Todettu jo aiemmin, mutta todetaan uudestaan: Amerikka on byrokratian ihmemaa.

Siis vau. Kerrataan ensin hieman taustoja jotta kay paremmin ilmi kuinka mun (Juhon) masterplani on mennyt talta kesalta pikkuhiljaa kohti suurempaa ja suurempaa taystuhoa.

USCIS:n eli jenkkien maahanmuuttoviraston maaraysten mukaisesti jokainen F-1 viisumilla oleva opiskelija saa vuoden tyoluvan valmistuttuaan. Vuoden tyoluvan saa jokaisesta jenkeissa suoritetusta tutkinnosta, kunhan saatava tutkinto on korkeampitasoinen kuin edeltava (esim. ma sain nyt Associates tutkinnon ja seuraava on Bachelor's tutkinto). Mun ei alkuperaisen suunnitelman mukaan pitanyt saada Associates tutkintoa, vaan olisin vaihtanut Santa Claraan suoraan. Mulle tulikin vasta viime syksyna mieleen hieno masterplani jossa huomasin etta jos otan kaksi ylimaaraista kurssia tulee mulla vaatimukset taytettya ja saisin sen tutkinnon (ja sen mukana tulevan tyoluvan) vahan niinkuin ilmaiseksi. Ma nimittain ajattelin et nyt olisi ollut loistava aika hakea kesaduunia taalta pii-laaksosta ja muutenkin ottamaan ensi askelia toimisto-tyohon.

Ma lahetin lomakkeen USCIS:lle Huhtikuun 17 pva. Mulle oli nimittain informoitu koulussa etta hakemuksen kasittelemiseen menee maksimissaan kolme kuukautta ja etta hakemusta ei saa lahettaa neljaa kuukautta aiemmin kun valmistuu. Mina olin (nain jalkeen pain ajatellen) totaali noviisi ja hiukan naiivi naista varoituksita. Ei mulle tullu ollenkaan mieleen etta niilla oikeesti voi menna niin helkutin kauan sen hakemuksen kasittelyyn. Ma olin hakenut Toukokuun ja Kesakuun ajan duunia taalta, ja sainkin loistavaakin loistavamman tyotarjouksen WebEx:ilta, joka on Cisco Systems:in omistama firma. Mulla olis ollu aivan loistava tilaisuus saada rapyla iso yhtion oven valiin jos vain mun tyolupa tulisi ajoissa. Tyohaastattelussa ma kerroin jo mun tilanteen ja kuinka ma odotin etta se lupa tulisi Heinakuun loppuun mennessa. Ei ne siita kauhean innostuneita olleet sillonkaan, mutta kirjottivat mulle kirjeen joka lahetettiin USCIS:lle josko oltais saatu nopeutettua mun hakemusta.

Kaksi viikkoa sitten tiistaina alkoi viimein tapahtumaan: ma nimittain sain sahkopostiin ilmoituksen etta nyt mun hakemus on mennyt eteenpain, mutta ne haluaa lisainformatiota jostain (ei lukenut kummmempia yksityiskohtia). Luki vain etta he ovat lahettaneet mulle kirjeen jossa lukee mita ne tarvitsee. Viime viikon keskiviikkona tama kirje sitten saapui. Ma hermostuneena avasin sen vain huomatakseni etta mun alkuperainen allekirjoitus ei kelvannut heille. Kirjeessa oli ohjeet allekirjoittaa sellaisen pienen laatikon sisaan mustalla kynalla. Etta silleen... allekirjoituksen takia mun tyolupa on nyt sitten venynyt (ainakin) sen ratkaisevan kahden viikon verran, nimittain sain viestin WebEx:ilta perjantaina etta he eivat enaa pysty tarjoamaan mulle toita nain lyhyeksi ajaksi koska mun pitaa menna Syyskuun lopussa takaisin kouluun. Tietenkin seuraava mahdollisuus tehda mitaan toita onkin sitten vasta kahden vuoden paasta kun saan sen Bachelor's tutkinnon.

