Opiskelija elää pyhällä hengellä

Opintotukikeskus muisti mua kauniilla kirjeellä, missä kerrottiin, että tuki lopetetaan. Ja itse asiassa he ovat maksaneet jo yhden ylimääräisen kuukauden. How nice! Selitykseksi annettiin, että he eivät katso, että opintoni ovat päätoimisia, koska kursseja on vain 6 kreditin verran ja päätoimisuuteen vaaditaan 9. 

Jokunen meili on tässä nyt vaihtanut omistajaa kun olen yrittänyt selittää, että tämä on viimeinen jakso ja kaikki kurssit on jo käyty. Ei ole enää mistä ottaisi sen yhden kurssin lisää. Ja koska olen kansainvälinen opiskelija enkä voi tehdä täällä ansiotyötäkään, en pysty itsekään parantamaan mitenkään omaa taloudellista tilanneta. Ei auta, loppu mikä loppu. Rahaa ei tule. Opintotukikeskus on siis sitä mieltä, että ei pidä valmistua. Niin kauan kuin olet "putkessa" niin kaikki on hyvin, mutta loppusuoralla tulee äkkikuolema. 

Vielä on yksi korsi käytettävänä ja aionkin tämän viikonlopun aikana kirjoittaa niin vakuuttavan valituskirjelmän, että siitä olisi H.Karpokin ihmeissään.  

Flunssaa liikkeella

Juho tuli ja meni, ja tuli taas takaisin. Oli leadership leirilla, riippumassa paa alaspain jossain puussa ja hyppimassa alas kalliolta. Kysyin silta kotiin tullessa, etta mita se oli oppinut johtajuudesta eika se oikein osannut vastata. Niin, etta se niista hienoista kolmen paivan johtajaleireista...
Mua vaivaa flunssa, niin kuin vissiin montaa muutakin. Talon lapset on molemmat kipeita ja ma tietysti aina saan kaikki mita niillakin on. Muilla aikuisilla ei toistaiseksi viela ole mitaan. Mut ilmeisesti siis lasketaan viela lapseksi... Jos vahankin on joku kurkkukipu hiiviskelemassa nurkissa, niin se ihan varmasti loytaa mut. Ja niin loysi taas.
Tyoharjoittelu on alkanut todella hyvin, viihdyn oikein mainiosti. Projekti on suhteellisen haastava, mutta olen saanut jo aika hyvan kasityksen mita firman sisalla tapahtuu. Ja itse asiassa olen saanut aikaiseksi jo jotain korjausehdotuksiakin.

Juho kotiin

Juho tuli vihdoin ja viimein kotiin, aivan kamalan kauhea ikävä on ollut molemmilla. Viikonloppu on mennyt pussaillessa. Lentokentällä kysyttiin suuri kysymys ja annettiin suuri vastaus :) 

Työharjoittelija

Ensimmäinen päivä työharjoittelua takana. Pää on niin täynnä tietoa, että meinaa ihan huipata. Mutta kyllä ne asiat varmaan jossain vaiheessa loksahtaa paikoilleen. Firma on Fairn & Swanson, tax free tuotteiden tuonti-/vientifirma, lähinnä olutta, väkeviä alkoholijuomia ja viineä, mutta jonkun verran myös muita tuotteita. Mun tehtävä on kartoittaa mitä tuotteita myydään eniten, mistä ne tulee ja mihin ne on menossa. Kuinka paljon niiden kuljetus ja varastointi maksaa, ja lopulta antaa jotain ehdotuksia miten logistiikkaa voisi parantaa. Todella mielenkiintoista. Historia data on olemassa, mutta ongelma on siinä, että miten sen saa oikeassa muodossa raportoitua. Haastetta kerrakseen, mutta sitä varten on täällä kouluja käyty ja nyt on näytön paikka :)

Rohkaisevaa oli se, että toimitusjohtaja heti ensimmäisen päivän päätteeksi sanoi, että hän toivoo, että miettisin myös tämän syksyn aikana kuinka hyvin viihdyin heillä, koska jos projekti menee hyvin, hän olisi mahdollisesti halukas palkkaamaan minut! 

Ainoa ongelma on firman sijainti. Toimisto on Oaklandissa ja mulla kestää minimissään 1.5h matka yhteen suuntaan. Aamu meni tosi hienosti, juna ja metro ajallaan, mutta takaisin tulin yli kaksi tuntia kun jouduin odottelemaan pysäkeillä. Olen siis töissä kolmena päivänä viikossa 5-6 tuntia ja mulla voi mennä pahimmillaan samanverran matkoihin. Joudun vaihtamaan kulkuvälinettä kahdesti ja metro menee Bayn ali. Siis meren pohjan alapuolella. Se mua vähän hirvittää, varsinkin kun täällä noita maanjäristyksiä on. Mutta ilmeisesti suurimmat vahingot tapahtuu maan päällä sellaisen sattuessa. 

