Sieltä täältä

Kaverukset Peter ja Jasper näkivät toisensa pitkästä aikaa, kun olimme leikkitreffeillä Palo Alton Junior museossa. Toinen oli hämähäkki ja toinen ampiainen :)

Minä pääsin itseäni hienompaan kuvaan San Franciscossa, kun olimme tekemässä Isoäidin kanssa pientä turistikierrosta Fishermans Wharfilla. Ikävä kyllä kysymyksessä oli vain vahanukke. Tuskin olisin noin vienosti hymyillyt, jos kaveri olisi ollut ilmi elävä.

Jätskiä ja San Franciscon tuulia.

Pakollinen irvistelykuva :)

Pier 39:n karusellin yläkerrassa vähän jopa hirvitti.

Ihanat vanhat ratikat.

Kaveruksia puistossa. Pojat vasemmalla Mauno ja Anton, tytöt oikealla Krista ja Selina. Keskellä olevan pojan kanssa sujuivat leikit yhtä hyvin, vaikka emme häntä tunteneetkaan.

Pakko oli ottaa kuva Jasperin tulevasta koulusta, kun kävin siellä hänet ilmoittamassa. Aika tunteellinen hetki. Viisivuotiaana mennään täällä esikouluun, joka on jo tavallaan ensimmäinen kouluvuosi. Opetus tapahtuu jo oikean koulun tiloissa ja päivä kestää 8.30-14.30. Hiukan hirvittää, mitä syksy tuo tullessaan. Luultavasti kaikkein vaikeinta on äidille, Jasper on ihan ok.

Meillä asuu pieni palomies,

Joka matkalla eläintarhaan ohjasi kävelejöitä tien laidassa. Liikuttavaa. Meillä oli koko ajomatkan hälytys päällä ja sammutustöitä suunniteltiin tarkasti.

Samana päivänä kun saattelimme Isoäidin takaisin Suomen matkalle, saapui Vesaston perhe meitä tapaamaan. He olivat olleet jo reippaan kaksi viikkoa matkalla, Losissa ja Hawaiilla, ja ajoivat vielä meitäkin tapaamaan. Oli todella mahtavaa nähdä vanhaa ystävää pitkästä aikaa ja tutustua perheen miehiinkin. Heidän Eemeli poika on pari vuotta Jasperia vanhempi, mutta leikit sujuivat erittäin hyvin. Tässä ollaan matkalla hakemaan heitä.

Päästettiin Niina ja Jere turististikierroksella San Franciscoon ja minä vein kaikki kolme pikkupoikaa La Petite Playhouseen (vähän kuin HopLop). Siellä nämä Barcelona fanit riehuivatkin useamman tunnin hiki päässä.

Aikuisten shoppailujen lomassa myös nuoriso shoppaili lelukaupassa.

Urheilua tv:stä jätkäporukalla. Äidit istuu keittiön pöydän ääressä viinilasillisella.

Vieraat saateltiin kotimatkalle ja laitettiin Juhon työnantajan ja entisen yliopiston toimesta vähän jalalla koreasti. Rahankeruu tapahtuma oli erittäin hienosti järjestetty ja dress code oli black tie. Hieman hirvitti miten selviän näillä koroilla, kun normipäivät menee lenkkareissa. Ja kyllähän ne jalat kipeät olivat, mutta se oli kaiken sen väärtti.

Juhlat alkoivat Chicago-yhtyeen kaikalla, joka oli San Josen teatterissa, ja jatkui illallisen ja tanssin merkeissä hienossa Fairmont hotellissa. Vieraita oli todella paljon, joten juhlasaleja oli useita. Kaikki oli sisustettu eri tavalla ja kaikissa saleissa soitti eri bändi. Jokaiselle oli merkitty pöytä, jossa nautittiin illallinen, mutta sen jälkeen ihmiset kulkivat vapaasti salista toiseen ja tanssimaan eri musiikkeja. Todella hienosti järjestetyt juhlat. Oli mahtavaa ilta!

Kotiin viemiseksi sain vielä yhden pöytäämme koristaneista kukkakimpuista. Olo oli kuin prinsessalla :)

Isoveli laittaa leimoja pienen veljensä käsivarsiin. Veljekset veljesyökkäreissä tietenkin.

Sunnuntaiaamun ratoksi meillä oli aurinkokunnasta luento olohuoneessa. Jasper odotti edellisestä illasta asti sitä kuin kuuta taivaalta, kirjaimellisesti. Aamulla hän haki eri kokoisia palloja isille valmiiksi ja pakotti nousemaan ylös ja kertomaan tähdistä. Ihania poikia mulla!