Friday, August 27, 2010

Muutto ei ole jumissa :)

Termiittitarkastajat kävivät ja näyttivät vihreää valoa!!! JEEE!! Omaan kotiin! Jippii!!
Myrkyttävät kuulema varmuuden vuoksi talon ulkopuolelta, mutta joka tapauksessa ei haittaa meidän elämää. Eli huomenna lauantaina kamat autoon ja purku uuteen kotiin. NIIN mahtavaa!

Thursday, August 26, 2010

Muutto jumissa


Heti kun tultiin takaisin Suomesta mentiin seuraavana aamuna maalikauppaan ja nyt on uutta kotia maalattu hartaasti. Tai oikeastaan Juho on tehnyt suurimman työn. Minä olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan, mutta Jaapo ei ole kovin hyvin viihtynyt itekseen. Hetken hän suostuu olemaan sitterissä, mutta eihän kukaan voi vaatia häntä olemaan siinä tunti tolkulla. Siihen liittyen eilen oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa. Menin asunnolle Jasperin kanssa päivällä maalatakseni keittiön seinät toiseen kertaan. Jaapo oli jo vähän huonolla tuulella sinne mennessä, joten olisi pitänyt jättää menemättä. Mutta en jättänyt. Vetäsin maalaushaalarit päälle ja aloin maalata. Jasper oli ihan ok aluksi, mutta alkoi sitte kiljumaan täysillä. Hän protestoi siis todella kovin ja halusi syliin. Yritin jutella hänelle ja vääntelin naamaani kaikkiin mahdollisiin asentoihin, mikään ei auttanut. No ei auttanut muu kuin tulla alas tikkailta ja ottaa haalarit pois ja poika kainaloon. Pääsin tikkailta alas ja käännyin ja jalkani osui johonkin ja EI VOI OLLA TOTTA!!!!! Maalipurkki nurin! Pikku paniikki päällä, nostin purkin ja yritin kauhoa kaatunutta maalia takasin purkkiin, lapsi huutaa, kaaos valmis. Onneksi lattia oli suojattu, mutta en ollut varma kuinka hyvin ja pitäisikö se varmasti alla olevan puulattian puhtaana. Tein minkä nopeasti pystyin, nostin Jasperin syliin ja soitin itku kurkussa Juholle. Tule auttamaan. Ja niin hän tuli. Kaikki päättyi hyvin, lattia kunnossa, lapsi kunnossa ja minullakin hermot vielä tallella. Ja ennen kaikkea Juhon hermot tallella. Ja koko tämän ajan siellä asunnossa oli vielä remonttireiska tekemässä uutta lattiaa! Kyllä se on varmaan ajatellut, että siinä on kotiäiti oikein elementissään. Pysyisi kotona ja jokeltelisi lapselleen tai jotain. On siinä kertomista seuraavassa lattiareiskojen vuosikokouksessa. Mutta hei haloo, mulla oli ainakin yritys hyvä kymmenen vaikka toteutus olikin vain vitonen. Ja olis hän voinut mun mielestä tulla auttamaan naista hädässä. Mutta ei tullut. Oma mies lähti töistä ja pelasti vaimon hädästä. Niin mun ritari!
Mutta siis loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt kaikkien huoneiden katot ja seinät ovat saaneet uuden värin. Katoista tuli valkoiset (yllätys, yllätys), seinistä tuli tumma beige/vaalean ruskeat ja keittiön seinistä kirkkaan keltaiset. Keittiö on ehdottomasti mun favorite. Tietysti! Kirkas keltainen saa väkisin todella hyvälle tuulelle! Pahinkin aamumörkö alkaa hymyillä :) Ja se näytti tosi hyvältä siinä lattialla sellaisena lätäkkönä...
Meidän piti päästä muuttamaan lauantaina, mutta nyt tuli tenkkapoo. Molempiin makuuhuoneisiin on vaihdettu kokolattiamaton sijaan puulattia. Toinen makkari on valmis ja tänään piti olla toisenkin. Mutta eipä ollut. Tämä mukava ja avulias lattiareiska huomasi termiittien jälkiä ja siihen tyssäs. Nyt odotellaan termiittitarkastajaa ennen kuin voidaan tehdä yhtään mitään. Jos jäljet ovat vanhoja eikä siellä ole mitään elävää yhdyskuntaa, homma jatkuu ja päästään muuttamaan suht pian. Jos siellä asuu joku / joitain, tarvitaan perusteellinen myrkytys ja se vie joitakin päiviä. Että nyt odotellaan sit vaan. Onneksi olen perjantaina sopinut meneväni parille oluelle Suomi-äitien kanssa. Tarvitsen kyllä nyt pari rentouttavaa drinksua.

