Pikkuisen piti kokeilla isojen poikien huvituksia ostarin peliluolassa. Kyllä oli naurussa taas pitelemistä, sen verran tosissaan pojat ottivat. Ja vähän ehkä äitikin. Oli tietysti pakko kokeilla itse myös. Molemmat pojatkin ajoivat "oikeasti" äidin heiluttaessa pyörää :)
Hotellin katolla (33. kerroksessa) oli tosi kiva uima-allas, jota käytimme ahkerasti. Siellä pystyin minäkin rentoutumaan, kun pojat pärjäävät niin hyvin itsenäisesti uimaliiveillä. Anton tässä hyppelee ja leikki Isoäidin kanssa.
Matkan paras lapsikohde oli ehdottomasti Honolulun Lasten Museo (Honolulu Children's Discovery Center). Ihan paras lasten museo, missä me ollaan koskaan oltu. Ainakin erilainen. Sinne oli tehty ikään kuin pieni kaupunki, jossa oli kaikki tarvittavat kaupungin toiminnot, kuten esim. kauppa, palolaitos, poliisilaitos, pankki, autokorjaamo, posti ja vaikka mitä muuta. Lapset saivat kokeilla erilaisia ammatteja, pukivat oikeanlaiset vaatteet ja käyttivät oikeanlaisia työkaluja. Ihan mahtavaa.
Antonin suosikki oli ehdottomasti kauppa.
Ja Jasperin autokorjaamo. Hän korjaili siellä tätä leikkiautoa (joka oli muuten Saab) vaikka kuinka kauan.
Junamies on aina junamies. Eihän sitä junarataa noin vain voinut ohittaa.
Tämä lentokone"simulaattori" oli myös todella suosittu. Siellä pojat leikkivät pitkään. Jasper oli lentokapteeni ja Anton perämies. Laskeutuminen tehtiin yhteisvoimin. Siellä oli oikeasti sellainen video, jossa laskeuduttiin Honolulun kentälle. Koneessa oli myös matkustamo, jossa oli lentoemännän ruokakärryt ja sopivat asusteet. Siellä vilisi pieniä tyttöjä vuoronperään tarjoilemassa vanhemmille juotavaa ja syötävää.
Jotta ei meno ihan lapselliseksi olisi mennyt, kävimme myös Honolulun Taidemuseosssa (Honolulu Museum of Art). Paikka oli just sopivan kokoinen, että pojatkin jaksoivat suht hyvin. Siellä oli pieni kahvila ja jonkun verran ulkotilaa, joten saivat juosta välillä.
Siellä oli sattumalta juuri alkamassa Bollywood tanssitunti. Meneillään oli jonkunsortin aiheeseen liittyvä seminaari tai festari tms. ja museossa oli tanssihetki. Siihen sai vapaasti osallistua kaikki, joten minä tietysti mukaan. Jasperkin kävi pari tahtia tanssimassa. Erittäin hauskaa ja erilaista. En olisi ehkä muuten koskaan tätäkään kokeillut.
Pari maisemakuvaa meidän hotellin katolta poolilta.
Ihana äiti :)
Lomakin aina loppuu, ikävä kyllä. Jos Juho olisi ollut mukana, ei olisi ollut mikään kiire kotiin, mutta kyllä me kaikki varmaan tässä vaiheessa olimme jo koti-ikävissämme. Kaksi viikkoa on kuitenkin aika pitkä aika. Aloha ja nähdään taas!
No comments:
Post a Comment