MITA TAMA TARINA OPETTAA?
#1 Jos olet hakemassa tyolupaa amerikasta, laheta hakemus siten etta se saapuu USCIS:lle mahdollisimman lahelle 4 kuukauden rajaa.
#2 Allekirjoita pienella printilla, HUOM: kayta mustaa kynaa

Taytyypa palata tahan tekstiin puolentoista vuoden paasta, jotta muistaa mita virheita pitaa valttaa seuraavalla kierroksella.

Siis vau

Harry Potter huuma

Uusin Harry Potter -kirja on siis ilmestynyt. Mina en tieda juuri mitaan Harrysta, mutta taalla meidan pienessa kylassa juhlittiin perjantai-iltana kovasti kirjan ilmestymista. Menlo Parkissa on yksityinen, erittain hyva kirjakauppa nimeltaan Kepler's. Kirjakauppa on vierekkain tosi kivan kahvilan, Borronen, kanssa ja nama olivat keskenaan jarkanneet oikein kunnon kemut. Oltiin Juhon kanssa syomassa "hienossa" ranskalaisessa ravintolassa (jossa by the way ei ollut mitaan muuta hienoa kuin hinta...) ja kun kaveltiin sielta kotiin, huomattiin, etta Borronen edustalla on porukkaa kuin pipoa. Uteliaita kun ollaan, niin sinne siis. Ihmiset oli pukeutuneet kaikkiin mahdollisiin Harry Potter hahmoihin ja siella oli musiikkia ja kaiken maailman sirkushuveja.

Ma olin lukenut Iltalehtea netissa juuri ennen kuin lahdettiin syomaan ja siella mainittiin etta ensimmaiset Harry Potterit oli myyty jo Suomessa, joten olin erittain hammastynyt kun taalla viela odotettiin H-hetkea, jonka oli puolilta oin. Kun en kerran ole mikaan fani, niin mistas sita naita tietaisi. Mutta ilmeisesti kirjan julkaisu oli jotenkin riippuvainen paivamaarasta eika siita, etta Euroopassa sita jo myytiin aikaeron takia. Keskustelimme Kepler'sin myyjan kanssa ja kun kerroin, etta Euroopassa ensimmaiset ovat jo oman kopionsa saaneet, kaveri suurin piirtein peitti korvansa ja oli etta "ala kerro, en halua kuulla mitaan, ala kerro!" :) Meilla oli oikein hauskaa Borronen terassilla kun jaatiin ihmettelemaan ihmispaljoutta ja erilaisia asuja. Kerrankin meidan kylassa tapahtuu jotain :)

Eika siina viela kaikki! Santa Cruz Avenue, joka on Menlo Parkin paakatu, on suljettu lauantain ja sunnuntain, koska siella on taidemarkkinat. Oltiin siella monta tuntia ihmettelemassa tanaan lauantaina. Ja ihania juttuja siella olikin, todella hienoa valokuva taidetta muun muassa eika yhtaan ainoaa metrilaku yms. kraasakauppiasta. Kerailin ison pinon kayntikortteja oman kodin sisustamista varten. Niita tarvitaan sitten joskus... :)

Tyttojen kanssa ulkona

Nahtiin pitkasta aikaa Thoan ja Didemin kanssa keskiviikkona. Thoa kokkasi meille lounasta ja juteltiin mukavia. Didem on koulun kanssa yhta kiireinen kun minakin, joten ei ole ollut vaan aikaa nahda. Thoa lomailee, lucky girl!

