Oi ihana Joulu!

Pojilla on kahden viikon joululoma ja Juho lomailee heidän kanssaan. Aktiiviloma tiedossa ja se alkoi heti kiipeilysalilta. 

Anton on äidin pieni apulainen keittiössä. Hän haluaa aina osallistua ruuan laittoon, ainakin hetken. Tässä tehdään sekä minun että hänen elämänsä ensimmäistä lanttulaatikkoa yhdessä. Hienosti hän ruskisti sipulit lähes itsenäisesti. 

Ja näin hieno laatikko sieltä uunista tuli! Ja maistui kaikille. 

Sinä aikana Jasper keskittyi piirtämään Jurassic Worldia pitkälle paperille. Koska dinosaurukset olivat vähän turhan vaikeita piirtää, hän vaihtoikin aihetta kesken kaiken ja piirsi lentokoneita ja panssareita.  

Jouluaatto vihdoin koitti ja kova jännitys oli kaikilla pojilla, Vietimme jouluaaton Alastaloilla jo toista kertaa ja aivan mahtavaa oli. 

Pojat olivat reippaasti ovea avaamassa ja toivottamassa Joulupukin tervetulleeksi. Sama pukki (tietenkin!) kuin viime vuonna. 

Pukki ei ikävä kyllä ehdi kovin kauaa yhdessä paikassa olla, mutta hieno konsertti saatiin aikaiseksi joka tapauksessa. Pukki soitti viulua, Vincent huilua, Anton ja Viggo ukulelea, ja me muut laulettiin.

Poikapotretti. Vain Viggo ei suostunut kuvaan. 

Pukin vierailun jälkeen kävimme Joulukirkossa. Iltapäivän kello kolmen tilaisuus on lasten joulumessu, jossa lapset esittävät joulukuvaelman. Kaikki paikalla olevat lapset saava osallistua enkeleinä ja paimenina, mutta meidän pojat eivät halunneet mukaan. Antonille riitti yksi kerta paimenena.

Kirkossa käynnin aikana olivat tontut tuoneet loput lahjat ja siitähän riemu syntyi. Pikkuiset tontut jakoivat lahjat ja niitä alettiin tietysti heti availemaan. 

Joulupukin tuomat uudet yökkärit päälle ja valmiina nukkumaan. 

Koulu möhlii

Olen ollut todella tyytyväinen Jasperin kouluun, mutta nyt on sattunut pari todella ikävää sattumaa ja on aikalailla ärtynyt ja hämmentynyt olo.

Tapahtui viime viikon tiistaina: Mulle soitetaan koulusta, että koulubussi on nyt meidän pysäkillä, mutta kukaan ei ole vastassa Jasperia. Olen ihan äimän käkenä, että missä hitossa Johanna ja Anton ovat?? Kunnes tajuan, että on tiistai ja Jasperilla on urheilukerho koulun jälkeen, joten hänen ei kuuluisi olla bussissa. Mutta hän kuitenkin on, joten mitä nyt tehdään. Tilanne selviää suht nopeasti parilla puhelinsoitolla ja Johanna on kohta autossa matkalla hakemaan Jasperia bussin reitin varrelta toiselta pysäkiltä.

Tapahtui tämän viikon tiistaina: Sain hiukan ennen neljää soiton Johannalta, että hän on hakemassa Jasperia urheilukerhosta, mutta Jasper ei ole täällä. Että missä Jasper on? Saan melkein sydärin siihen paikkaan, koska koulu on loppunut jo 14.35. Tarkoittaa siis sitä, että mun lapsi on ollut reippaasti yli tunnin kateissa eikä kukaan ole ihmetellyt mitään! Missä hemmetissä mun poika on??!!

Samalla kun puhun Johannan kanssa puhelimessa ja pyydän häntä menemään koulun kansliaan, sieltä soitetaan mulle. Jasper on taas mennyt vahingossa bussiin, vaikka hänen pitäisi olla vielä koululla. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu? Ei kuusivuotias voi mitenkään olla itse vastuussa siitä missä hänen kulloinkin pitää olla. Opettajan pitää huolehtia, että hän menee oikeaan paikkaan koulun jälkeen. Ja urheilukerhon vetäjän pitäisi heti soittaa vanhemmille, jos lapsi ei tule eikä ole ilmoitettu poissaoloa. Mutta kummallakaan kerralla tämä vetäjä ei ole soittanut perään.

