Levätty on

On ollut aivan mahtavaa olla lomalla. Olen nauttinut joka hetkestä. Tietokonetta olen avannut erittäin harvakseltaan näinä päivinä. Äsken katsoin, että syksyn saldo arvosanojen osalta on yksi A management kurssista. Toista arvosanaa ei ole tullut vielä koska opettaja on lomalla yli uuden vuoden. Mutta kun palautin loppuraportin hänelle sieltä tuli vastaus, että se on A+:n paperi. Joten eiköhän se loppuarvosana ole jotain sen suuntaista. Että kyllä tässä saa olla suhteellisen tyytyväinen. Valmistuin siis 3.7 keskiarvolla, tasan neljän ollessa paras mahdollinen. Hyvä mää. 

Hieman tätä juhlatunnelmaa latistaa se, että olen sängyn pohjalla kolmatta....tai neljättä...päivää. Saldona tällä hetkellä noin viisi katsottua leffaa, uusin Liza Marklund luettu ja yhdet villasukat kudottu. Kun ei voi nukkuakaan, kun yskä hakkaa koko ajan. Juhokaan ei saanut yöllä nukuttua kun pelkäsi että mä tukehdun. Ollaan molemmat ihan mökkihöperöitä. Se pääsi (huom. pääsi) muuttomieheksi Koskenvoille joten sai jotain tekemistä. Olen järkyttävän kateellinen, kun mulla alkaa olemaan selkä jo ihan loppu tästä makaamisesta. Makuuhaavoja pelkään seuraavaksi. 

Ohi on

Fiilis on ... erikoinen. Vähän surullinen, paljon iloinen, jonkun verran helpottunut, ja samalla myös pikkuisen pelottaa. Viimeinen tunti meni oikein hyvin ja ryhmäprojektin esitys sai hyvät kommentit. Siellä sitte halailtiin puolin ja toisin ja melkein oli tippa linssissä. Osa valmistuu lauantaina niin kuin minäkin, osa jatkaa vielä jakson tai kaksi. Todella ristiriitaiset tunnelmat. Mutta päällimmäisenä kuitenkin hyvä fiilis. Omasta suuresta saavutuksesta. Keskivertoa vilkkaampi hulivilikoululainen otti itseään niskasta kiinni ja sai maisterin paperit. Aatelkaa! Siis mä! 

Aluksi vaihtaminen opiskelumoodiin oli hankalaa ja lukeminen vieraalla kielellä vaikeaa. Ensimmäinen vuosi meni vähän ihmetellessä ja tuli ehkä turhankin paljon stressattua. Sitten kun alkoi oppimaan miten paljon asioiden tekemiseen menee aikaa ja pystyi aikatauluttamaan hommat, kaikki oli paljon helpompaa. Ja pystyi nauttimaan pienestäkin vapaahetkestä. Papereiden kirjoittaminen oli aluksi todella hidasta, mutta nyt se tuntuu helpolta ja saan tekstiä aikaan nopeasti. Asioiden tutkiminen oli aikaa vievää ja kankeaa, mutta nyt olen oppinut siinä todella hyväksi. Nyt kun musta on tullut "ammattilainen" opiskelussa, se loppuukin. Mutta kaikki loppuu aikanaan ja nyt on aika heittää vapaalle hetkeksi ja keskittyä sen jälkeen työn etsintään. Eiköhän mulle paikka löydy :) 

Loppusilaus

Eilinen finaali esitys työharjoitteluprojektista meni uskomattoman hyvin. Firman toimitusjohtaja on vähän kinkkinen kaveri ja odotin että se naulaa mut seinään kysymystulvalla. Mutta ei. Sillä ei ollut yhtäkään kysymystä. Kiitteli vaan kovasti hyvästä työstä ja kuinka paljon heille on hyötyä mun laskelmista. Siis vau. Sain hädin tuskin nukuttua edellisenä yönä kun jännitin niin kauheesti. Vaikka ihan hyvä, että jännitin, koska olin valmistautunut todella huolellisesti että pystyn vastaamaan varmasti kaikkiin herran kysymyksiin. Uskomatonta. Että odottelen arvosanaksi vähintään A:ta, A+ tietenkin lämmittäisi vielä enemmän :)

Vielä viimeinen silaus loppuraporttiin ja sekin on valmis lähetettäväksi. Sen jälkeen vielä yksi yhden sivun memo jostain aiheeseen liittyvästä artikkelista ja management kurssin ryhmätyön esitys ens viikolla ja sitte se ois siinä. MBA paperit melkein kourassa ja tuntuu mahtavalta! 

