Suomea puhuessani puhun nopeasti. Monien mielesta liiankin nopeasti. Siis valilla jopa epaselvasti. Mutta kun paassa on miljoona asiaa, niin ne pitaa saada ulos mahdollisimman nopeasti, enka mieti juurikaan mita sanon. Puhe vaan pulppuaa suusta hirveella vauhdilla.
Taalla taas joudun puhumaan vierasta kielta, enka pysty puhumaan niin nopeasti kuin haluaisin. Joudun miettiman enemman mita sanon ja miten sen sanon. Se on mulle vierasta, joten valilla ankytan ihan kyballa. Kun sanat ei vaan kertakaikkiaan tule ulos siina tahdissa ja siina muodossa kuin pitaisi.
Nopeasti puhuminen on osa mun persoonaa, joten mulla on jonkun asteinen identiteettikriisi. Joka vaikuttaa myos siihen, etta en esim. koulussa osallistu keskusteluun niin paljon kuin haluaisin. Monta "hyvaa" kommenttia on mennyt sivu suun, kun en pysty jasentelemaan sanoja paassani jarkevaan muotoon tarpeeksi nopeasti. Kun mulla on lause valmiina, ollaan jo seuraavassa asiassa.
Osa loppuarvosanasta tulee osallistumisen perusteella ja mina joudun paitsioon, kun en pysty ilmaisemaan itseani niin kuin haluaisin. Ja se syo naista. Varsinkin, kun mulla olis paljon sanottavaa...
No comments:
Post a Comment