Monday, October 28, 2013

Lentoja taas osteltu

No niin. Tässä ollaan nyt sitte vissiin liikaa kotiuduttu, kun taas ollaan lentoja osteltu. Suomeen. Marraskuussa. Ja taas ollaan pitkään. Vähintään toukokuulle, mahdollisesti pidempäänkin.

Aloitetaan alusta: Silloin kun minä ja lapset vielä oltiin jumissa Suomessa, laittoi Juho täällä Kaliforniassa pyörät pyörimään mahdollisen väliaikaisen Suomeen muuton puolesta. Että josko hän saisi väliaikaisen työn Ernst & Youngin Helsingin toimistosta. Joskus pitää olla varovainen mitä toivoo, koska ne toivomukset saattaa toteutua :) Ja näin tässä siis nyt kävi. Juholla alkaa hommat puoleksi vuodeksi Helsingissä maanantaina 18.11., joten koko perhe lentää Suomeen lauantaina 16.11.

Elämä on nyt niin uomissaan täällä, että en ollut aluksi kovin innoissani Suomeen tulosta. Kun just siellä puoli vuotta oltiin. Mutta mitä lähemmäksi lähtö tulee, olen alkanut lämmetä ajatukselle. Tällä kertaa pitkä vierailu tulee olemaan niin erilainen, koska meillä on Helsingin Kalliossa oma asunto ja olemme koko perhe yhdessä. Olen etsinyt Jasperille englannin kielistä preschoolia ja löytänytkin hyvän. Tajusin, että kun tulemme kotiin kesällä, Jasper on neljävuotias. Tarkoittaa sitä, että siitä vuoden päästä hän aloittaa täällä Kaliforniassa koulun. Haluan varmistaa, että Jasperin englannin kieli pysyy hyvänä, jotta hän voisi aloittaa muiden ikäistensä kanssa koulun ihan normaalisti eikä hän tarvitsisi mitään lisäopetusta kielen takia.

Muille perheenjäsenille tämä muutto ei varmaan ole kovin ihmeellistä. Anton on niin pieni, että hän on tyytyväinen missä tahansa äidin, isän ja veljen kanssa. Ja aikuiset nyt aina sopeutuu. Jasperia vähän murehdin, kun hän viihtyy niin hirveän hyvin preschoolissa ja hänellä on kavereita ja hänestä pidetään siellä. Mutta kai hän viihtyy yhtä hyvin siellä uudessakin. Ja hän pääsee tänne samaan ryhmään takaisin kesällä. Mutta äiti nyt on tämmönen. Murehtii lapsistaan.

Mutta kaikenkaikkiaan alan itse asiassa olla tosi innoissani Suomeen muutosta! Ihanaan marraskuiseen pimeyteen ja märkyyteen :) JIIIHAAA! Täältä tullaan!

Korkeuksissa

Ystäväni Amelia järjesti äideille irtioton ja aamupäivä olikin uskomattoman korkealla. Köysiradoilla. Niitä oli siis monta. En ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa enkä suoraan sanottuna olisi uskonut, että pystyn tähän. Sen verran poden korkeanpaikankammoa. Mutta minä selvisin ja olen erittäin ylpeä itsestäni :) Paikka oli Mount Hermon, joka on noin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Siellä laitetaan siis kuvan mukaiset valjaat päälle ja liu'utaan valtavan kokoisista punapuista toiseen köysiradan varassa. Todella korkealla. Todella. Huh. Ensimmäinen liuku oli ihan järkyttävä. Meinasin haljeta pelosta. Aikuisten oikeesti. Että uskaltaa istua valjaan varaan ja antaa mennä oli lähes ylitsepääsemätöntä. Mutta minä selvisin. Köysiratoja oli yhteensä muistaakseni kahdeksan. Pelkotila helpotti tietenkin jokaisen jälkeen ja viimeinen oli jo lastenleikkiä :)







Ihanaa elämää

Siinä on kaverukset ystävänsä Adamin 4v-päivillä. Jasperin vasemmalla puolella on Miles ja oikealla puolella Ryan. Kaikki muistaakseni syntyneet huhtikuussa 2010. Tässä vaiheessa on kiipeilty ja leikitty jo hiki päässä ja nyt odotellaan pizzaa ja kakkua.