Ihan käsittämätöntä! Olen huolesta soikeena ja vaikka Jasper heti löytyikin ja oli turvassa, jää todella paha mieli enkä meinaa millään päästä huolesta yli. Eikä siinä mitään miltä äidistä tuntuu, mutta ei voi olla sattumaa, että lapsi, joka ei koskaan, siis ei koskaan, pissaa sänkyyn yöllä, tulee just seuraavana yönä äidin viereen ja kuiskaa varovasti, että anteeksi, mulle tuli pissa sänkyyn. Mulle tulee melkein itku siinä paikassa kun tajuan kuinka pahasti häntä on mahtanut jännittää ja pelottaa siellä bussissa kun ei tiedä mihin on matkalla. Ja hän vielä luuli, että tämä on jotenkin hänen syytään.

Ihan huippuna tällä tapahtumasarjalle on vielä se, että heti seuraavana päivänä eli tänään mulle soitetaan taas kansliasta, että Jasper ja muutama muu lapsi on jääneet bussista. Siis voi hyvää päivää! Opettaja ei ole ilmeisesti päästänyt lapsia ajoissa pois tunnilta ja myöhästyivät bussista.

Äääähhh. Tämä hirveä huoli omasta lapsesta on aivan sanoin kuvaamatonta. Miten tässä voi enää luottaa, että heistä pidetään huolta siellä koulussa?

Suomikoulun joulujuhla

 

Suomikoulun joulujuhlassa molemmilla pojilla oli oman luokkansa kanssa esitys. Antonin luokka esitti joulukuvaelman, jossa heidän näyttelijätaitojansa ei varsinaisesti vaadittu. Ainoastaan piti seistä roolin mukaisessa vaatetuksessa paikoillaan, kun nauhalta tuli kertomus. Ja hienosti nämä nelivuotiaat osansa vetivät. Vasemmalta oikealle Joel, Arina, Amelie ja meidän pikku paimenpoika Anton. 

Tässä on varsinainen "esitys" meneillään ja joillekin se paikallaan oleminenkin oli hieman hankalaa. Varsinkin lampaat tuossa edessä eivät oikein pysyneet aisoissa, vaikka oli paimen ihan vieressä. 

Anton ei olisi aluksi millään halunnut pukea paimenen asua päälleen, mutta kun hän pääsi rooliinsa sisälle, ei sitä olisi millään saanut ottaa pois. Pieni tonttutyttö vieressä on Lara. 

"Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, Väki nukkuu..." Jasper tuossa keskellä punaisessa paidassa ja vihreissä housuissa ilman tonttulakkia. 

Tip tap tip tap tipe tipe tip tap....

Tässä odotellaan erittäin jännittyneenä vuoroa Joulupukin juttusille.

Ja ihme ja kumma, tämähän Joulupukki puhuikin suomea! Kun viime lauantain pukki puhui englantia. Niin se Joulupukki on fiksu mies. 

P.S. Onko tämän kauniinpaa ruisleipää olemassa?? Kiitos Jaana-täti!

Joulun alusaikaa

Joulu tulla jolkottaa ja valmistelut on aloitettu. Lauantai aamuna koristeltiin naapureiden kanssa taloyhtiön aulassa joulukuusi. Siellä oli pieniä ja isoja pallon asettajia mukana.

Kuusen koristelusta pikapikaa brunssille Joulupukin kanssa. Edellisen viikon kiroilukeskustelu oli jäänyt sen verran ilmeisesti painamaan mieltä, että edellinen ilta meni Jasperilla hyvin hermostuneissa tunnelmissa. Tuli jopa pieni itku kun hän pelkäsi, että on tuhmien poikien listalla kun on sanonut rumia sanoja. Antsua ei paljon listat kiinnostaneet, hän halusi varmistaa, että Joulupukki tuo meille uuden talon, jossa on yläkerta. Ja uuden pyörän. Ja uuden potkulaudan. Ja ja ja ....

Jasper oli erittäin epäluuloinen Joulupukin parran suhteen ja sanoi jo etukäteen kiinnittavänsä siihen huomiota. Tälläpä Joulupukilla olikin ihan aito parta! 

Pukki parkaa kävi kyllä vähän sääliksi, kun istui siellä kuumassa tilassa tuntitolkulla ja jutteli aika tovin kaikkien lasten kanssa. 

Peruskiipeilyhommia

Sunnuntaiaamun elokuva Norm of the North

Suomikoulussa juhlittiin Suomen itsenäisyyttä sunnuntaina ja Jasperin luokka esitti hienon Toukka kipee herneenvartta -lorun. 

 

Vincent oli soittamassa huilua ja hienosti soittikin! 

