Grand Canyon on ihan mieletön, sanoinkuvaamaton. Sitä ei todellakaan pysty kuvailemaan, ei edes kuvaamaan. Se täytyy kokea. Otimme paljon kuvia ja laitamme niitä tänne blogiinkin, mutta ne eivät ikävä kyllä tee oikeutta paikan kauneudelle ja mahtavuudelle. Siellä ihan mykistyy, sanat ei riitä.
Tehtiin päiväreissu Lonely Planetin kirjan mukaan ja löydettiin aivan mahtava karttaan merkitsemätön paikka. Sinne piti kävellä tieltä noin pari kilsaa, mutta paikka oli todellakin sen arvoinen. Näköala oli aivan mieletön! Pientä kutinaa vatsan pohjassa sen kävelymatkan aikana piti jännitys siitä kohdataanko jotain villieläimiä matkalla. Ei nähty eläimiä eikä ihmisiä, saatiin nauttia paikasta ihan kaksin.
Edelleen oli tosi kylmä, vähintään 15 astetta pakkasta. Ja korkeanpaikan leiri alkaa olemaan jo liikaa. En ole koskaan ennen ajatellut, että korkeudella on ihan oikeasti merkitystä. Tahoella oltiin noin 6000 jalan (1800 m) korkeudessa ja koko matka sieltä etelään yli 3000 jalassa (914 m). Flagstaffin kaupunki ja Grand Canyon ovat about 7000 jalan korkeudessa, joka on siis yli 2 kilometriä! Suomen korkein kohta on kaiketi jossain 1300 metrin kieppeillä. Mulla oli koko ajan silmät ihan turvoksissa ja muutenkin turvonnut ja huono olo. Meren pinnan korkeudella pitäisi olla elämänsä kunnossa, jos on urheilupiireihin uskomista. Sitä odotellessa...
No comments:
Post a Comment