Meilla oli aika riehakas meno ja oli ihan kamalaa lahtee kouluun neljaksi. Didemilla ei ole tunteja keskiviikkoisin, joten han jai Thoan luokse ja lahtivat shoppailemaan. Ja ma jouduin lahteman kouluun.... No... olin englannin tunnilla, siella on tarkeaa olla paikan paalla, koska siella oppii paljon hyodyllisia asioita jokaisella tunnilla. Mutta.... paatin kylman viileasti jattaa international business tunnin valiin ja liittya uudelleen tyttojen seuraan. Ma olen huono oppilas, tiedan, mutta ma niin tarvitsin sita eika professor Mathurin tunnit koskaan ole mitenkaan ihmeellisia, samat asiat pystyy lukemaan kirjasta. (Kuulin jalkeenpain, etta tunnin aikana oli ollut kaksi palohalytysta ja niissa oli mennyt niin paljon aikaa, etta opettaja oli paastanyt porukat kotiin tosi ajoissa. Joten en missannut yhtaan mitaan.)

Me mentiin siis drinksulle tyttojen kanssa ja meilla oli ihan sairaan hauskaa :) Ilta kesti seitsemasta puoli kahteentoista ja ehdittiin kaymaan vaikka missa ja tanssittiin ja pidettiin tosi hauskaa. Ensimmainen kerta taalla oloni aikana kun olin tyttoporukassa hippaamassa ja oli kylla todellakin sen yhden international business tunnin skippaamisen arvoista :) Ihmeellista, miten yksi hauska ilta ihanien ihmisten seurassa voi vaikuttaa nain paljon. Jopa kauhea koti-ikava vaistyi. Ja parisuhdekin voi paljon paremmin kun kay valilla tuulettumassa :)

Kylla ketuttaa

Kaiken sen tyon ja tuskan jalkeen, jonka kulutin matikan valikokeeseen, sain siita 58/100. Siis ihan jarkyttavan huono!!!!! Meinasin pillahtaa itkuun. Miten taa on mahdollista? Tai oikeastaan en ihmettele tulosta, koska koe oli tosi vaikea, vaan sita etta miten on mahdollista, etta opettaja on kertakaikkiaan niin huono. Han on asiassa todella hyva ja tietaa varmasti kaiken data analysoinnista, mutta opettaa han ei osaa patkaakaan.

Tama tuska ei onneksi ole pelkastaan minulla vaan kaikilla luokkakavereilla, joiden kanssa olen keskustellut, sama homma. Isolla osalla meni tosi huonosti. Opettaja huomasi itsekin, etta oli tehnyt meille ihan liian vaikean kokeen, koska han antaa meidan tehda sen uudelleen. Kaikilla meni siis niin huonosti, etta han ei voi antaa niin huonoja arvosanoja. Ja pelastaakseen oman nahkansa han antaa meidan tehda sen uudelleen! Tehtavien kohdalla on ihan yleista, etta niihin saa tehda parannuksia ja parantaa arvosanaa, mutta etta koe? Kaverilla alkoi varmaan polvet tutista, koska menettaa tyopaikkansa, jos oppilaiden tulokset on huonoja. Silloinhan se kertoo jotain hanen taidoistaan opettaa. Ja nyt me opiskelijat joudutaan tekemaan tuplatyo vain ja ainoastaan sen takia, etta han ei osaa tehda sita tyota mista hanelle maksetaan!! Mmmrrrrrrr

Ma olen niin loppu. Tabara kuvittelee, ettei meilla ole mitaan muuta tekemista kuin hanen kurssinsa. Mulla on nelja kurssia meneillaan ja 7 paivaa ei nayta riittavan hommien tekemiseen. Ainoa mika talla hetkella motivoi on se, etta reilun kuukauden paasta istun lentokoneeseen ja paasen Suomeen! Saattaa olla etten kayta paluulippua...

Autossa

Perjantaina oltiin Palo Altossa syomassa tosi kivassa Italialaisessa ravintolassa. Jaatiin viela syomisen jalkeen nauttimaan pari lasia viinia omistajien kanssa. Tosi hauskoja vanhempia Italialaisherroja :) Sen jalkeen kaytiin katsomassa paikallinen yokerho ja se olikin ihan ok, vaikka hyvaa dance-musaa ei siellakaan soitettu.

