonlopun jalkeen, etta voin maanantaina pyytaa opettajan kommentit ja keskustella etta miten metsaan on mennyt... toivotaan nyt kuitenkin ettei nain kay. Sitte ois viela pari koetta: keskiviikkona international business ja torstaina IT management. Mulle on hiukan vaan viela epaselvaa, etta missa vaiheessa ma ehdin lukemaan niihin...

Jarkyttava maara hommaa, mutta jotenkin mua ei kauheesti ressaa :) Mulla on vaan hymy korvissa koko ajan kaikesta tosta tyomaarasta huolimatta :) Katos kun ma paasen Suomeen!! Viikon paasta tahan aikaan ma istun tyytyvaisena koneessa :) Tai no, luultavasti joudun tekemaan viela noita projekteja, mutta hui hai, who cares?

Saturday, August 11, 2007

Pariterapia ja Toivo yokylassa

Oltiin Juhon kanssa eilen illalla pariterapiassa... Siis oltiin hierojalla samaan aikaan! :) "Massage therapy in couples room", oli ihan pakko vahan leikkia sanojen kanssa :)
Oli ihan torkeen hyva hieronta. Mulla on ollut selka tosi kipee noin viikon verran. Jalat on ihan jumissa ja se sateile selkaan. Kylla kai on jumissa, kun istun tuntitolkulla poydan aaressa ja teen koulujuttuja. Mulla on ollut ihan samoja selkavaivoja silloin kun viimeksi opiskelin. Pitais muistaa valilla kavella eika vaan istua paikoillaan monta tuntia. Taa hieroja hieroi koko tunnin pelkastaan jalkoja ja pakaroita ja vahan selkaa ja ma olin kuin uusi ihminen sielta poistuessani. Ihan paasta huippasi, kun veri alkoi taas kunnolla kiertamaan. Juholle tehtiin deap tissue hieronta, sellanen, etta mennaan todella syvalle lihakseen ja sattuu kovin. Hieroja oli sellainen pieni latinotytto ja Juho oli vahan naama vaarinpain, etta tuleeko tasta mitaan, etta ei toi typy jaksa mitaan kunnolla hieroa. Niinpa niin. Herra oli "hieman" eri mielta vahan ajan paasta. Sai sellasta kyytia, etta alta pois :) Ja mua nauratti. Ei tainnukaan olla ihan heiveroinen typy.

Toivo on ollut meilla pari yota yokylassa. Ja se on nukkunut molemmat yot ihan mielettoman hyvin. Ensimmaisena iltana luettiin yksi satu ja sen jalkeen han laittoi silmat kiinni ja nukahti heti. Todella ihmeellista! Viela kevaalla kun Jaana ja Rumi oli Japanissa ja lapset meidan kanssa, niin nukkumaan meno ei todellakana ollut noin helppoa. Eilen illalla me oltiin siella hierojalla ja Jaana joutu soittamaan, etta missa te ootte kun Toivo haluaa menna nukkumaan, mutta ei suostu menemaan ylakertaan, vaan haluaa tulla meidan kanssa. Kun me tultiin kotiin, Toivo meni meidan sankyyn ja jai sinne yksin nukkuman, kun me mentiin viela syomaan iltapalaa. Uskomatonta! Viela pari kuukautta sitte, se ei ois ikina uskaltanut nukkua siella yksin. Niin ne lapset kasvaa ja saa lisaa rohkeutta. Luultavasti syyna on myos se, etta meidan huoneessa on paljon viileampi nukkua ja meidan sanky on isompi...

Friday, August 10, 2007

Uusia Kuvia

Uusia kuvia talta kesalta.... enjoy...

Wednesday, August 08, 2007

Esiintymassa

Meilla oli tanaan tiimi projektin esitys international business tunnilla. Meidan projekti oli NAFTAsta ja taytyy sanoa, etta esitys meni todella hyvin. Paljon paremmin kuin olin ajatellut. Olin ihan varma, etta sekoan totaalisesti sanoissa, mutta ihan hyvin pystyin asiani esittamaan, jopa "liberilazation" tuli ulos suusta ihan niin kuin kuuluu :) (ei oo mikaa helppo, kokeilkaa)

Mun ryhmaan kuului kaksi poikaa ja mina. Paul on amerikkalainen ja Dipinder intialainen. Alussa musta tuntui, etta D:n asenne oli vahan laiskanlainen ja olin vahan huolissani, etta mitakohan se saa aikaiseksi, mutta kaikki meni ihan hyvin. Paul on tosi tunnollinen opiskelija ja tiesin, etta siihen voi luottaa.

Kirjoitin oman puheosuuteni sanasta sanaan ja tankkasin sita aika monta kertaa ennen esitysta. Ja enimmakseen pystyinkin puhumaan ilman paperia, muutamia kertoja oli pakko tarkistaa... Mutta ensimmaiseksi esitelmaksi se meni todella hyvin ja olen tosi iloinen :) Nyt on ainakin yksi murhe pois. Viela pitaa ponnistaa matikan projekti ja IT managementin projekti ja pari tenttia.

Monday, August 06, 2007

Ilmaston muutos

Aurinko ja lampo lahtivat nahtavasti Suomeen, koska meilla on taalla ihan pilvista ja alle 20 astetta lamminta ja Suomessa on helle. Kummallista. Toivottavasti se lampo pysyy Suomessa siihen asti kun tulen sinne, mutta kylla sita tannekin saisi tulla. Taytyi laittaa ihan pitkahihainen paalle :) ja ilmeisesti pitaa ottaa kunnon takki kouluun lahtiessa, silla San Franciscossa on 14 astetta...

Cityssa onkin aina kylma, mutta Menlo Parkissa pitaisi olla tahan aikaan tosi lammin. Nain ihmeellista on tama ilmasto ja todennakoisesti kaiken takana on globaali lampotilan nousu, joka saa koko maapallon ihan sekaisin. Lampimissa paikoissa on kylma ja painvastoin. Taalla ei ole satanut tarpeeksi ja Euroopassa on suuria tulvia. Mihin ollaan oikein menossa?

Sunday, August 05, 2007

Koivuja

Olin kirjastossa tekemassa koulujuttuja eilen ja tanaan. Ja sain itse asiassa tosi paljon aikaiseksi: lauantaina matikan modulin ja sunnuntaina kaksi artikkeliraporttia international business kurssille. Mutta parasta siella kirjastossa on, etta ikkunan toisella puolella kasvaa koivuja! Ihan suomalaisia koivuja, tai niin ma haluan ainakin ajatella. Tuntuu tosi mukavalta :) Kun niita katsoo tietysta kulmasta niin ettei nakokenttaan osu mitaan muuta, voi ihan hyvin kuvitella olevansa Suomessa... Valitsen aina paikan sen mukaan, etta naen ne koivut.

Koivuista puheenollen, oltiin Juhon kanssa lenkilla yksi paiva ja nahtiin yhden talon pihalla juuri istutettuja koivuja. Todennakoisesti siihen on juuri muuttanut uusia asukkaita ja ne ovat laittaneet pihan uusiksi. Ma olen sita mielta, etta ne uudet asukkaat on suomalaisia :) Olen muutaman kerran yksinani mennyt siita ohi ja aina toivon, etta siella olisi joskus joku pihalla.
Ehka ma menen joku kerta pimpottamaan niiden ovikelloa...

Saturday, August 04, 2007

Perhe kotona taas

Jaana ja Rumi ja lapset palasivat eilen kotiin kahden kuukauden Euroopan turneeltaan. Kylla oli kiva saada ne kotiin! Lapset oli kesan aikana kasvaneet tosi paljon (Toivo toukokuusta sentin!) ja muutenkin tulleet jotenkin "isommiksi". Kerrotavaa riitti paljon. Rumin Suomen kurssi oli ollut menestys ja nyt han puhuu ja lukee jo erittain hyvin Suomea.

Lapsilla oli ollut meita kova ikava, niin kuin meillakin heita. Halusivat tulla meille yokylaan, mutta Jamilla sammui ylakertaan jo kuuden maissa ja Toivo oli kylla meilla katsomassa elokuvaa, mutta meni kuitenkin ylakertaan nukkumaan :) Herasivat tietysti aikaeron takia kukonlaulun aikaan ja tulivat meidan sankyyn. No, meillakin oli sitte aikainen heratys kun lapsilla oli niin hirveesti asioita kerrottavana.