Koulu lopussa

Ihan uskomatonta, että mulla on enää pari viikkoa koulua jäljellä! Sitte se ois niin kuin siinä. Pari vuotta on hurahtanut siitä kun pakkasin Leppävaaran kodin pakettiin ja lähdin tänne kaukomaille. Toisaalta tuntuu, että se oli ihan vasta, mutta toisaalta taas että siitä on ikuisuus. Hassua. 

Opintovapaa loppuu vuoden vaihteessa ja samalla virallisesti mun Nokia-ura. Kovasti olen yrittänyt etsiä töitä täältä, mutta ei näytä hyvältä. Lama mikä lama. Saa nähdä kuinka ämmän käy. Mulla on helmikuun puoleen väliin asti aikaa löytää duuni. Mitä sitte tapahtuu, jos en ole löytänyt...? En tiedä. Tuskin ne voi mua poiskaa heittää kun aviomies on täällä... Pitää ottaa siitä selvää. 

Paluu arkeen

Energinen meininki jatkui myos kotona ja ensimmäinen päivä meni laukkuja purkaessa ja pyykkiä pestessä. Siinä sivussa laitettiin meidän “studio” uuteen uskoon. Tai Juho pääasiassa sitä duunia hoiti kun mä purkailin laukkuja. Nyt on pöytä ja sänky vaihtaneet paikkaa ja uusi lipasto löytänyt kotinsa. Oman kodin rakennusvietti on kova ja kun ei sitä omaa kotia vielä ole, niin täytyy tehdä asioita pienemmassä mittakaavassa :)
Kouluhommia tässä on aloitettu taas tekemään, mutta on tämä arkeen palaaminen ihan kauheeta tämän kaiken romantiikan ja hemmottelun jälkeen!

Honolulu, perjantai

Juho herätti mut aamulla seitsemältä. Seitsemältä!! Viimeisenä aamuna kun ei ole kiire mihinkään! Virhe. Lento vasta kahdelta ja huoneen luovutus yhdeltätoista! Sika vaäsyneitä kumpikin ja pitkä matka edessä! Virhe. Olisi ollut kivaa nukkua yhtenä aamuna pitkään. Voi Juho, Juho. Eikö se ole mitään viela oppinut tästä justiinasta? Olen aika tunnettu pahantuulisuudestani jos mut herätetään kesken unien, joten pieniä sora-ääniä oli havaittavissa pitkin päivää. Mutta kotiin päästiin ja vielä ihan rakkaudessa :)

Honolulu, torstai

Thanksgiving, joka ei onneksi paljon näkynyt katukuvassa. Waikikilla on nähtävästi niin paljon muitakin kuin amerikkalaisia turisteja, että kaikki kaupat ja ravintolat oli auki. Thanksgiving kun on niitä harvoja pyhäpäiviä kun tässä maassa on kaikki paikat kiinni. Mutta ei siis haitannut meidän menoa ollenkaan. Lähdettiin heti aamulla taas liikenteeseen, kohteena toistamiseen Hanauma Bay. Vietettiin siellä rannalla maaten ja snorklaten koko päivä. Aktiivisen viikon viimeisenä päivänä alettiin olemaan jo sen verran väsyneita, ettei oikein olisi jaksanut mitään muuta. Oli oikein leppoisaa ja aurinkoista.

Illalla syötiin ehkä kamalimmat hampurilaiset ikinä. Ihan kunnon ravintolassa, mutta ruoka oli todella järkyttävää. Ja viereisessä pöydässä istuvan rouvan jalan yli kaveli torakka. Ainoa kerta kun nähtiin torakoita tällä reissulla oli tämän ravintolan sisä- ja ulkopuolella. Yäk!

Honolulu, keskiviikko

Ja aktiiviloma sen kuin jatkui. Tänään oli vuorossa jet ski ja parasailing. Ensin pörrättiin puolituntia vesijettien kanssa kahva kaakossa ja sen jälkeen roikuttiin veneen perässä liitovarjon varassa. Mua pelotti siis ihan kauheesti!! Olin aivan paniikissa, mutta onneksi mun mies on niin hyvä!! Juho pysyi ihan rauhallisena ja naureskeli vaan, ja puhui mulle kauniita asioita, niin mäkin siitä sitte rauhoituin ja mahtavaa oli! Me oltiin korkeammalla kuin Stadionin torni Helsingissä!! Se oli ihan mieletöntä!!