Lauantaina ajeltiin San Joseen ja etsittiin Golden Gate Universityn sikalainen kampus. Se onkin ihan 101 varrella ja sinne ajoi noin 20 min. Me asutaan San Josen ja San Franciscon puolessa valissa joten ajattelin etta josko syksylla ottaisin siella jotain. Ja koska sinne oli noin helppo paasta, luultavasti otankin lauantaisin yhden kurssin.

Sielta ajettiin Santa Cruzin beachille, mutta matkaan meni ihan havyttoman kauan aikaan. Kaikki muutkin piilaakson asukkaista olivat ilmeisesti paattaneet lahtea sinne rannalla, koska tie oli tosi ruuhkainen. Sinne menee mutkainen motari vuorien yli ja siella oli mielettomasti autoja. Ja kun vihdoin paastiin kaupunkiin, parkkipaikan etsiminen oli yhta tuskaa. Sellainen vihdoin kuitenkin loytyi ja paastiin viettamaan loppupaivaa rannalla ja ihana ilma olikin :)

Takaisin lahdetiin about sellaiseen aikaan, kun varmaan suurin osa muitakin, joten paatettiin menna eri reittia takaisin. No vaihtoehdot on tosi vahissa. Jos ei halua menna sita tavallista tieta, pitaa menna joko highway1:ia tai skylinea. Ykkonen kiertaa tosi paljon, joten valittiin skyline, joka on todella mutkainen vuoristotie. No, aikaa meilla meni varmasti enemman kuin mita olisi mennyt ruuhkassa, mutta nahtiinpahan sairaan makeita maisemia. Tuli istuttua lauantaina yhteensa noin 3-4 tuntia autossa...

Matikan mid-term

Jarkyttavan sikavaikee matikan valikoe on nyt palautettu. Se ei ollut luokassa tehtava, vaan saimme tehtavan kotiin. Se oli ihan mielettoman vaikea. Tein sita Juhon avustuksella ja useaan otteeseen koulussa ryhman kanssa ja kaikki ovat samassa pisteessa. Mistaan vastauksista ei olla taysin varmoja.

Proffa on Japanilainen matikkanero, joka elaa ihan omassa maailmassaan. Ajattelee ihan eri tasolla kuin me oppilaat eika todellakaan opeta sita mita vaatii. Kokeessa oli 15 tehtavaa ja kaikkiin meni puolesta tunnista tuntiin aikaa, joihinkin ehka jopa enemman. Olisin mieluummin tehnyt kokeen luokassa, silloin se olisi kestanyt korkeintaan kolme tuntia. Nyt siihen meni niin helvetisti aikaa, etta meinas todellakin hermo menna. Tasta kurssista kun selvian, niin en ikina enaa koske matikan kirjaan.

Harmi, etta tuollainen opettaja pystyy lyttaamaan ihan maanrakoon. Han viela itse kertoi kurssin alkaessa, etta oli saanut viime jaksolta tosi huonot arvostelut oppilailta. Ja ihmetteli aaneen, etta mistakohan se mahtaa johtua!! Haloo!!! Ehka kaverin kannattaisi vahan miettia opetusmetodeitaan. Tasta voisi oikeasti tehda valituksen. Me ollaan maksavia asiakkaita ja maksetaan siita etta meita opetetaan. Proffa vaatii tehtavissa ja kokeessa paljon paljon enemman kuin mita han opettaa.

Onneks mulla oli viime jaksolla maailman ihanin matikan opettaja, Christina Clark. Hanesta ja Professor Tabarasta ei todellakaan voi edes puhua samana paivana.

Great America!