Mahat täynnä oli aikaa ja kärsivällisyyttä katsella taikuria, joka teki lopuksi hienoja ilmapallo-"esineitä", Jasper halusi lentokoneen ja valitsi väriksi punaisen. Hienosti kertoi englanniksi, että "red airplane" :)

Perheen yhteinen football peli kuumana lauantaipäivänä. Tässä näkee hyvin veljesten persoonallisuuseron. Herkkis isoveljeä pelotti aluksi tosi paljon stadionin meteli. Katsomo oli ihan täynnä ja huuto melkoinen. Pikkuveli ihmetteli pienen hetken, että mihin oikein joutui, mutta alkoi hyvin pian taputtaa ja tömistellä jalkoja kuten muutkin. Jasperkin siitä sitte lämpeni lopulta ja halusi ottaa kuulosuojaimet pois ja ryhtyi hurraamaan kuten muutkin. On ne niin liikuttavat veljekset :)




Veljesten omia juttuja ja leikkejä :)

Äiti ja pojat hassuttelee. Isomummi Turussa täyttää lauantaina merkittävät 97-vuotta ja me halusimme lähettää hänelle yhteisen kuvan. Tämä ei ehkä ole kovin laadukas tai hienosti aseteltu, mutta Isomummi varmasti ilostuu meidät nähdessään ja meillä oli hauskaa :) (Postin sivuilta voi lähettää omalla kuvalla postikortin.)

Tuesday, October 22, 2013

Kaikkea hauskaa ja hassua

Antonilla on maanantaisin musiikkitunti, kun Jasper on preschoolissa. Ja Jasper taas vastaavasti käy preschoolin kanssa jumpassa maanantaisin. Musiikkitunti, preschool ja jumppa ovat kaikki ihan vierekkäin Burgess Parkissa. Me satuimme yhtenä maanantaina istumaan ankkalammen rannalla välipalalla Antonin muskarin jälkeen kun pieni kulkue kulki ohitsemme :) Jasper ja hänen preschool ryhmänsä menossa jumppaan. Niin hirveen suloisia ja hienosti kaikki jonossa. Jasper on kolmantena opettajan jälkeen.

Jasperin preshoolin aikana me käydään Antonin kanssa paljon kaksin puistoilemassa. Tässä herra on meidän lähileikkipuistossa Burgess Parkissa. (Eilen Antonilla oli muuten tämä sama asu, mutta kenkinä Reinot. Hän siis oikeesti rakastaa niitä ja kohtahan ne jää pieneksi, joten saa pitää ulkokenkinä jos haluaa.)


Seuraavat kaksi kuvaa ovat Palo Alton Junior Museosta. Se on ihan pieni paikka, mutta sitäkin rakkaampi. Olemme käyneet siellä paljon aina siitä asti kun Jasper oli noin vuoden.


Menlo Parkin palolaitos järjestää kerran vuodessa Pancakes with firefighters -tapahtuman ja se on tietysti joka pojan unelmapaikka. Ensin mahat täyteen pannareita ja sitte tutkimaan paloautoja. 





Seuraavat kuvat ovat Happy Hollowsta, jossa olimme ystäviemme Pennyn ja Peterin kanssa. Pojat olivat todella innoissaan päästessään pitkästä aikaa Danny the Dragon -junan kyytiin.



Anton elämänsä ensimmäistä kertaa yksin ajamassa. Katsokaa tuota ilmetta!



Kävimme myös Stellan ja Gaylan kanssa San Franciscon Exploratoriumissa. Siellä oli niin hirveesti kaikkea erikoista kokeiltavaa ja nähtävää, että meni melkein pää sekaisin. Lapset vaan juoksivat riemuissaan paikasta toiseen ja kokeilivat kaikkia mahdollisia hilavitkuttimia. Äidillä oli välillä hieman tekemistä pysyä kahden todella vilkkaan pojan perässä.