Tosi nopeesti meni kaks kuukautta ilman perhetta, vaikka toisaalta tuntuu, etta ne olivat pois vaikka kuinka kauan. Ja just kun on taas koko konkkaronkka koolla, niin ma lahden kolmen viikon paasta Suomeen. Toivo on kylla sita mielta, etta ma en saa lahtee....

Wednesday, August 01, 2007

Kienitzin perhe

Oltiin Juhon kanssa lenkilla about viikko sitte ja tormattiin yhteen naapuriin, joka oli koiraansa ulkoiluttamassa. Juho tuntee heidan perheensa alunperin niilta ajoilta kun asui taalla 12-vuotiaana ja oli hyva ystava heidan poikansa kanssa. Tama Jenny kutsui meidat eilen illalla syomaan ja meilla oli tosi kivaa :) Ensimmaisen amerikkalaiset ihmiset joihin olen tutustunut! (Kaikki meidan tutut on alunperin jostain muualta.)

He olisivat tietenkin halunneet kutsua koko perheen, mutta kun Jaana ja Rumi ja lapset ovat viela Suomessa, niin me mentiin kaksin. Tosi ihania ihmisia! Aika kului ihan siivilla. Heidan tyttarensa Eliza oli poikaystavansa Justinin kanssa myos siella ja nuorimmainen tytar Kelsey, joka viela asuu kotona. Tristan, joka on siis Juhon hyva ystava, asuu Portlandissa joten ei ollut paikalla. Mutta vaihdettiin puhelinnumerot Elizan ja Justinin kanssa ja sovittiin, etta voitais keksia jotain. Justin asuu Palo Altossa, eli tossa ihan meidan nurkilla, joten eikohan saada helposti jarjestettya jotain :) Ihanaa!! Lisaa ystavia!! Jihuuu!!!!

Tatyana ja Stacy

Olin tanaan lounaalla parin opiskelukaverin kanssa, Tatyana from Brazil ja Stacy from Taiwan. Me ollaan alunperin nahty toisemme jo tammikuun alussa kun koulussa oli kansainvalisten opiskelijoiden orientaatio, mutta meilla ei ole ollut yhteisia tunteja, joten ei olla oltu sen kummemmin tekemisissa. Muutama sana vaihdettu kaytavalla. Stacy ja Tatyana lukevat molemmat paa-aineena markkinointia, joten he ovat kylla olleet tekemisissa keskenaan, mutta nyt vasta saatiin aikaiseksi jarjestaa kolmestaan yhteinen tapaaminen.

Tosi kivaa saada lisaa ystavia, niita ei taalla tosiaan ole mitenkaan liikaa tyrkylla. Hassu yhteensattuma tassa kaikessa on se, etta Stacyn poikaystavan paras kaveri on suomalainen Tuomas, ja Tatyana on alkanut tapailla hanta! Sovimme tyttojen kanssa, etta otetaan pojat mukaan ja mennaan kaikki syomaan tai jotain. Taytyyhan meidan tutustua tahan suomalaiseen, koska taalla on harvinaista herkkua jutella ja tutustua toisiin suomalaisiin :)

Viimeiset kolme viikkoa tata jaksoa edessa ja hirvea vuori viela tekemattomia toita, mutta jotenkin mulla on aika energinen fiilis. Luultavasti johtuu siita, etta lentolippu Suomeen on palkintona viimeisen tentin jalkeen :) Viimeinen rutistus viela ja sitte lomalle. Yksi iso projekti saatiin paatokseen, kun palautettiin international busineksen ryhmaprojekti NAFTAsta. Oltiin varauduttu tekemaan parannuksia opettajan kommenttien perusteella, mutta ainoa kommentti, joka saatiin, oli etta "oikein hyva". Sopii meille! Jaapahan aikaa enemman muihin aineisiin. Esitys NAFTAsta on ensi viikolla.

Thursday, July 26, 2007

Todettu jo aiemmin, mutta todetaan uudestaan: Amerikka on byrokratian ihmemaa.

Siis vau. Kerrataan ensin hieman taustoja jotta kay paremmin ilmi kuinka mun (Juhon) masterplani on mennyt talta kesalta pikkuhiljaa kohti suurempaa ja suurempaa taystuhoa.

USCIS:n eli jenkkien maahanmuuttoviraston maaraysten mukaisesti jokainen F-1 viisumilla oleva opiskelija saa vuoden tyoluvan valmistuttuaan. Vuoden tyoluvan saa jokaisesta jenkeissa suoritetusta tutkinnosta, kunhan saatava tutkinto on korkeampitasoinen kuin edeltava (esim. ma sain nyt Associates tutkinnon ja seuraava on Bachelor's tutkinto). Mun ei alkuperaisen suunnitelman mukaan pitanyt saada Associates tutkintoa, vaan olisin vaihtanut Santa Claraan suoraan. Mulle tulikin vasta viime syksyna mieleen hieno masterplani jossa huomasin etta jos otan kaksi ylimaaraista kurssia tulee mulla vaatimukset taytettya ja saisin sen tutkinnon (ja sen mukana tulevan tyoluvan) vahan niinkuin ilmaiseksi. Ma nimittain ajattelin et nyt olisi ollut loistava aika hakea kesaduunia taalta pii-laaksosta ja muutenkin ottamaan ensi askelia toimisto-tyohon.

Ma lahetin lomakkeen USCIS:lle Huhtikuun 17 pva. Mulle oli nimittain informoitu koulussa etta hakemuksen kasittelemiseen menee maksimissaan kolme kuukautta ja etta hakemusta ei saa lahettaa neljaa kuukautta aiemmin kun valmistuu. Mina olin (nain jalkeen pain ajatellen) totaali noviisi ja hiukan naiivi naista varoituksita. Ei mulle tullu ollenkaan mieleen etta niilla oikeesti voi menna niin helkutin kauan sen hakemuksen kasittelyyn. Ma olin hakenut Toukokuun ja Kesakuun ajan duunia taalta, ja sainkin loistavaakin loistavamman tyotarjouksen WebEx:ilta, joka on Cisco Systems:in omistama firma. Mulla olis ollu aivan loistava tilaisuus saada rapyla iso yhtion oven valiin jos vain mun tyolupa tulisi ajoissa. Tyohaastattelussa ma kerroin jo mun tilanteen ja kuinka ma odotin etta se lupa tulisi Heinakuun loppuun mennessa. Ei ne siita kauhean innostuneita olleet sillonkaan, mutta kirjottivat mulle kirjeen joka lahetettiin USCIS:lle josko oltais saatu nopeutettua mun hakemusta.

Kaksi viikkoa sitten tiistaina alkoi viimein tapahtumaan: ma nimittain sain sahkopostiin ilmoituksen etta nyt mun hakemus on mennyt eteenpain, mutta ne haluaa lisainformatiota jostain (ei lukenut kummmempia yksityiskohtia). Luki vain etta he ovat lahettaneet mulle kirjeen jossa lukee mita ne tarvitsee. Viime viikon keskiviikkona tama kirje sitten saapui. Ma hermostuneena avasin sen vain huomatakseni etta mun alkuperainen allekirjoitus ei kelvannut heille. Kirjeessa oli ohjeet allekirjoittaa sellaisen pienen laatikon sisaan mustalla kynalla. Etta silleen... allekirjoituksen takia mun tyolupa on nyt sitten venynyt (ainakin) sen ratkaisevan kahden viikon verran, nimittain sain viestin WebEx:ilta perjantaina etta he eivat enaa pysty tarjoamaan mulle toita nain lyhyeksi ajaksi koska mun pitaa menna Syyskuun lopussa takaisin kouluun. Tietenkin seuraava mahdollisuus tehda mitaan toita onkin sitten vasta kahden vuoden paasta kun saan sen Bachelor's tutkinnon.

MITA TAMA TARINA OPETTAA?
#1 Jos olet hakemassa tyolupaa amerikasta, laheta hakemus siten etta se saapuu USCIS:lle mahdollisimman lahelle 4 kuukauden rajaa.
#2 Allekirjoita pienella printilla, HUOM: kayta mustaa kynaa

Taytyypa palata tahan tekstiin puolentoista vuoden paasta, jotta muistaa mita virheita pitaa valttaa seuraavalla kierroksella.

