Maha on valtava. Tää on kaiketi ollut jo teema pidempään ja jatkuu varmaan tästä loppuun asti. Se kasvaa siis ihan silmissä. Mutta alan tottumaan siihen. Se ei ole enää niin "epämiellyttävä" (jos nyt noin voi sanoa vauvamahasta) kuin aikaisemmin. Ihminen on sopeutuvainen eläin. Kaikkeen tottuu kun tarpeeksi kauan totuttelee :) Olen tosin entistä kömpelömpi ja alan jo vaappumaan. Juho totesi kun tulin kotiin, että "sä kävelet jotenkin kummallisesti." Jep. Niin kävelen. Ei mitenkään kaunista kateltavaa.
Vauva on todella aktiivinen. Potkii ja möyryää jatkuvasti. Eilen illalla meillä oli oikein kunnon mahan muljutus show kun kaverilla on joku ihme iltajumppa menossa nukkumaan mennessä. Juhokin katteli ihan silmät pyörälä ja oli kovin huolissaan että onkohan sillä joku hätä kun tollai heiluu. Totesin, että eikö se ole hyvä merkki kun vauva liikkuu. Kohta se on niin iso, ettei mahdu enää paljon möyryämään.
Perjantaina olin lääkärissä ja kaikki pitäisi olla kunnossa. Vauva tuntuisi olevan kuulema jo pää alaspäin, mutta voi vielä kääntyillä. Sydänäänet olivat voimakkaat, joten ei syytä huoleen.
Valmistautumishommat on täysillä edelleen käynnissä. Nyt ollaan myllätty koko kämppä ja laitetaan turhia tavaroita pahvilaatikoihin. Vuokrattiin tästä läheltä varastotila kun meillä on niin onnettomasti säilytystilaa ja viedään sinne kaikki mitä ei päivittäin tarvita. Tulee joku roti tähän hommaan.
1 comment:
Höpö höpö, eihän toi masunen edes ole valtava ja on se kaunista katseltavaa! :) Hyvältä näytätte muruset!
Post a Comment