Illalla osallistuttiin perinteiseen Hawaiilaiseen Luau:hun. Se oli järjestetty Paradise Coven yksityisellä rannalla. Siellä oli kaikenlaista touhua ja markkinakojua ennen ruokailua ja varsinaista ohjelmaa. Minä muuan muassa osallistuin hulatanssin opetukseen, jonka tuore aviomieheni tietenkin kuvasi videolle :) Tulee ehkä jakoon joskus… Pääesityksen aikana juontaja pyysi ihmisiä nousemaan aina sen mukaan mitä olivat tulleet juhlimaan. Me siellä sitte vilkuteltiin toisille vastanaineille pariskunnille ja punasteltiin kun jouduttiin pussaamaan kaiken kansan nähden :) Lopussa tuli hieno hidas biisi ja me tanssittiin meidän “häätanssi” siellä hiekassa. Ihanan romanttista.

Honolulu, tiistai

Aamulla heti autoon kun silmät aukes ja kohti Kailuan rantaa. Kailua on saaren itäpuolella ja tarkoitus oli mennä kajakkireissulle. Ja mentiinkin. Kaikki seurueen jäsenet eivät kylläkään tulleet. Yksi pariskunta meni heti ympäri kun olivat päässeet veteen eivätkä enää nousseet kyytiin, ja toinen pariskunta ei lähtenyt ollenkaan rannasta. Kieltämättä meri ei ollut todellakaan tyyni, mutta meillä meni ihan hyvin ja pysyttiin suht tahdissa. Melottiin noin reilu puoli tuntia yhteen pieneen saareen ja siellä levättiin ja ihmeteltiin jonkun aikaa. Takaisin oli ehkä alle puolen tunnin matka. Melkein koko päivä meni taas reissussa, mutta about tunti kajakilla. Amerikkalaisten tuohuja… Joka paikassa pitää katsoa kaikenmaailman safety videoita ja ohjeistetaan niin ettei kukaan pysy kärryillä kuitenkaan. Diipadaapahöpöhöpöjuttuihin menee ihan hirveesti aikaa.

Illalla käytiin syömässä niin sanotusti “virallinen hääillallinen”. Juhon yksi opettaja suositteli paikkaa ja se oli todellakin sen arvoinen ja vähän ylikin. Syötiin meriravun / jätti taskuravun jalkoja pääruuaksi ja se oli mahtavaa! Kaikki muutkin ruuat oli todella hyviä ja palvelu erinomainen. Sinne pitää mennä toistekin ja suosittelen kaikille: Keo’s Thai Cuisine.

Honolulu, maanantai

Aamulla lähdettiin järjestetylle reissulle Hanauma Bayhin snorklaamaan. Hanauma Bay on vanha tulivuoren kraateri, josta on yksi seinä kaatunut ja meri tullut siitä sisään. Bayssa on elävä koralliriutta ja mielettömästi kaloja. Mulle toi putken kautta hengittäminen ei ole mitenkään mielipuuhaa, joten mulla meni vähän aikaa ennen kuin pystyin rauhoittumaan ja pitämään pään vedessä enemmänkin kuin pari sekunttia. Mutta sitten nähtiin iso merikilpikonna ja unohtui vaimolta paniikki. Se oli mielettömän hieno, vaikkakin vähän ehkä pelottava. Siinä se söi kaikessa rauhassa ja heilui aaltojen mukana. Siellä oli myös todella paljon kaloja, joka puolella ja kaiken kokoisia. Ne on kai niin tottuneita ihmisiin, ettei ne paljon hätkähdä. Koskettaa ei voi, mutta ihan vieressä ne uivat. Ihmeellisinta siinä paikassa oli se, että riutta alkaa heti melkein rannasta eli uimaan pitää alkaa vaikkei ole kuin polviin asti vettä ja kalat on heti siinä. Me kun ollaan ihan amatööreja snorklaamisessa ja vetta aika vahan, niin tultiin joka kerta vedestä verta valuen. Ei mitään suuria haavoja, mutta koralli on erittäin terävää, joten pienikin kosketus viilsi pintahaavoja.

Honolulu, sunnuntai

Sunnuntai valkeni jo huomattavasti paremmissa sääennusteissa. Aurinko näkyi heti aamusta ja lämpotila oli korkealla. Mutta koska ei kuitenkaan ollut mikään rantsukeli, niin lähdettiin Pearl Harboriin. Se oli mielenkiintoinen, mutta ehkä vähän too much kun oltiin siellä noin neljä tuntia. Pearl Harborin tasoinen historiallinen paikka eikä siellä ollut edes kahvilaa! En tarkoita, etta kaikkia paikkoja pitaisi kaupallistaa, mutta kun siellä nyt kuitenkin käy hirveä määrä ihmisiä joka päivä niin olisi se kiva jos voisi odotella muistomerkille pääsemistä vaikka lounaalla. Paikka kun on todella kaunis ja jonotus kesti puolitoistatuntia. Eikä nyt ollut edes mikään sesonki aika. Ainoastaan automaatista sai vettä ja jotain snackseja. Todella epämiellyttävä yllatys, varsinkin kun kaikki kantamukset, käsilaukku mukaanlukien, piti jättää autoon niin ei voinut edes omia eväita syödä.
Mutta kyllä se siitä sitte iloksi muuttui kun päästiin hotellille takaisin vatsat täynnä. Käytiin ostamassa body boardit ja eikun mereen. Meidän hotelli sijaitsi Honolulun turistialueella Waikikilla, aivan rannassa. (Kuvassa keskellä mun takana) Siellä me sitte melskattiin alloissa kuin pienet lapset :)
Waikiki Beach Marriott