Siis vau

Saturday, July 21, 2007

Harry Potter huuma

Uusin Harry Potter -kirja on siis ilmestynyt. Mina en tieda juuri mitaan Harrysta, mutta taalla meidan pienessa kylassa juhlittiin perjantai-iltana kovasti kirjan ilmestymista. Menlo Parkissa on yksityinen, erittain hyva kirjakauppa nimeltaan Kepler's. Kirjakauppa on vierekkain tosi kivan kahvilan, Borronen, kanssa ja nama olivat keskenaan jarkanneet oikein kunnon kemut. Oltiin Juhon kanssa syomassa "hienossa" ranskalaisessa ravintolassa (jossa by the way ei ollut mitaan muuta hienoa kuin hinta...) ja kun kaveltiin sielta kotiin, huomattiin, etta Borronen edustalla on porukkaa kuin pipoa. Uteliaita kun ollaan, niin sinne siis. Ihmiset oli pukeutuneet kaikkiin mahdollisiin Harry Potter hahmoihin ja siella oli musiikkia ja kaiken maailman sirkushuveja.

Ma olin lukenut Iltalehtea netissa juuri ennen kuin lahdettiin syomaan ja siella mainittiin etta ensimmaiset Harry Potterit oli myyty jo Suomessa, joten olin erittain hammastynyt kun taalla viela odotettiin H-hetkea, jonka oli puolilta oin. Kun en kerran ole mikaan fani, niin mistas sita naita tietaisi. Mutta ilmeisesti kirjan julkaisu oli jotenkin riippuvainen paivamaarasta eika siita, etta Euroopassa sita jo myytiin aikaeron takia. Keskustelimme Kepler'sin myyjan kanssa ja kun kerroin, etta Euroopassa ensimmaiset ovat jo oman kopionsa saaneet, kaveri suurin piirtein peitti korvansa ja oli etta "ala kerro, en halua kuulla mitaan, ala kerro!" :) Meilla oli oikein hauskaa Borronen terassilla kun jaatiin ihmettelemaan ihmispaljoutta ja erilaisia asuja. Kerrankin meidan kylassa tapahtuu jotain :)

Eika siina viela kaikki! Santa Cruz Avenue, joka on Menlo Parkin paakatu, on suljettu lauantain ja sunnuntain, koska siella on taidemarkkinat. Oltiin siella monta tuntia ihmettelemassa tanaan lauantaina. Ja ihania juttuja siella olikin, todella hienoa valokuva taidetta muun muassa eika yhtaan ainoaa metrilaku yms. kraasakauppiasta. Kerailin ison pinon kayntikortteja oman kodin sisustamista varten. Niita tarvitaan sitten joskus... :)

Friday, July 20, 2007

Tyttojen kanssa ulkona

Nahtiin pitkasta aikaa Thoan ja Didemin kanssa keskiviikkona. Thoa kokkasi meille lounasta ja juteltiin mukavia. Didem on koulun kanssa yhta kiireinen kun minakin, joten ei ole ollut vaan aikaa nahda. Thoa lomailee, lucky girl!

Meilla oli aika riehakas meno ja oli ihan kamalaa lahtee kouluun neljaksi. Didemilla ei ole tunteja keskiviikkoisin, joten han jai Thoan luokse ja lahtivat shoppailemaan. Ja ma jouduin lahteman kouluun.... No... olin englannin tunnilla, siella on tarkeaa olla paikan paalla, koska siella oppii paljon hyodyllisia asioita jokaisella tunnilla. Mutta.... paatin kylman viileasti jattaa international business tunnin valiin ja liittya uudelleen tyttojen seuraan. Ma olen huono oppilas, tiedan, mutta ma niin tarvitsin sita eika professor Mathurin tunnit koskaan ole mitenkaan ihmeellisia, samat asiat pystyy lukemaan kirjasta. (Kuulin jalkeenpain, etta tunnin aikana oli ollut kaksi palohalytysta ja niissa oli mennyt niin paljon aikaa, etta opettaja oli paastanyt porukat kotiin tosi ajoissa. Joten en missannut yhtaan mitaan.)

Me mentiin siis drinksulle tyttojen kanssa ja meilla oli ihan sairaan hauskaa :) Ilta kesti seitsemasta puoli kahteentoista ja ehdittiin kaymaan vaikka missa ja tanssittiin ja pidettiin tosi hauskaa. Ensimmainen kerta taalla oloni aikana kun olin tyttoporukassa hippaamassa ja oli kylla todellakin sen yhden international business tunnin skippaamisen arvoista :) Ihmeellista, miten yksi hauska ilta ihanien ihmisten seurassa voi vaikuttaa nain paljon. Jopa kauhea koti-ikava vaistyi. Ja parisuhdekin voi paljon paremmin kun kay valilla tuulettumassa :)

Tuesday, July 17, 2007

Kylla ketuttaa

Kaiken sen tyon ja tuskan jalkeen, jonka kulutin matikan valikokeeseen, sain siita 58/100. Siis ihan jarkyttavan huono!!!!! Meinasin pillahtaa itkuun. Miten taa on mahdollista? Tai oikeastaan en ihmettele tulosta, koska koe oli tosi vaikea, vaan sita etta miten on mahdollista, etta opettaja on kertakaikkiaan niin huono. Han on asiassa todella hyva ja tietaa varmasti kaiken data analysoinnista, mutta opettaa han ei osaa patkaakaan.

Tama tuska ei onneksi ole pelkastaan minulla vaan kaikilla luokkakavereilla, joiden kanssa olen keskustellut, sama homma. Isolla osalla meni tosi huonosti. Opettaja huomasi itsekin, etta oli tehnyt meille ihan liian vaikean kokeen, koska han antaa meidan tehda sen uudelleen. Kaikilla meni siis niin huonosti, etta han ei voi antaa niin huonoja arvosanoja. Ja pelastaakseen oman nahkansa han antaa meidan tehda sen uudelleen! Tehtavien kohdalla on ihan yleista, etta niihin saa tehda parannuksia ja parantaa arvosanaa, mutta etta koe? Kaverilla alkoi varmaan polvet tutista, koska menettaa tyopaikkansa, jos oppilaiden tulokset on huonoja. Silloinhan se kertoo jotain hanen taidoistaan opettaa. Ja nyt me opiskelijat joudutaan tekemaan tuplatyo vain ja ainoastaan sen takia, etta han ei osaa tehda sita tyota mista hanelle maksetaan!! Mmmrrrrrrr

Ma olen niin loppu. Tabara kuvittelee, ettei meilla ole mitaan muuta tekemista kuin hanen kurssinsa. Mulla on nelja kurssia meneillaan ja 7 paivaa ei nayta riittavan hommien tekemiseen. Ainoa mika talla hetkella motivoi on se, etta reilun kuukauden paasta istun lentokoneeseen ja paasen Suomeen! Saattaa olla etten kayta paluulippua...

Autossa

Perjantaina oltiin Palo Altossa syomassa tosi kivassa Italialaisessa ravintolassa. Jaatiin viela syomisen jalkeen nauttimaan pari lasia viinia omistajien kanssa. Tosi hauskoja vanhempia Italialaisherroja :) Sen jalkeen kaytiin katsomassa paikallinen yokerho ja se olikin ihan ok, vaikka hyvaa dance-musaa ei siellakaan soitettu.

Lauantaina ajeltiin San Joseen ja etsittiin Golden Gate Universityn sikalainen kampus. Se onkin ihan 101 varrella ja sinne ajoi noin 20 min. Me asutaan San Josen ja San Franciscon puolessa valissa joten ajattelin etta josko syksylla ottaisin siella jotain. Ja koska sinne oli noin helppo paasta, luultavasti otankin lauantaisin yhden kurssin.

Sielta ajettiin Santa Cruzin beachille, mutta matkaan meni ihan havyttoman kauan aikaan. Kaikki muutkin piilaakson asukkaista olivat ilmeisesti paattaneet lahtea sinne rannalla, koska tie oli tosi ruuhkainen. Sinne menee mutkainen motari vuorien yli ja siella oli mielettomasti autoja. Ja kun vihdoin paastiin kaupunkiin, parkkipaikan etsiminen oli yhta tuskaa. Sellainen vihdoin kuitenkin loytyi ja paastiin viettamaan loppupaivaa rannalla ja ihana ilma olikin :)

Takaisin lahdetiin about sellaiseen aikaan, kun varmaan suurin osa muitakin, joten paatettiin menna eri reittia takaisin. No vaihtoehdot on tosi vahissa. Jos ei halua menna sita tavallista tieta, pitaa menna joko highway1:ia tai skylinea. Ykkonen kiertaa tosi paljon, joten valittiin skyline, joka on todella mutkainen vuoristotie. No, aikaa meilla meni varmasti enemman kuin mita olisi mennyt ruuhkassa, mutta nahtiinpahan sairaan makeita maisemia. Tuli istuttua lauantaina yhteensa noin 3-4 tuntia autossa...

