Koulu möhlii

Olen ollut todella tyytyväinen Jasperin kouluun, mutta nyt on sattunut pari todella ikävää sattumaa ja on aikalailla ärtynyt ja hämmentynyt olo.

Tapahtui viime viikon tiistaina: Mulle soitetaan koulusta, että koulubussi on nyt meidän pysäkillä, mutta kukaan ei ole vastassa Jasperia. Olen ihan äimän käkenä, että missä hitossa Johanna ja Anton ovat?? Kunnes tajuan, että on tiistai ja Jasperilla on urheilukerho koulun jälkeen, joten hänen ei kuuluisi olla bussissa. Mutta hän kuitenkin on, joten mitä nyt tehdään. Tilanne selviää suht nopeasti parilla puhelinsoitolla ja Johanna on kohta autossa matkalla hakemaan Jasperia bussin reitin varrelta toiselta pysäkiltä.

Tapahtui tämän viikon tiistaina: Sain hiukan ennen neljää soiton Johannalta, että hän on hakemassa Jasperia urheilukerhosta, mutta Jasper ei ole täällä. Että missä Jasper on? Saan melkein sydärin siihen paikkaan, koska koulu on loppunut jo 14.35. Tarkoittaa siis sitä, että mun lapsi on ollut reippaasti yli tunnin kateissa eikä kukaan ole ihmetellyt mitään! Missä hemmetissä mun poika on??!!

Samalla kun puhun Johannan kanssa puhelimessa ja pyydän häntä menemään koulun kansliaan, sieltä soitetaan mulle. Jasper on taas mennyt vahingossa bussiin, vaikka hänen pitäisi olla vielä koululla. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu? Ei kuusivuotias voi mitenkään olla itse vastuussa siitä missä hänen kulloinkin pitää olla. Opettajan pitää huolehtia, että hän menee oikeaan paikkaan koulun jälkeen. Ja urheilukerhon vetäjän pitäisi heti soittaa vanhemmille, jos lapsi ei tule eikä ole ilmoitettu poissaoloa. Mutta kummallakaan kerralla tämä vetäjä ei ole soittanut perään.

Ihan käsittämätöntä! Olen huolesta soikeena ja vaikka Jasper heti löytyikin ja oli turvassa, jää todella paha mieli enkä meinaa millään päästä huolesta yli. Eikä siinä mitään miltä äidistä tuntuu, mutta ei voi olla sattumaa, että lapsi, joka ei koskaan, siis ei koskaan, pissaa sänkyyn yöllä, tulee just seuraavana yönä äidin viereen ja kuiskaa varovasti, että anteeksi, mulle tuli pissa sänkyyn. Mulle tulee melkein itku siinä paikassa kun tajuan kuinka pahasti häntä on mahtanut jännittää ja pelottaa siellä bussissa kun ei tiedä mihin on matkalla. Ja hän vielä luuli, että tämä on jotenkin hänen syytään.

Ihan huippuna tällä tapahtumasarjalle on vielä se, että heti seuraavana päivänä eli tänään mulle soitetaan taas kansliasta, että Jasper ja muutama muu lapsi on jääneet bussista. Siis voi hyvää päivää! Opettaja ei ole ilmeisesti päästänyt lapsia ajoissa pois tunnilta ja myöhästyivät bussista.

Äääähhh. Tämä hirveä huoli omasta lapsesta on aivan sanoin kuvaamatonta. Miten tässä voi enää luottaa, että heistä pidetään huolta siellä koulussa?