Honolulu, lauantai

Ensimmäisen päivän aamuun herättiin kovassa vesisateessa, mutta ei haitannut. Me vaan ihmeteltiin, etta miten me ollaankin näin onnekkaita että löydettiin toisemme :) Huomenlahjoja jaettiin myös siinä aamutuimaan, ja täytyy sanoa, että vaimo oli huomattavasti tylsempi tässä kohtaa kuin tuore aviomies. Juhon lahjassa oli kaksi aikakauslehtea: Marie Claire ja Men’s Health, sekä korvakorut. Ihan tavalliset rihkamakorut. Koska me ollaan köyhiä opiskelijoita, musta se oli ihan hyvä lahja. Hiukan tota Men’s Healthia kyllä ihmettelin… Mutta “oikeassa” lahjassa oli sitte valkokultaiset helmikorvakorut :) On se niin liikkis kaveri! Meitä nauratti. (Juho sai kellon.)

Sateesta huolimatta päätettiin lähteä katsomaan, että mihin ollaan oikein tultu. Onneksi oli auto, sillä me kierrettiin koko saari sen päivän aikana. Pysähdyttiin vähän välillä katsomaan hienoja rantoja, ostoksilla, syömässä, yms. Koko päivä siinä meni ja illalla Safewayn (paikallinen Prisma) kautta valmisruuan kanssa hotellille. Niin, me syötiin Safewayn valmisruokaa ja kateltiin telkkaria avioliittomme ensimmäisen päivän iltana :) (Huom. Meillä ei ole telkkaria kotona, joten se oli vähän niin kuin luksusta.)

Honolulu, Hawaii

City Hallilta muutaman skumppalasin jälkeen suoraan lentokentälle ja Honolulun koneeseen. Viiden ja puolen tunnin lento menee yllättävän hyvin hääpuvussakin… Meitä onniteltiin sekä matkustajien etta henkilökunnan puolesta. United Airlines jopa tarjosi meille lasit viiniä. (Shampanjaa ei ollut, kysyttiin). Honolulu oli pimeä ja sateinen kun illalla saavuttiin perille, mutta lämmin. Vuokra-auto alle ja hotellille. Nukkumaan meni erittäin väsynyt, mutta onnellinen vasta vihitty pariskunta Parkkinen :)

Vihkiseremonia

Kotona oli aikamoinen hässäkkä ennen kuin päästiin lähtemään. Piti pakata viela viimeiset kamat lomaa varten ja yrittää piilotella pukua Juholta ja kauhee jännitys päällä koko ajan. Lapsiakin jännitti ihan kauheesti. Toivo kysyi vähän ennen kuin lähdettiin, että tullaanko me vielä kuitenkin joskus heille kylään… Liikkis!! Hän raukka luuli, että kun meillä on kerran niin kauheesti tavaraa mukana, me varmaan siis muutetaan jonnekin kaukomaille. Mutta kerrottiin pienelle sulhaspojalle, etta täällä me ollaan taas ihan kohta takaisin, käydään vaan vähän lomailemassa :)

Meidän vihkiminen tapahtui siis San Franciscon City Hallilla. Perjantai näytti olevan suosittu vihkimispäivä, koska pariskuntia oli paljon. Siellä me odoteltiin numerolapun kanssa omaa vuoroa kuin apteekissa :) Jännitti aika lailla. Meidät vihittiin keskellä taloa olevien mahtavien portaiden yläpäässa (linkki alla “Interior”). Tuomari oli todella miellyttävä nainen ja tilaisuus yllättävän liikuttava. Itku tuli. Luulimme, etta pelkkä “I do” kertaalleen riittää, mutta vielä mitä! Kahteen kertaa luvattiin rakastaa ja sen jälkeen vielä ennen sormuksen pujottamista piti toistaa tuomarin perässä… jotain… en muista yhtään että mitä :) Jännittävä ja koskettava hetki.

SF City Hall home page
SF City Hall Interior