Wednesday, July 11, 2007

Matikan mid-term

Jarkyttavan sikavaikee matikan valikoe on nyt palautettu. Se ei ollut luokassa tehtava, vaan saimme tehtavan kotiin. Se oli ihan mielettoman vaikea. Tein sita Juhon avustuksella ja useaan otteeseen koulussa ryhman kanssa ja kaikki ovat samassa pisteessa. Mistaan vastauksista ei olla taysin varmoja.

Proffa on Japanilainen matikkanero, joka elaa ihan omassa maailmassaan. Ajattelee ihan eri tasolla kuin me oppilaat eika todellakaan opeta sita mita vaatii. Kokeessa oli 15 tehtavaa ja kaikkiin meni puolesta tunnista tuntiin aikaa, joihinkin ehka jopa enemman. Olisin mieluummin tehnyt kokeen luokassa, silloin se olisi kestanyt korkeintaan kolme tuntia. Nyt siihen meni niin helvetisti aikaa, etta meinas todellakin hermo menna. Tasta kurssista kun selvian, niin en ikina enaa koske matikan kirjaan.

Harmi, etta tuollainen opettaja pystyy lyttaamaan ihan maanrakoon. Han viela itse kertoi kurssin alkaessa, etta oli saanut viime jaksolta tosi huonot arvostelut oppilailta. Ja ihmetteli aaneen, etta mistakohan se mahtaa johtua!! Haloo!!! Ehka kaverin kannattaisi vahan miettia opetusmetodeitaan. Tasta voisi oikeasti tehda valituksen. Me ollaan maksavia asiakkaita ja maksetaan siita etta meita opetetaan. Proffa vaatii tehtavissa ja kokeessa paljon paljon enemman kuin mita han opettaa.

Onneks mulla oli viime jaksolla maailman ihanin matikan opettaja, Christina Clark. Hanesta ja Professor Tabarasta ei todellakaan voi edes puhua samana paivana.

Monday, July 09, 2007

Great America!

Meidat on siis kutsuttu Kanadaan haihin ja sinne ollaan koko ajan oltu kovaa vauhtia menossa. Mutta ei menna. Amerikkalainen byrokratia naytti taas kyntensa ja meidan Kanadan reissu on jaissa. Juho ei saa yhta tarvittavaa allekirjoitusta, joka tarvitaan maahan takaisin tuloon. Siis yhden allekirjoituksen takia meidan reissu peruuntui!!!

Kansainvaliset opiskelijat tarvitsevat koulusta I-20 lomakkeen, jossa kerrotaan etta ko henkilo on ko koulun oppilas. Jos lahtee pois maasta opiskelun aikana, lomakkeen viimeiselle sivulle tarvitaan tuore allekirjoitus koulusta. Silla koulu todistaa viranomaisille, etta ko henkilo tulee takaisin samaan kouluun opiskelemaan. Ja koska Juho valmistui Foothillista, he eivat voi enaa allekirjoittaa lomaketta. Eika Santa Clarakaan voi allekirjoittaa, koska Juho aloittaa opiskelut siella vasta syyskuussa. Joten Juho on jumissa tassa maassa syyskuuhun asti. Tai han voi kylla poistua, mutta ei paase takaisin. Great!!

Tassa maassa on kylla asiat niin peesta, etta ei millaan voi uskoa! Ja kuinka suuri asia taala on vapaus!! Mika hiton vapaus?? Kysyn vaan. Taalla taytyy varmaan hengittamiseenkin tayttaa muutama lomake ja pyytaa leimat.

Friday, July 06, 2007

Allenit jo takaisin Suomessa

Allenit lahtivat torstaina ja me ihmetellaan taalla taas kaksin. Heidan matkansa oli mennyt oikein hyvin, paitsi etta Pipsan matkalaukku oli jaanyt jonnekin matkan varrelle. Toivottavasti se kuitenkin tulee perassa. Meillahan havisi kaikki kuusi laukkua joulukuussa kun tultiin tanne. Ja kaikki kuusi loysivat lopulta kotiin.

Heti on jo ikava Alleneita! Tehtiin paljon kaikkee kivaa yhdessa ja muutenkin oli ihan sairaan kivaa. Ikavuosia tuli taman parin viikon aikana paljon lisaa, naurettiin ihan megana.

Hostel Glenwood on valmiina ottamaan vastaan seuraavat vieraat :) Ikava kylla Leena ja Martti jaivat jumiin Lontooseen ja tulevat vasta huomenna. Heidan piti tulla tanaan perjantaina, mutta Finnarin kone oli ollut vahan myohassa eivatka olleet enaa paasseet Virgin Atlanticin jatkolennolle. Olivat olleet 40 minuuttia ennen koneen lahtoa portilla, mutta se oli suljettu! Aika uskomatonta! Mutta ilmainen majoitus ja mahtavat ateriat hienossa hotellissa ehka vahan lohduttaa. Saavat sitte jatkaa matkaansa levanneena huomenna.

Thursday, July 05, 2007

4th of July

Eilen oli Amerikan itsenaisyyspaiva ja sita tietysti juhlittii. Ensimmainen kerta meille kaikille eika oikein tiedetty mita pitaisi tehda ja minne menna. Menlo Park mainosti, etta paakadulla on paraati ja sen jalkeen Burges Parkissa bandi soittamassa. Paraati kuulostaa aina hyvalta eika ulkoilmakonsertti ole sen huonompi, joten sinne siis.

Mielestani paraati tarkoittaa sita, etta siella on koristeltuja ja tanssivia ihmisia, musiikkia ja kaikenlaista ihmeellista ja hienoa katseltavaa. Pettymys oli melkoinen kun tajusimme, etta "paraati" jota olimme tulleet katsomaan, koostui tavallisista Menlo Parkkilaisista, jotka olivat laittaneet serpentiinia kaulaansa ja joillakin oli Amerikan lippu. Siis olimmeko tulleet katsomaan naapureitamme? Lapsille kulkue oli varmaan hieno kokemus ja ihan lasten juhla se olikin. Mutta etta aikuiset ihmiset raahautuu paikanpaalle katsomaan toisiaan... Joillakin katsojista oli oikein tuolit ja systeemit mukana.

Onneksi ulkoilmakonsertti oli paljon parempi kokemus. Puistossa oli sen seitteman sorttia kaikenmaailman pomppulinnoja ja peleja ja leikkeja lapsille, mutta musiikki oli hyvaa joten myos me aikuiset lapsettomat ihmiset nautittiin. Taytyy sanoa, etta nahtavasti juuri talla tavalla Amerikkalaisille iskostetaan paahan miten tarkea on itsenaisyyspaiva. Jokaisena itsenaisyyspaivana lapsille jarjestetaan kaikkea kivaa tekemista ja ilmaista jatskia ja vaikka mita, niin kummasti se aikuisenakin tuntuu todelliselta juhlapaivalta. Suomalainen perhe juhlii itsenaisyyspaivaa katsomalla ja linnanjuhlia ja polttamalla kynttiloita. Meilla se on paljon vakavampi juhla kuin taalla. Saattaa tietysti olla, etta ajankohdalla on merkitysta. Suomessa itsenaisyyspaiva on kaikkein pimeimpaan ja kylmimpaan aikaan vuodesta ja taalla taas ihan painvastoin. Suomalainen kunnioittaa itsenaisyytta arvokkaan pidattyvasti ja Amerikkalainen aanekkaan riehakkaasti.

Tahan valiin pakollinen matematiikan opiskelu tauko ja illalla ajettiin vuorille katsomaan ilotulituksia. Meille ei selvinnyt tarkkoja aikoja kuin vain yhdesta paikasta, mutta nahtiin siella ollessa ainakin kymmenkunta. Oli hieno kokemus seista siella pimeassa ja koko Bay Area nakyi edessa. Otetiin muutamat lasit viinia ja tunnelma oli erittain mukava, vaikkakin vahan haikea, koska oli Allenien viimeinen ilta taalla meidan kanssa.

Monday, July 02, 2007

Onnea Juho!

