Jälleen on yksi vuosi takana. Tämä mennyt vuosi onkin ollut elämää mullistava. Jasperin syntymä on tehnyt tästä vuodesta ehdottomasti parhaan tähän astisista. Kaikesta koliikista ja väsymyksestä huolimatta. Ehdottomasti.
Viime vuonna alkuvuodesta meillä oli Juhon serkut, Wikströmin veljekset, kylässä ja minä erittäin paksuna. Tammikuun puolessa välissä lähdin Suomeen kuukauden turneelle ison mahani kanssa. Suomessa oli kylmin ja lumisin talvin miesmuistiin ja itsekin sen verran Kalifornialaistuneena että meinasin saada slaagin pakkastuulesta. Matka oli kuitenkin ihana vaikkakin olotilasta johtuen hieman epämukava ja väsyttävä. Viimeinen laatuaan, koska tuskin enää tämän jälkeen koskaan matkustan Suomeen täältä yksin. Viimeinen reilu kuukausi ennen Jasperin syntymää meni melkein sohvalla lojuen kun olo tuli vain epämukavammaksi. Vauvalla oli jatkuvasti hikka vatsassa, mulla selkä kipeä ja hengitysvaikeuksia koska lapsi oli niin korkealla. Ja närästys aivan järkyttävä. Kiropraktikko napsautti selän puolelta kylkiluun "paikalleen" pariin otteeseen ja vain odottelin synnytystä. Se sitte alkoikin todella yllättäen kymmenen päivää ennen laskettua aikaa ja lapsivesi roiskahti lattialle kuin elokuvissa. Synnytys oli pitkä ja kivinen tie: 22 tunnin supistelujen jälkeen keisarinleikkauseen ja vauva teholle. Sairaalassa olo oli yhtä usvaa ja niin myös ensimmäiset viikot kotona. Imetyksen opettelu, Jasperin maitoallergia ja Juhon 24/7 työmäärä olivat suistaa tuoreen äidin raiteiltaan, mutta siitä selvittiin. Jaana-täti huolehti muonituksesta ja isoäiti ehti Suomesta hätiin muutaman viikon päästä synnytyksestä. Juuri kun saatiin maitoallergia kuosiin ja oli muutama viikko suht rauhallista, piti pakata asunto pakettiin ja muuttaa väliaikaisesti Zahireille.
Kesän Suomen matka oli odotettu monesta syystä. Suurin syy tietenkin Jasper. Hän pääsi tutustumaan toiseen kotimaahansa ja siellä olevat perheet, sukulaiset ja ystävät häneen. Vietimme mahtavan yhteisen pienen perheemme juhlan suuressa ja lämpimässä seurassa. (Kiitos kaikille osallistujille vielä kerran!) Takaisin Kaliforniaan tulo merkitsi uutta muuttoa, tällä kertaa uuteen kotiin. Uusi koti onkin osoittautunut mahtavaksi. Uima-allasta ehdittiin käyttää moneen kertaan vaikka loppukesällä muutettiinkin. Helteisiä iltapäiviä piristi kummasti pieni pulahdus Jasperin kanssa. Oman altaan lisäksi perheen pojat ovat syksyn mittaan käyneet vauvauinnissa uimakoulussa. Minä ja Jasper kävimme ahkerasti leikkiryhmissä tapaamassa muita äitejä ja vauvoja. Marraskuun lopulla saimme Mummon kylään ja Isoäiti tuli vähän ennen joulua. Jasperin ensimmäinen joulu meni kävelyä opetellessa ja käärepapereita repiessä. Joulun välipäivät teimme päiväretkiä lähimaastoon ja nautimme yhdessäolosta. Minä ja Juho pääsimme jopa kaksin deitille vuoden toiseksi viimeisenä iltana. Ensimmäinen kerta sitten kesäkuun, toinen kerta Jasperin syntymän jälkeen. Uusi vuosi vastaanotettiin suomalaisten ystävien luona joulutorttuja syöden ja Suomi-tietovisaa pelaten.
Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on siis ollut tapahtumia täynnä. Ihania sellaisia. Joka päivä ihmettelemme kuinka me saimme niin valloittavan ihanan pienen pojan elämäämme ja olemme enemmän kuin kiitollisia hänestä.