Leikimme poikien kanssa myös hauskalla peilillä :)

Friday, October 04, 2013

Ihana Kalifornia

Meidän elämä on tasoittunut tänne oikein mallikkaasti ja kaikki ovat onnellisia kotikonnuilla olemisesta. Me itse ja ystävät :) Jasperin preschool menee todella hyvin pienestä haasteellisesta aloituksesta huolimatta. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että poika kysyy miksei joka päivä ole preschoolia. Hyvä niin. Anton on reipas yksivuotias, mutta pikkuisen sairastellut. Kova kuume tuli rokotuksista ja nyt on flunssa päällä. Mutta eiköhän se flunssa kohta selätetä. Tässä kovakollaasi viime viikoista.

Pojat tekemässä normaalia ruokakaupparundia Safewayssa.


Ihan näin lämmin ei enää ole, mutta tässä Anton on tyttöystävänsä Laran kanssa uimassa. Anton on todella kova uimari ja rakastaa vettä. Vähän liiankin kanssa. Yritimme myös ns. vauvauintia pari kertaa, mutta se meni ihan huutaessa. Hän olisi vaan halunnut tehdä siellä altaassa omia juttuja eikä yhtään kiinnostanut yhteiset laulut ja leikit. Hän luulee osaavansa uida, joten se tuottaa pientä eripuraa ja turhautumista sekä äidissä että pojassa. Kun ei saisi pitää kiinni ollenkaan. Tai jos kerran ihan pakko on, niin tosi vähän.


Ihania viikonloppuaamuja isin kanssa.


Tässä  myös ensimmäisen viikon hellepäivien leikkejä puistossa. Lapset olivat ihan hysteerisiä riemusta ja juoksivat edestakaisin. Antonkin huulet sinisenä ja tärisevänä ei millään olisi tullut pois. Meidän oli pakko tämän leikin jälkeen lähteä koko puistosta, koska ei yksivuotias ymmärtänyt ollenkaan, ettei kuivien vaatteiden vaihtamisen jälkeen enää sinne voi mennä.


Ensimmäinen preschool-päivä alkamassa ja odotukset kovat.


Tämä nuori herra rakastaa Reinojaan. Niin kovin, että ne pitää olla jalassa aina kotona.


Isit palaverissa ;)


Kävelylenkillä saattaa kävellä vastaan ihan kuka tai mikä tahansa. Tässä Herra Kurki.


Uimakoulusta tulossa.


Parturissa. Anton oli ihan lunkisti eikä ihmetellyt eikä pelännyt yhtään.


Toisin kuin veljensä, joka pelkää parturointia ihan tosissaan.
Tämä parturiliike on vielä ihan varta vasten lapsille tehty ja siellä leikataan vain lasten hiuksia. Samalla voi katsoa valitsemaansa elokuvaa ja palkinnoksi saa tikkarin ja pienen esinelahjan taikakoneesta. Mutta kauhu on silti käsin kosketeltava.
(Sivuhuomautuksena sanottakoon, että hiustenleikkuun laatu ei todellakaan ole hintansa väärti. Luulisi että tällaisessa paikassa olisi ihan sama minkälainen asiakas istuu penkkiin, parturi on erikoistunut lapsiin ja osaa hoitaa hommansa vaikka ei pää ihan liikkumatta koko ajan olisikaan. Mutta ikävä kyllä hienot puitteet ovat vain silmän lumetta. Paras hiustenleikkuu meidän pelkurille on tehty Turussa ihan tavallisessa lähiöparturissa.)


Ihana Stella! Melkein kuin meidän poikien sisko. Vähän niin kuin meidän puolikas lapsi. Kaikilla oli kova ikävä Stellaa ja oli mahtavaa nähdä. Stellan puiston vieressä on paloasema ja siellä sattui olemaan ovet auki. Me tietysti juostiin sisälle ihailemaan suurta ja mahtavaa paloautoa.


Anton piiskaa äitiä kiipeämään yhä korkeammalle ja korkeammalle.


Tehtiin tällä viikolla pikavisiitti Los Angelesiin hakemaan niitä surullisen kuuluisia Suomen passeja pojille. Venice Beachilla leikkimisen jälkeen (jäi kuva ottamatta) tehtiin pit stop ostarille. Siellä pääsi luonnollisesti hieman riehumaan myös lapset.


Papiljotti päässä täytyy tekeytyä tuntemattomaksi :)