Valaat olivat nakemisen arvoisia. Oltiin perjantaina noin 4 tuntia merella ja nahtiin ryhavalaita, delfiineja ja merileijonia. Kun vene lahti satamasta, oli tosi sumuista, mutta kun paastiin vahan kauemmas, niin oli taysin kirkasta. Kun oltiin oltu merella kolme ja puoli tuntia, meidat ymparoi taas sumu. Se tuli avomerelta ja oli aika inhottava. Mitaan ei nahnyt. Jos olisi jostain syysta tippunut veteen, niin ei olisi ollut mitaan kasitysta siita mihin suuntaan pitaisi uida. Onneksi ei tapahtunut mitaan ja paastiin turvallisesti maihin.

Illalla oli Juhon valmistujaisseremoniat Foothillissa. Oli todella mielenkiintoista olla mukana siella. Mina ja Allenit hurrattiin oikein urakalla Juholle kun han haki diplominsa. Juholla oli kaapu, hattu ja huppu niin kuin kaikilla muillakin, mutta sen lisaksi Juholla oli kultaiset "kaadyt" kaulassa koska valmistui niin hyvin arvosanoin. Ja mina olin ylpea!!! :) Juhlistettiin tapahtumaa kuplivalla ja hyvalla ruualla Gordon Bierschissa.

Lauantai paiva meni pihaa siivotessa ja jarjestellessa, koska illaksi oli kutsuttu ystavia grillaamaan ja Juhoa juhlimaan. Oikein onnistuneet kemut oli. Ruokaa oli varattu ihan hullun tavalla, mutta lahes kaikki meni :) Sauna oli kuumana ja nukkumaan mentiin reilusti seuraavan vuorokauden puolella.

Sunnuntai meni mun osalta opiskellessa. Pojat lahti Brunon ja Ursulan kanssa vuorille pyorailemaan. Aikaa niilla meni nelja tuntia, josta kolme ylamakea... Hulluja...

Thursday, June 28, 2007

Allenien lomaraportti

Maanantaina Allenit oli keskenaan Cityssa seikkailemassa ja me opiskeltiin. Kaikki meni hyvin ja olivat mun koulun edessa puoli kymmenelta illalla vastassa ja tulivat kyydissa kotiin.

Tiistaiksi suunniteltiin rantapaivaa ja lahdettiin aamupaivalla Half Moon Bayhin. Mutta kun paastiin sinne, niin siella oli taivas ihan pilvessa ja kylma. Kaytiin kuitenkin syomassa maailman parhaat fish&chipsit ja pojat potki palloa hetken rannalla, mutta lahdettiin sitte Santa Cruziin auringon toivossa. Ajettiin pitkin Highway One:ia ja oli aika mahtavat maisemat. Vahan ennen maaranpaata pilvireuna loppui kuin seinaan ja aurinko paistoi taysilla. Santa Cruzissa on hienot hiekkarannat ja siella me sitte makoiltiin ja pelattiin uunoa muutama tunti. Kaytiin viela ennen kotimatkaa katsomassa merileijonia, mutta talla kertaa niita ei ollut kuin ihan muutama. Yleensa niita on siella monta kymmenta.

Keskiviikkona Juho jai kotiin opiskelemaan ja mina lahdin Allenien kanssa Cityyn. Kaytiin lounaalla Fishermans Wharfilla ja sen jalkeen jatin heidat Pier 33 kohdalle, josta lahti laiva Alcatraziin. Mina jatkoin kouluun ja Allenit jaivat turisteilemaan. Nahtiin kaikki vasta illalla kotona.

Tanaan torstaina on kuulema vapaapaiva eika mitaan suuria suunnitelmia. Taytyyhan lomalla vahan rentoutuakin ja tahan asti ovat menneet koko ajan. Juholla on vihoviimeinen koe ja mulla kasapain lukuhommia. Huomenna meidan pitaa olla aikaisin aamulla Montereyssa ja lahdetaan valaita katsomaan. Toivottavasti ei tulla merisairaaksi. Ja illalla on Juhon valmistujaisseremoniat Foothillilla.

Sunday, June 24, 2007

Giants voitti Yankeesin!

Pienten vastoinkaymisten jalkeen saatiin liput ja meilla oli mahtava paiva. Ostettiin liput netista ja ne luvattiin toimittaa ihan areenan lahistolle. Onneksi Juholla on salapoliisin aineksia ja han tarkisti aamulla onko meidan liput siella missa pitikin, eivatka ne olleet! Ei muuta kuin sotasuunnitelma uusiksi, etta miten saadaan liput haettua. Mina tietysti vauhkoonnuin ja sain taas vetta myllyyn, etta kuinka huonosti taalla Amerikassa taas kaikki on. Maksettiin lippujen hinnan lisaksi lahes $60 "service feeta" ja silti liput oli vaarassa paikassa! Mina soittamaan myyjalle, etta mika juttu taa on. No sain kuin sainkin langan paahan ihan jarkevan ihmisen ja saimme tuon $60 takaisin, vielapa pyytamatta.

Peli oli tosi tiukka, mutta lopulta Giants voitti! Yleensa baseballissa pelataan max 10 vuoroparia, mutta eilen pelattiin 13. Saatiin siis nauttia koko rahan edesta. Mahtava ilma ja loistavat paikat, joten ei meilla ollut mitaan hataa. Olutta ja hodareita kului :) Kaytiin pelin jalkeen viela pizzalla ja juotiin lisaa olutta. Tanaan aamulla oli vahan hiljaista sakkia... Kaytiin aamiaisella Palo Alto Creameryssa ja saatiin lisaa voimaa ja elama alkoi taas hymyilla. Allenit lahtivat Gilroyn Outlet heaveniin ja me Juhon kanssa opiskellaan.

Saturday, June 23, 2007

49-mile

Eilinen paiva vietettiin autossa ja kierrettiin ristiin rastiin San Franciscoa. Juho ei ikiva kylla paassyt mukaan, kun silla oli koulua ja toita. Mutta meilla oli Allenien kanssa tosi hauskaa :) Mina ajoin ja Sami oli kartturi. Vain yhden kerran mentiin ihan pieni matka harhaan, mutta muuten selviydyttiin todella loistavasti. Pipsalla ja Mikalla "ehka" vahan valilla sydan hakkasi nopeammin, mutta se oli ihan turhaa.

Mika treenaa ensi kesan Tukholman maratoniin ja ma lahdin sen mukaan lenkille viela illalla. Samikin lahti, mutta joudui tulemaan takaisin puolesta valista, kun silla penikat sattui niin paljon, etta hadin tuskin pystyi kavelemaan, saatikka juoksemaan. Teini-ikaisten vaivoja... Mutta me juostiin Mikan kanssa tunnin lenkki ja yllatin ihan itsenikin :)

Kohta lahdetaan katsomaan Giantsien ja New York Yankeesien pelia. Idan ja Lannen kohtaamisia ei yleensa baseballissa tapahtu, joten tama on ainutlaatuinen peli ja stadion on varmaan tapotaynna. Edellisen kerran Giants on pelannut Yankeesia vastaa 1962.

Thursday, June 21, 2007

Allenit on taalla!

Saatiin Allenin perhe tanne tanaan. Kylla on kivaa :) On niita odotettukin jo vaikka kuinka. Ne on raukat ihan vasyneita matkasta ja vetavat taysilla hirsia ylakerrassa. Samoilla silmilla 36 tuntia, etta kyllahan sita jo vasyttaisi ihan keta vaan. Mutta ihan hyva, etta pysyivat hereilla tata aikaa puol ysiin asti illalla, niin luultavasti paasevat tosi hyvin aikaerosta.

Huomenna lahdetaan ajelemaan 49-mile-drive. Se on ihan paras aloitus, koska siita saa tosi hyvan yleiskasityksen San Franciscosta. Ajellaan lapi kaikki sellaiset alueet, joilla on jotain valia. Luultavasti lauantaina mennaan katsoman Giantsien pelia New York Yankeesia vastaan. Jos saadaan kohtuuhintaiset liput.

Monday, June 18, 2007

Mysteeri elukka

Eilen illalla nukkumaan mennessa mulla oli ihan omituinen olo. Etta joko talossa tai sen ymparistossa on joku tai jokin. Juho tietysti rauhoitteli mua, etta ei siella mitaan ole, ala nukkumaan. Ma pyorin sangyssa valveilla vaikka kuinka kauan enka oikein osannut selittaa minkalainen olo mulla oli, mutta kummallinen. Ajattelin, etta mulla vaan viiraa paassa normaalia enemman.