Meidat on siis kutsuttu Kanadaan haihin ja sinne ollaan koko ajan oltu kovaa vauhtia menossa. Mutta ei menna. Amerikkalainen byrokratia naytti taas kyntensa ja meidan Kanadan reissu on jaissa. Juho ei saa yhta tarvittavaa allekirjoitusta, joka tarvitaan maahan takaisin tuloon. Siis yhden allekirjoituksen takia meidan reissu peruuntui!!!

Kansainvaliset opiskelijat tarvitsevat koulusta I-20 lomakkeen, jossa kerrotaan etta ko henkilo on ko koulun oppilas. Jos lahtee pois maasta opiskelun aikana, lomakkeen viimeiselle sivulle tarvitaan tuore allekirjoitus koulusta. Silla koulu todistaa viranomaisille, etta ko henkilo tulee takaisin samaan kouluun opiskelemaan. Ja koska Juho valmistui Foothillista, he eivat voi enaa allekirjoittaa lomaketta. Eika Santa Clarakaan voi allekirjoittaa, koska Juho aloittaa opiskelut siella vasta syyskuussa. Joten Juho on jumissa tassa maassa syyskuuhun asti. Tai han voi kylla poistua, mutta ei paase takaisin. Great!!

Tassa maassa on kylla asiat niin peesta, etta ei millaan voi uskoa! Ja kuinka suuri asia taala on vapaus!! Mika hiton vapaus?? Kysyn vaan. Taalla taytyy varmaan hengittamiseenkin tayttaa muutama lomake ja pyytaa leimat.

Allenit jo takaisin Suomessa

Allenit lahtivat torstaina ja me ihmetellaan taalla taas kaksin. Heidan matkansa oli mennyt oikein hyvin, paitsi etta Pipsan matkalaukku oli jaanyt jonnekin matkan varrelle. Toivottavasti se kuitenkin tulee perassa. Meillahan havisi kaikki kuusi laukkua joulukuussa kun tultiin tanne. Ja kaikki kuusi loysivat lopulta kotiin.

Heti on jo ikava Alleneita! Tehtiin paljon kaikkee kivaa yhdessa ja muutenkin oli ihan sairaan kivaa. Ikavuosia tuli taman parin viikon aikana paljon lisaa, naurettiin ihan megana.

Hostel Glenwood on valmiina ottamaan vastaan seuraavat vieraat :) Ikava kylla Leena ja Martti jaivat jumiin Lontooseen ja tulevat vasta huomenna. Heidan piti tulla tanaan perjantaina, mutta Finnarin kone oli ollut vahan myohassa eivatka olleet enaa paasseet Virgin Atlanticin jatkolennolle. Olivat olleet 40 minuuttia ennen koneen lahtoa portilla, mutta se oli suljettu! Aika uskomatonta! Mutta ilmainen majoitus ja mahtavat ateriat hienossa hotellissa ehka vahan lohduttaa. Saavat sitte jatkaa matkaansa levanneena huomenna.

4th of July

Eilen oli Amerikan itsenaisyyspaiva ja sita tietysti juhlittii. Ensimmainen kerta meille kaikille eika oikein tiedetty mita pitaisi tehda ja minne menna. Menlo Park mainosti, etta paakadulla on paraati ja sen jalkeen Burges Parkissa bandi soittamassa. Paraati kuulostaa aina hyvalta eika ulkoilmakonsertti ole sen huonompi, joten sinne siis.

Mielestani paraati tarkoittaa sita, etta siella on koristeltuja ja tanssivia ihmisia, musiikkia ja kaikenlaista ihmeellista ja hienoa katseltavaa. Pettymys oli melkoinen kun tajusimme, etta "paraati" jota olimme tulleet katsomaan, koostui tavallisista Menlo Parkkilaisista, jotka olivat laittaneet serpentiinia kaulaansa ja joillakin oli Amerikan lippu. Siis olimmeko tulleet katsomaan naapureitamme? Lapsille kulkue oli varmaan hieno kokemus ja ihan lasten juhla se olikin. Mutta etta aikuiset ihmiset raahautuu paikanpaalle katsomaan toisiaan... Joillakin katsojista oli oikein tuolit ja systeemit mukana.