Voi byrokratia!

Miten voi olla aina näin hankalaa asiointi tämän maan minkä tahansa viraston kanssa?? Kysyn vaan. Tänään yritin hakea sosiaaliturvatunnusta, jonka tarvitsen kun aloitan maanantaina työharjoittelun. Istuin reilun tunnin viraston odotushallissa hyvinkin, hhmmmm.... sanotaanko sekalaisen seurakunnan kanssa. (Olipahan ajanvietettä) Vihdoin pääsin luukulle ja esitin asiani. Mies pyysi nähdä dokumentit, jotka mulla oli kaikki viimotten päälle. Tarkistin moneen kertaan ennen kotoa lähtöä, että kaikki tarvittavat on mukana ja puhuin vielä mun international advisorin kanssa aamulla puhelimessa. Kaveri lukee kaikki paperit moneen kertaan ja kun ei mitään muuta moitittavaa ilmeiseti löytänyt, niin ilmoitti, että he tarvitsevat kaikista dokumenteista alkuperäiset. Hah! Näin oikein sen silmistä, että sainpas sinut senkin pieni nilviäinen. Voi... sanonko mikä!! Ei kun takaisin kouluun ja vatvomaan niiden kanssa näitä juttuja. Siellä eivät ole koskaan ennen kuulleetkaan että ko virasto tarvitsisi alkuperäiset dokut. Ja tuskin minä olen maailman, saatikka tämän maan tai tämän alueen tai tämän kaupungin tai mun koulun, ainoa kansainvälinen opiskelija, joka hakee sosiaaliturvatunnusta. Mutta just mun kohdalla tulikin sitte tällaiset säännöt. Nice. Ja koulu tarvitsee myös alkuperäiset ulkomaalaisvirastoa varten. Nice. Että mitäs nyy sitte tehrään! Onneksi koulun henkilökunta on edes vähän normaalilla järjenjuoksulla varustettua porukkaa, joten sain haalittua kaikki tarvittavat paprut, paitsi yhtä. Sen saan toivottavasti sieltä duunista kun menen maanantaina ja  toivottavasti tämä asia selviää. Kun istuin siellä viraston odotussalissa, mulla oli koko ajan sellainen fiilis, että kyllä tähän jotain mutkia matkaan tulee. Tässä maassa virastojen kanssa asioiminen kun ei vaan suju. Common sense, please! 

Rannalla

Viikonloppu meni järkyttävässä vatsataudissa. Minä ja Jaana molemmat maattiin sängyssä kauheissa vatsakivuissa. Olis edes tullut ulos jotain, mutta ei, kauheat kivut vaan. Ja mulla piti olla tyttöjen ilta lauantaina!! Ei ollut. Me saatiin ilmeisesti joku pöpö ruuasta kun oltiin keskiviikkona de Young museossa ja syötiin siellä kana ceasar salaatit. Oli mahtava päivä ja istuttiin kahvilan terdellä vaikka kuinka kauan ja höpöteltiin kaikkee. Sen jälkeen molemmat kävi vessassa tyhjentämässä ja siitä alkoi paha olo. Perjantai oli pahin. Mulle nousi kuume ja vatsakouristukset oli aivan kamalia. Lauantai meni kokonaan sängyssä enkä syönyt juuri mitään. Sunnuntaina vasta oli parempi olo. Ei mulla ikinä ole noin kauan vatsapöpöt kestäneet, mutta tulipa tämäkin alien koettua. 

de Youngissa oli hieno Chihulyn lasitaidenäyttely. Erityisen mahtavaa siinä oli se, että Suomi mainittiin näyttävästi. Kaveri on ollut Nuutajärvellä oppimassa uusia tekniikoita ja tekemässä taidetta :) Pysyvä näyttely ei ollut mitenkään kovin erikoinen. Ehkä olisi ensin pitänyt kiertää muut ja mennä viimeiseksi vasta lasipuolelle. Jotenkin sen jälkeen muut näytti ihan blaaahhh. 

Eilen oli Labor Day ja vapaapäivä täällä. Oltiin koko porukka (minä, Jaana, Rumi ja lapset) Half Moon Bayssa rannalla ja oli tosi kivaa. Jamilla ja Toivo kaivoivat kuopan Kiinaan asti. Toivo jopa kävi siellä ja sanoi ostaneensa vaatteita tuliaisiksi... :) Ois pitänyt kyllä kaivaa se kuoppa jo kisojen aikana... Mulla jäi ilmeisesti aurinkorasva laittamatta selkäosastolle, koska nyt vähän kiristelee. Huihai, ihanaa nauttia lomasta ja auringosta. Torstaina alkaakin taas koulu ja ens viikolla työharjoittelu, joten pitää nyt nauttia näistä keleistä. Itse asiassa täällä on vuoden paras aika nyt. Kesä parhaimmillaan.