Kiitospäivän huveja

Näiden ihanien kanssa oltiin San Franciscon Orpheum Theatressa katsomassa Lion King musikaalia. Pojat tykkäsivät paljon eikä lähes kolmen tunnin paikallaan olokaan tehnyt tiukkaa. Nämä rauhalliset isot pojat jaksavat, toista olisi ollut pienten veljien kanssa. Jasper on selvästi enemmän raskaan musiikin fanittaja, koska eniten tanssi paikallaan sellaisen musiikin soidessa. Musikaali oli todella loistava! En pääse yli miten hieno oli puvustus. Miten ihmeessä ne saivat aikaan kaikki eläinhahmot yms. Mahtava!

Lauantai- ja/tai sunnuntaiaamuisin meillä usein syödään runsas brunssi. Nautiskellaan rauhassa pitkän kaavan mukaan ja rupatellaan mukavia. Tässä on esillä Jasperin laatima menu Parkkisten brunssiravintolassa yhtenä viikonloppuaamuna. Ravintolassa oli neljä henkeä henkilökuntaa ja yksi asiakas, Isoäiti. Hänellä oli hovimestari (Jasper), tarjoilija (Anton), kokki (Juho) ja keittiöapulainen (Ansku!!). Huolimatta keittiöapulaisen napinasta omasta roolistaan, ravintola oli suksee ja suunnittelemme pop-up ravintolan avaamista samalla kokoonpanolla jatkossa. 

Kiitospäivää vietetteen perinteisellä kokoonpanolla Alastalojen kanssa. Pari päivää aikaisemmin operoidusta polvestani huolimatta saimme ruuat pöytään yhteistyöllä. Onnistunut ilta tietysti taas, kun saa sekä aikuiset että lapset olla parhaiden ystäviensä seurassa. 

Pakollinen suloisuuspläjäys. Poikien keskellä on minun ja Juhon ihan omin pikku kätösin tekemä pituustaulukko, jossa on Antonin mitat hänen puolellaan ja Jasperin toisella puolella. Anton on reilusti pidempi, kuin mitä Jasper oli samanikäisenä. Mikä ei ole ihme, kun kaveri vetää lihaa enemmän melkein kuin Juho. Ja se on paljon. Isoveli syö hiilihydraatit ja pikkuveli proteiinit. 

Kiitospäivän pyhiä oli jonkun verran lusittavana ja minä suht rampana polvileikkauksen jäljiltä, joten elokuva oli hyvä ajanvietto kaikkien mielestä. Kävimme katsomassa Disneyn uusimman elokuvan Moana. 

Meidän perheen pieni skeittijäbä. Jostain syystä Anton on nyt todella innostunut skeittilaudasta ja on itse asiassa yllättävän hyvä siinä. Ja jaksaa kärsivällisesti harjoitella. Tässä vaiheessahan se on suunnilleen vaan tasapainoilua laudan päällä tasaisella, mutta fiilistellä pitää kuitenkin skeittipuistossa isojen poikien keskellä. 

Viikonloppuloma Phoenixissa

Tälläisia ihania kuvia viime viikonlopulta Phoenixista, Arizonasta. Phoenix on vain parin tunnin lentomatkan päässä ja siellä on ympäri vuoden kesälämpötilat, joten päätimme lähteä sinne rentoutumaan pitkäksi viikonlopuksi. Pojat saivat nauttia vesipuiston antimista kolme kokonaista päivää ja aikuiset auringosta ja löhöilystä. Parkkeerasin itseni aurinkotuolille vesiliukumäen alapäähän ja väsyin pelkästä poikien ylös-alas juoksemisesta. 

Mun äiti eli poikien Isoäiti on Suomesta vierailulla ja otimme hänet tietysti mukaan. Hän teki vielä päiväreissun Grand Canyonille, missä pääsi helikopterin kyydistä näkemään jylhät maisemat. 

Pojat viettivät yhden päivän lastenleirillä etsien intiaanien jättämiä nuolenkärkiä, askarrellen tiipii-telttoja ja saaden paljon uusia ystäviä. Minä ja Juho kävimme sinä aikana parin tunnin patikkaretkellä läheisillä kukkuloilla. Aika kivikkoinen autiomaa verratuna Kalifornia maastoihin. Kuuma tuli, mutta oli mahtavat näkymät. 

Oli aivan mahtava viikonloppu. Aikuiset saivat rentoutua kyllikseen ja lapsille oli riittävästi ohjelmaa. Kolme päivää riitti hyvin ja kotiin oli taas kiva palata. Ensi viikolla onkin taas uudet lomat on kun on Thanksgiving.