Kotimatka seikkailu

Oli haikeaa lähteä kotiin ja toisaalta taas en malttanut odottaa sinne pääsyä. Juhoa oli todella kova ikävä jo! Mutta sinne pääsy osoittautui hieman hankalaksi. Kaikenmaailman mutkia oli matkassa. Koska mahani kasvoi Suomessa olon aikana paljon, olisin halunnut vaihtaa lentolippuni parempaan luokkaan. Bristish Airwaysilla on turistiluokan ja businessluokan välissä Premium Economy luokka, joka ei ole niin kallis kuin business mutta penkki on tilavampi ja jalkatilaa on enemmän. San Franciscosta lähtiessä kysyin miten tämä on mahdollista takaisin tullessani ja siellä sanoivat, että se on aina kiinteä 300 dollaria suunta kun tekee upgreidauksen samana päivänä. No, kysyin sitä lähtiessa Helsingin kentällä ja se tuntui olevan heille täysin tuntematon asia. Eivät pystyneet kuulema nostamaan minua parempaan luokkaan vain Atlantin ylittävälle lennolle ja koska Helsinki - Lontoo väli on Finnairin operoima eikä heillä oli sellaista luokkaa, minun olisi pitänyt maksaa business luokan lippu. Hohhoijjaa. Ehkei sentään. Virkailija totesi ettei ole henkilökohtaisesti koskaan kuullutkaan moisesta. Minä nyt olen kuitenkin ihan henkilökohtaisesti matkustanut sillä tavalla aikaisemminkin (mutta ehkä siis varmaan unissani...). Olin hieman ärtynyt.

Toinen ärtymyksen aiheuttaja oli ylimääräinen matkalaukkuni. Ennen Atlantin ylittävillä lennoilla on saanut olla kaksi matkalaukkua, mutta nykyään vain yksi. Minulla oli kaksi laukkua, koska toinen maksoi vain 60 dollaria ja lippu oli muuten suht edullinen. Mutta koska siis edelleen tämä ensimmäinen lyhyt lento Euroopassa on Finnairin operoima, Finnair saa myös laskuttaa ihan miten tahtoo. Ja heillä tuo taksa on 110 dollaria. Eli melkein puolet enemmän!! Minä olen ostanut BAn lennot, mutta koska Finnair operoi, olisi minun pitänyt ottaa selvää onko taksa sama vai eri. Haloo!! Mitä tapahtui hienolle OneWorld allianssille, johon molemmat lentoyhtiöt kuuluvat!!?? Todella ärsyttävää ja huonoa palvelua :( Mihinkään ei voi enää luottaa.

Pääsin kuitenkin koneeseen ja yllätyksekseni huomasin, että ihan hyvinhän mun valtava maha vielä mahtui mukaan. Sain jopa pöydänkin alas. Joten en ollut enää ihan niin murheellinen. Yritin vielä luokan upgreidaamista Lontoossa, mutta ei se 300 dollarin juttu toiminut sielläkään. Olisin joutunut maksamaan 750 dollaria lisää, joten annoin asian olla. Lontoo - SF kone oli suhteellisen täynnä, mutta oli siellä jokunen penkki vapaana. Ja yksi niistä sattui olemaan mun vieressä!! Mahtavaa! Todella tarpeellinen ylimääräinen tila. Sain vähän levitellä tavaroita kun jalkojen välistä käsilaukun kurottelu tällä mahalla on hieman hankalaa. Minä istuin siis käytävällä, välissä yksi tyhjä paikka ja ikkunan vieressä vanhempi herrasmies, joka ei poistunut paikaltaan kertaakaan. Ei kertaakaan. Miten joku voi olla käymättä edes pisulla yli kymmenen tuntia?

Kaiken kaikkiaan lento meni yllättävän mukavasti. Sain hieman nukuttua ja olo tuntui suht hyvältä. Levottomat jalatkaan eivät häirinneet kovin pahasti. Kunness.... Olimme jo melkein perillä SFssa kun huomasin kartalta, että teimme U-käännöksen ja lähdimme takaisin päin. Hetken päästä kone teki uuden U-käännöksen ja lähti uudelleen kohti SFn kenttää. Mutta sitten kapteeni ilmoitti, että emme pääsekään laskeutumaan SFn kentälle, koska se on suljettu sumun takia. SULJETTU?? HÄH?? En ole koskaan kuullut moisesta eikä kuulema kapteenikaan. Täällä on paljon sumua, mutta ei sen takia ole lentokenttää jouduttu sulkemaan. No minkäs teet kun lupaa laskeutua ei kerran annettu. Kapteeni sanoi, että laskedutaan Oaklandin kentälle ja odotellaan siellä vähän aikaa. Vähän ennen kuin olisimme päässeet sinne, ilmoitettiin että sumu on levinnyt ja sekin on suljettu. Ja että seuraavaksi yritämme Sacramenton kentälle. Sinne pääsimmekin ja sitten alkoi odottelu. Heti kun saimme luvan avata kännykät, soitin Juholle. Hän oli jo laittanut SFn kenttähenkilökunnan koville, että missä kone on. Jotenkin arvasin... Siellä ei kukaan tiennyt mitään muuta kuin että kone ei voi laskeutua ja sen on pyydetty menemään muualle. Aika onnetonta kommunikointia. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Odottelimme Sacramenton kentällä pari tuntia kunnes sumu oli hellittänyt ja pääsimme vihdoin SFn kentälle. Mulla alkoi siinä vaiheessa olemaan kyllä jo niin turvonneet ja levottomat jalat, että paikallaan istuminen otti koville. Kentällä odotti mahtava aviomies ja kotona pehmeä sänky! Ah, miten hyvältä tuntui tulla kotiin :)