Nyt kavin asken pihalla ja siella on vaahtomuovin kappaleita ympariinsa ja nurmikko taynna koloja. Ma en sittenkaan ole vainoharhainen!! Joku elukka siella on ollut kuopimassa ja riehumassa. Kissa oli yon sisalla, joten se se ei voi olla. Joku muu. En valttamatta halua tietaa mika.

Juho vaittaa, etta ne on pesukarhuja. Unohdettiin laittaa roskikset tien viereen parina edellisena viikkona, joten ne on nyt aika taynna ja koska roskat haisee, ne tulee niita tonkimaan. Huomenna ja taas roskispaiva, joten pitaa todellakin muistaa vieda sailiot tyhjennettavaksi! Mutta en ma silti ymmarra mista sita vaahtomuovia on tullut...

Tiedoksi vaan pesukarhuille, etta TANNE EI TULLA! NAA ON MEIDAN MAITA!!

Saturday, June 16, 2007

Oakland Zoo

Meilla oli tosi kiva paiva. Tehtiin pieni roadtrip Oaklandin elaintarhaan. Ihasteltiin elaimia ja otettiin kuvia. Enemman se on ehka lasten paikka, mutta me lapsenmieliset parjattiin siella oikein hyvin :) Vain Amerikassa voi ostaa kengat elaintarhan matkamuistomyymalasta ja minahan ostin! Niin suloiset leppakerttukengat, etta kaikki alle viisvuotiaat on todella kateellisia mulle :) (Nimimerkilla kolkytjarisat)

Kaytin samalla reissulla Ikeassa ostamassa uudet tyotuolit. Ja hyvat onkin! On ihan eri istua tassa kirjoituspoydan aaressa kun on kunnon tuoli. Ikea on niin kertakaikkiaan mukava opiskelijabudjetille. Ja siella kavellessa koti-ikavakin vahan lievenee.

Takaisin tultiin San Franciscon kautta ja kaytiin Hard Rock Cafessa syomassa. Se on Fisherman's Wharfilla ja siella oli taas ihan kauheesti turisteja. Vaikka turisteja me ollaan itsekin. Ajeltiin ympari kaupunkia ja ihasteltiin jyrkkia makia ja niiden varrella olevia suloisia taloja. Olisi ihana asua Cityssa. Vaikka ilmojen puolesta Menlo Park on paljon parempi: aamupaivalla kun lahdettiin liikenteeseen, niin Menlo Parkissa oli yli kakskymmenta astetta lamminta ja aurinko paistoi taysilla. Kun paastiin Oaklandiin, niin piti jo laittaa pitkahihaista paalle. Onneksi oltiin varauduttu ja meilla on mukana lisavaatteita. Ja kun paastiin San Franciscoon, niin siella ei ollut kuin 14 astetta lamminta. Takaisin oltiin Menlo Parkissa about kasilta ja taalla oli parikymmenta astetta vielakin lamminta. Tama Bay Arean saa on kylla niin kummallinen...

Friday, June 15, 2007

Matikkaa ja pihatalkoita

Me oltiin eilen niin ahkeria, etta oikein huimas kun mentiin illalla nukkumaan. Ma tein koko paivan mun matikan laksyja ja kun Juho tuli koulusta, niin se istui mun viereen ja alettiin tekemaan niita yhdessa. Ja niita tehtiinkin sitte pitkaan ja hartaasti... Valilla tehtiin ruokaa ja siivottiin pihaa. (Leikkasin ruohoa puolitoista tuntia, kun oli paassyt "vahan" pitkaksi....) Jatkettiin taas niiden tehtavien tekemista ja hops, kello oli puoli kaksitoista kun mentiin nukkumaan.

Mutta nyt on palauttaa sellanen paperi opelle, etta oksat pois! Se lentaa varmaan pyrstosulilleen kun alkaa lukemaan mun paperia :) HAH, siitas saa! Oli meinaan tehnyt sellaset killerit, etta mulla meinas tulla itku. Mutta onneks mun rakkaudenkapy on matikka-geek!!!! Mutta kylla sai Juhokin tehda toita.

Tekis mieli kylla kysya silta opelta, etta mista sille maksetaan?? Nailla kurssimaksuilla pitaisi mun mielesta saada sellainen opetus, etta pystyy tekemaan annetut tehtavat. Mutta ei. Vastaus viimeiseen kysymykseen loytyi netista eika siita ollut mitaan mainintaa kirjassa eika asiasta ole puhuttu missaan vaiheessa tunnilla. Etta onko taa sitte reilua?

Wednesday, June 13, 2007

Juho sai stipendin

Juho sai Foothillista stipendin ja tanaan paivalla oli siella koulussa pieni seremonia. Juho sai talla kertaa jaettavista stipendeista luultavasti kaikkein isoimman. Ja kylla se on sen ansainnutkin, on kaveri meinaan sen verran hyva koulussa :)

Foothillin kampus on tosi mukava paikka. Menin Juhon mukana sinne jo aamupaivalla ja lueskelin sen aikaa kun Juho oli toissa. Oli tosi kuuma paiva ja istuin ulkona. Kun Juhon tyot loppuivat, syotiin lounas ja kuunneltiin samalla stand-up komiikkaa. Siella sattui olemaan samaan aikaan "college hour", joka jarjestetaan kerran kuukaudessa ja silloin on aina jotain hauskaa kyseisella aukiolla.

Sen jalkeen oli stipendi seremonia. Meita jannitti ihan kauheesti koko ajan, koska ei yhtaan tiedetty missa vaiheessa Juhon nimi sanotaan. Ja se tuli viimeisena! Puolitoista tuntia hikoilua... Mutta eiko se niin mene, etta Oscaritkin jaetaan paremmuusjarjestyksessa huonoimmasta parhaimpaan :)

Tuesday, June 12, 2007

Juholla on synkkaa

Juho sai kutsun tyohaastatteluun perjantaille. Firma on Webex, Glorian mies Alan on siella toissa ja Juho lahetti sille jokin aika sitten hakemuksen ja nyt siella on joku kiinnostunut. Ne on itse asiassa niin kiinnostuneita, etta jo haastattelussa Juho tapaa heti kaikki tiimin jasenet. Tama ois Juholle tuhannen taalan paikka luoda erittain tarkeita kontakteja tulevaisuutta varten ja tyoharjoittelu Webexissa nayttaisi tosi hyvalta resumessa. Varsinkin kun Wedex on nykyisin Ciscon omistama.

Mutta. Yksi "pikku" juttu on mahdollisesti taman esteena. Tyolupa kesalle on kiven takana. Kylla sen saa, mutta ajankohta on taysin epaselva. Kuulema kaikkein luultavimmin Juho saisi tyoluvan vasta syyskuussa. Silloin han palaa jo kouluun. Joten saatta olla, etta tama todella loistava tilaisuus kosahtaa Amerikan ihmeelliseen byrokratiaan. Ja se on todella ihmeellinen! Miten voi kaikki kestaa puoli vuotta?? Miksi taalla maksetaan veroja?? Siksi etta Herra Presidentti saa kayda sotaa. Meilla on ollut taas tanaan "I hate America" -moment...

Kylla Suomessa on kaikki NIIN paljon paremmin. Esim. Hain kesalle opintotukea. Lahetin paperit tavallisessa postissa. Alle viikossa Opintotukikeskuksesta tuli sahkoposti, etta tarvitsevat lisatietoja. Toimitin ne. Sain seuraavana paivana meilitse vahvistuksen etta kaikki on kunnossa ja rahat oli tililla kahdessa paivassa. HYVA SUOMI!!!!

Sunday, June 10, 2007

Juho kipeena

Juholla on kesaflunssa ja me ollaan oltu vaan kotona koko viikonloppu. Vahan tylsaa, mutta minkas teet. Mountain Viewssa olisi ollut lauantaina yhden paivan rokkifestarit ja ma niin odotin sinne menoa. Ois ollu niin kivaa pitaa vapaapaiva ja menna paistattelemaan paivaa ja kuuntelemaan hyvaa musiikkia sinne. Mutta ei menty.

