Vaikka olenkin ollut vahvassa epiduraalissa jalkaleikkauksessa kahdesti, en muistanut kuinka kauhea tunne on olla kaulasta alaspäin halvaantunut. Mulle tuli hyvin nopeasti todella paha ahtaanpaikankammo eikä sitä parantanut suoraan naamani edessä oleva kangasseinä eikä varsinkaan koko ylävartaloa heiluttava tärinä. Olin todella pahassa paniikissa. Todella. Onneksi Juho oli aivan mahtava. Rauhoitteli mua parhaansa mukaan. Vaikka oksensin jossain vaiheessa jopa hänen päälleen ja olin aivan hysteerinen. Niin myötä kuin vastoinkäymisissä :)
Heti kun Jasper oli saatu ulos, mulle annettiin sen verran vahva annos "jotain" että olin onneksi tiedottomassa tilassa loppu ajan. Heräsin vasta heräämössä ja luojan kiitos autuaan tietämättömänä kaikesta mitä sen jälkeen on tapahtunut. Mulla oli siis istukka repeytynyt ja sekä minä että Jasper vuosimme pahasti verta. Jasper oli ollut ihan valkoinen tullessaan ulos, ilman happea jonkun aikaa ja sai APGAR pisteitä vain yhden. (Max 10) Hänet oli intuboitu, mutta jo seitsemän minuutin päästä hän oli pystynyt hengittämään ilman apua ja sai 7 pistettä. Veren ja hapen hukasta johtuen hänet vietiin kiireen vilkkaa vastasyntyneitten teholle ja Juholta pyydettiin suostumus, että hänelle voi tarvittaessa antaa lisäverta. Juho lähti Jasperin mukana ja kertoi, että alkumetrit pienen poikamme elämässä olivat aika rankat. Hän oli täynnä johtoja ja katetreja ja antureita ja vaikka mitä. Onneksi mitään suurempaa leikkausta tms. ei tarvittu, ei edes lisäverta ja nyt hän on tämän elämänsä ensimmäisen vuorokauden aikana tullut paljon paremmaksi ja näyttää jo ihan vauvalta :)
Kun minä heräilin tuli Juho onneksi nopeasti taas vuorostaan minua hoitamaan. Kertoi mitä oli tapahtunut, mutta ehkä vähän kaunistellumman version siinä vaiheessa. Olin niin tokkurassa etten oikein tajunnut mitään. Olin vaan eniten suruissani siitä, etten päässyt näkemään Jasperia. Hän on teholla ja minä sängyn omana. Lupaus oli, että heti kun pystyn seisomaan, niin minut voidaan viedä hänen luokseen.
Iltapäivällä pystyin seisomaan ja vaikka päästä heittikin vielä aikalailla, väitin olevan täysin kunnossa ja pääsin katsomaan ensimmäisen kerran tätä mahtavaa pientä miestä. Tunne oli jotenkin epätodellinen, onko tuo minun vauvani? Jotenkin se tuntui niin ihmeelliseltä. Juho on jo bondannut Jasperin kanssa ihan eri tavalla kun hän on ollut paikalla paljon enemmän. Ja hyvä niin. Onpahan pienellä pojalla ollut joku tuttu ääni vierellä kun kaikkea traumaattista on tapahtunut.
Nyt noin vuorokausi Jasperin syntymän jälkeen kaikki näyttää hyvältä. Edelleen minä ja Juho jaamme private huoneen äitiysosastolla kahdestaan ja Jasper on teholla. Mutta nyt minäkin olen päässyt käymään hänen luonaan jo pari kertaa. Maidon pumppaaminen alkoi heti ja sitä Juho on kiikuttanut Jasperille. Huomenna kuulema aloittavat sen antamisen. Jos vaikka pääsisin itse antamaan sitä hänelle kun olen jo suht hyvässä kunnossa. Vielä ei olla saatu poikaa syliin, mutta ehkä jo huomenna. Vaipat pääsin vaihtamaan tänään illalla :)
9 comments:
Oi huh mikä tarina! Täällä kyyneleet vaan valuu.......melkoinen alku teidän pikku perheelle. Täällä pidämme peukkoja pystyssä että saat Jasperin syliin huomenna! Vincent Waldemar lähetää maanveljelle 'buddylle' Jasperille voimahaleja! :)
Huh-huh! Onpahan ollut koettelemus - niin äidille kuin vauvallekin! Onneksi nyt näyttäis asiat oleva kunnossa. Toivottavasti pian pääsette normaaliin elämään takaisin ja tutustumaan kunnolla uuteen perheenjäseneen. Terkkuja ja onnittelut vielä kerran!
Toivottaa Riitta
Onnea Jasperille ja Jasperin äidille ja isälle!
Uuden elämän alku on aika dramaattista ylipäänsä ja teidän pienen Jasperinne osalta erityisesti. Onneksi teistä pidetään sairaalassa hyvää huolta.
Toipukaa, vahvistukaa ja riemuitkaa! Nyt se yhteinen elämä on alkanut.
/Leena - mummo
No olipas tarina! Silmät kosteina tätä tarinaa luin! Toivottavasti kaikki menee hyvin! Haleja ja tsemppiä äippä! :)
Janina
Voi miten traaginen alku. Onneksi voitte hyvin/paremmin jo kummatkin ja Juho on pitänyt teistä huolen! <3 Tunnen niin sympatiaa sitä kohtaan, että saisitte pian oman vauvan kainaloon. Se on niin kamala tuska, kun ei heti saa! Toivottavasti pääsette pian kotiin.
t. Jenni
Aikamoinen koittelemus, mutta onneksi se on nyt jo ohi ja ihanuus uuden perheen jäsenen kanssa on alkanut. Kaikkea hyvää koko perheelle sinne!
T:Katja
Onnea ja voimia koko perheelle. Toivottavasti Jasper ja sinä voitte paremmin ja olet päässyt tutustumaan häneen enemmän.
Terkkuja ja iso halaus!
t. Anu
ONNEA JASPERILLE SEKÄ ISÄLLE JA ÄIDILLE! HURJA TARINA TUO POJAN MAAILMAAN TULO! ONNEKSI KAIKKI ON NYT HYVIN.
TERVEISIN AILA & ANTTI
PS. OLEMMEKIN TULOSSA SINNE KUUKAUDEN KULUTTUA MOIKKAAMAAN UUTTA SUKULAISTAMME
Onnea myös Laamalasta, kaikilta meiltä teille! Tuli ihan mieleen omat 18,5 vuoden takaiset kokemukset kun Aliina syntyi! Tiedän sen kauhun ja paniikin tunteen oikein hyvin!
T. Anne
Post a Comment