Täällä sitä ollaan ihanassa vesisateessa Suomessa :) Ollaan oltu jo muutama päivä, mutta palautuminen rankasta matkasta on ottanut aikansa. Ja kyllä tuo jetlag vieläkin vaivaa. Jasper alkaa olemaan jo suht rytmissä, mutta minä vielä kukun kaiket yöt.
Matka oli tällä kertaa jotenkin ihan kamalan pitkä ja raskas. Otin meille yölennon kun ajattelin että Jaapo nukkuu kätevästi koko matkan. No eipä nukkunut. Se alkoi kyllä nukkua aika pian lähdön jälkeen mutta alkoi sitte jostain syystä oksentamaan kesken unen. Olin itse hereillä joten sain kyllä suhteellisen hyvin kopin eikä tarvinnut lähteä vaatteiden vaihtoon. (Olin siihen kyllä varautunut ja molemmille olisi onneksi ollut puhtaat vaatteet.) Jasper jatkoi unia, mutta pyöri niin valtavasti, että meinasi koko ajan tippua lattialle. Joten oma nukkuminen meni sitte ohi kun piti lasta varjella. Hän nukkui ehkä kolmisen tuntia, oli hereillä toiset kolme tuntia, nukkui vielä pari tuntia ja oli hereillä viimeiset pari tuntia.
Mä olin aivan loppu kun päästiin Zurichin kentälle. Ajattelin mielessäni että antaisin oikean käteni jostain kivasta leikkihuoneesta. Kysyin infosta olisko sellaista ja kuulema kyllä. Lähdin seuraamaan kylttejä ja saavuin epämääräisen näköisen rautaoven taakse. Avasin oven ja aloin melkein itkemään. Onnesta! Siellä oli keidas! Maanpäällinen taivas. Iloisesti hymyilevä rouva tuli vastaan ja esitteli paikan meille. Tavarapaljous säilöön ja ei kun nauttimaan. Paikka oli kuin koti. Lysähdin sohvalle ja Jasper juoksi innoissaan leikkimään.
Jossain vaiheessa alkoi tulla nälkä ja aloin kerätä kamojamme kasaan että saadaan taas vankkurit liikkeelle. Kotihengetär tuli sanomaan että älä turhaan niitä kaikkia laukkuja raahaa mukanasi ja että ottaisitko vaikka rattaat lainaksi. Katsoin tätä jumalaista ilmestystä hämmästyneen epäuskoisena ja kyyneleet silmissä sopersin kiitokseni.
Helsingin kone oli myöhässä kovan tuulen takia ja me päädyimme viettämään 7 tuntia siellä kentällä. Vaikka tuo leikkihuone olikin mahtava, 5 tunnin leikkihetki alkoi olla liikaa jopa pienelle asian ammattilaiselle. Hän käveli harmissaan jo moneen kertaan ovelle ja viittoi kodin merkkiä. Että kyllä tämä jo riittäis, kiitos vaan. Lapsi raukka oli kaikenlaikkiaan hereillä 9 tuntia putkeen. Hän ei nukkunut minkäänlaisia päikkäreitä siellä. No sen sitte arvaa mitä tapahtui kun viimein päästiin Suomen koneeseen. Jasper veti megalomaaniset itku-potku-kirkumis-raivarit nousun aikana. Koneen kaikki muut matkustajat olivat business porukkaa ja jokainen kohteliaan tyynesti esitti lukevansa päivän lehteä Jaapon kiemurrellessa ja karjuessa pää punaisena. Jopa siinä väsymystilassa en oikein voinut muuta kuin nauraa. Mitään ei ole tehtävissä. Onneksi Jasper nukahti hyvinkin pian ja nukkui koko matkan.
Nyt siis onnelliseti Suomessa eikä vesisade haittaa yhtään! Ihanaa olla rakkaiden kanssa :)