Juho nukku lauantaina kolmen ja puolen tunnin paikkarit. Ma kavin siina valissa shoppailemassa ja otin aurinkoa ja vahan jo ihmettelin, etta elaako se edes enaa. Mutta se tuntui tekevan tehtavansa, koska on ollut huomattavasti paremmassa kunnossa tanaan sunnuntaina. Kaytiin aamupalalla Palo Alto Creameryssa. Siella on mielettoman hyva ruoka, varsinkin perusamerikkalainen aamiainen. Se vahan piristi. Paasin vahan talon ulkopuolelle. Ma olen niin paljon kotona, etta olen jo kaupassa kaymisesta ihan innoissani :)

Wednesday, June 06, 2007

Kieli kangertelee

Suomea puhuessani puhun nopeasti. Monien mielesta liiankin nopeasti. Siis valilla jopa epaselvasti. Mutta kun paassa on miljoona asiaa, niin ne pitaa saada ulos mahdollisimman nopeasti, enka mieti juurikaan mita sanon. Puhe vaan pulppuaa suusta hirveella vauhdilla.

Taalla taas joudun puhumaan vierasta kielta, enka pysty puhumaan niin nopeasti kuin haluaisin. Joudun miettiman enemman mita sanon ja miten sen sanon. Se on mulle vierasta, joten valilla ankytan ihan kyballa. Kun sanat ei vaan kertakaikkiaan tule ulos siina tahdissa ja siina muodossa kuin pitaisi.

Nopeasti puhuminen on osa mun persoonaa, joten mulla on jonkun asteinen identiteettikriisi. Joka vaikuttaa myos siihen, etta en esim. koulussa osallistu keskusteluun niin paljon kuin haluaisin. Monta "hyvaa" kommenttia on mennyt sivu suun, kun en pysty jasentelemaan sanoja paassani jarkevaan muotoon tarpeeksi nopeasti. Kun mulla on lause valmiina, ollaan jo seuraavassa asiassa.

Osa loppuarvosanasta tulee osallistumisen perusteella ja mina joudun paitsioon, kun en pysty ilmaisemaan itseani niin kuin haluaisin. Ja se syo naista. Varsinkin, kun mulla olis paljon sanottavaa...

Saturday, June 02, 2007

Hiljainen talo

Meidan perhe lahti perjantaina Euroopan turneelle pariksi kuukaudeksi ja jaatiin Juhon kanssa kaksin. Kylla oli outoa olla ilta kotona kun oli niin hiljaista. Nukkumaan mennessa mua pelotti ihan kauheesti. Olin ihan varma, etta koko talo on taynna morkoja.

Aamu tuli kuitenkin niin kuin aina ennenkin. PAITSI: pienet peikkolapset eivat kompineet meidan sankyyn. Lauantaina en sita niin huomannut, kun lahdin heti herattyani jumppaan, mutta tanaan sunnuntaiaamuna se jotenkin kolahti. Me nukuttiin kymmeneen asti, mita ei ole tapahtunut tosi pitkaan aikaan. Ma olin herattyani ihan ihmeissani kun tajusin mita kello on. Siis kymmenen aamulla ja talo ihan hiiren hiljaa. Ei kuulunut rappusista pienten jalkojen tepsutusta eika muitakaan "normaaleja" aamuaania.

Onhan se tietysti tosi kivaakin, kun saadaan olla kaksin koko kesa. Tai no, kaksin ja kaksin: perhe on matkalla 9 viikkoa ja siita 5 viikkoa meilla on vieraita. Allenin perhe tulee juhannuksena ja on pari viikkoa ja heti peraan tulee Leena ja Martti ja ne on kolme viikkoa. Siita kolmesta viikosta ollaan kaikki nelja yksi viikko Kanadassa. Siella on Parkkisten sukulaisen haat.

Thursday, May 31, 2007

Pedro

Sain ikavia uutisia Suomesta. Pedro on poistunut joukostamme. Sita on ihan sanaton ja tuntee itsensa niin pieneksi elaman poluilla. Toiset tulee ja toiset lahtee, mutta aina jonkun laheisen lahteminen tuntuu yhta pahalta. En voi sanoa, etta Pedro olisi ollut minun ystavani, mutta tuttu kuitenkin. Ehka yksi erikoisimmista ja varikkaimmista ihmisista keta olen koskaan tavannut. Tiedan milta tuntuu menettaa laheinen ystava, joten pahimmalta tuntuu hyvan ystavani suru. Hanelle Pedro oli laheinen. Han tarvitsee nyt olkapaata ja ystavaa, jonka kanssa surra. Haluaisin olla siella sinun kanssasi ja pitaa sylissa.

Tuesday, May 29, 2007

Mopoilemassa

Lauantaina oltiin mopoilemassa. Ihania mutkateita, mutta vahan mua pelotti vuorilla, kun siella on ihan sairaan kapeita pikkuteita eika taalla paljon harrasteta kaiteta. Juho ajoi tosi hyvin, enka pelannyt sita vaan niita teita. Valilla mutkat oli melkein 180 astetta. Kaytiin lounalla Alice's Restaurantissa, missa on aina ihan sairaasti mopoja. Nahtiin pari itse rakenneltua Harrikkaa ja paljon makeita pyoria.

Monday, May 28, 2007

Giants peli

Oltiin sunnuntaina katsomassa San Francisco Giantisien pelia, baseballia. Kausi on vasta alkanut, mutta silti sunnuntainen peli oli loppuunmyyty. Katsomoon mahtuu about 50 000 ihmista... Siella oli aika tiivis tunnelma :)
Oltiin Juhon koulukaverin Alexin ja hanen tyttoystavansa Dawnin kanssa ja meilla oli tosi kivaa. Syotiin peri-Amerikkalaisittain hotdogit ranskalaisilla ja juotiin olutta. (taalla saa juoda olutta katsomossa)

Giants havisi Coloradolle 5-6, mutta ei se haitannut. Barry Bonds teki homerunin ja ottaa kovaa vauhtia kiinni Aaronia, jolla on hallussaan kaikkien aikojen paras homerun tulos. Barry on mennyt jo Babe Ruthin ohi. Kansa seisoi ja huusi ihan hulluna! Meista on kovaa vauhtia tulossa kovia Giants faneja :)

Thursday, May 24, 2007

Mopon ajotesti

Mulla oli tanaan mopon ajotesti ja se oli aika hankala. Olin siella Rumin Bemarilla ja se ei ole mitenkaan kevytrakenteinen pyora. Jouduin tekemaan pujottelun ja hidasajon ja jarrutuksen. Mielestani se meni tosi hyvin siihen nahden, etta harjoittelu ajotestiin oli lahes nolla. Tiistai-iltana kaytiin nopeesti Juhon kanssa yhden koulun parkkipaikalla vahan vaantelemassa mopoa, mutta eipa muuta.

Mulla oli tays coretex varustus paalla, 25 astetta lamminta ja vaansin sita 300 kiloista rotjaketta siella radalla. Tuli pikkuisen lammin...

Kavin sen jalkeen Palo Altossa Bemarin mopokaupassa kyselemassa mita maksaisi mopon huolto. Talla kertaa taytyy antaa taydet pisteet hyvasta palvelusta: mies, jonka kanssa juttelin oli erittain ystavallinen ja asiantunteva. Rumin pyora on ollut siella ennenkin huollossa, joten han naki tiedot koneelta. Sen jalkeen katteli pyoraa ja sanoi, etta mopo nayttaa olevan tosi hyvassa kunnossa eika hanen mielestaan tarvitse koko huoltoa, vaan oljyn vaihto riittaa. (Edellisesta huollosta on aika paljon aikaa, mutta pyoralla ei ole juurikan ajettu sen jalkeen.) Mutta uusi takarengas siihen pitaa ostaa. Kokonais hinnaksi han arvioi jotain $400-$500. Iloinen yllatys siina mielessa, etta Rumi kertoi mulle edellisena iltana, etta luultavasti se tulee maksamaan noin $1000.

Sovin huoltopaivan parin viikon paahan ja sen jalkeen ei muuta kuin radalle :)

Kuntosali kokemus

Kavin tiistaina kokeilemassa sita aikaisemmin mainitsemaani kuntosalia Redwood Cityssa. Pettymys oli melkoinen. Olin kickboxing tunnilla ja odotin jotain BodyCombatin tapaista tuntia, mutta sainkin Jane Fonda tyylisen kasari aerobicin. No joo, oli siella vahan nyrkkeilyliikkeita ja potkuja, mutta kylla se enemman muistutti kasari aerobicia. Se oli tosi rankka eli hyva siina mielessa, mutta tosi boring. Tiedan, etta olen tassa asiassa aika nirppis ja tykkaan vaan tietyn tyylisista tunneista, mutta minkas teet. Haluan etta mennaan taysilla, mutta siina pitaisi olla jotain hommaa myos aivoille, eika vaan summamutikassa hypita hiki pintaan.

