Suomessa oltiin parisen viikkoa ja haipakkaa tietysti riitti. Jasper oli pikkuisen ihmeissään kun ei missään vaiheessa menty kotiin vaan aina pyörittiin jossain kummallisissa paikoissa. Raukka parka on super koti-ihminen ja rakastaa omia päivärutiinejaan. Nyt kaikki oli hänen mielestään rempallaan ja syöminen ja nukkuminen oli miten oli matkan aikana. Mutta kivaa oli kaikesta huolimatta, tietenkin. Isovanhempien kanssa vietetty aika on korvaamatonta ja sitä tuli nyt niin paljon kuin mahdollista. Ihan paras anti Suomen vierailusta oli se, että Jasper oppi tosi paljon puhumaan. Hän oppi paljon uusia sanoja lyhyen ajan sisään. Luultavasti kielikylpy teki hyvää, ei ollut englanti häiritsemässä vaan kaikki puhuivat pelkästään suomea. Kiitos kaikille sukulaisille ja ystäville!
Kotiin tullessa olikin joulu kirjaimellisesti ovella. Siinä väsymyksessä ja jetlagissa se meni ohikin aikalailla nopeasti. Mutta kyllä me sentään istuttiin kerran kaikki yhdessä isolla kaveriporukalla joulupöytään. Perinteisen amerikkalaisesti vasta joulupäivänä. Ja pöydässä oli sen seitsemän sorttia! Kiitos Juholle järjestelyistä ja delegoinneista :) Itse en tikkua ristiin laittanut. Tack. Joulun välipäivät menivät hyvinkin pitkälti kotisohvalla ja muuten vaan lepäillessä. Teki itse kullekin hyvää vaan olla ja möllöttää. Kiire ei ollut mihinkään. Suklaan ja elokuvien suurkulutusta. Nam!
Vuosi vaihtui nukkuessa. Tässä perheessä kaikki olivat sen verran väsyneitä joko töistä tai matkustamisesta, että lomaviikolla ei paljon yli ilta ysin valvottu. Eikä uuden vuoden aatto tehnyt poikkeusta. Koko porukka kuorsasi paljon ennen vuoden vaihtumista. Ja siitä alkoikin sitte taas suloinen arki. Luojan kiitos! Kyllä se viikon sohvalla nysvääminen oli ihan kivaa, mutta en olisi jaksanut yhtään pidempään. Olin todella innoissani kun arki taas alkoi. Tulee päivään joku roti ja rytmi ja tietää mitä pitää tehdä. Kaikki olivat paremmalla päällä. Ensimmäinen viikko menikin loistavasti. Toinen viikko ei sitte ihan niin loistavasti. Ollaan keskiviikossa ja tämä äityli on tehnyt jo yhden sailaarareissun. Sain todella pahan vatsaflunssan ja menin kaikesta oksentelusta ja ripuloinnista niin huonoon kuntoon, että tiputukseen oli mentävä. Meidän perheeseen saapuu uusi jäsen heinäkuussa (tämä siis väsyn syy), joten olin enemmän kuin huolissani tuosta pienestä masuasukista. Mutta siellä hän näytti olevan ihan kunnossa kun lääkäri sairaalassa tsekkasi ultralla. Potki ja sätki minkä kerkisi :) Että vahvaa tekoa niin kuin muutkin tässä perheessä. Makoilin siellä sairaalassa muutaman tunnin, antoivat pari litraa nestettä suoneen ja johan olo parani. Oletin, että tulen sieltä tanssien ulos, mutta ihan niin hyvin ei käynyt. Olo oli parempi kun sinne mentäessä, mutta ei vielä ihan voittajan. Nyt opetellaan sitte taas syömään.
No comments:
Post a Comment