Tuesday, August 24, 2010

Synttärijuhlissa

Jasper oli ensimmäisissä syntymäpäiväjuhlissa vieraana. Ystäväperheemme pieni prinsessa Laura täytti 5-vuotta ja Jasper oli saanut kutsun mukaan juhlimaan. Ja meidän poika oli ihan tohkeissaan mukana :)

Rokotuksia

Eilen olimme Jasperin neljäkuukautis lääkärillä ja rokotteita tuli taas läjä. Lapsi huusi kuin syötävä, niin otti sydämestä. Muuten kaikki ihan hyvin. Poika on about keskitasoa kaikissa mitoissa. Ihme kyllä. Jotenkin luulin että Jasper olisi ollut pitkä, mutta ikäisekseen ihan keskivertokaverin pituinen.
Sen verran rokotukset veivät pois raiteiltaan, että hän on sen jälkeen enemmän ja vähemmän huutanut koko ajan. Yöllä hän nukkui, mutta alkoi yhtäkkiä huutamaan eikä meinannut rauhoittua millään. Siis ihan kesken unen kauhea huuto. Hänelle nousi myös kuume ja annoin aamuyöstä supon, jolla se laskikin hyvin, mutta hän oli edelleen itkuinen. Itkuisuus on jatkunyt tänään koko päivän. Hän haluaisi olla koko ajan sylissä ja molemmilla hiki valuu kun täällä on lämpötila 38C ja kaveri on kuuma lämpöpatteri. Autossa hän on suostunut olemaan, joten ollaan ajeltu ilmastointi päällä ja käyty ilmastoiduissa kaupoissa.
Ja tähän kaikkeen aikaerot päälle. Huh huh.

Monday, August 23, 2010

Suomen reissu

Eipä ole täällä pitkään aikaa kukaan mitään kirjoitellut. Paljon on tapahtunut tässä välissä. Käytiin Suomessa ja tultiin jo takaisinkin. Suomessa oli aivan ihanaa ja kova ikävä on takaisin.
Minä lensin Jasperin kanssa siis hyvissä ajoin etukäteen ja lento meni hyvin. Koska lento lähti täältä illalla, Jaapo nukkui lähes koko matkan Lontooseen. Ja oikeastaan melkein koko matkan sieltä Helsinkiinkin. Joten pääsin helpolla. Eikä tullut superkakkaa :) Hankaluudet alkoivat vasta kun oltiin perillä. Nuori herra kun oli nukkunut koko matkan, niin eihän häntä väsyttänyt pätkääkään perillä. Minä en nukkunut yhtään matkalla ja olin todella väsynyt. Ei kovin hyvä yhdistelmä. Minua odotti lämmin sauna ja järvi, joten nautin niistä ennen kuin aloitin taistelun. Ensimmäinen yö meni siinä ihmetellessä. Jasper kiukkuisena huutaa vieressä kun yritän saada häntä nukkumaan, jotta saisin itse vähän nukkua. Kaveri huutaa oikein olan takaa, että minkä takia pidetään sängyssä väkisin, kun ei kerran väsytä. Hän nukahti vihdoin about viideltä aamulla. Tähän aikaero ihmettelyyn meni kaiken kaikkiaan melkein puolitoista viikkoa.
Mutta olimme siis ensimmäisen viikon Hämeenlinnassa mun isän ja Elinan mökillä ja se oli paras mahdollinen aloitus. Sai rauhassa sopeutua ja nauttia Suomen kesästä. Sieltä jatkoimme Turkuun mun äidin luo ja näimme paljon kavereita, ja tietysti mun 93-vuotiasta isoäitiä. Iso-Mummi ja Jasper tulivat oikein hyvin toimeen ja kävimmekin siellä lähes joka päivä. Kun Juho saapui, olimme kaikki Mustiolla reilun viikon.
Häät ja ristiäiset olivat mahtavat juhlat. Erittäin onnistuneet. Hiki virtasi kaikilla ja Martti Servo piti huolen että sitä valui vielä entistäkin enemmän :) Kiitos kaikilla osallistuineille! Kuvia tulee mahd. pian.
Loppuloma vielä vierailuja ympäri ämpäri, veneilyä, mökkeilyä ja ihanaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa. Oli aivan mahtavaa olla Suomessa ja, kuten sanottu, nyt ikävä on kova. Ei meidän kuulu täällä merien ja mantereiden takana asua. Tahtoo Suomeen!