Hylkäys

Ei olisi todellakaan pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Täällä ei näköjään voi luottaa mihinkään ennen kuin nimet on paperissa. Tästä jälkimmäisestä firmasta, jossa olin haastattelussa, ilmoittivat tänään että valitsivat paikkaan jonkun toisen, jolla oli enemmän kokemusta. Paska. Vaikka toisaalta hyvä, että ilmoittivat. Parempi se kuin epätietoisuus. Mutta ottaa silti päähän. 

Nyt pää pystyyn ja eteenpäin. Tänään kävin päivällä Manpowerissa antamassa tietoni, jos vaikka sitä kautta tulisi jotain. Sanoivat, että heillä ei ole yhtään vapaata työpaikkaa tällä hetkellä. Ei edes siivousta. Se kertoo jotain yhteiskunnan tilasta. Mutta ei auta. Sillä mennään mitä on, lainatakseni ystävääni Nooraa. Päivällä olin myös jo perinteiseksi muodostuneella perjantailounaalla täkäläisten suomiystävieni Minnan ja Johannan kanssa. Se aina piristää. Ihanaa katsoa Johannan kasvavaa vatsaa ja jutella muistakin asioista kuin vaan tästä työnhausta. Olen ottanut myös tavaksi pukeutua aamuisin kunnollisiin vaatteisiin ja laittaa edes ripsiväriä, vaikka olenkin lähes koko ajan kotona. Sekin vähän piristää. Kotihousuissa tukka pystyssä ihan mettäläisenä oleminen on masentavaa. Ryhti kohoaa kummasti kun on edes olevinaan jonnekin lähdössä. 

Ehkä musta tulee opettaja. Mun proffa ja yksi naismentor ovat kovasti sitä mieltä, että olisin siinä hyvä. Ja että GGUlla olisi mahdollisesti tarvettakin. Pitää miettiä. Ei ollut suunnitelmissa, mutta kuka niistä koskaan on mitään välittänyt :)