Vetaja oli noin 55-vuotias latinoleidi, joka luuli olevansa 20-vuotias. Ja tosi hauska. Mutta kun ei ollut. Viimeinen pisara mulle oli, kun tama nainen oli laittamassa mun kyparaa paahan kesken tuntia! (Olin Rumin mopolla liikkeella eika kypara mahtunut pukuhuoneen kaappiin, joten jouduin ottamaan sen mukaani jumppasaliin.) Siis tilanne on se, etta kaikilla valuu hiki ihan solkenaan, talla kauhealla akalla ehka eniten, ja hanen mielestaan on jotenkin kauheen hauskaa jos han laittaa mun kyparan paahan! YAK!! En halua edes kuvitella milta se olis tuntunut laittaa suihkun jalkeen omaan paahan.... HYI HITTO!! Ei paljon jarki paata pakottanut silla naikkosella. Sain kuitenkin estettya tapahtuman ennen kuin kypara ehti paahan asti. Han oli kylla selvasti nyreissaan siita etta pilasin hanen hauskan vitsin. Siina vaiheessa ei ollut kysymystakaan siita, etta haluanko taman kyseisen kuntosalin jaseneksi. No en.

Tunnin jalkeen "pojat" (aika vankkaa tekoa) vastaanottotiskilla kyselivat innoissaan, etta mita ma pidin siita tunnista ja oliko mulla hauskaa ja laitetaanko se nimi paperiin. Nieleskelin vahan aikaa ja yritin keksia jotain kaunista sanottavaa. Mutta kun ei oikein tullut mieleen mitaan, niin sanoin, etta tunti ei ollut ihan mun makuun. Pojat siihen, etta tama hauska rouva on "one of our best teachers". Ei muuta kun ovesta ulos ja mopon kaasu kaakkoon ja tack och hej.

Sunday, May 20, 2007

Santa Claran kampus

Lukuunottamatta mun "I hate America" momenttia tama viikko on ollut ihan jees. Meidan molempien koulupaikat vahvistui lopullisesti ja oltiin tosiaan lauantaina paivalla tsekkaamassa Juhon uuden koulun kampusta. Tosi ihana. Ihan perusamerikkalaisen yliopistokampuksen nakoinen, kun siella on paljon eri rakennuksia ja puistoja. Osa opiskelijoista asuu kampuksella, joten siella on elamaa koko ajan. Taysin erilainen kun mun koulun "kampus", joka on kaytannossa vain yksi korkea rakennus keskella kaupunkia.

Ma oon kylla vahan kateellinen Juholle, kun se menee niin kivaan kouluun... Siella on iso kuntosali ja uima-altaat ja kaikkee kivaa... Mutta niilla ei ole Operations ohjelmaa enka ma kylla ois siihen kouluun paassyt vaikka olisin hakenut...

Anyway oli tosi kivaa ihmetella siella lauantaina. Kaytiin Santa Claran kirjakaupassa ja taytyy sanoa, etta SCU:lla on tosi paljon makeemmat logo vaatteet kuin mun koululla, GGU:lla. Taidan kayda hakemassa sielta jotain kivaa kun seuraavan kerran sinne mennaan... Tod nak kuukauden paasta kun Allenit tulee tanne, koska taytyyhan niiden nahda missa me oikein aikaa vietetaan :)

Perjantaina me oltiin pikaisesti katsastamassa San Franciscon yoelama. Thoan ystava Chris muuttaa itarannikolle ja Thoa oli jarjestanyt sille pienimuotoiset kemut. Me oltiin ensin Thoan luona ja lahdettiin sitte muitten mukana baariin. Ei ainakaan talla reissulla osuttu kovinkaan ihmeelliseen clubiin... Ensimmaisessa, johon oltiin menossa sisalle, kysyttiin etta kuinka monta tyttoa kuuluu seurueeseen... Hamaraa. Mutta kai se on niin, etta naiset tuo baariin miehia ja miehet rahaa. En ole ikina ennen kuullut totakaan, mutta varmaan NIIN totta, ollaanhan me tosiaan Amerikassa! Me ei sitte kuitenkaan menty sinne kun siella soi huono poppi. Hiphopia. Mutta ei paasty kuin ojasta allikkoon, kun seuraavassa paikassa oli ihan sama juttu. Mutta sinne ei onneksi maksanut mitaan sisalle. Taalla ei kylla ymmarreta kunnon "tanssimusiikin" paalle ollenkaan. Ihan turha kuvitella, etta jossain tulis Basshunteria tai mitaan sinne painkaan vaan taalla soi yleensa joka paikassa ihme hissihiphopdiipadaapa.

P.S. lisasin uusia kuvia

SCU

Taa viikko on ollut tosi makee. Ensin alkuviikolla Ansku sai tietaa etta hanet on hyvaksytty MBA-Operations ohjelmaan, ja eilen mulle tuli kirje jossa onniteltiin hyvaksymisesta Santa Claran Yliopistoon. Nyt on aika hyva fiilis... :)
Heti kun oltiin luettu se kirje niin me mentiin Anskun kanssa vahan katsastelemaan sita kampusta ja todettiin kimpassa etta se on kylla aika makee. Pitaa laittaa kuvia tanne piakkoin.

Thursday, May 17, 2007

Terapiaa

Tanaan ei ole ollut mun paiva. Olen koko paivan yrittanyt tehda raporttia artikkelista, joka on vain puolitoista sivua pitka, tavallisella A4 paperilla. Vain puolitoista sivua. Siita pitaisi tehda analyysi International Business kurssille. Olen lukenut sen artikkelin ainakin 200 kertaa ja tiedan tarkkaan mita siina sanotaan, mutta en saa yhtaan mitaan paperille. Koko paiva mennyt ihan hukkaan. Etsin viela uuttakin artikkelia, kun ajattelin, etta josko vika ois ollu siina artikkelissa, mutta taitaa olla vaan mun paassa....

Sitte sain viela kaupan paalliseksi taas uuden laskun helmikuisesta laakarissa kaynnista! Ma en oikeesti tajua taman maan systeemeja. Maksan itseni kipeeksi vakuutusmaksuista ja silti pitais viela maksaa jotain siita laakaristakin. Uskomatonta!! Ne on lahettaneet mulle monta kertaa sen laskun ja saan soitella seka laakarikeskukseen etta vakuutusyhtioon, etta mita tama taas tarkoittaa. Hirveeta ajan haaskausta. Ma olen tottunut siihen, etta kun jostain jotain maksaa, niin yleensa saa sita mita on tilannut. Mutta ei tassa maassa. Taalla maksetaan ihan vaan maksamisen ilosta ja vahan viela lisaa ja toiset vahan viela lisaa jos haluaa, etta asiat on edes jossain mallissa. On taa niin.... Suomessa on kaikki niin paljon paremmin...

No, sain terapiaa oikein kunnolla kun raivosin Juholle :) Siis en Juholle itselleen vaan purin vaan paineita. Ja Juho kulta kuunteli ja osallistui Amerikan parjaamiseen parhaansa mukaan. Ensin se oli vahan puolustus kannalla, mutta totesi hyvin nopeasti, etta tosta muijasta tulee vaarallinen, jos sen kanssa ei ole samaa mielta ja kun oltiin paasty samalle sivulle, niin todellakin haukuttiin tama maa lyttyyn ja vahan viela paalle. Kylla helpotti! :)

Pisteena I:n paalle, lahdin mopo ajelulle. Ensimmainen kerta kun ajoin Rumin mopolla. Se on vuoden 1988 BMW ja aika pakkaus. Muuten ihan jees, mutta siina on vilkut kummassakin kadessa ja se hankaloittaa aikalailla ajamista. Kun siis oikeassa kadessa on kaasu, niin on tosi vaikeeta vaantaa kaasua ja laittaa vilkkua paalle tai pois samaan aikaan. Mun Banditissa (ja kaikissa muissakin mun tietamissa mopoissa) on molempien suuntien vilkku vasemmassa kadessa. Eihan silla raukalla ole juuri muutakaan tekemista.