Onneksi ulkoilmakonsertti oli paljon parempi kokemus. Puistossa oli sen seitteman sorttia kaikenmaailman pomppulinnoja ja peleja ja leikkeja lapsille, mutta musiikki oli hyvaa joten myos me aikuiset lapsettomat ihmiset nautittiin. Taytyy sanoa, etta nahtavasti juuri talla tavalla Amerikkalaisille iskostetaan paahan miten tarkea on itsenaisyyspaiva. Jokaisena itsenaisyyspaivana lapsille jarjestetaan kaikkea kivaa tekemista ja ilmaista jatskia ja vaikka mita, niin kummasti se aikuisenakin tuntuu todelliselta juhlapaivalta. Suomalainen perhe juhlii itsenaisyyspaivaa katsomalla ja linnanjuhlia ja polttamalla kynttiloita. Meilla se on paljon vakavampi juhla kuin taalla. Saattaa tietysti olla, etta ajankohdalla on merkitysta. Suomessa itsenaisyyspaiva on kaikkein pimeimpaan ja kylmimpaan aikaan vuodesta ja taalla taas ihan painvastoin. Suomalainen kunnioittaa itsenaisyytta arvokkaan pidattyvasti ja Amerikkalainen aanekkaan riehakkaasti.

Tahan valiin pakollinen matematiikan opiskelu tauko ja illalla ajettiin vuorille katsomaan ilotulituksia. Meille ei selvinnyt tarkkoja aikoja kuin vain yhdesta paikasta, mutta nahtiin siella ollessa ainakin kymmenkunta. Oli hieno kokemus seista siella pimeassa ja koko Bay Area nakyi edessa. Otetiin muutamat lasit viinia ja tunnelma oli erittain mukava, vaikkakin vahan haikea, koska oli Allenien viimeinen ilta taalla meidan kanssa.

Onnea Juho!

Valaat olivat nakemisen arvoisia. Oltiin perjantaina noin 4 tuntia merella ja nahtiin ryhavalaita, delfiineja ja merileijonia. Kun vene lahti satamasta, oli tosi sumuista, mutta kun paastiin vahan kauemmas, niin oli taysin kirkasta. Kun oltiin oltu merella kolme ja puoli tuntia, meidat ymparoi taas sumu. Se tuli avomerelta ja oli aika inhottava. Mitaan ei nahnyt. Jos olisi jostain syysta tippunut veteen, niin ei olisi ollut mitaan kasitysta siita mihin suuntaan pitaisi uida. Onneksi ei tapahtunut mitaan ja paastiin turvallisesti maihin.

Illalla oli Juhon valmistujaisseremoniat Foothillissa. Oli todella mielenkiintoista olla mukana siella. Mina ja Allenit hurrattiin oikein urakalla Juholle kun han haki diplominsa. Juholla oli kaapu, hattu ja huppu niin kuin kaikilla muillakin, mutta sen lisaksi Juholla oli kultaiset "kaadyt" kaulassa koska valmistui niin hyvin arvosanoin. Ja mina olin ylpea!!! :) Juhlistettiin tapahtumaa kuplivalla ja hyvalla ruualla Gordon Bierschissa.

Lauantai paiva meni pihaa siivotessa ja jarjestellessa, koska illaksi oli kutsuttu ystavia grillaamaan ja Juhoa juhlimaan. Oikein onnistuneet kemut oli. Ruokaa oli varattu ihan hullun tavalla, mutta lahes kaikki meni :) Sauna oli kuumana ja nukkumaan mentiin reilusti seuraavan vuorokauden puolella.

Sunnuntai meni mun osalta opiskellessa. Pojat lahti Brunon ja Ursulan kanssa vuorille pyorailemaan. Aikaa niilla meni nelja tuntia, josta kolme ylamakea... Hulluja...