Ihana Kalifornia

Meidän elämä on tasoittunut tänne oikein mallikkaasti ja kaikki ovat onnellisia kotikonnuilla olemisesta. Me itse ja ystävät :) Jasperin preschool menee todella hyvin pienestä haasteellisesta aloituksesta huolimatta. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että poika kysyy miksei joka päivä ole preschoolia. Hyvä niin. Anton on reipas yksivuotias, mutta pikkuisen sairastellut. Kova kuume tuli rokotuksista ja nyt on flunssa päällä. Mutta eiköhän se flunssa kohta selätetä. Tässä kovakollaasi viime viikoista.

Pojat tekemässä normaalia ruokakaupparundia Safewayssa.

Ihan näin lämmin ei enää ole, mutta tässä Anton on tyttöystävänsä Laran kanssa uimassa. Anton on todella kova uimari ja rakastaa vettä. Vähän liiankin kanssa. Yritimme myös ns. vauvauintia pari kertaa, mutta se meni ihan huutaessa. Hän olisi vaan halunnut tehdä siellä altaassa omia juttuja eikä yhtään kiinnostanut yhteiset laulut ja leikit. Hän luulee osaavansa uida, joten se tuottaa pientä eripuraa ja turhautumista sekä äidissä että pojassa. Kun ei saisi pitää kiinni ollenkaan. Tai jos kerran ihan pakko on, niin tosi vähän.

Ihania viikonloppuaamuja isin kanssa.

Tässä  myös ensimmäisen viikon hellepäivien leikkejä puistossa. Lapset olivat ihan hysteerisiä riemusta ja juoksivat edestakaisin. Antonkin huulet sinisenä ja tärisevänä ei millään olisi tullut pois. Meidän oli pakko tämän leikin jälkeen lähteä koko puistosta, koska ei yksivuotias ymmärtänyt ollenkaan, ettei kuivien vaatteiden vaihtamisen jälkeen enää sinne voi mennä.

Ensimmäinen preschool-päivä alkamassa ja odotukset kovat.

Tämä nuori herra rakastaa Reinojaan. Niin kovin, että ne pitää olla jalassa aina kotona.

Isit palaverissa ;)

Kävelylenkillä saattaa kävellä vastaan ihan kuka tai mikä tahansa. Tässä Herra Kurki.

Uimakoulusta tulossa.

Parturissa. Anton oli ihan lunkisti eikä ihmetellyt eikä pelännyt yhtään.

Toisin kuin veljensä, joka pelkää parturointia ihan tosissaan.
Tämä parturiliike on vielä ihan varta vasten lapsille tehty ja siellä leikataan vain lasten hiuksia. Samalla voi katsoa valitsemaansa elokuvaa ja palkinnoksi saa tikkarin ja pienen esinelahjan taikakoneesta. Mutta kauhu on silti käsin kosketeltava.
(Sivuhuomautuksena sanottakoon, että hiustenleikkuun laatu ei todellakaan ole hintansa väärti. Luulisi että tällaisessa paikassa olisi ihan sama minkälainen asiakas istuu penkkiin, parturi on erikoistunut lapsiin ja osaa hoitaa hommansa vaikka ei pää ihan liikkumatta koko ajan olisikaan. Mutta ikävä kyllä hienot puitteet ovat vain silmän lumetta. Paras hiustenleikkuu meidän pelkurille on tehty Turussa ihan tavallisessa lähiöparturissa.)

Ihana Stella! Melkein kuin meidän poikien sisko. Vähän niin kuin meidän puolikas lapsi. Kaikilla oli kova ikävä Stellaa ja oli mahtavaa nähdä. Stellan puiston vieressä on paloasema ja siellä sattui olemaan ovet auki. Me tietysti juostiin sisälle ihailemaan suurta ja mahtavaa paloautoa.

Anton piiskaa äitiä kiipeämään yhä korkeammalle ja korkeammalle.

Tehtiin tällä viikolla pikavisiitti Los Angelesiin hakemaan niitä surullisen kuuluisia Suomen passeja pojille. Venice Beachilla leikkimisen jälkeen (jäi kuva ottamatta) tehtiin pit stop ostarille. Siellä pääsi luonnollisesti hieman riehumaan myös lapset.

Papiljotti päässä täytyy tekeytyä tuntemattomaksi :)